Kitinä

Konservatiiveja ei kannata kuunnella, koska ne ovat tutkimusten mukaan vähä-älyisempiä kuin muut. Eli minä en ainakaan lähtisi elämään elämääni jonkun kivikautisen tai keskiaikaisen järkiavioliittohapatuksen kanssa. Voi olla, ehkä, että moinen on lajin ja yhteiskunnan kannalta parempi, mutta kun tässä nykyään kuitenkin eletään 2010-luvun informaatioyhteiskunnassa ja kuolinkappailuaan käyvässä hyvinvointivaltiossa, ja etenkin kun kerta nyt oikeasti on vapaus valita niin minusta on tiettyjä perusteita sopeuttaa omat toimenpiteet nykyisiin sosiaalisiin konventioihin eikä viisastella jostain muinaisista vitun roomalaisista.

Kuten yleensä elämässä katsoisin voittavaksi strategiaksi tietyn pragmaattisuuden ja vakaan harkinnan. Jos jatkuvasti vituttaa niin jotain pitää tehdä. Kun vituttaa niin pitää punnita suunnitella, punnita vaihtoehdot ja alkaa Toteuttamaan. Päätös on merkittävä, joten päätöksen tekemiseen kannatta varata aikaa. Avoin kommunikointi helpottaa väistämättä päätöksentekoa suuntaan tahi toiseen.

KK: mitä mieltä vaimo on? Haluaako jatkaa?

Mun neuvo on ,että kk laittaisi päänuppinsa ensiksi siihen kuosiin, että olisi vaikka vuoden mielestään hyvissä voimissa, jos tämän edes pystyy näin erottamaan muun paskan vaikutuksesta. Sitten päättäisi mitä tehdä. Mun mielestä kk ei voi hyvin ensisijaisesti itsensä kanssa. Masentunut ihminen ei ajattele selkeästi. Painotan kuitenkin, että varsinkin masentuneena syy-seuraussuhteen pohtiminen on erittäin hankalaa ja turhauttavaa. Tsemppiä!

Mutta johtuuko päänupin ongelmat suhteen tilasta vai päinvastoin?

Kiukkutipu kirjoitti:Mutta johtuuko päänupin ongelmat suhteen tilasta vai päinvastoin?

Sepä se.

Kiukkutipu kirjoitti:Mutta johtuuko päänupin ongelmat suhteen tilasta vai päinvastoin?

Mä muistelisin, että KK:n masennushistoria on pidempi kuin parisuhdehistoria, joten ainakaan koko hommaa ei voi nykyisen kumppanin ansioksi pistää. Masentuneena tai muutoin pahoinvoivana toki kaikki tuntuu kurjalta ja väärältä, ja helposti sitä tulkitsee kumppanin viaksi, kun se siinä arjessa eniten vaikuttaa. Mutta välillä käy niinkin, että tilanteen pitkittyessä päädytään tilanteeseen, josta ei ole enää paluuta, vaikka itse ongelma, eli masennus, saataisiinkin haltuun. Kun ollaan tultu tiettyyn pisteeseen ja on riittävästi asioita, joista ei pääse eroon vain toivomalla ja yrittämällä, niin toisinaan se uusi alku avaa enemmän ovia kun sulkee.

En kyllä lähtisi neuvomaan KKK-ta suuntaan tai toiseenkaan.

Tai no siis, ehkä toivoisin että hän tosiaan käyttäisi hyvin tämän heidän yhdessä sopimansa ajan tutkien onko heillä jotakin säästämisen tai pelastamisen arvoista.

Karkeasti luulen, että moni ihminen (ehkä jopa tällakin palstalla) voisi kestää hienosti tätä kamalaa kohtaloa johon olet joutunut. Seksiä, lapsia, suurten riitojen puutetta (ihan kuin olisin poiminut nuo jutuistasi).

Oli miten oli, tsemppiä.

Niin, riittääkö se sitten se lapset, seksiä eikä tappeluita asetelma. Omaan korvaani se kuulostaa tyytymiseltä jos siihen jää vaikka mielessä kalvaa alati "eikä tää nyt voisi olla jotain muuta?" kysymyksiä. Vaikea usko ettei tyynistä vesistä päädytä sinne myrskyisemälle puolelle kun turhautuminen tai mikä ikinä osapuolten päissä kasvaa. Mies turhautuu asiaan X, nainen turhautuu kun mies on turhautuntu/poissaoleva/etäinen ja kun tuo piiri muutaman kerran pyörii niin kyllä sinne vesilasiin se myrksky saadaan.

Mitä KKK:n pitäisi mielestäni tehdä? Mä jakaisin ruokailuvälineet. Ero lei ole kuolema, mutta näivettävässä suhteessa eläminen voi pitkässä juoksussa ollakin, välillisesti tai suoraan.

