Kitinä

Tytöllä kai eroahdistusvaihe päällänsä. Varsinkin yönukutukset ovat vaikeita, toinen vain itkee lohduttomasti ja pitkään, eikä itse voi oikein auttaa. Voi pikkuista...

Pelattiin eilen pojan kanssa Muumit ja suuri syysjuhla -ds-peli läpi. Vaikein taso oli jotain 9-vuotiaille ja täytyy sanoa, että sen ikäiset nauravat tuota pelatessaan. Varsin avuton tekele, onneksi oli ilmainen.

Näin tyttöni viimeksi maanantaina. Voi sitä jälleennäkemisen iloa huomenna.

Viitaten keskusteluun vitutusketjussa, mitä lapsiystävällisiä ravintoiloita pk-seudulta löytyy?

Itselläni ei ole kokemusta kuin Rossoista ja Casa Maresta.

masa kirjoitti:Viitaten keskusteluun vitutusketjussa, mitä lapsiystävällisiä ravintoiloita pk-seudulta löytyy?

Itselläni ei ole kokemusta kuin Rossoista ja Casa Maresta.

Riippuu minkälaista ruokaa haluaa. Esim. Chicoseissa on aina ollut leikkinurkkaukset ja ystävälliset tarjoilijat, samoin Amarillossa. Mamma Rosassa tarjoilija vei pojan mukanaan keittiöön katsomaan "isoa uunia" Oli tosin puolituttu hlö, mutta silti. Kukaan keittiössä ei ollut moksiskaan, pojalla pöytään tullessa oli mukana tuoretta suklaajäätelöä

^ No tekisihän sitä mieli käydä etnisissä ja kiertää jokainen ketjuravintola kaukaa, mutta ei niissä pahemmin leikkikehiä näy.

Pappailuun liittyen, 4D ultrassa poikettu tänään. Bruno sanoi että pomminvarmaa tyttöä puskee. Cool!

Me so proud.

^ Jebujee ja onnittelut

Onnea tulevasta likasta Bruno (Femedan Bruno?) on paras setä siinä hommassa

Pikkusisko

Tattista. Femedan Bruno juurikin.

"olen tsataprosenttisen varma, että se on tyttö!"

Tosi kiva että pääset kokemaan sen "iskän tyttö"-vaiheen. Mies on ihan täysin myyty.

Kävihän eilen melkoinen munkki ja luultavasti säästyttiin sairaalareisulta.

Purin kauppareissun jälkeen ostoksia keittiössä ja tuumailin et minäpä heitän noi hammasharjat yläkerran kylppäriin het, ettei jää pyörimään keittiöön.

Rappusia lähestyessäni kuului niistä epämääräistä pauketta ja eukko kirkaisi yläkerrasta; "ny se putos!" Harppasin eteenpäin ja sain jannun kiinni kolmanneksi aliimmalta rappuselta lennossa, ihan kuin teräsmiehen lentoasennossa naama kohti puukaidetta ja kaktusta.

Pelästymistä lukuunottamatta mitään ei tapahtunut, mutta jos en olisi saanut kiinni, olisi mennyt vähintään nenä ja neljä hammasta, tai jotain.

Jannu pelästyi, itki olkaani vasten minuutin, tempoili itsensä irti ja juoksi rappusiin. Siellä se sitten treenaili kävelyalastuloa seuraavan puoltuntia, ja me seurasimme vierestä sydäntä kylmäten.. Mikä luupää. Turha kuvitella että enää tultaisiin alas "peppu eellä!"

Tänään täytyy mennä kaidekauppaan.

Hui kamala

Meilläkin kauhun hetkiä vuosi sitten, kun poika putosi sellasesta kiipeily-liukumäkiyhdistelmästä naama edellä maahan (hetkeksi kun kääntää selän..). Onneksi hampaat rikkoivat vain alahuulen, verta tosin oli joka paikassa. Kesti 5 min ja leikit jatkui, äiti tärisi.

Masa, millaiset portaikot teillä on ja miten olette noin muuten suojautuneet niiden kanssa? Mietin vaan onko jotain mitä en ole ajatellut, uusi koti kun on kaksikerroksinen.

Ostan ainakin erillisen turvaportin ylös sekä alas, ja portaista laskeudutaan perse edellä niin että vanhempi on takana. Onko vielä jotain mikä tulisi ottaa huomioon? Mietin nyt valmiiksi niin voi hoitaa ensimmäisenä muuttopäivänä kun käydään miehen kanssa kaksin valmistamassa ja ottamassa mittoja.

Onneksi oli superisä olemassa, ja onneksi ei käynyt pahasti!

masa kirjoitti:Jannu pelästyi, itki olkaani vasten minuutin, tempoili itsensä irti ja juoksi rappusiin. Siellä se sitten treenaili kävelyalastuloa seuraavan puoltuntia, ja me seurasimme vierestä sydäntä kylmäten.. Mikä luupää. Turha kuvitella että enää tultaisiin alas "peppu eellä!"

Tänään täytyy mennä kaidekauppaan.

Hienosti kopattu. Mutta luupäisyys lienee periytynyt, eikä välttämättä mikään huono ominaisuus. Kyllä itsekin skidinä kolotuksen jälkeen yritti uudestaan, koska sielu ei antanut periksi lannistua tappiosta.

Meidän sankari laskeutui kerrostalon portaat loppupäästä(ehkä pari metriä) kuperkeikkaa(tai ehkä ei ihan, mutta kaatuen ne alas kuitenkin) ollessaan 2-3 vuotta. Itse säikähdin puolikuoliaaksi, sydän hakkasi varmaan 10 min ja semmoinen hirveä "valahtamisen" tunne kävi läpi kehon. Eipä mittään. Ei itkua, ei sattunut.

