Kitinä

Aito_Johanna kirjoitti:En tiedä sinusta, mutta minä, tavallinen passiivinen perusluterilainen, en ole kokenut mitään uskonnollista "pahaa uhkailua ja pelottelua". Kokemukseni siitä uskonnollisesta kasvatuksesta, jota tavallisessa esikoulussa ja koulussa tarjottiin, on myönteinen: Raamatun tarinoihin tutustuminen, hartaushetket, ruokarukoukset ja jouluevankeliumit yms. juhlapyhiin liittyvät jutut vastasivat johonkin sellaiseen hartauden ja pyhyyden tarpeeseen, joka pienellä ihmisellä ehkä sitten kuitenkin on, ja antoivat mielestäni ihan hyvän pohjan ajatella asioita itse ja suhteuttaa myöhemmin opitut tiedot muista uskonnoista tähän meidän kulttuuriimme ja perinteisiimme kuuluvaan uskontoon. Mahdollisille tuleville lapsilleni haluaisin tarjota saman - ja juuri nimenomaan osana päiväkoti- ja koulukasvatusta, en minään muusta elämästä erotettuna erillisenä "hauskana pikku harrastuksena", niin kuin ehdotat.

Periaatteessa kyllä samaa mieltä, mutta mua pelottaa eniten yksilöerot niissä ihmisissä jotka ovat lapsille opettamassa uskontoa. Voi olla että lapselle sattuu oikein mukava satutäti eteen, tai sitten voi olla että eteen sattuu jäykkäniskainen puritaaniuskis, joka pelottelee kakaraparkoja helvetillä, synneillä ja muulla vastaavalla. Itselläni on tällainen pyhäkoulukokemus takana, eikä kokemus ollut pienelle mielelle mitään kauneusunia aiheuttava. Onneksi mutsi tajusi ottaa mut pois sieltä parin kerran jälkeen kun kerroin millaista siellä oli, eikä vain sivuuttanut juttujani pikkulapsen höpöhöpöpuheina. Pikkulapsen mieli on älyttömän vastaanottavainen, sen takia siinä seuraa mukana myös hirvittävä vastuu. Viime kädessä se vastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla katsoa että omaa lasta ei ohjelmoida väärin, sillä joukossamme kävelee aika hemmetisti fuck-upanneita aikuisia. Eikä lapsi osaa sellaisia erottaa toisistaan, vaan suhtautuu kaikkiin aikuisiin automaattisesti jonkinasteisina roolimalleina, opettajina ja esikuvina.

Kyllä mä olin huomaavinani siinä keskustelussa, että uskonnottomuus samaistettiin aika monesti täyteen moraalittomuuteen ja ymmärrettiin, että uskonnottomat halusivat aktiivisesti ateismia julistavaa päivähoitoa, vaikka haluttiin päivähoitoa, jossa ei esimerkiksi vietettäisi yhteisiä rukoushetkiä ja yleinen hiljainen hetki ennen ruokailua sai kannatusta uskonnottomiltakin.

Mä pelkäsin jossain vaiheessa ala-asteikäisenä maailmanloppua kyllä, kun sattui jossain Aasiassa tulivuorenpurkauksia, ja uskonnontunnilla oli kerrottu, että mm. suuret luonnonmullistukset ovat lopun aikojen merkkejä, mutta tietysti mä olen käynyt uskontoni useimpia muita fundamentialistisemmissa pienryhmissä.

Ja mä näen asian myös niin, että samoin kuin esimerkiksi sinkkuus, myö uskonnottomuus on ihmisen luonnollinen tila, koska ilman omaa tietoutta uskonnoistahan tänne kaikki synnytään. Uskonto voi onnellistuttaa ihmistä ihan varmasti, mutta mielestäni jo se todistaa esim. kristinuskoa vastaan, että uskonnollistuminen vaatii muilta ihmisiltä saadun tiedon uskonnosta, eivätkä enkelit tai muut vastaavat kutsu ihmisiä täysin oma-aloitteisesti.

nastamuumio kirjoitti:Kyllä mä olin huomaavinani siinä keskustelussa, että uskonnottomuus samaistettiin aika monesti täyteen moraalittomuuteen

Kyllä varmaankin osassa puheenvuoroja. Toisaalta monessa puheenvuorossa niin siinä keskustelussa kuin esimerkiksi tässä keskustelussa uskonnollisuus samaistetaan aivopesuun ja täyteen hörhöyteen ja kiilusilmäiseen petriäfbeeläisyyteen. Eiköhän tätä mustavalkoista, suvaitsematonta "vastapuolen" leimaamista esiinny vähän puolin ja toisin...

nastamuumio kirjoitti: Ja mä näen asian myös niin, että samoin kuin esimerkiksi sinkkuus, myö uskonnottomuus on ihmisen luonnollinen tila, koska ilman omaa tietoutta uskonnoistahan tänne kaikki synnytään.

