Kitinä

^Mut joo, nää on vaikeita asioita miettiä ja päättää. Kavereilla oli mietintää kuinka jutella muksulle kun perheen koira lopetettiin. Neuvoin vaan ottaan asiaa esille ja keskusteleen siitä. Meilläkin tuli välillä niin outoja kysymyksiä, mm onko pappa alasti siellä pilven reunalla yms. Siinä sit välillä kieli keskellä koitti vastata jotain. Ja juu, ei meillä tää pappa niin läheinen ollut, exän isäpuoli, joka oli kyllä rakastava, mut ei niinkään tunteitaan näyttävä tai yhteyksiä pitävä. Parhaiten muksu muisti niistä muutamasta vierailusta sinne sen, kuinka pappa näytti missä pakkasen laatikossa jädet oli... Ja papan vaimoa ja sen jaksamista mietti.

Jouduttiin mekin 1 v ja 4 kk selittämään mihin äiti ja isi oikeastaan sen koiran veikään. Hankalaa oli sekin.

Mistä tulikin mieleen, että se uurna on vieläkin tuolla kaapissa. Pitää hankkiutua siitä eroon ennen kuin joutuu selittämään senkin sisältöä.

^^Jep. Ja kun jos ei ole selkeää näkemystä asiasta esim uskontoa, niin ei ole "valmiita vastauksiakaan".

^

Kottarainen kirjoitti:Mistä tulikin mieleen, että se uurna on vieläkin tuolla kaapissa. Pitää hankkiutua siitä eroon ennen kuin joutuu selittämään senkin sisältöä.

Vaikka sekin on kieltämättä jotenkin aika outoa, niin kyllä mä silti jotenkin toivon, että tässä on puheena se koira eikä ex-anoppi.

saira kirjoitti:kerrattiin mitä kuolema on. Ja kun jos ei ole selkeää näkemystä asiasta esim uskontoa, niin ei ole "valmiita vastauksiakaan". Meilläkin tuli välillä niin outoja kysymyksiä, mm onko pappa alasti siellä pilven reunalla yms.

Mun on nyt vaikea saada otetta tästä kannasta. Viittaako tuo uskonnottomuus teihin? Ja ilmeisesti lapselle oli kerrottu, että kuolema on sitä, että otetaan lähijuna pilven reunalle? Ja jos se uskonnottomuus viittaa teihin, niin on vaikea ymmärtää, miksi sitten opetatte, että kuolemaa ei oikeastaan ole, vaan osa vanhoista tyypeistä muuttaa Aurinkorannikolle tai Floridaan, ja osa pilven reunalle (ja kaikissa tapauksissa saa olla huolissaan, että kuinka alasti ne siellä kekkuloivat), erona kai lähinnä se, että pilvenreunaporukan tapauksessa molemminpuolinen vierailu on vielä hankalampaa.

Voi siis olla, että ymmärrän väärin, kuka tässä kuviossa uskoo ja lapsille opettaa mitäkin, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kiinnostaisi tietää, mihin tuo uskonnottoman pilvenreunaläppä perustuu. Onko takana jonkinlainen idiosynkraattinen (mutta ei-uskonnollinen?) aikuistenkin hyväksymä ikuinen elämä -oppi, vai ajatteletteko, että pikkulapsen on jotenkin helpompaa ja kasvattavampaa kasvaa kuoleman kieltävässä fantasiassa? (Joo, kirjoitin tämän vähän nihkeästi, mutta oikeasti kysymykseni on aito: ajattelevatko ei-uskonnolliset kasvatusteoreetikotkin, että tällainen pilvenreuna-lähestymistapa kuolemaan on hyvä tapa lapselle käsitellä kuolemaa? En itse siis tiedä.)

Mitä tulee kysymykseen, pitääkö koko perheen tulla hautajaisiin, niin minä olen soveltanut, että ei tarvi.

Tätini miehen (mikä lienee oikea termi) ja tätini hautajaisiin olen mennyt yksin (eri tädit kyseessä, latojan huomautus).

NuoriDaavid kirjoitti:Mitä tulee kysymykseen, pitääkö koko perheen tulla hautajaisiin, niin minä olen soveltanut, että ei tarvi.

Joo. Hautajaiset ovat mielestäni sen verran intiimi juhla, että vainajaa tuntemattomien ihmisten lukumäärä olisi hyvä pitää minimissään. Minulla on ainakin jotenkin kiusaantunut ja vaivaantunut olo niissä hautajaisissa, joihin menen vain puolisona.