Siinä on vaan se, että osapuolia on muitakin kaksi. Jos meinaa lisääntyä, pitää välillä sietää vähän enempi. Eron lisäksi on vaihtoehtoja. Fiksaus ulkopuolisella avulla, asumusero, avoimempi suhde jne. Jos visio ei kuitenkaan ole uusi avioliitto, mikä kiire sitä on päätyä tuplaeronneeksi viikonloppuiskäksi. Tilastollisesti siinä ei miehelle hyvä heilu.

Haemaeraemies kirjoitti:Niin, riittääkö se sitten se lapset, seksiä eikä tappeluita asetelma.

Ehkä haluan välttää KKK:n pitkät "muija kiusaa lastentapaamisilla", "haikailen takaisin entiseen parisuhteeseen kun exällä on jo uusi" jne jne aiheiset keskustelut tällä palstalla ensi vuonna.

Kiukkutipu kirjoitti:Energiasyöppö poistui elämästä, tuntui kuin olis laitettu valot päälle.

Tämä kai se tässä on yksi niistä avainkysymyksistä (se, kuinka paljon omia mahdollisuuksia tulee sulkea sen takia, että on mennyt hankkimaan lapsia, on toinen): mun ymmärtääkseni tässä on yksi sun toinen koettanut esittää varovaisen kohteliaasti, että onko nyt aivan varmaa, että KKK:n tapauksessa energiasyöppö on se puoliso. Osa jutuista kuulostaa nimittäin siltä, että KKK:n energiaa syövät KKK:n päänsisäiset ongelmat, jolloin ero ei välttämättä korjaa yhtään ongelmaa, mutta aiheuttaa mahdollisesti uusia niin KKK:lle kuin lapsillekin. Jos olisikin selvää, että puoliso nakertaa KKK:n tarmoa, eroa olisi helpompi tukea. Nyt kuulostaa kuitenkin osin siltä, että KKK:n tyytymättömyys on jossain määrin KKK:n itse generoimaa. Tai mistä mä tiedän, mutta osa KKK:n tänne kirjoittamista jutuista on mahdollista tulkita vähän tähän suuntaan viittaaviksi.

Niin. KKK itse on kertonut välillä miettivänsä asemetallin maistelua ja etyylialkoholia menee välillä enemmän kuin lääkäri määrää. YT:täkin pukkaa. Mun mielestäni hän on mies, jonka ei missään tapauksessa tulisi erota. Aivan oman hengissäpysymisensä takia. Lapsillekin on mukavampi, että isää näkee muuallakin kuin hautausmaalla.

Vähän vaikuttaa joo first world -tyyppiseltä ongelmalta. Kuvastaa tosin nykyaikaa, aina jossain on jotain parempaa tai jos ei ole, ainakin voisi olla, koska status quo ei ole täydellistä.

NuoriDaavid kirjoitti:Niin. KKK itse on kertonut välillä miettivänsä asemetallin maistelua ja etyylialkoholia menee välillä enemmän kuin lääkäri määrää. YT:täkin pukkaa. Mun mielestäni hän on mies, jonka ei missään tapauksessa tulisi erota. Aivan oman hengissäpysymisensä takia. Lapsillekin on mukavampi, että isää näkee muuallakin kuin hautausmaalla.

Niin tai sitten asiat selkenee ja kirkastuu kun vapautuu taakasta (enkä puhu nyt lapsista). Tuskin hänen kumppaninsa haluaa kannatella miestä lopun elämäänsä, joka yksistään pysyisi jaloillaan?

Diddley Bow kirjoitti:
Niin tai sitten asiat selkenee ja kirkastuu kun vapautuu taakasta (enkä puhu nyt lapsista). Tuskin hänen kumppaninsa haluaa kannatella miestä lopun elämäänsä, joka yksistään pysyisi jaloillaan?

Oletko lukenut yhtään KKK:n postausta tästä ketjusta?

NuoriDaavid kirjoitti:

Diddley Bow kirjoitti:
Niin tai sitten asiat selkenee ja kirkastuu kun vapautuu taakasta (enkä puhu nyt lapsista). Tuskin hänen kumppaninsa haluaa kannatella miestä lopun elämäänsä, joka yksistään pysyisi jaloillaan?

Oletko lukenut yhtään KKK:n postausta tästä ketjusta?

Olen.

NuoriDaavid kirjoitti:Oletko lukenut yhtään KKK:n postausta tästä ketjusta?

Kai tämä aina riippuu vähän näkökulmasta, mutta siinä missä Vesper epäili sinun kirjoittavan oman avioliittosi tilasta, niin minä en oikein voi olla lukematta eronneiden kommentteja tähän ketjuun (ainakin joltain osin) yhdistelmänä (i) omaan erotilanteeseensa sopivia ohjeita ja perusteluja sekä (ii) puolustuspuheenvuoroina sitä väitettä (jota kukaan ei siis ole esittänyt) vastaan, että lapsellisen pariskunnan ero olisi jotenkin itsessään väärin tai epäonnistuminen.

urpiainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Oletko lukenut yhtään KKK:n postausta tästä ketjusta?

