Kitinä

Rouva Pupu kirjoitti:Saatiin lauantaina sitteri ja sunnuntaina jo huutelin "Jee olen vapaa!!1". Tämä ilo oli kuitenkin lyhyttä Tytsä on hereillä tuolta 9.30 asti tuonne 20-22, nukkuen välissä ehkä kolmisen tuntia päiväunia tai ainakin hyvin lyhyissä pätkissä. Ja tämän hereillä olon viettää mieluiten mun tai miehen sylissä. Hänellä on ihan oma itkunsa sylin kaipuuseen, ensin ilmoittelee kiakumalla olemassa olostaan ja jos tähän ei tietyn ajan sisällä reakoi niin alkaa itkupitkut. Tässä on ongelmana tietysti se, että tämä johtaa kädettömyyteen, ei ole mahdollisuutta tehdä yhtikäs mitään vauva sylissä ja aivoissa pyörii tiskaamattomat tiskit, pyykit, pölyt, ruoanlaitto ym. Kantoreppua koitin, mutta ei viihdy siinä ainakaan vielä. Kantoliinakin ollut testauksessa, mutta itse en koe sitä käteväksi. Hommaa helpottaisi jos vain pystyisin rentoutumaan. Heittäytyä vaan lunkisti sohvalle murehtimatta töitä joita pitäisi tehdä

No, tyhmä juttu mutta tietty jokainen lapsi kaipaa vanhempansa läheisyyttä mutta meillä ainakin viltti lattialle ja kaikenlaista kosketeltavaa ja purtavaa lelua kätten ulottuville niin silloin pystyi näköetäisyydellä puuhaamaan muutakin. Toisaalta ei tuo vauvavaihe kauaa kestä. Nauti siitä nyt. Itsellä on jo vähän ikävä sitä vaihetta, mutta toisaalta ei tämäkään kehitysvaihe todellakaan tylsä ole.

Melkein vauvakuumetta nostattelee...

Aijaa, tuo vauvan läheisyyden kaipuu onkin mulle ihan uusi juttu :o Muistelinkin, että sulla oli tuo sitteri-issue. Sitterihän ei luonnollisesti tarkoita sitä, että vauva olisi hylättynä jonnekin pimeään nurkkaan. Vauvan kanssa voi seurustella hyvinkin mielekkäästi vaikka ei joka minuutti sylissä olisikaan. Ja tietääkseni en ole ollut ihan kauhistuksissani tästä läheisyyden kaipuusta tai nauttimatta siitä :o Ja ei varmaan tule kovin yllätyksenä se, että tästä taloudesta löytyy kyllä pikkuiselle kaikki mahdollinen viihdyke ja kehityksen tukeminen mitä kaupasta saa :)

Pertti, sä olet joskus vähän liian hurmospappa.

Rouva Pupu kirjoitti:Pertti, sä olet joskus vähän liian hurmospappa.

Nääh. Meillä viihtyi sitterissä hyvin pari kolme kuukautta, mutta nyt reilu viiden kuukauden ikäisenä on matolla lelujen kanssa. Siinä kuluu aika paljon paremmin kuin sitterissä..

nowaysis kirjoitti:Jaksamista vauvailuun! Muakin kauhistuttaa ajatus siitä, miten enää "tässä iässä" saati 10 vuotta myöhemmin jaksaisi, kun 24-vuotisnakin veti niin äärirajoille se valvominen..

Hah kauhistuttaa? Tätä en ymmärrä. Hyvin jaksaa. Omansa kans jaksaa. Oon 'jo' 34v eli kaiken järjen mukaan uupunut sairas keski-ikäinen/eläkeläinen, ja ei kyllä mitään ongelmia vauvaelämän kanssa, ja toivoisin vielä lissääkin lapsia, ja pian Paljon väsyneempi olin tätä vaihetta ennen, kun yli puolet elämästäni rällästin ja baareissa ramppasin ja muutenkin univammaisena haahuilin. Niinno, ehkä mä sitten oon vaan tottunut.