Sinkkuudesta useimmat pyrkivät jossain vaiheessa elämäänsä eroon. Sinkkuus on ihmisen luonnollinen tila, mutta luonnollista on myös kaivata toisen ihmisen seuraa. <sovella tästä rinnastusta eteenpäin>

Herra Manala kirjoitti:Periaatteessa kyllä samaa mieltä, mutta mua pelottaa eniten yksilöerot niissä ihmisissä jotka ovat lapsille opettamassa uskontoa. Voi olla että lapselle sattuu oikein mukava satutäti eteen, tai sitten voi olla että eteen sattuu jäykkäniskainen puritaaniuskis, joka pelottelee kakaraparkoja helvetillä, synneillä ja muulla vastaavalla.

Mulle osui yleensä niitä kivoja satutätejä, mutta kaksi poikkeusta tulee mieleen:

- Juuri lukemaan oppineen pikkupojan käteen työnnettiin Senaatintorilla pieni sarjakuvalehdykkä jossa kerrottiin kuvin kertomus miehestä joka joutui tulimereen kärsimään ikuisiksi ajoiksi himoittuaan vierasta naista ja tehtyään muita perisyntejä jopa pelkän ajatuksen tasolla. Pelästyin aika lailla varsinkin kun antaja väitti tarinan pitävän paikkansa. En tullut puhuneeksi peloistani maallistuneille vanhemmilleni, olisi ehkä kannattanut koska olin ihan paskat housuissa.

- Rippileiri meni muuten todella leppoisasti mutta eräälle oppitunnille tuli rippileiripapin puolesta vieraileva tähti, joka alkoi samantien paasaamaan kovaan ääneen naama punertuen siitä kuinka nuorten kuuntelema rokkimusiikki on oikeasti Saatanan juoni ja johtaa ikuiseen kadotukseen, todistellen sitä Raamatun-kohdin ja muuten. Aluksi me rippileiriläiset kuuntelimme naureskellen epäuskoisesti WTF-fiiliksissä, jossain vaiheessa pari oppilaistakin hiiltyi ja alkoi väittelemään vastaan naama punaisena.

Vasta lopussa saarnaajamme hieman rauhoittui ja pyysi miettimään sanomiaan asioita. En tiedä johtuuko sitten tuosta, mutta minusta esim. tummanpuhuva kalmamusiikki on aika teinixiä, vaikka jotkut palstalaisetkin sitä kuuntelevat.

Kukaan kummaltakaan puolelta sukuani ei ole kuulunut kirkkoon aikoihin. Kokonaisuudessaan sukujuureni koostuvat siis pakanoista, ruotsalaisen von Rosenin suvun aatelisista ja saksalaisen von Silfverhjelmin aatelissuvun äpärälapsen jälkeläisistä. Lisää paljastuu sitä mukaa, kun setäni toimeksiantama sukututkimus etenee. Kuka tietää, kenties Codex Gigaskin on jonkun muinaisesi-isäni varhainen tuherrus.

Aito_Johanna kirjoitti: Sinkkuudesta useimmat pyrkivät jossain vaiheessa elämäänsä eroon. Sinkkuus on ihmisen luonnollinen tila, mutta luonnollista on myös kaivata toisen ihmisen seuraa. <sovella tästä rinnastusta eteenpäin>

Mun mielestä tässä vois muutenkin kuin nami-nami-pusi-pusi-sopuilun hengessä päätyä siihen, että niin kaikki uskonnot kuin uskonnottomuuskin ovat ihan yhtä okei. Muistelin kyllä jo vertaustani kirjoittaessani, että avioliitossa olevat ovat keskimäärin onnellisempia kuin sinkut, mutta toisaalta sekä sinä että minä tiedämme molemmat, että myös sinkkunakin voi elää onnellisesti ja että yleistykset ovat monesti perseestä.

