Kitinä

Excalibur

Joskus 80-luvun lopulla näin viimeksi, mutta muutamat taistelukohtaukset ja korpin kaivamassa silmää ruumiin päästä muistin yllättävän hyvin. Erinomainen leffa - ilman näyttelijäsuoritusten paikoittaisia pieniä lapsuksia ja jos joissain kohdin olisi ollut vähän enemmän henkilöä tarinan juoksuttamisen ohella, olisi ollut sitäkin parempi. Kuraa ja verta mutta ei genrelle tyypillistä yltiömahtipontisuutta, vaikka Carmina Buranaa taistelukohtauksissa tyylikkäästi soitettiinkin. Nicol Williamsonin Merlin oli särmikkäämpi kuin Ian McKellenin Gandalf ja sivuosissa vilahtivat Gabriel Byrne, Liam Neeson, Patrick Stewart ja pari kaunista nänniä.

The Dead Zone ½
The Lawnmower Man ½

The Departed

Alkuperäiselokuvasta ei ollut kuin vähän sinnepäin oleva juoni eikä sen tasolle päästy lähimainkaan, mutta jenkkiaktioniksi hyvä. Kohtuullisen pitkästä kestosta huolimatta kokoajan pysyi kiinnostus eikä edes vieressä istunut melkoinen kissa saanut huomiota pois valkokankaalta.

Casting oli mennyt hiukan pieleen, IMO. Nicholson teki sen taas, äijä oli äijä. Mark Wahlberg soitti suutaa, mutta Leonardo DiKapriksesta ei kertakaikkiaan saa uskottavaa pahista ja Matt Damon ei sopinut rooliinsa.

Bluntly kirjoitti:The Departed

En ole nähnyt alkuperäistä, joku hongkong-pätkä lie kyseessä?
Alku lupaili paljon, mutta jossain keskivaiheilla homma vähän levisi, etenkin loppuratkaisua pidin vähän tomppelina. Scorsese osaa Tarantinon tavoin tehostaa kuvaa oikein valitulla musiikilla erittäin ansiokkaasti. Mark Wahlbergin rooli oli kirjoitettu vähän yli. Matt Damonilla ja Baldwin-sedällä oli muutamia mainioita yhteiskohtauksia. Kahdesta leading-roolista antaisin pojot Leo-pojulle. Aika intensiivistä ahistusta paikoitellen.

A Nightmare on Elm Street: The Dream Child
Freddy's Dead: The Final Nightmare

Katsoin eilen Da Vinci -koodin. Pidin. Tarina piti otteessaan, mutta niitä ajallisia flashbackeja oli liikaa.

Borat. Käsittämätön leffa. En ole ikinä nauranut vedet silmissä kahta tuntia yhtä menoa. Välillä silmät vuosivat vettä kuin itkiessä ja välillä oli pakko laitta silmät kiinni, kun oksennus oli tulla.
Täysi 10 ja papukaijamerkki leffalle. Täydellistä

Borat

Erinomaista huumoria. Etenkin perhevalokuvien esittely etikettikouluttajalla nauratti pitkään. Heti sen jälkeen tullut kakkipussikohtaus heitti vain lisää löylyä kiukaalle.

Suosittelen erityisesti urpiaiselle, EW:lle ja vadimille.

The Decline of Western Civilization II - Metal Years

Enpä tiennyt, että tälläistä olikaan! 1980-luvun tukkajumalat silloin joskus boustaamaassa omaa itseään. Odin-niminen pumppu vertaamassa itseään Led Zeppeliniin oli jo paljon, mutta sitten... W.A.S.P:in Chris Holmes umpikännissä kellumassa uima-altaassa Smirnoff-pullon kanssa kertomassa sekstailuistaan neljän naisen kanssa yhtäaikaa kun Holmesin äiti päivystää tuskaisen näköisenä altaan reunalla. Uskomatonta kamaa!

Borat. Vapauttava. Stressinpoistaja. Osaan kyllä nauraa mauttomille ja alatyylisille vitseille - kunhan voin tehdä sen salaa ja pimeässä.

Borat. Alun tyhjäkäyntisyyden ja hohhoijakkaa johdatuksen jälkeen pyörähdettiin oikein hienoissa tunnelmissa jututtamassa ihmisiä. Lisäksi pisteet kamppailusta lihava mies vs. laiha mies. Erinomainen puun takaa tullut mykkäelokuvien traditiota hyödyntänyt kohtaus. Pienet miinukset alun johdannosta, vähäisestä kristinuskon pyhille nauramisesta ja lapsien huomiotta jättämisestä.

Underworld

Ainoa järkevä syy katsoa uudestaan tämä Anne Rice meets Matrix -viritelmä - muutaman kauniin toimintajakson lisäksi.