NuoriDaavid kirjoitti:Mitä tulee kysymykseen, pitääkö koko perheen tulla hautajaisiin, niin minä olen soveltanut, että ei tarvi.

Kuin myös. Muut saavat mennä jos haluavat (ovat olleetkin), mutta minä en lähde.

Kaksissa hautajaisissa olen elämäni aikana ollut ja se riittää mulle. Luterilaiset hautajaiset ei vastaa sitä miten haluan muistaa tai jättää hyvästit vainajalle. Saa nähdä tuleeko sanomista sitten joskus kun skippaa oman vanhempansa hautajaiset.

Vagabondo kirjoitti:Luterilaiset hautajaiset ei vastaa sitä miten haluan muistaa tai jättää hyvästit vainajalle.

Kyllä tämä nyt äkkiseltään kuulostaa vähän sietämättömän itsekkäältä lähestymistavalta hautajaisiin. Jätä henkilökohtaisesti hyvästit tietysti just niinku tykkäät; ainakaan vainajalle asialla ei tietenkään ole mitään väliä. Mutta jos vainajan lähiomaiset kokevat helpottavaksi koota muuta sukua ympärilleen yhteiseen tilaisuuteen, niin tämän yhteisöllisyyden kieltäminen näiltä surijoilta, erityisesti tuolla sinun perustelullasi, uhkaa kyllä näyttäytyä aika kovana ja itsekkäänä.

urpiainen kirjoitti:Mutta jos vainajan lähiomaiset kokevat helpottavaksi koota muuta sukua ympärilleen yhteiseen tilaisuuteen, niin tämän yhteisöllisyyden kieltäminen näiltä surijoilta, erityisesti tuolla sinun perustelullasi, uhkaa kyllä näyttäytyä aika kovana ja itsekkäänä.

Voihan sitä tarkastella toiseltakin kantilta, jos haluaa. Esim. mitäpä kirkkoon kuulumaton ateisti uskonnollisessa tilaisuudessa tekisi. Jos kokisin kirkon rituaalit tärkeiksi ja oleelliseksi, niin kaiketi olisi soveliasta kuulua kirkkoon vaikka en uskossa olisikaan, niin kuin niin monet tapauskovaiset kuuluu.

Minusta on soveliaampaa, että rituaaliin osallistuvat ne joille ne rituaalit jotain merkitsee. Uskonnollisen viitekehyksen ulkopuolella voin toki ottaa osaa tapahtumaan esim. osallistumalla hautajaisten jälkeiseen kahvitilaisuuteen. Mieluummin toki jättäisin senkin väliin, mutta sen verran voin lähiomaisia miellyttää, ellei ole hyvää selitystä poissaololle.

^ Mä luulen, että meillä on aika erilainen käsitys siitä, kenen vuoksi hautajaiset järjestetään ja kenen tarpeet ja preferenssit siinä ovat etusijalla.

Vagabondo kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Mutta jos vainajan lähiomaiset kokevat helpottavaksi koota muuta sukua ympärilleen yhteiseen tilaisuuteen, niin tämän yhteisöllisyyden kieltäminen näiltä surijoilta, erityisesti tuolla sinun perustelullasi, uhkaa kyllä näyttäytyä aika kovana ja itsekkäänä.

Voihan sitä tarkastella toiseltakin kantilta, jos haluaa. Esim. mitäpä kirkkoon kuulumaton ateisti uskonnollisessa tilaisuudessa tekisi. Jos kokisin kirkon rituaalit tärkeiksi ja oleelliseksi, niin kaiketi olisi soveliasta kuulua kirkkoon vaikka en uskossa olisikaan, niin kuin niin monet tapauskovaiset kuuluu.

Minusta on soveliaampaa, että rituaaliin osallistuvat ne joille ne rituaalit jotain merkitsee. Uskonnollisen viitekehyksen ulkopuolella voin toki ottaa osaa tapahtumaan esim. osallistumalla hautajaisten jälkeiseen kahvitilaisuuteen. Mieluummin toki jättäisin senkin väliin, mutta sen verran voin lähiomaisia miellyttää, ellei ole hyvää selitystä poissaololle.