Muistelen myös antaneeni Aurinkomatkojen Nizzan kohdeoppaan kertoa itselleni vuonna -91, että Ranskassa keskiviikkoiltapäivät ovat kaikille vapaat, ja monet osallistuvat silloin seurakunnan järjestämään uskonnonopetukseen. Sinänsä mulle on aika lailla sama, opetaanko kouluissa kohtalaisen neutraalia uskontoa ja sille vaihtoehtona elämänkatsomustietoa vai ei, mutta eipä tuo Ranskan tapakaan paha olisi. Suvivirsikin on mun mielessä aika lailla menettänyt uskonnollisen sävynsä, vaikka siinä jotain luojasta mainitaankin, joten mun puolesta sitä vois mainiosti laulaa kevätjuhlissa edelleenkin, mutta toisaalta vakaumuksellisen Hare Krishnan tms. mielestä se voi tietysti olla liian uskonnollinen. En ala myöskään voida fyysisesti pahoin tai saa ihottumaa, jos joudun tilaisuuteen, jossa kirkollishenkilö julistaa, että "hiljennymme rukoukseen", mutta tunnen oloni sellaisissa tilanteissa hieman kiusalliseksi, ja mielestäni sellaiset tilaisuudet voisi jättää päivähoidostakin pois.

nastamuumio kirjoitti:
Mun mielestä tässä vois muutenkin kuin nami-nami-pusi-pusi-sopuilun hengessä päätyä siihen, että niin kaikki uskonnot kuin uskonnottomuuskin ovat ihan yhtä okei.

No sittenhän me ollaan samaa mieltä, piis ja laav.

Mä vain haluan puolustaa passiivisten perusluterilaisten oikeutta harjoittaa omaa uskontoaan omalla tavallaan, eli siis just esimerkiksi laulamalla Enkeli taivaan lastentarhan joulujuhlassa. Noista joidenkin ateistien kieltovaatimuksista tulee sellainen fiilis, että siinä ollaan polkemassa enemmistön oikeuksia vähemmistön ehdoilla. En mä väitä, ettei uskonnonharjoitusta voisi hoitaa muutenkin (kuten esim. tuolla Ranskan mallilla), mutta tää on meidän tapa, meidän kulttuuria ja perinteitä. Monikulttuurisuutta ja eri uskontoja voi suvaita muutenkin kuin kieltämällä luterilaisilta heidän tapansa. (Näinhän on tehtykin, eiväthän ne päiväkodin virrenveisuut ole pakollisia.)

Kulttuurilla, tavoilla ja uskomuksilla on sellainen jännä piirre, että ne muuttuvat aikojen saatossa.

Jos joskus, vielä ihan vähän aikaa sitten, meidän kulttuurissamme on ollut normaalia että pojat ja tytöt ovat eri kouluissa, siellä piiskataan sormille, ja sinne hiihdetään 40 kilometriä kesät talvet. Kinkereillä luettiin katekismusta sekä Raamattua piiskan viuhuessa ja korvapuustien lennellessä, ennenkuin oli pakko mennä rippikouluun. Niinä kultaisina aikoina myös homoudesta olisi joutunut vankilaan, mutta silloin se tuntui ihan normaalille ja oikeutetulle.

Sitä minä vaan, että maailmalla ja kulttuurilla on tapana muuttua. Uskontojen merkitys vähenee, ja sille nyt vaan ei voi mitään kun ihmisten tieto lisääntyy.

AnaisJune kirjoitti:Sitä minä vaan, että maailmalla ja kulttuurilla on tapana muuttua. Uskontojen merkitys vähenee, ja sille nyt vaan ei voi mitään kun ihmisten tieto lisääntyy.

Kirkolla on ollut aikamoinen monopoli ihmisten elämässä. Saarnastuoli on ollut ainoa "virallinen" uutislähde, pappi on ollut mahdollisesti oppinein ihminen koko kylässä ja jokasunnuntainen jumalanpalvelusmatka ollut tärkeä sosiaalinen tilanne. Kirkko on ollut kylän mahtavin rakennus, musiikki ja taide on ollut suurelta osin liittynyt uskontoon.

Modernissa yhteiskunnassa kirkon asema taas on suorastaan mitätön.

En kuulu. Erosin kirkosta, kun täytin 18 vuotta.

Suuntautuminen luonnontieteisiin ja lievä anarkistisesti suuntautunut ajatusmaailma.