Deliverance - Syvä Joki
Tsekkasin tämän "kaupunki-kubbet meet maaseudun murhanhimoiset molopäät" -filmatisoinnin ekan kerran teini-iässä. Nyt vanhempana valtiomiehenä osasi arvostaa elokuvan muita(kin) arvoja kuin raiskaus- ja väkivaltakohtauksia. Vladislaz Zigismondin kuvaus on erittäin onnistunut ja musiikki sekä casting kohdallaan. Burt Reynoldsin roolihahmolle pari camp-pistettä jokseenkin Eurobear-nahkahomohtavasta lookista.

Itse tarinan voi ottaa vastaan monella eri tasolla: kulttuurien väkivaltainen yhteentörmäys, ekologinen puheenvuoro ihmisen väkivaltaiselle tavalle muuttaa luontoa omien pyrkimystensä täyttämiseksi, miten ihminen toimii äärimmäisen stressaavassa selviytymistilanteessa jne.

Superman returns: Vaikka mies on terasta niin ei tarvis ihan niin jaykka olla kuin tassa elokuvassa. Pari hienoa kohtausta ja kylmat vareet alkutunnarista, muuten aika ala-arvoinen leffa.

Miami Vice: Vihaisia ilmeita ja asennetta, mutta tylsa. Aika tyhja olo jai tasta vaikka kuinka yritin hakeutua machotunnelmaan.

Clerks 2: Hyvaa lappaa suurin osa leffasta ja lopussa kiitos seisoo. Tai ainakin aasilla seisoi. Ykkonen tietysti parempi, mutta kylla tamankin katsoi mielellaan

Borat: Hieman ylimainostettu, parissa kohtaa höhötin ääneen. Kiinnosti nähdä myös painimatsin takia, koska monet IMDB:n (jenkki?)katsojat olivat ottaneet siitä kovastikin nokkiinsa. Yllättävän pliisu kohtaus ennakkokohuunsa verrattuna, muuten kyllä sopivan yllättävä. Kuuluu samaan sarjaan Jackass-elokuvien kanssa.

Marie Antoinette: Mitäänsanomaton. Lähinnä jäi mieleen että ilmeisesti Ranskassa syötiin entisaikaan äärettömiä määriä leivoksia ja muuta makeaa. Tuli paha olo jo pelkästä katselemisesta, jäivät omat leffamässyt syömättä kuvotuksen takia.

Departed: Alku hieman sekava, mutta muuttui sopivan jännäksi loppua kohti. Ihan ok, mutta en osta DVD:nä. Viestin lopussa spoilaava kysymys leffasta sen nähneille.

Candyman: Edelleen ihan hauska leffa. Jaksaisikohan siitä jo katsoa kaksi jatko-osaa, vaikka ovatkin luultavasti kuraa?












Departed-aiheinen spoilaava kysymys, homotutkani alkoi raksuttaa vasta leffan jälkeen muutaman hämäräksi ja irralliseksi jääneen kohtauksen takia: onko leffasta pääteltävissä että Matt Damonin roolihenkilö oli homo, joka alkoi seurustella avovaimonsa kanssa vain luodakseen uskottavan kuvan itsestään, ja että vaimolle tuleva lapsi olikin DiCaprion? Tätä tukevia vinkkejä:

- irrallinen mihinkään muuhun liittymätön kohtaus, jossa avovaimo lohduttelee Damonin (erektio?)vaikeuksia

- Damonin pomon sutkautus siitä kuinka jotkut menevät kulissiavioliittoon esim. todistaakseen etteivät ole homoja, jotta etenisivät urallaan paremmin

- avovaimo tulee raskaaksi, mutta toisaalta vaimohan oli tainnut ehtiä vehdata DiCaprion kanssa ennen tuota? Mikäli oikein muistan, Damon kysyi hautajaisten jälkeen exältään "Entäs lapsi?", millä ei tunnu olevaan mitään vaikutusta naiseen.

CandyMan kirjoitti: Marie Antoinette: Mitäänsanomaton. Lähinnä jäi mieleen että ilmeisesti Ranskassa syötiin entisaikaan äärettömiä määriä leivoksia ja muuta makeaa. Tuli paha olo jo pelkästä katselemisesta, jäivät omat leffamässyt syömättä kuvotuksen takia.

Eikä! Minä pidin. Ajattele nyt, miten pölyisen pömpöösin spektaakkelin aiheesta saisi aikaan ja on varmasti saatukin. Marie Antoinetten toteutus oli ihanan raikas.

CandyMan kirjoitti: Viestin lopussa spoilaava kysymys leffasta sen nähneille.

Alkuperäistä on kolme osaa, katsotaan jaksaako Scorsese vääntää kaikki, vastaukset kysymyksiisi löytyisi noista . Ja osta mielummin se alkupeinen vaikka boxina.