Toinen kerta tänä kesänä(7v.), leikki purossa, liukastui kiveen ja kaatui veteen. Ei onneksi syvä(n. 30cm), mutta tuo olisi ollut niin oma syyni kun katsoin muka että saa vähän hypellä kivillä mutta ei märillä kivillä kun ovat liukkaita, ja olin itse vieressä. Pää näytti osuvan kiviin ja olin itse aika lailla horrortilassa. Lapsi nousee itkien, kyselen kauhistuneena osuiko pää vai mitä.. "Kylmäääääääähh". Taisi vähän jalkaan sattua, mutta sanoi itkeneensä koska oli niin kamalan kylmää se puron vesi. Katson tämän olleen toinen ns. onni onnettomuudessa tilanne, ja lisäähän näitä väistämättä tulee. Toivottavasti samaa laatua, eikä pahempia haavereita. Kolmas kerta toden sanoo?

Lapset tuntuu aina välillä olevan todella kovapäisiä, aina ei toki, mutta usein on näitä onni onnettomuudessa tilanteita.

Itse tulin 6kk ikäisenä vaunuista (hajosivat) pää edellä kaupan kovalle lattialle. Itkua vaan, ei muuta. Vaikka olikin korkea pudotus.

3-vuotiaana tulin kerrostalon rappuset alas kuperkeikkaa kierimällä. Pientä itkua, kaikki ok.

Tämän ikäisenä varmaan makaisi luut poikki katki pinossa.

RP kirjoitti:Masa, millaiset portaikot teillä on ja miten olette noin muuten suojautuneet niiden kanssa? Mietin vaan onko jotain mitä en ole ajatellut, uusi koti kun on kaksikerroksinen.

Kun tein remontin kämppään nakkasin kaiteet roskiin ja ajattelin et mitä niillä tekee. Virhe.

Meillä oli noin 16 kuukautiseksi asti portit rappusten molemmissa päissä, mutta nyt niitä ei enää ole. Jannu on mennyt rappuset sukkelaan ylös eka kontaten, sitten seisten. Perse edellä on alas tultu aina eiliseen asti. Nyt tullaan sit uhmakkaasti ja vaaroja kaihtaen kävellen, ja kun ei ole kaidetta, harppaus alimmalle rappuselle on aika iso ja epävakaa..
Toisaalta, hyvähän toi on että saa kipeää, pelästyy ja vollottaa. Oppipaahan kunnioittamaan rappusia, sillä mummolassa on vielä isommat ja jyrkemmät rappuset haasteena.


Hae vaikka Jyskistä portit jos vielä meinaat laittaa. Metalliset, valkoiset oikein hyvät portit makso 50 juuroa laaki. Niissä on semmonen näppärä toiminto, joka vetää portin itsestään kiinnikin.

Ja juu, opettakaa pepusta pitäen rappusissa kulku ja hokekaa sitä peppu eellä-mantraa alaspäin tullessa. Tajuaa kyllä hyvin nopsaa mikä on homman juju. Ylöspäin opettelu on helpompaa.

Me opetettiin rappusia alimmalla kolmannella rappusilla niin, että sai touhuta niillä niin paljon kuin halusi. Kuhmuja tuli ja paljon. Sen verran oppi kuitenkin, ettei enää suinpäin syöksy rappusia alas..



Ja kyllä. Luupaisyys on erittäin hyvä piirre IMO.

Joskus ihan pikkasen nyppii ton pojan äidin ja isoäidin touhut. Nytkin isoäiti on tullut kaukaa pohjoisesta tyttärensä luo käymään ja perjantaina sain pojan äidiltä viestin, että voisiko poika olla mun kanssa viikonlopun. No totta kai voi, aina voi, vois olla vaikka aina, mutta en vain pysty ymmärtämään miksei äitiä ja isoäitiä kiinnosta olla pojan kanssa. Pikku-ukko on suurimman osan ajasta mun kanssa ja se on snadisti hankalaa tässä yksiössä. Pakko alkaa panostamaan johonkin isompaan.

Miksei se narttu vain voinut suostua siihen ehdotukseen jonka ladoin pöydälle muutama kuukausi sitten. Tymä nainen. Kettu!

Moderni nainen? Lapsi ei kiinnosta enää eron jälkeen, uuden siipan saadakseen on annettava jokaiselle vastaantulijalle heti eikä kohta ja se ei onnistu, jos lapsi juoksee jaloissa?

Riemumieli kirjoitti:Moderni nainen? Lapsi ei kiinnosta enää eron jälkeen, uuden siipan saadakseen on annettava jokaiselle vastaantulijalle heti eikä kohta ja se ei onnistu, jos lapsi juoksee jaloissa?

Ei. Lapsi ei kiinnostanut alun alkaenkaan. Ei äitiä, eikä isoäitiä. Siinä se eron siemen. Eikä kiinnosta vieläkään. Harmittaa vain pojan puolesta, mutta näillä mennään.

^ Kuin se sitten rupes väkertää sitä penskaa, vai oliko vahinkolaukaus?

Manaaja kirjoitti:vai oliko vahinkolaukaus?

Jeps.

Edit: Ja jotta ei Daven musta kirja menis sekaisin, niin ei ollut mun vahinkolaukaus.

Hui. Sossuporskamittari heilahti punaiselle!

mä niin inhoan tota. miksei se nainen sit vaan rehellisesti anna lastaan isälle huollettavaks! (oletan tietenkin että CC hyvänä isänä haluaisi lapsen kokonaan itelleen )