Kuinka monella on muuten ollut tapana lapsuudenkodissaan ja/tai nykyään lausua ruokarukouksia? Mulla on jotainn muistoja vissiin just esikoulun ruokarukouksista tms. (muuta päiväkotia en oo käyny), ja tuntui se homma jo silloinkin jotenkin hassulta ja epäluontevalta, kun ei kotona ollut ikinä ollut semmoinen meno tapana.

AnaisJune kirjoitti:Kulttuurilla, tavoilla ja uskomuksilla on sellainen jännä piirre, että ne muuttuvat aikojen saatossa.

---
Sitä minä vaan, että maailmalla ja kulttuurilla on tapana muuttua. Uskontojen merkitys vähenee, ja sille nyt vaan ei voi mitään kun ihmisten tieto lisääntyy.

Toki. Mutta jos suurin osa kansasta kuitenkin edelleen valitsee kirkkoon kuulumisen ja haluaa, että heidän lapsensa saavat päiväkodissa ja koulussa jonkinlaista kristillistä kasvatusta ja pitävät sitä myönteisenä asiana, niin eihän se ole mitään luonnollista kulttuurin muuttumista, että joku ateistiporukka kieltää heiltä tämän. Se on pakottamista, oman näkemyksen tyrkyttämistä.

Aito_Johanna kirjoitti:suurin osa kansasta kuitenkin edelleen valitsee kirkkoon kuulumisen

Tätä "valitsemista" aika lailla edesauttaa se, että kirkkoon kuuluvien lapset kuuluvat kirkkoon syntymästä asti ja uskontoa ja siihen liittyviä perinteitä tuputetaan vaihtelevissa määrin (esim. koulussa) jo pienestä pitäen.

Aito_Johanna kirjoitti:

AnaisJune kirjoitti:Kulttuurilla, tavoilla ja uskomuksilla on sellainen jännä piirre, että ne muuttuvat aikojen saatossa.

---
Sitä minä vaan, että maailmalla ja kulttuurilla on tapana muuttua. Uskontojen merkitys vähenee, ja sille nyt vaan ei voi mitään kun ihmisten tieto lisääntyy.

Toki. Mutta jos suurin osa kansasta kuitenkin edelleen valitsee kirkkoon kuulumisen ja haluaa, että heidän lapsensa saavat päiväkodissa ja koulussa jonkinlaista kristillistä kasvatusta ja pitävät sitä myönteisenä asiana, niin eihän se ole mitään luonnollista kulttuurin muuttumista, että joku ateistiporukka kieltää heiltä tämän. Se on pakottamista, oman näkemyksen tyrkyttämistä.

En ole kieltämässä koulun joulujuhlia tai suvivirttä. Kysyn kuitenkin, valitseeko suurin osa kansasta aidosti mitään, vaan kuuluu kirkkoon vain enempiä ajattelematta, kun heidät on lapsena siihen kastettu.

Varmaankin tästäkin on gallupia tehty, onko sinulla tietoa, kuinka suuri osa suomalaisista uskoo ev. lut. kirkon Jumalaan?

edit: chap ehtikin jo samasta "valinnasta".

Suomalaisten uskosta

"Persoonalliseen Jumalaan sanoi uskovansa 27 % ja sen lisäksi jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan 49 % vastaajista"

Eikös ev. lut. kirkko opeta tätä persoonallista Jumalaa? Tuon perusteella suurin osa ev. lut. kirkkoon kuuluvista ei usko kirkon oppiin ja heidän kirkkoon kuulumisensa syy jää minulle mysteeriksi.

Ehkä kyseessä on osittain tapa ja muutoksen pelko. Kirkolla on valmiit speksit häiden, hautajaisten ja ristiäisten hoitamiseksi.

Uskon kuitenkin, että paljon selittyy sillä, että kirkkon jäseneksi liitytään automaattisesti kasteessa, kun vanhemmat kuuluvat kirkkoon.

Chap kirjoitti: Tätä "valitsemista" aika lailla edesauttaa se, että kirkkoon kuuluvien lapset kuuluvat kirkkoon syntymästä asti ja uskontoa ja siihen liittyviä perinteitä tuputetaan vaihtelevissa määrin (esim. koulussa) jo pienestä pitäen.