Aito_Johanna kirjoitti:Eikä! Minä pidin. Ajattele nyt, miten pölyisen pömpöösin spektaakkelin aiheesta saisi aikaan ja on varmasti saatukin.

En vain päässyt kiinni elokuvan tarkoitukseen, sanomaan tai mikälie. Kyseessä taisi olla enemmän pelkkä fiilistelyleffa. Odotin ehkä enemmän sydäntäsärkevää "väärinymmärretty rikas tyttörukka vallankumouksen pyörteissä"-tarinaa joka koskettaisi feminiinistä puoltani, mutta leffa oli lähinnä yhtä biletystä, välillä naitiin ristiin rastiin ja silleen. Jos haluaisin seurata tuollaista menoa, menisin Kity-miittiin.

Eikä Marieta edes mestattu elokuvan lopussa! Se olisi jo pelastanut paljon. Ilmeisesti halusivat jättää tarinassa tilaa jatko-osalle "Marie Antoinette the Vengeful". Kolmososassa voitaisiin puolestaan seurata Marien tyttären edesottamuksia ja biletystä vallankumouksellisen Pariisin yössä.

Bluntly, otaksun että vastaus molempiin kysymyksiini on kyllä?

Mun mielestä Marie Antoinette oli loistava juuri kuvatessaan sen turhanpäiväisyyden ja loistokkaan hömpän ja järjestelmän mielettömyyttä. Vahvisti sisäistä sosiaalidemokraattiani ja antimonarkistiani. Ja loistavasti kuvattu, niin karkki, niin karkki - ja niin tyhjänpäiväinen sisällöltään kauniin pinnan alla, että kaikki muuttuikin syvälliseksi tyhjänpäiväisyyden syvimmän tyhjänpäiväisyyden paljastajaksi.

Tosin sen jälkeen, kun näin Sofia Coppolan Virgin suicidesin, olen ollut niin hänen pauloissaan, että hän voisi ehkä tehdä ihan mitä tahansa soopaa - jota MA ei tietenkään siis ollut - ja minä olisin yhä haltioissani.

Ice Age2

Joitenkin pliisumpi versio kuin ygönen. Tiedä sitten puuttuiko uutuuden viehätys vai vaaraan puute kun ei jännittänyt olleskaan tässä pätkässä. Ylipitkät oravan tammenterhon mettästysreissut ei kans enää paljoa naurattaneet vaikka hyvin olkin tehty. Uudet hahmot hiukan nostivat mielenkiintoa, mutta pieni pettymys jäi leffasta. Täytyy kyllä katella joskus uudestaan jos vaikka sais enempi irti vielä.

Edith kirjoitti:Mun mielestä Marie Antoinette oli loistava juuri kuvatessaan sen turhanpäiväisyyden ja loistokkaan hömpän ja järjestelmän mielettömyyttä.

No ku ei siihenkään puoleen pahemmin syvennytty. Ei saatu aikaiseksi mitään kunnon kontrastia verrattuna palatsin ulkopuolella vallinneeseen tavallisen kansan todellisuuteen, kun sitäkin nähtiin vain parin vihaisen naaman verran Versaillesin pihalla. Tuntuu että ohjaajalla oli vähän pallo hukassa mitä halusi leffallaan esittää, jäi pelkäksi fiilistelyksi.

Uskokaa jo, tyhjänpäiväinen leffa. Toisinkuin Robocop ja Starship Troopers, joiden viiltävä yhteiskuntakritiikki kouraisee suoraan sydämestä peräaukon kautta.

CandyMan kirjoitti: No ku ei siihenkään puoleen pahemmin syvennytty. Ei saatu mitään kunnon kontrastia aikaiseksi palatsin ulkopuolella vallinneeseen todellisuuteen, kun siitäkin nähtiin vain parin vihaisen naaman verran Versaillesin pihalla.

No, tämä ratkaisuhan kuvasi juuri hyvin sitä hovin vieraantuneisuutta kansasta ja täyttä tiedottomuutta mistään muusta kuin karkeista ja kengistä. Aivan loistava ratkaisu! Kaikki yleisössähän myös jo tietävät, että kansa kärsi siihen(kin) aikaan. Ja valtion rahojen vähenemistähän käsiteltiin kyllä.

Edith kirjoitti:

CandyMan kirjoitti: No ku ei siihenkään puoleen pahemmin syvennytty. Ei saatu mitään kunnon kontrastia aikaiseksi palatsin ulkopuolella vallinneeseen todellisuuteen, kun siitäkin nähtiin vain parin vihaisen naaman verran Versaillesin pihalla.

No, tämä ratkaisuhan kuvasi juuri hyvin sitä hovin vieraantuneisuutta kansasta ja täyttä tiedottomuutta mistään muusta kuin karkeista ja kengistä. Aivan loistava ratkaisu! Kaikki yleisössähän myös jo tietävät, että kansa kärsi siihen(kin) aikaan. Ja valtion rahojen vähenemistähän käsiteltiin kyllä.