Ehkä nuorena on niin itsekeskeinen vielä että ne omat unet on kaikista maailman tärkein asia elämässä vielä, ja on kaikkee 'omaa' tekemistä niin paljon, jota ei 'voi' tehdä. Mulle riittää toi vauvatyttö, ja puoliso, tällä hetkellä melkeinpä ihan täysin aktiviteetiksi ja seuraksi. Ei ainakaan vielä kaipaa mitään erityisiä 'aikuisten juttuja'. Jos lapsi on sairas tai jotain ja huutaa koko ajan niin toki eri asia sitten, on varmasti rankkaa.


(voihan olla toki että mieli muuttuu jos niitä lapsia on tulevaisuudessa kaksi tai kolme yhtäaikaa siinä pyörimässä ja huutamassa)

lapsi täytti eilen 5kk

Meillä tytsä leikkii sitterissä leluilla tai lähinnä katselee ja tunnustelee niitä. Onhan vasta 8vkoa. Puuhamattokin on, siinä joskus hiukan köllii sohvalla. Lattialle ei voida täällä laittaa, on sen verran vetoisa paikka. Sängyllä on mobiili ym. Vaipanvaihtopaikallakin on tämä kuuluisa keltainen naama, jota on jo pari viikkoa innoissaan katsellut hoidon yhteydessä. Kulkee tässä taloudessa nimellä Pave.

irmelianneli kirjoitti: Ehkä nuorena on niin itsekeskeinen vielä että ne omat unet on kaikista maailman tärkein asia elämässä vielä, ja on kaikkee 'omaa' tekemistä niin paljon, jota ei 'voi' tehdä. Mulle riittää toi vauvatyttö, ja puoliso, tällä hetkellä melkeinpä ihan täysin aktiviteetiksi ja seuraksi. Ei ainakaan vielä kaipaa mitään erityisiä 'aikuisten juttuja'. Jos lapsi on sairas tai jotain ja huutaa koko ajan niin toki eri asia sitten, on varmasti rankkaa.

Tai sitten on niin tylsä kuten minäkin, että se kotona olo oli ihan vakio silloin ennen vauvaakin :) Pari kertaa on ystävä ollut kylässä iltaa istumassa ja vauveli ollut ihan innoissaan kun ollaan tehty "aikuisten juttuja" eli laulettu singstaria ja pelattu guitar heroa :D Ja kun tietää että voi ja pystyy menemään niin ei kaipaakkaan sellaista.

^^^ Koko tän 4+ vuotta oon odottanu voivani kirjottaa jotain ton tyylistä (ehkä hyvänä hetkenä oon vähän siihen suuntaan pystynytkin) mut mut... Olisin varmasti ollut parempi äippä esikoiselle tossa kybävuoden päästä. Tai eihän sitä tiedä, ehkä tulen aina olemaan kovasti lujasti pahasti itsekäs hupakko.

Kiva lukea vauvajuttuja.
(Viime yöt oon unissani imettäny kummityttöö, tuntuu et tissit turpoo aina ku meen livelähelle.)

irmelianneli kirjoitti: Ehkä nuorena on niin itsekeskeinen vielä että ne omat unet on kaikista maailman tärkein asia elämässä vielä, ja on kaikkee 'omaa' tekemistä niin paljon, jota ei 'voi' tehdä. Mulle riittää toi vauvatyttö, ja puoliso, tällä hetkellä melkeinpä ihan täysin aktiviteetiksi ja seuraksi. Ei ainakaan vielä kaipaa mitään erityisiä 'aikuisten juttuja'. Jos lapsi on sairas tai jotain ja huutaa koko ajan niin toki eri asia sitten, on varmasti rankkaa.