Mutta eihän tuossa ole mitään pahaa tai väärää. Jokainen lapsi kuuluu syntymästään asti johonkin kulttuuriin ja joihinkin perinteisiin ja saa jonkinlaisia vaikutteita ja arvoja omilta vanhemmiltaan. Ei ole mahdollista eikä nähdäkseni edes tavoiteltavaa, että lapsi elää ensimmäiset vuotensa luonnottomassa tyhjiössä, kunnes riittävän vanhaksi tultuaan yhtäkkiä PING kokee valaistuksen, saa aikuista aivotoimintaa ja osaa tehdä valintoja täysin itsenäisesti riippumatta kenestäkään tai mistään.

Tuputtaa on ikävän kielteisesti värittynyt sana. Miksi juuri kirkkoon ja uskontoon liittyviin perinteisiin kasvamista kutsutaan tuputtamiseksi (joissain puheenvuoroissa jopa aivopesuksi), muuta kasvatusta ei?

Aito_Johanna kirjoitti:

Chap kirjoitti: Tätä "valitsemista" aika lailla edesauttaa se, että kirkkoon kuuluvien lapset kuuluvat kirkkoon syntymästä asti ja uskontoa ja siihen liittyviä perinteitä tuputetaan vaihtelevissa määrin (esim. koulussa) jo pienestä pitäen.

Mutta eihän tuossa ole mitään pahaa tai väärää. Jokainen lapsi kuuluu syntymästään asti johonkin kulttuuriin ja joihinkin perinteisiin ja saa jonkinlaisia vaikutteita ja arvoja omilta vanhemmiltaan. Ei ole mahdollista eikä nähdäkseni edes tavoiteltavaa, että lapsi elää ensimmäiset vuotensa luonnottomassa tyhjiössä, kunnes riittävän vanhaksi tultuaan yhtäkkiä PING kokee valaistuksen, saa aikuista aivotoimintaa ja osaa tehdä valintoja täysin itsenäisesti riippumatta kenestäkään tai mistään.

Tuputtaa on ikävän kielteisesti värittynyt sana. Miksi juuri kirkkoon ja uskontoon liittyviin perinteisiin kasvamista kutsutaan tuputtamiseksi (joissain puheenvuoroissa jopa aivopesuksi), muuta kasvatusta ei?

Harva lapsi kuitenkaan esim. automaattisesti otetaan keskustanuoriin sen takia, että vanhemmat ovat keskustelaisia (minulle tosin kävi näin).

NuoriDaavid kirjoitti:Tuon perusteella suurin osa ev. lut. kirkkoon kuuluvista ei usko kirkon oppiin ja heidän kirkkoon kuulumisensa syy jää minulle mysteeriksi.

Ei se mitään, että kirkkoon kuulumisen syy jää sinulle mysteeriksi. Meillä on uskonnonvapaus, ja kirkkoon saa kuulua, vaikkei osaisikaan pätevästi esitää kuulumiselleen perusteita. Hyvä näin!

NuoriDaavid kirjoitti:

Harva lapsi kuitenkaan esim. automaattisesti otetaan keskustanuoriin sen takia, että vanhemmat ovat keskustelaisia (minulle tosin kävi näin).

Tätä taustaa vasten sun traumaattinen kirkkoonkuulumiskielteisyytesi on kyllä kieltämättä helppo ymmärtää

Aito_Johanna kirjoitti:

Chap kirjoitti: Tätä "valitsemista" aika lailla edesauttaa se, että kirkkoon kuuluvien lapset kuuluvat kirkkoon syntymästä asti ja uskontoa ja siihen liittyviä perinteitä tuputetaan vaihtelevissa määrin (esim. koulussa) jo pienestä pitäen.

Mutta eihän tuossa ole mitään pahaa tai väärää. Jokainen lapsi kuuluu syntymästään asti johonkin kulttuuriin ja joihinkin perinteisiin ja saa jonkinlaisia vaikutteita ja arvoja omilta vanhemmiltaan. Ei ole mahdollista eikä nähdäkseni edes tavoiteltavaa, että lapsi elää ensimmäiset vuotensa luonnottomassa tyhjiössä, kunnes riittävän vanhaksi tultuaan yhtäkkiä PING kokee valaistuksen, saa aikuista aivotoimintaa ja osaa tehdä valintoja täysin itsenäisesti riippumatta kenestäkään tai mistään.

