Kitinä

Ann kirjoitti:Hellraiser Deader(**) ja Hellworld(*). Deaderissa oli enempi tissejä. Hellworldille yksi tähti tekstityksessä olleesta virheestä(kaikki->kakki), jolle naurettiin varmaan viisi minuuttia.

Itsekin katselin nämä. Voi kiesus mitä kuraa, ei yhtäkään pistettä kummallekaan.

nowaysis kirjoitti:Eikö? Olisiko toiminut sitten vaan tuottajana?

Tarantinon titteli kyseisessä leffassa on executive producer. Eli varmaan käytännössä tarkoittaa suunnilleen sitä, että "saat käyttää mun nimeä leffan markkinoinnissa kun annat sen ja sen verran tuotosta mulle".

Heh, tuo selittääkin paljon. NiinQ kaiken. Eikä tarvi siirtää Quentinia inhokkilistalle, onnex. Eilen oli vuorossa vanha kunnon Pulp Fiction. Väliäkö sillä, että leffan vuorosanat muistaa kutakuinkin ulkoa Onnettoman Marvinin kohtalo naurattaa verisyydestään huolimatta kerta kerran jälkeen, samoin lähes vuosikymmenen pyllyssä ollut kello

Nuorempana pidin jotenkin Butch-jaksoa hieman tylsänä, mutta nyt nauratti sen höpönassukkamaisuus vs. kovisnyrkkeilijä. Ja tuossa oli muuten hieno esimerkki siitä yksikseen tappelusta, Butch ei pahemmin höykyttänyt tyttistään vaan haukkui hänet vasta ollessaan yksin autossa. Voisimme kaikki ottaa oppia.

Salaiset leikit

Ranskalainen opetusvideo reittäpitkin etenemiseen.

Los Sin Nombre (Nimetön)


Olipa pettymys. Hienoa kuvaa ja pari hyvää säikäytystä, mutta muuten leffa oli sekava ja tylsä. Vaikutteet näkyivät liian selvästi.

Dead Poets Society (Kuolleiden runoilijoiden seura)


Nyyhnyyh. Ei enää samalla tavalla vaikuttanut kuin joskus kymmenen vuotta sitten, mutta kyllähän tää tunteisiin vetoaa.

The Descent
1/2

Ei enää toisella kerralla toiminut niin hyvin kuin eka katsomalla. Yksi viime vuosien parhaista kauhuleffoista siltikin.

Identity


Leffateatterissa kirosin ja nauroin jäynän paljastuttua ja vannoin etten koskaan katso tätä uudelleen vaikka maksettaisiin. Ostinpa sitten omaksi. Yllättävää kyllä, tämänhän katsoi ihan kepoisesti toiseenkin kertaan, vaikka vieläkin harmittaa että viiden tähden jännäri muuttuu pelkäksi paskaksi viimeisen puolen tunnin aikana.

Kerroin kullallein etukäteen, että tässä leffassa on paskin ja naurettavin lopputwisti koskaan. Hän luuli katsomisen jälkeen että olin tarkoittanut sitä ihan viimeminuutilla tulevaa "ylläriä". Jotkut eivät näemmä sitten koe tulleensa samalla tavalla petetyksi kuin minä.

Cube Zero

Tässä nähdään sitten myös sitä mitä kuution ulkopuolella tapahtuu.
Perussettiä.

The Hazing (2004)

Nyt muistan miksi viime katselukerta loppui ennen puolta väliä

Deathwatch

Rouva Pupu kirjoitti: Perussettiä.

Joka on?

The Black Dahlia

Ensimmaisen katselukerran jälkeen vaikutti hyvin tehdyltä trilleriltä, jonka juonta oli paikoin hankala seurata - mutta se ei haitannut. Tunnelmaa oli, mutta varmaan täytyy katsoa uudelleen selvittääkseeni oliko Brian DePalmalla muuta. James Ellroy piti kuulemma leffan kolmen tunnin versiosta enemmän kuin tästä tuntia lyhyemmästä - toivottavasti se julkaistaan DVD:llä ja toivottavasti se todellakin on parempi. Mutta voi, kuinka hyvältä leffan pinta näyttikään!