Mutta kun maahanpanijaisissa ei ole kyse sun suhteesta johonkin uskontoon vaan vainajan ja tämän lähiomaisten. Kirkossa ei tarvitse rukoilla ja veisata, en minäkään niin tee, mutta kunnioitan läsnäolollani vainajan muistoa. Itsensä kanssa sinut olevaa ateistia ei häiritse se, että muut liittävät johonkin uskonnollista merkityssisältöä. Hautajaiset ei kuitenkaan ole luterilainen tms. tapa vaan vuosituhansia vanha perinne. Minusta sen rituaalin funktio on tärkeämpi kuin täsmälliset muodot. Toki jos kyse olisi jostain wiccahautajaisista joissa osallistujat ovat alasti, voisin jättää väliin.

Komppausta Tixille ja Urpiaiselle. Itse ateistina en koe mitään ongelmaa osallistuessani uskonnollisin hautajaisiin.

Vaikka hautajaiset pidetään kirkossa tai muussa vastaavassa paikassa, ne eivät välttämättä ole erityisen uskonnollinen tilaisuus.
Pappihan siellä on seremoniamestarina mutta tilaisuuden kulku on kyllä suunniteltavissa niin, että varsinainen uskonnollinen osuus on aika minimissä.
Ei ole ihan kahta kuukauttakaan siitä, kun olin juuri sellaisissa hautajaisissa. Kukaan paikalla olleista ei ollut varsinaisesti tunnettu läheisestä suhteesta kirkon ja uskonoppien kanssa.

Mun mielestäni on äärimmäisen kusipäisyyden osoitus, jos jättäytyy lähisukulaisen tai vastaavan hautajaisista pois uskonnollisen syyn perusteella.
Minä en ole pätkääkään uskonnollinen eikä tulis pieneen mieleenkään kieltäytyä hautajaisista yllä mainitulla verukkeella. Kiihkoateisitit taitavat fundamentalistimuslimien jälkeen olla umpimielisimpiä ja fanaattisimpia tyyppejä ikinä.

Itse kirkkoon ikinä kuulumattomana ja ikinä sekunninkaan uskonnollista aivopesua saamattomana en koe isompia ongelmia käydä hautaamassa sukulaisiani kirkon maille ja siunauksen kuulemassa jossain kappelissa.

Vagabondo kirjoitti: Minusta on soveliaampaa, että rituaaliin osallistuvat ne joille ne rituaalit jotain merkitsee.

Ymmärrän tämän näkökulman ihan hyvin. Vainajan muistoa voi kunnioittaa useilla eri tavoilla. En kuitenkaan katso, että kyse on soveliaisuudesta. Olen ollut ateistina pitämässä puheita, lukemassa kortteja yms. hautajaisissa, ihan vain sen takia, että halusin kunnioittaa vainajan muistoa läsnäolollani enkä koe tehneeni mitään epäsoveliasta. Toisaalta samalla tavalla olen jättänyt yhdet hautajaiset väliin, koska matka oli pitkä, vainaja ei ollut erityisen läheinen ja muut sukulaiset sanoivat, että läsnöoloni ei ole välttämätöntä. Mikäli et halua osallistua perinteisiin hautajaisiin, niin se on mielestäni jokaisen henkilökohtainen valinta, mutta ei sitä voi epäsoveliaisuudella perustella kovinkaan onnistuneesti.

Juu, en ole kieltämässä osallistumisoikeutta keneltäkään. Kukin tyylillään. Minä omallani.

Tää saattaa mun kohdalla jotenkin kietoutua siihen, että mulla on vaikeuksia hyväksyä perinnettä riittäväksi perusteeksi jollekin toiminnalle, josta toveri urpiainen tässä taannoin kuittaili.

Vagabondo kirjoitti:Tää saattaa mun kohdalla jotenkin kietoutua siihen, että mulla on vaikeuksia hyväksyä perinnettä riittäväksi perusteeksi jollekin toiminnalle, josta toveri urpiainen tässä taannoin kuittaili.

Ei tämä ainakaan kenenkään muun viestissä tuohon perusteeseen liity oikeastaan mitenkään. Pikemminkin siihen, että juttujesi perusteella sinulla ei oikein ole kykyä tahi halua laajentaa tarkasteluperspektiiviäsi omaa napaa laajemmalle. Kukin tyylillään, tosiaan.

NuoriDaavid kirjoitti:Komppausta Tixille ja Urpiaiselle. Itse ateistina en koe mitään ongelmaa osallistuessani uskonnollisin hautajaisiin.

Olin juuri heittämässä pappaa kuoppaan. Ja ärsytti taas sama asia mikä aiemminkin: Tilaisuudesta tehdään väkisin uskonnollinen, vaikka itse henkilö jota kuopataan about vihasi uskontoja, sattui olemaan paperikristitty, varmaan sen takia että pääsee sukumultiin.