Tuputtaa on ikävän kielteisesti värittynyt sana. Miksi juuri kirkkoon ja uskontoon liittyviin perinteisiin kasvamista kutsutaan tuputtamiseksi (joissain puheenvuoroissa jopa aivopesuksi), muuta kasvatusta ei?

No jos opettaa lapsen ajattelemaan itse miten suhtautua uskontoihin, niin tuskin se on mitään luonnottomassa tyhjiössä elämistä.

Mutta se ei ollut varsinainen pointtini. Mitä luulet, että kävisi kirkon jäsenmäärälle, jos kirkkoon ei voisi liittyä lapsena, vaan se vaatisi erillisen ilmoituksen kun lapsi on tarpeeksi kypsä ilmaisemaan oman näkemyksensä asiaan, esim. 15 vuotiaana?

Aito_Johanna kirjoitti: Tuputtaa on ikävän kielteisesti värittynyt sana. Miksi juuri kirkkoon ja uskontoon liittyviin perinteisiin kasvamista kutsutaan tuputtamiseksi (joissain puheenvuoroissa jopa aivopesuksi), muuta kasvatusta ei?

Kyllä mä olen tällä palstalla useampaankin otteeseen kertonut siitä, kun Olarin kokomuusnuoret rynnivät mun yläasteelle muka vapaaehtoisina opettajien lomautusten sijaisina, mutta eihän ne mitään opettaneet, siis muuta kuin että "Rami (eli siis Raimo Ilaskivi, oli pressanvaalit ovella) on just meidän nuorten asialla". Oli jopa paljon tylympi juttu kuin nuorisopapin aamunavaukset.

nastamuumio kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti: Tuputtaa on ikävän kielteisesti värittynyt sana. Miksi juuri kirkkoon ja uskontoon liittyviin perinteisiin kasvamista kutsutaan tuputtamiseksi (joissain puheenvuoroissa jopa aivopesuksi), muuta kasvatusta ei?

Kyllä mä olen tällä palstalla useampaankin otteeseen kertonut siitä, kun Olarin kokomuusnuoret rynnivät mun yläasteelle muka vapaaehtoisina opettajien lomautusten sijaisina, mutta eihän ne mitään opettaneet, siis muuta kuin että "Rami (eli siis Raimo Ilaskivi, oli pressanvaalit ovella) on just meidän nuorten asialla". Oli jopa paljon tylympi juttu kuin nuorisopapin aamunavaukset.

No mutta Ramihan on ihan eri asia! Rami on jumala!

Aito_Johanna kirjoitti:
Ei se mitään, että kirkkoon kuulumisen syy jää sinulle mysteeriksi. Meillä on uskonnonvapaus, ja kirkkoon saa kuulua, vaikkei osaisikaan pätevästi esitää kuulumiselleen perusteita. Hyvä näin!

Uskoakseni verraten monella ainoa perustelu on, ettei saa aikaiseksi erota.

Mutta miksei kirkko vain voisi verotusoikeuden sijaan lähettää laskua jäsenilleen siinä missä kaikki muutkin aatteelliset yhdistykset? Kirkkoon saisi edelleen kuulua ja jäsenmaksun maksaa.

Chap kirjoitti: No mutta Ramihan on ihan eri asia! Rami on jumala!

Ja kokoomuslaisuus merkittävä osa perinteistä espoolaista kulttuuria. Vei ne meidät kyllä sitten vielä eduskuntaankin ja Kirsi Pihakin makeili meille, että ollaan yläastepenskat ja se niinku samaa sukupolvea ja meillä on niin halvatusti yhteistä.

elco kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:
Ei se mitään, että kirkkoon kuulumisen syy jää sinulle mysteeriksi. Meillä on uskonnonvapaus, ja kirkkoon saa kuulua, vaikkei osaisikaan pätevästi esitää kuulumiselleen perusteita. Hyvä näin!

Uskoakseni verraten monella ainoa perustelu on, ettei saa aikaiseksi erota.

Mutta miksei kirkko vain voisi verotusoikeuden sijaan lähettää laskua jäsenilleen siinä missä kaikki muutkin aatteelliset yhdistykset? Kirkkoon saisi edelleen kuulua ja jäsenmaksun maksaa.

Niin ja miksei tunnustuksellista uskonnonopetusta voisi vaihtaa tunnustuksellisettomaan versioon, jossa ihan yhtä lailla käytäisiin läpi kirkkohistoriat ja muut yleissivistyksen kannalta tärkeät asiat?