Katsoin taas pitkästä aikaa - syysloman kunniaksi - kaksi jaksoa Kauniita ja rohkeita. Ridge on taas naimisissa Taylorin kanssa, ja Brooke tietysti kärsii. Stephanie on teeskennellyt sydänkohtausta saadakseen Ridgen valitsemaan Taylorin (älkää edes yrittäkö pohtia, mikä logiikka tässä on), mutta teeskentely on juuri paljastumassa.

The Saint
Trilleri kansainvälisestä huippuvarkaasta pelaamassa Venäjän mafian kanssa kylmäfuusion salaisuuksista ei jotenkin oikein jaksanut sytyttää.
Leffaan oli kerätty melkein kaikki Mission: Impossible -kliseet, etenemistahti oli turhan verkkainen eikä identiteettiä kuin rukkasia vaihtava päähenkilökään jaksanut kiinnostaa. Puuduttavaa perussettiä ilman mitään erityisiä ansioita.
** / *****

Kalteva Torni

Aluksi elokuva tuntuu hauskalta. Suosalo on hyvä näyttelijä ja katsomossa nauretaan. Jossain vaiheessa elokuva muuttuu luokattoman huonoksi ja katsoja miettii, milloin elokuva on niin huono, että sen voi jättää kesken. Lopputekstien jälkeen tuntuu ristiriitaiselta, pitäisikö nauraa elokuvalle, Koivusalolle vai molemmille?

Skitsofrenia olisi varmasti riittänyt tämän elokuvan teemaksi. Koivusalo on kuitenkin päättänyt lisätä käsikirjoitukseen myös merkillisiä sivujuonia mm. pakolaispolitiikkaan, alkoholismiin sekä nuoruuden rakastuneiden jälleennäkemiseen liittyen. Elokuva on sekava. Musiikin ystävänä elokuvan soundtrack sattuu korvaan, Koivusalo on sanoittanut ja säveltänyt kaksi kappaletta elokuvaa varten. Mutta ei niistä sen enempää.

Suosalo on hyvä. Se ei riitä pelastamaan tätä elokuvaa.

Tango & Cash


Pitkään harkitsin ylistävää viiden tähden arvostelua, mutta kai se on vain pakko myöntää että aikalailla paskahan tämä oli jopa muutaman lonkeronkin jälkeen. Mutta ymmärrän kyllä toisaalta hyvin, miksi kyseinen leffa oli yläasteikäisenä suuria suosikkejani.

Ja eihän nyt yhtä tähteä voi antaa leffalle, jossa Teri Hatcherin esittämä strippari työntäytyy sormillaan naiseksi pukeutuneen Kurt Russellin peräreikään. Vai halusinkohan vain siinä mielentilassa ymmärtää kohtauksen väärin.

They Live
1/2

Täähän oli viihdyttävämpi kuin muistelinkaan. Scifi-action-onliner-hömppäpömpäksi puettu sanomaltaan läpitunkevan poliittinen Reagan-ajan tuotos. Alienit ovat valtaamassa maapallon asukkaita karjakseen ja pieni ryhmä on saanut salakavalan juonen selville. Spesiaalit aurinkolasit päässä tavallisilta näyttävät ihmiset ja poliitikot paljastuvat zombialienöttiäisiksi ja lehdet, julisteet sekä mainoskyltit muuttuvat iskulauseiksi (kuluta!, lisäänny!, älä mieti!).

No joopajoo, mutta hauska äksönihän tämä. Ja sisältää ehdottomasti yhden kaikkien aikojen hienoimmista ja hauskimmista tappelukohtauksista.

