Kitinä

PerttiMakimaa kirjoitti:Eli ei äärifeminististä, se huoltajuusesimerkki oli ihan tarkalleen esimerkki siitä miten näitä tilastoja luodaan jos halutaan sopivia tuloksia. Hyvä esimerkki oli myös tämän "Plan"in tutkimus, jossa he tulivat siihen tulokseen, että heidän pääavustuskohteensa ovat maailman syrjityin ihmisryhmä (tytöt). Kyllä tuolla pitäisi saada rahahanat auki siten, että saadaan organisaation suojatyöpaikatkin pidettyä pystyssä... Hohhoijaa.

Perttiseni, vaikka olen kanssasi melko samaa mieltä siitä, että tytöt eivät SUOMESSA ole järin syrjitty kansanosa, jossain mielessä jopa päinvastoin, olen täysin eri mieltä siitä, miten asia saattaa muualla maailmassa olla. Tyttöjen asema näillä leveysasteilla (Etelä-Aasia) on surkea. Heitä ei useinkaan lähetetä kouluun; joillakin alueilla he saavat joskus ruokaa vasta kun pojat ja miehet ovat saaneet vatsansa täyteen; heidät naitetaan usein vasten tahtoaan liian nuorina kaikenlaisille kurpille; heidän tekemisiään ja tekemättä jättämisiään kontrolloidaan kohtuuttomasti; ja heillä ei ylipäätään ole juuri minkäänlaisia oikeusturvakeinoja, kun he joutuvat erilaisten väkivallantekojen uhreiksi, saattaapa pakistanilaistyttö saada raiskatuksi tultuaan jopa syytteen sukupuolisiveellisyyttä loukanneista tekosistaan. Afganistanissa, Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa asuu lähestulkoon kaksi miljardia ihmistä, ja tietääkseni Plan toimii kaikissa näissä maissa. Voisit ehkä ajatella hiukan asiaa ennen kuin ryhdyt nimittämään suojatyöpaikoiksi järjestöjä, joissa työskentelevät ihmiset usein vieläpä uskovat siihen, mitä tekevät, ja hyvin perustein.

Vadim kirjoitti:Perttiseni, vaikka olen kanssasi melko samaa mieltä siitä, että tytöt eivät SUOMESSA ole järin syrjitty kansanosa, jossain mielessä jopa päinvastoin, olen täysin eri mieltä siitä, miten asia saattaa muualla maailmassa olla. Tyttöjen asema näillä leveysasteilla (Etelä-Aasia) on surkea. Heitä ei useinkaan lähetetä kouluun; joillakin alueilla he saavat joskus ruokaa vasta kun pojat ja miehet ovat saaneet vatsansa täyteen; heidät naitetaan usein vasten tahtoaan liian nuorina kaikenlaisille kurpille; heidän tekemisiään ja tekemättä jättämisiään kontrolloidaan kohtuuttomasti; ja heillä ei ylipäätään ole juuri minkäänlaisia oikeusturvakeinoja, kun he joutuvat erilaisten väkivallantekojen uhreiksi, saattaapa pakistanilaistyttö saada raiskatuksi tultuaan jopa syytteen sukupuolisiveellisyyttä loukanneista tekosistaan. Afganistanissa, Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa asuu lähestulkoon kaksi miljardia ihmistä, ja tietääkseni Plan toimii kaikissa näissä maissa. Voisit ehkä ajatella hiukan asiaa ennen kuin ryhdyt nimittämään suojatyöpaikoiksi järjestöjä, joissa työskentelevät ihmiset usein vieläpä uskovat siihen, mitä tekevät, ja hyvin perustein.

Yleensä nämä järjestöt koostuvat kahdesta kerroksesta, suojatyöpaikoista hallinnossa (joka tuntuu paisuvan, korjaa jos olen väärässä) ja sitten näistä mainitsemistasi laupiaista samarialaisista joitten työpanos (tässäkin asiassa) osaltaan tekee tästä maailmasta paremman paikan.

Ymmärtääkseni elämää mainitsemillasi alueilla ei muutenkaan oikein voi arvostella suomalaisilla elämisen standardeilla? Ehkä ongelmia on muillakin kuin tytöillä. Katselin 30min dokumenttia uudesta uljaasta it-alasta Bangaloressa ja kävi kyllä mielessä lähinnä siirtomaavallan aika ja orjuus. Ja tämä ko. kohdehan on mitä etuoikeutetuimmassa asemassa alueellisesta perspektiivistä.

prosessi kirjoitti:Sen verran "epävalvottua" elämämme oli jo silloin, että minä seitsemänvuotiaana hain päivittäin viisivuotiaan pikkuveljeni tarhasta ja tulimme kahdestaan bussilla kotiin, joten hyvää tappeluaikaa oli riittävästi.

Huh. Ajat ovat kyllä tosiaan muuttuneet... Meillä päin eivät saa 7-vuotiaat mennä kahdestaankaan eskariin, vaikka asuvat parin korttelin päässä.

Vadim kirjoitti:Voisit ehkä ajatella hiukan asiaa ennen kuin ryhdyt nimittämään suojatyöpaikoiksi järjestöjä, joissa työskentelevät ihmiset usein vieläpä uskovat siihen, mitä tekevät, ja hyvin perustein.

Kaipa tuon suojatyöpaikkamaisuuden määrittelee se, kuin suuri osa rahasta menee kohteelle ja kuinka suuri osa palaa koneiston pyörittämiseen. Elävä elämä on täynnä esimerkkejä vähemmän hyvin hoidetusta avusta ja tästä syystä rakkikoiria tarvitaan haukkumaan välillä ihan kunnollisiakin putiikkeja.