Voi Irmuski, enhän minäkään mitään omaa tekemistä kaivannu.. Kun puoli vuotta (lapsi 3kk-9kk) nukkuu itsekin semmoisissa tuurilla parin tunnin pätkissä, 45min ehkä yleisin, pitää 4h unia taivaan lahjana, ja näitä mahtui pari kertaa tuohon puoleen vuoteen.. lapsi ei sairastellut, oli todella peruspositiivinen ja helppo muksu muuten, mutta itse halusin imettää(ei mulle unilääkkeitä) ja olin liian kiltti ja suorittava ja jääräpäinen tuon asian suhteen. Huomaan vaan, että sä et ole ollut oikeasti kroonisesti saatanan väsynyt missään vaiheessa. Se on oikeasti ihan kamalaa. Millään, ei millään muulla ei ole väliä, kuin sillä että hoidat lapsen ja saisit itse nukuttua, mutta tuskin saat. Puoli vuotta semmoisessa utuisessa sumussa, lapsi on ihana joo mutta ekasta joulustakaan ei ole juuri muistikuvia. En suosittele.

Enkä oo sulle kiukkunen tai mitään jos teksti vaikuttaa ärhäkältä, oikeasti vain et ole kokenut semmoista kroonista väsymystä, jonka kokeneet kyllä tietävät Ei siinä jaksa olla kiinnostunut mistään muusta kuin vauvasta. Ei oikein jaksa ulkoilla, eikä lähteä mihinkään, koska on niin väsynyt. Mikään masennuskausi se ei kuitenkaan ollut, koska olin koko ajan suunnattoman iloinen vauvasta ja elin omasta mielestäni elämäni parasta aikaa. Kun tiedän, että nelikymppisen kroppa vaatii enemmän unta ja lepoa, pelkään tuommoisen kauhukuvan toistuvan, ja itseni hajoavan siinä. Tosin jos yhtään järkeä on päässä(toisinaan epäilen), en ota tokasta kerrasta liikaa paineita ja pistän muksun vaikka sairaalaan unikouluun ja oon tiukempi muutenkin. Mutta aina se eka kerta menee niillä tiedoilla ja resursseilla mitä silloin on

Sen vielä sanon, että hyvä- ja huonounisen vauvan äitiydellä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Sanovat myös ne, joille on molemmat mallit sattuneet siunaantumaan, eikä toinen aina ole se helpompi. Krooninen univaje todellakin muistuttaa pientä "pöllyä", ja vaikuttaa aivoihin(tyhmentävästi) vielä pitkään unimäärän palattua siihen 8h keskeytymätöntä per yö. Tätä voisi verrata vaikka siihen, että jotakuta masentaa joku "juttu", ja toinen puolestaan on masentunut. Eivät aina mahdu samalle sivulle

Irmuski ja muksu pus!

Krooninen väsymys on varmasti kamalaa. Kyllähän se tyhmältä välillä tuntuu sanoa olevansa hieman väsynyt kun on makaillut sohvalla vauva sylissä kuusi tuntia putkeen. Miten nyt makoilusta voi väsyä? Tai, että saa nukkua ne kolmen tunnin pätkät putkeen öisin. En huomaa, että olisin väsynyt. Paitsi sitten kun saan nukkua pari kertaa viikossa sen kuusi tuntia yhteen pötköön miehen hoitaessa pikkuista viikonloppuisin enemmän. Sen jälkeen sen huomaa kun herää ja koko ruumis tuntuu niin hiton raskaalta, ei jaksaisi jalkaa laittaa jalan eteen. En ole kiukkuinen, en valita, ei tunnu niinkään ongelmalta vaan kaikki tuntuu liiankin helpolta ja vaaleanpuaniselta. Ongelma on enemmän siinä, että kun tietää voivansa nukkua niin aivot ei meinaa antaa siihen lupaa.

Olen nykyään todella hajamielinen ja puhun välillä läpiä päähäni eli sanon vääriä sanoja ym. Ajatus katkeilee vähän väliä. En oikein muista asioita vaikka ne olisi sanottu/tehty/koettu lähipäivinä. Se lienee merkki jonkinasteisesta univajeesta.

Rouva Pupu kirjoitti:Pertti, sä olet joskus vähän liian hurmospappa.

Olen varautunut siihen, että tämä juniori voi jäädä ainoaksi ellen pistä verkkoja uudestaan vesille. Joten tästä ihanuudesta on otettava kaikki irti.