Lolita

Yksi parhaista rakkauselokuvista ja komedioista synkkyydestään kuuluisalta Kubrickilta. Koska intohimon kohde on huomattavasti vanhempi kuin Nabokovin romaanissa, aiheena ei ole enää pedofilia - Kubrickilla oli tapana ottaa jokin romaani ja valita siitä vain ne aiheet, jotka sopivat hänelle ja lopputuloksilla harvemmin oli enää mitään tekemistä alkuteosten kanssa. Niistä tuli Kubrickin leffoja. Kuten tämäkin.

Critters

Kiroilevat karvapallot olivat juuri niin hauskoja Q muistinkin.

Vampires: Out of blood

Pitkästä aikaa elokuva, jossa on paljonkin jäänteitä vanhalta hyvältä ajalta, ajalta ennen Van Helsing, Underworld ja Blade elokuvia (tosin Blade oli hyvä erilaisuutensa vuoksi aikoinaan (toim.huom. vain ensimmäinen osa).

Luc Besson: Angel-A

Ihan viihdyttävä kertomus veloissa olevasta onnettomasta luuserista, joka aikoo jättää hyvästit julmalle maailmalle hyppäämällä sillalta alas, mutta samoissa aikeissa oleva kaunis blondi sotkee suunnitelmat syöksymällä samalta sillalta alas. Itsetuhoisuus hälvenee hetkessä, kun luuseri syöksyy pelastamaan pitkän (yli 180 cm) blondittaren henkeä. Jos joku ei vielä ymmärtänyt, niin nämä kaksi henkilöä ovat elokuvan päähenkilöt - joiden yhteistyötä oli ihan sujuvaa. Ikävä kyllä elokuva lässähtää lopussa.

* *

Total Recall


Yksi suurimmista lemppareista koskaan. Vaikka elokuvan tehosta suurin osa perustuukin lukuisille juonenkäänteille (onks tää unta, olenks mää mä, olenks mää sä, olenks hyvis vai olenks pahis) jotka monen katsomiskerran jälkeen muistaa jo ulkoa, siitä huolimatta tämä vain jaksaa viihdyttää. Ja enpä ole vieläkään saanut päätettyä, oliko koko leffa sittenkin unta vai ei. Töttöröö!

Paras Arskaleffa, ainakin jaettu ykkössija ekan Termiksen kanssa. 5.1-miksaus oli kyllä yksi turhimmista, eihän takakaiuttimista kuulunut käytännössä mitään.

Some Like It Hot

Tämä elokuva on aina kuulunut omaan TOP10 listaani. Ja yksi harvoista elokuvista, jonka jaksan katsoa tasaisin väliajoin uudelleen.
Tarina itsessään höystettynä näyttelijöillä; Monroe on aina herkullinen, Curtis tuo mukanaan vanhanajan komeutta ja Lemmon saa aina hymyn huulille.

Vertigo

Jälleen yksi lempi elokuvistani, vaikka Stewart kuuluukiin "inhokkilistalleni" jostain syystä. Novak taas on

Yöllä katoin telkusta From Dusk Till Dawnin, joka olipa kyllä ihan järkyttävää ulostetta. Ensimmäinen puolituntia oli kuin Tarantino-leffaa, jonka jälkeen elokuva muutti yhtäkkiä totaalisesti suuntaa b-luokan kauhuleffan tyyliseksi. Harvey Keitel on yleensä laadun merkki, mutta nyt ei voinut kuin ihmetellä, että miksi mies oli tähän tekeleeseen lupautunut - oliskohan lukenut vain ensimmäiset puolituntia käsikirjoituksesta.

North By Northwest

Ansaitsee paikkansa top listalla, vaikka kieltämättä tietyissä kohdissa olikin hieman ärsyttävä. Kokonaisuutena melkeiNpä loistava.

The Man who knew too much

Ei lämmittänyt mukiinmenevästä juonesta huolimatta Rouvan nappulaa.

bedlam kirjoitti:Tango & Cash

Eikös tää ole se leffa missä herrat poseeraavat pakarat paljaina? Johan se nyt pelkästään riittää kahteen tähteen.