"Kambodzhassa naureskellaan, kuinka YK:n maaseudun köyhyyden vähentämisprojektin ulkomaiset työntekijät vähentävät omaa köyhyyttään yli 10 000 dollarin kuukausiansioin."
http://www.kepa.fi/kirahviposti/2580/

Kävin hiljattain Maailma Kylässä -tapahtumassa ja silmiin pisti paikalle saapuneiden jakauma. Lehtiä jakavia järjestöjä oli pilvin pimein laidasta laitaan, mutta kontaktipinta 3. maailmaan loisti poissaolollaan. Kuvittelisin tapahtuman suurimman potentiaalin sisältyvän nimenomaan mahdollisimman konkreettiseen kontaktiin järjestöliturgian sijaan. Suoraksi kontaktiksi lasken siis esim. kehitysmaiden tuotteet, matkailun edistämisen, kulttuurin, ynnä muun toiminnan, joka ei enää vaadi mitään erityistä järjestöä ihmisten väliin. Jotenkin koin itse tekeväni järjestöjä konkreettisempaa työtä kehitysmaiden eteen pyrkiessäni luomaan kehitysmaiden ihmisille hyväpalkkaisia työpaikkoja.

Vaola kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Sen verran "epävalvottua" elämämme oli jo silloin, että minä seitsemänvuotiaana hain päivittäin viisivuotiaan pikkuveljeni tarhasta ja tulimme kahdestaan bussilla kotiin, joten hyvää tappeluaikaa oli riittävästi.

Huh. Ajat ovat kyllä tosiaan muuttuneet... Meillä päin eivät saa 7-vuotiaat mennä kahdestaankaan eskariin, vaikka asuvat parin korttelin päässä.

Eipä tuo tuolloinkaan mitenkään tavallista tainnut olla, ei ainakaan kenenkään koulu- tai tarhakaverin kohdalla. Näin jälkeenpäin on kyllä välillä ihmetellyt, että mitä vanhempamme silloin oikein ajattelivat, jos mitään.

Vaola kirjoitti:Huh. Ajat ovat kyllä tosiaan muuttuneet... Meillä päin eivät saa 7-vuotiaat mennä kahdestaankaan eskariin, vaikka asuvat parin korttelin päässä.

Täh? 7-vuotiashan on jo ekaluokkalainen. Meillä koululaiset tulivat kouluun pääsääntöisesti ihan itse. Ekoina viikkoina kuskaajia oli enemmän, mutta aika harvalla vanhemmalla edes oli mahkuja kuskailla lapsiaan keskellä päivää ees sun taassun.

Eikös eskarit ole 6-vuotiaita?

sivustahuutaja kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Huh. Ajat ovat kyllä tosiaan muuttuneet... Meillä päin eivät saa 7-vuotiaat mennä kahdestaankaan eskariin, vaikka asuvat parin korttelin päässä.

Täh? 7-vuotiashan on jo ekaluokkalainen. Meillä koululaiset tulivat kouluun pääsääntöisesti ihan itse. Ekoina viikkoina kuskaajia oli enemmän, mutta aika harvalla vanhemmalla edes oli mahkuja kuskailla lapsiaan keskellä päivää ees sun taassun.

Eikös eskarit ole 6-vuotiaita?

No mun lapset ovat syntyneet alkuvuodesta, joten ovat 7-vuotiaita. Syksyllä menevät kouluun. Sinne menevät toki sitten itsekseen, mutta meidän päivähoitopaikassa on ihan sääntö siitä, että kaikki lapset täytyy tuoda hoitopaikkaan (viejän/hakijan oltava täysi-ikäinen), vaikka asuisi viereisessä talossa ja olisi jo seitsemän.

Vaola kirjoitti: No mun lapset ovat syntyneet alkuvuodesta, joten ovat 7-vuotiaita. Syksyllä menevät kouluun. Sinne menevät toki sitten itsekseen, mutta meidän päivähoitopaikassa on ihan sääntö siitä, että kaikki lapset täytyy tuoda hoitopaikkaan (viejän/hakijan oltava täysi-ikäinen), vaikka asuisi viereisessä talossa ja olisi jo seitsemän.

Hoh, mut vietiin ekalla kerralla mummon toimesta, mutta sen jälkeen kyl oon mennyt ihan yksin.

Ihme touhua.

Vaola kirjoitti:...meidän päivähoitopaikassa on ihan sääntö siitä, että kaikki lapset täytyy tuoda hoitopaikkaan (viejän/hakijan oltava täysi-ikäinen), vaikka asuisi viereisessä talossa ja olisi jo seitsemän.

Tuo on kyllä saattanut olla sääntö meilläkin päin. En muista että alle kouluikäisenä olisin mennyt itse tarhaan.

sivustahuutaja kirjoitti:

Vaola kirjoitti:...meidän päivähoitopaikassa on ihan sääntö siitä, että kaikki lapset täytyy tuoda hoitopaikkaan (viejän/hakijan oltava täysi-ikäinen), vaikka asuisi viereisessä talossa ja olisi jo seitsemän.

Tuo on kyllä saattanut olla sääntö meilläkin päin. En muista että alle kouluikäisenä olisin mennyt itse tarhaan.

Juuri näin, ei mitään outoa. Muistaakseni hakijalla/viejällä on vielä joku ikäraja.

Polkupyöräsäännöt ovat yleensä siten, että kolmannella luokalla saa tulla pyörällä kouluun.