Kai tämä aina riippuu vähän näkökulmasta, mutta siinä missä Vesper epäili sinun kirjoittavan oman avioliittosi tilasta, niin minä en oikein voi olla lukematta eronneiden kommentteja tähän ketjuun (ainakin joltain osin) yhdistelmänä (i) omaan erotilanteeseensa sopivia ohjeita ja perusteluja sekä (ii) puolustuspuheenvuoroina sitä väitettä (jota kukaan ei siis ole esittänyt) vastaan, että lapsellisen pariskunnan ero olisi jotenkin itsessään väärin tai epäonnistuminen.

Niin. Tämän havaitsemiseen ei tarvita kovin syvällistä analyysiä

Eronneiden mielestä ero on ratkaisu ongelmiin, oli ongelma mikä tahansa. Eli kun KKK:lla on ongelmia, KKK:n tulee siis erota.

NuoriDaavid kirjoitti:Niin. Tämän havaitsemiseen ei tarvita kovin syvällistä analyysiä

No älä nyt vähättele toisen kontribuutiota! Kyllä mä jännitin mun kognitiivisen apparaattini ihan äärimmilleen saadakseni puristettua tuon ulos!

Ja kannattaa muistaa, että nyt me luetaan asiat KK:n tekstien kautta. Jos KK:n vaimolla olis mahdollisuus osallistua keskusteluun, niin tilanne voisi olla aivan toinen. Ja mua itseasiassa kiinnostais tietää vaimon ajatuksia. Ajatusten vaihto ei ole koskaan pahasta.

exPertti kirjoitti:Ehkä haluan välttää KKK:n pitkät "muija kiusaa lastentapaamisilla", "haikailen takaisin entiseen parisuhteeseen kun exällä on jo uusi" jne jne aiheiset keskustelut tällä palstalla ensi vuonna.

Niin, eihän tämä koskaan ole poissuljettu mahdollisuus näissä separaatioprosesseissa

Davea voin lohduttaa sillä, että vaikka ero tulisikin, mulla on jo kokemusta siitä hommasta. Ei se millään voi niin matalaksi miestä lyödä kuin ensimmäinen. Tälläkään hetkellä ei maistu suussa kuin hienoinen pikkusikarin käry, ei aseöljy. Nuottiöljynkin käyttöä ajattelin vähentää reippaasti ajatusten selkiyttämiseksi loppuvuoden ajan.

Sitä ei muuten tule IKINÄ tapahtumaan, että rva ja minä ruvettaisiin pitämään millään nettipalstalla eroseminaaria. Omatkin kirjoitukset ovat semmoista höyryn päästelyä, jota ei oikein työpäivänä muuten pysty, enkä tähänkään prosessiin liittyviä kaikkia yksikohtia tule julkaisemaan. Mä olen havainnut, että asioiden ja murheiden hautominen sovi mulle, ne on parempi päästää ulos ASAP > tai muuten ollaan kohta samassa downward spiralissa kuin 1990-luvun lopulla vähän ennen ensimmäistä divorcea.

^ Minulla henkilökohtaisesti on (ristiriitaista kyllä) yksi hankalasti päästävä kynnys eroamisessa. Ajatus, että joku toinen mies osallistuisi omien lasteni kasvattamiseen.

exPertti kirjoitti:^ Minulla henkilökohtaisesti on (ristiriitaista kyllä) yksi hankalasti päästävä kynnys eroamisessa. Ajatus, että joku toinen mies osallistuisi omien lasteni kasvattamiseen.

Meinaat vaatia, että lasten tarhahenkilöt ja kouluhenkilöt on kaikki naisia? Mites sitte ukit ja papat? Käykö lapset kerhoissa? Onko kerhoissa kaikki henkilökunta naispuolista? Mites muut harrastukset, esim. urheilu? Vain naisohjaajia?

annepa kirjoitti:

exPertti kirjoitti:^ Minulla henkilökohtaisesti on (ristiriitaista kyllä) yksi hankalasti päästävä kynnys eroamisessa. Ajatus, että joku toinen mies osallistuisi omien lasteni kasvattamiseen.

Meinaat vaatia, että lasten tarhahenkilöt ja kouluhenkilöt on kaikki naisia? Mites sitte ukit ja papat? Käykö lapset kerhoissa? Onko kerhoissa kaikki henkilökunta naispuolista? Mites muut harrastukset, esim. urheilu? Vain naisohjaajia?

Luultavasti ymmärrät mitä tarkoitan kuitenkin eli ns. uusperhekuvioita.

exPertti kirjoitti:^ Minulla henkilökohtaisesti on (ristiriitaista kyllä) yksi hankalasti päästävä kynnys eroamisessa. Ajatus, että joku toinen mies osallistuisi omien lasteni kasvattamiseen.

Ei tuossa ole mitään ristiriitaista. Kaikkien niiden epäluulojen, paranoiatyyppisten pelkojen ja fobioiden joukosta joita olet vuosien varrella tuonut esiin epäluulo toisen miehen salaliitosta sinua vastaan on melkeinpä elämänmakuisimmasta päästä. Ajatella, jos lapset menisivät vielä ihailemaan sitä pirulaista! Se se vasta olisi kammottavaa.