Luovuta nyt vaan, Candy. Meitä on kaksi yhtä vastaan.
i

Casino Royale 2006

Jos et ole elänyt tynnyrissä viimeistä kuukautta, saatat olla tietoinen että valkokankaan pitkäikäisin agentti Bondin Jaska tekee come-backia ryminällä uuden leading-manin voimin.

Aikamoisesta väsähtämisestä kärsinyt Bond-sarja hoiperteli haudan partaalla koko 1990-luvun. Tuotantoportaassa on nähtävästi lyöty viisaat päät yhteen ja todettu: "mitäpä menetettävää meillä on, palataan juurille".

Daniel Graigin Bond on ensimmäistä kertaa Ian Flemingin luomuksen näköinen. Synkkä, julma, macho yksinäinen susi, joka ei kaihda teloituksiakaan. Siinä missä edeltäjänsä esiintyivät aina vähintään yksirivinen mittatilauspuku päällään, Graig liikkuu luontevasti myös uimahousuissa ja havaiji-paidassa (!!!) Toimintakohtauksen ovat vauhdikkaita ja ensimmäistä kertaa sitten Sean Conneryn ajan ei Bond-fanin tarvitse katsella hand-to-hand -taistelukohtauksia myötähäpestä kiemurrellen. Danny-boylla on ollut hyvä Krav Maga-kouluttajat.

Niljake Le Chiffre on eleettömyydessään parhaita Bond-roistoja sitten klassikko-Blofeldin. Aikaisemmista rainoista tutut sivuhahmot on nakattu kierrätykseen, ainoastaan Dame Judi Dench jatkaa Ämmän roolissa. Tittelijakso on tehty perinteitä noudattaen ja on ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä kautta sarjan. Chris Cornellin tunnari kuulostaa myös varsin kelvolta kaikenmaailman Madonna-rääkyjäisten jälkeen.

Ainoat miinukset siitä, että filkka on vähän turhan pitkä. Haukottelemaan ei ehdi, mutta kyllä tämän tarinan olisi kahdessa tunnissa kertonut.

Arvio: 00007

Bergmanin klassiko Kesä Monikan kanssa (1953).

Alta kaksikymppiset Harry ja Monika kohtaavat kaupungin melussa. Pian nuoret jättävät kaaoksen ja kiireen taakseen ja pakenevat Tukholman ihanaan saaristoon elämään elämänsä kesää. Miten meri ja kallioluodot voivatkaan kimallella mustavalkoelokuvassa! Tuuli hyväilee rantoja ja nuoria rakastavaisia, jotka ovat kääntäneet selkänsä arjen välttämättömyyksille. Mutta syksyhän se tulee, kuten aina Pohjolassa. Monikan raskauden myötä on palattava kaupunkiin ja mentävä taas töihin. Mutta kesän luonnonlapsi Monika ei kestä arkista aherrusta, ja arki hajottaakin onnen.

Vähän vaivaannuttava leffa. Bergmanin sosiaalinen kritiikki on aika suoraviivaista: Monikan ailahtelevaisuuden taustalla on juoppo isä ja elo pienessä asunnossa meluavan sisarusparven keskellä. Hiljaisempi Harry taas on yksinhuoltajaisän ainoa poika, joka on tottunut istumaan tuntikausia sanomatta sanaakaan. Molemmat kuuluvat duunariluokkaan, ja kokevat asemansa oikeutetusti epäoikeudenmukaisena.

Eniten ehkä hämmentää elokuvan naiskuva. Monika on seksuaalisesti ja sosiaalisesti miestä aktiivisempi, ja tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että Monika on huono nainen. Huikentelevainen Monika ei suostu ymmärtämään arjen - taloudellisia ja muita - vaatimuksia, ja vastuuntuntoisempi Harry ei häntä voi elämässä tyydyttää. Kuulostaa aika patriarkaaliselta. Vaikka toisaalta, kun kaikki on hajalla ja syksy pimeä, niin Harryn kasvoja lämmittää vielä muisto ihanasta Monikasta juoksemassa alastomana auringossa saariston rantakallioilla. Ehkä kesä Monikan kanssa jää kuitenkin Harrynkin elämään hullun rakkauden aikana, jonka jälkeen vasta on valmis latistumaan pikkuporvarilliseen peruselämään?

En ollut nähnyt leffaa vuosikausiin, ja yhä tämä vaikea leffa hämmentää minua. Tule apuun Rollo!

Sheetlord kirjoitti: Arvio: 00007

Oliko tässä yhtä kammottavan surkeita pikselipiirrettyjä, kuin edellisen bondin kite surfing-kammotus?