Vaikka onkin kiva mm. makailla selällään yhdessä kattoa tuijottelemassa tai puhumassa henkeviä palloista ja autoista (tärkeimmät sanat) niin toisaalta vähän kaiholla huomaa ajattelevansa niitäkin päiviä kun pikkupertti makasi äitiyspakkauksessa eikä oikein muuhun pystynyt kuin ähkimään. Nekin kuteet ovat jääneet pieneksi jo aikoja sitten. Sniff.

Joo, meilläkin jäänyt ekat vaatteet pieníksi jo :) Mut esim. semmoset helmet kuin Maternica - Spill Èm All bodyt kehystän ja käytän lastenhuoneen sisustuksessa myöhemmin hyödyksi :)

BTW olen nyt tajunnut Blissin sanat siitä lapsen vauhdista. Unohduin puutarhatarvikeliikkeessä käydessä katsomaan yhtä lannoitepurkkia 10 sekuntia eikä junioria näkynyt enää missään. Löytyi kolmen hyllyn päästä hekottamasta.

Rouva Pupu kirjoitti: Olen nykyään todella hajamielinen ja puhun välillä läpiä päähäni eli sanon vääriä sanoja ym. Ajatus katkeilee vähän väliä. En oikein muista asioita vaikka ne olisi sanottu/tehty/koettu lähipäivinä. Se lienee merkki jonkinasteisesta univajeesta.

Olikos teillä tissit kehissä? Jos oli, niin imetysdementialta kuulostaa

Mulla unohtui vaatteet pesukoneeseen ja päätin lähteä kaupassa käymään, kotiin tulin 6h "lenkin" (ja parin kassillisen kaikkea turhaa) jälkeen ihmetelleen koko lopun päivää että jotain piti tehdä, mutta mitä...

Täällä kans mietitään kylmästi tosiasioita tällä hetkellä. Mulla on sijaisuus 4.1.2010 asti, eikä jatkoa näillä työmarkkinoilla näy. On nykyään liikelaitos, joka pisti stopin määräaikasuuksien jatkamiseen ja sijaistn palkkaamiseen, reilu kerho kokoontuu. Nyt on sitten herännyt ajatus pienestä ihmisestä taas; joskin luonto ei aina toimi just niin ku haluais. Yritys on kova

Noup. Täällä mennään korvikkeella. Juuh, tänään oli jälkitarkastus joten nyt alkaa peitto heilumaan.

Mä olen ollut univajeinen (nukkunut max 3 tuntia putkeen/yö) kohta 4 vuotta. Voitte kuvitella dementian asteen täällä... Plus että neljässä vuodessa on tullut naamaan lisää ikää noin 15 vuotta
Ehkä toi jo 10 vuoden päästä nukkuu 1) omassa sängyssään heräilemättä ja vaeltelematta koko yön ja 2) myöhempään kuin 5.30

bliss kirjoitti:Mä olen ollut univajeinen (nukkunut max 3 tuntia putkeen/yö) kohta 4 vuotta. Voitte kuvitella dementian asteen täällä... Plus että neljässä vuodessa on tullut naamaan lisää ikää noin 15 vuotta
Ehkä toi jo 10 vuoden päästä nukkuu 1) omassa sängyssään heräilemättä ja vaeltelematta koko yön ja 2) myöhempään kuin 5.30

Toivotaan näin. Mä oon viimeiset 3 yötä herännyt 15-30min välein poikaa rauhoittelemaan, jos olen ehtinyt edes nukahtaa. Nenä niin tukossa, vaikka kuinka Fridalla imisi, höyryhengittelis, ripustelisi pyykit kuivamaan ja sitois sipulisilput sänkyyn.. ärh. Vieressä nukkuu vielä huonommin, kun haluaisi kokoajan olla iholla, mutta on niin kuumakalle että sitten ahdistaa vielä enemmän.
Eilenkin nukahti äksänä "world's smallest football fan"- body päällä keskelle olohuoneen lattiaa.. tollasta äkkinukahtamista ei oo tapahtunut koskaan.