Eniten vitutti eräs jehovan todistaja/mikäties lesta joka otti oikeudekseen muistopuheiden aikaan pitää palopuheen kuinka kaikkien tulee ottaa jumala sydämeensä ja kuinka jeesus hänet pelasti. Ei siis mitään puhelua,vaan hurmoksellista huutamista. Meinasin yksi jos toinenkin suvun mies käydä niistämässä nenän poskelle kys. herralta, sen verta törkee toimintaa oli.

Vielä tuosta kuoleman käsittelystä lapsen kanssa. Olemme uskomaton perhe ja kissavainaan selitettiin lähteneen kissojen taivaaseen, jossa sillä on hyvä olla. Mietin jo silloin ja nyt uudemmasti miehen enon kuoleman yhteydessä että samaa termistöä on hankala käyttää ihmisistä. Vajaa kolmevuotiaan käsittelykyvylle vaan ilmaisut kuolemalle ovat hyvin vaikeita, tietysti, ovathan ne aikuisillekin. Olen käsittänyt että ajatus kuolevaisuudesta, niin omasta kuin toisenkin täsmentyy vasta jossain ala-asteikäisenä?

Enon kohdalla puhuttiin ihan reilusti että hän on kuollut ja hautajaisissa häntä muistellaan. Ja vaikka ihminen kuolee, ne muistot hänestä jäävät. Sen suurempaan ei oman muksun käsityskyky tällä hetkellä riitä, vastaan siihen mitä kysytään mutta en selitä sen enempiä. En minäkään lasta haluaisi vähänkään vieraamman ihmisen hautajaisiin viedä, läheisen lähtöä olisi varmaan pakko konkretisoida jottei toinen vain äkisti poistu lapsen elämästä. Jos puoliso olisi erityisesti toivonut meitä tueksi tuonne enonsa hautajaisiin, olisimme tietysti tulleet mukaan, mutta kun ei, jäimme ilman muuta kotiin.

Melnais kirjoitti:Vielä tuosta kuoleman käsittelystä lapsen kanssa.

Meillä poika oli reilu kaksivuotiaana liian utelias työkalujen ja sähköjohtojen kanssa joten jouduin turvautumaan oikein shokeeraamiseen sen kanssa että uskalsin luottaa siihen ettei satu työkaluihin.

Sanoin sille että sirkkeliin voi kuolla ja kun kuolee, tulee haudatuksi maan sisään eikä sieltä pääse ikinä pois. Järkytys oli silminnähden kova, mutta niin on saaneet kaikki työkalut ja pistorasiat olla rauhassa.


Toivottavasti en tehnyt siitä breiviikkiä.

^ Vähän eri sanoin, mutta sama on täällä meininki. Pieni pelko perseessä piristää päivää. Ei ne selvästikään ole kuolemaa käsitteenä vielä sisäistäneet, mutta kunhan vähän varoisivat mihin näppinsä pistävät.

Mun tietokone sai olla rauhassa sen jälkeen, kun ilmoitin että se on "isin aarre" eikä siihen saa koskea. Molemmat käyttää termiä "aarre" siitä tavarasta, joka just sillä sekunnilla on maailman tärkein, joten yhteinen kieli löytyi.

urpiainen kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Tää saattaa mun kohdalla jotenkin kietoutua siihen, että mulla on vaikeuksia hyväksyä perinnettä riittäväksi perusteeksi jollekin toiminnalle, josta toveri urpiainen tässä taannoin kuittaili.

Ei tämä ainakaan kenenkään muun viestissä tuohon perusteeseen liity oikeastaan mitenkään.

Enhän toki niin väittänytkään vaan esitin oman, joidenkin mielestä jyrkän, kantani osittain siitä juontuvan. Mun silmiini teidän kanta näyttää olevan, että tokihan lähisukulaisen hautajaisiin pitää osallistua vaikkei uskovainen olekaan, koska niin on tapana toimia ja ,jos ei toimi yleisen tavan mukaan, voi joku läheinen pahoittaa mielensä.

Melnais kirjoitti:Vielä tuosta kuoleman käsittelystä lapsen kanssa...

Enon kohdalla puhuttiin ihan reilusti että hän on kuollut ja hautajaisissa häntä muistellaan.

Mä olen kanssa puhunut rehellisesti kuolemasta ja siitä että niin kaikki elämä päättyy. Pätee niin ihmisiin, eläimiin kuin kasveihinkin.