Elppis kirjoitti:

bliss kirjoitti:Mä olen ollut univajeinen (nukkunut max 3 tuntia putkeen/yö) kohta 4 vuotta. Voitte kuvitella dementian asteen täällä... Plus että neljässä vuodessa on tullut naamaan lisää ikää noin 15 vuotta
Ehkä toi jo 10 vuoden päästä nukkuu 1) omassa sängyssään heräilemättä ja vaeltelematta koko yön ja 2) myöhempään kuin 5.30

Toivotaan näin. Mä oon viimeiset 3 yötä herännyt 15-30min välein poikaa rauhoittelemaan, jos olen ehtinyt edes nukahtaa. Nenä niin tukossa, vaikka kuinka Fridalla imisi, höyryhengittelis, ripustelisi pyykit kuivamaan ja sitois sipulisilput sänkyyn.. ärh. Vieressä nukkuu vielä huonommin, kun haluaisi kokoajan olla iholla, mutta on niin kuumakalle että sitten ahdistaa vielä enemmän.
Eilenkin nukahti äksänä "world's smallest football fan"- body päällä keskelle olohuoneen lattiaa.. tollasta äkkinukahtamista ei oo tapahtunut koskaan.

Tymä kysymys, mutta puhelinluettelot on kai sängynjalkojen alla päänpuolta korottamassa? Meillä ei pahimmillaan mikään paitsi panadol rauhoittanut kipuja nukkumiseen asti. Tsemppiä.

bliss kirjoitti:Mä olen ollut univajeinen (nukkunut max 3 tuntia putkeen/yö) kohta 4 vuotta. Voitte kuvitella dementian asteen täällä... Plus että neljässä vuodessa on tullut naamaan lisää ikää noin 15 vuotta
Ehkä toi jo 10 vuoden päästä nukkuu 1) omassa sängyssään heräilemättä ja vaeltelematta koko yön ja 2) myöhempään kuin 5.30

Eksä vois työntää sitä muksua vaikka viikoksi mummolaan? Tai vaikka kahdeksi?

Nehemiah James kirjoitti:

bliss kirjoitti:Mä olen ollut univajeinen (nukkunut max 3 tuntia putkeen/yö) kohta 4 vuotta. Voitte kuvitella dementian asteen täällä... Plus että neljässä vuodessa on tullut naamaan lisää ikää noin 15 vuotta
Ehkä toi jo 10 vuoden päästä nukkuu 1) omassa sängyssään heräilemättä ja vaeltelematta koko yön ja 2) myöhempään kuin 5.30

Eksä vois työntää sitä muksua vaikka viikoksi mummolaan? Tai vaikka kahdeksi?

Kunpa voisinkin mutta ku ei onnistu. Mummot ja vaarit kun käy kans töissä. Plus että sitten jää monenmonta terapiakertaa väliin

exPertti kirjoitti:

Elppis kirjoitti:

bliss kirjoitti:Mä olen ollut univajeinen (nukkunut max 3 tuntia putkeen/yö) kohta 4 vuotta. Voitte kuvitella dementian asteen täällä... Plus että neljässä vuodessa on tullut naamaan lisää ikää noin 15 vuotta
Ehkä toi jo 10 vuoden päästä nukkuu 1) omassa sängyssään heräilemättä ja vaeltelematta koko yön ja 2) myöhempään kuin 5.30

Toivotaan näin. Mä oon viimeiset 3 yötä herännyt 15-30min välein poikaa rauhoittelemaan, jos olen ehtinyt edes nukahtaa. Nenä niin tukossa, vaikka kuinka Fridalla imisi, höyryhengittelis, ripustelisi pyykit kuivamaan ja sitois sipulisilput sänkyyn.. ärh. Vieressä nukkuu vielä huonommin, kun haluaisi kokoajan olla iholla, mutta on niin kuumakalle että sitten ahdistaa vielä enemmän.
Eilenkin nukahti äksänä "world's smallest football fan"- body päällä keskelle olohuoneen lattiaa.. tollasta äkkinukahtamista ei oo tapahtunut koskaan.

Tymä kysymys, mutta puhelinluettelot on kai sängynjalkojen alla päänpuolta korottamassa? Meillä ei pahimmillaan mikään paitsi panadol rauhoittanut kipuja nukkumiseen asti. Tsemppiä.

Just lisäsin viime yöksi yhdet pokkarit lisää, nyt on kolmet

bliss kirjoitti:Mä olen ollut univajeinen (nukkunut max 3 tuntia putkeen/yö) kohta 4 vuotta. Voitte kuvitella dementian asteen täällä... Plus että neljässä vuodessa on tullut naamaan lisää ikää noin 15 vuotta
Ehkä toi jo 10 vuoden päästä nukkuu 1) omassa sängyssään heräilemättä ja vaeltelematta koko yön ja 2) myöhempään kuin 5.30

Käy taas mielessä miten ihmeessä voit jaksaa... Ei oo reilua. Mikään. Ikuna.

Fcuk kirjoitti:Käy taas mielessä miten ihmeessä voit jaksaa... Ei oo reilua. Mikään. Ikuna.

Kiukuttaa jopa vähän. Isänä tulee vain mieleen, että miksi lapsen isä ei ota roolia?

Nehemiah James kirjoitti:

Fcuk kirjoitti:Käy taas mielessä miten ihmeessä voit jaksaa... Ei oo reilua. Mikään. Ikuna.

Kiukuttaa jopa vähän. Isänä tulee vain mieleen, että miksi lapsen isä ei ota roolia?

Nii... Tääl ei voi liikaa laukoa ajatuksiaan, ei halua loukata.

Onko bliss kukaan lähipiiristä huolissaan susta? Ootko sä?
(Luin muuten vasta nyt, että putkeen 3h-unia yössä... Silti mielettömän paskalta kuulostaa.)

Joo nowa, kyllähän mä ton tietysti ymmärrän. Mut en tiennyt teidän ongelmista, se ei tullut esille aiemmasta kirjoituksestasi. Oon toki kiitollinen omasta 'helposta' vauvastani. Mä olisin voinut mennä takuuseen että meille tulee koliikki- tai allergiavauva tai muuten vaan pahansisuinen ja nukkumaton vauva, mut ei. Tai no pitää koputtaa puuta.. Tokihan nyt välillä on unetonta ja vaativaa ja hermostuttavaa, turha sitä on kenenkään pikkulasten vanhempien kieltää. Mut oon lukenut noita kauhutarinoita juu ja unikoulujuttuja, ja omasta menneisyydestäni tiedän mitä se unettomuus ja väsymys (ja masennus) on, hirveetähän se on. Mut lähinnä toi ikäkysymys just pisti silmään vaan

Rouva Pupu kirjoitti:Tai sitten on niin tylsä kuten minäkin, että se kotona olo oli ihan vakio silloin ennen vauvaakin Pari kertaa on ystävä ollut kylässä iltaa istumassa ja vauveli ollut ihan innoissaan kun ollaan tehty "aikuisten juttuja" eli laulettu singstaria ja pelattu guitar heroa Ja kun tietää että voi ja pystyy menemään niin ei kaipaakkaan sellaista.

No näinkin just nimenomaan juu

Fcuk kirjoitti:(Viime yöt oon unissani imettäny kummityttöö, tuntuu et tissit turpoo aina ku meen livelähelle.)

Ja mä näin viime yönä unta ett olin jo joutunut takaisin töihin. Pyörin ihan pihalla ja ahdistuksissani siellä, että tässäkö tää äitiysloma nyt sitten oli, ja pienen lapsen olin laittanut hoitoon, sekin ahdisti. Hyi, painajainen oli kyllä.


+ täysimetys on täälläkin, 2-3h välein syö yleensä. Ei sentään öisin, tai ainakaan joka yö

Fcuk kirjoitti: Käy taas mielessä miten ihmeessä voit jaksaa...

Onks mulla vaihtoehtoja?
En mä tiedä onko kukaan huolissaan, ei ainakaan mulle ole kertonut jos onkin.