Kitinä

^Mä ajattelen silleen että parempi kun on syy miksi ei voi sekstata kuin se että voi sekstata, mutta ei halua. Ensi viikolla on jälkitarkastus ja toivon, että sieltä saa vihreän valon sen puolesta. Seksittömyyttä (tai varsinaista humpun humpua) vain seitsemän viikkoa ellei jotain nyt ilmene. Tietysti kannattaa varautua pidempäänkin aikaan jos imetys aiheuttaa ongelmia, hormoonit myllertää tai sitten epi vaivaa, joka kai aika yleisesti ensisynnyttäjille tehdään. Olen kuullut 1vko - 6kk parantumisajasta. En tiedä mistä se parantumisaika johtuu, itselläni tosiaan ei ollut edes kipeä, vierustoveri ei taas voinut edes istua/käydä vessassa ym.

Meillä on ns. helppo vauva eli ei itke, nukkuu hyvin, syö hyvin, on jo rytmikin ym. joten sinänsä olemme pystyneet suhteellisen saman lailla jatkamaan yhteiseloa parisuhteen kannalta ja se on pitänyt sitä seksuaalista vireystilaa yllä. Yrittää vaan pitää tietyistä asioista kiinni niin jaksaa itsekin paremmin vähillä unilla/katkonaisilla unilla. Ja pitää mielessä, että joskus se helpottaa.

Ainakin meillä on käynyt niin, että vauvan syntymä on lähentänyt ja syventänyt suhdetta entisestään.

^ Ihan vaan näin lapsettomana kommentoisin, etä musta tuntuu että lapset on niitä "helppoja" sellaisilla vanhemmilla, jotka ottaa asian rennosti hössöttämättä ja käsittelee lasta ihan reiluin ottein. Voin toki olla väärässäkin.

Vesper kirjoitti:^ Ihan vaan näin lapsettomana kommentoisin, etä musta tuntuu että lapset on niitä "helppoja" sellaisilla vanhemmilla, jotka ottaa asian rennosti hössöttämättä ja käsittelee lasta ihan reiluin ottein. Voin toki olla väärässäkin.

Voi olla. Mulla ei ole mitään hajua mistään :))

Rouva Pupu kirjoitti:

Vesper kirjoitti:^ Ihan vaan näin lapsettomana kommentoisin, etä musta tuntuu että lapset on niitä "helppoja" sellaisilla vanhemmilla, jotka ottaa asian rennosti hössöttämättä ja käsittelee lasta ihan reiluin ottein. Voin toki olla väärässäkin.

Voi olla. Mulla ei ole mitään hajua mistään )

No meillä ei oikein näin mennyt, valitettavasti. Vanhemmat on rentoja ja kärsivällisiä (suurimman osan ajasta) kun suurin osa vauva-ajasta on mennyt ns. taistellessa. Nyt on jo pari kuukautta ollut suht seesteistä, poika osaa ilmaista itseään ja tuntuu että silläkin uusien ruokien, lelujen, asioiden tajuamisen jne. myötä on avautunut aivan uusi maailma; jossa tuntuu tällä hetkellä viihtyvän erittäin hyvin

Vesper kirjoitti:^ Ihan vaan näin lapsettomana kommentoisin, etä musta tuntuu että lapset on niitä "helppoja" sellaisilla vanhemmilla, jotka ottaa asian rennosti hössöttämättä ja käsittelee lasta ihan reiluin ottein. Voin toki olla väärässäkin.

Musta tuntuu että perimälläkin on jotain vaikutusta, "helpolla" ihmisellä on todennäköisesti "helpot" lapset jne. Just seurasin kahta adoptoitua serkkutyttöä, ja voi ristus kun niillä on ihan eri lailla häsläysenergiaa kuin tämän suvun kakaroilla on koskaan ollut.

Tai sit oon tullut vain vanhaksi.

Niin no, mies on semmonen rauhallinen ja järkevä persoona. Minä taas, no en ainakaan helppo persoona :) Ollaan pidempään oltu sitä mieltä, että onneksi tuli isäänsä, ulkonäössä taas mun piirteitä enemmän.

Näitä on kyllä kiva arvailla. Jokainen vauva on oma persoonansa. Minä en ole mikään expertti ja ihan yhtä ulkona kaikista vanhemmuus/vauva asioista kuin ennenkin :)

Vesper kirjoitti:^ Ihan vaan näin lapsettomana kommentoisin, etä musta tuntuu että lapset on niitä "helppoja" sellaisilla vanhemmilla, jotka ottaa asian rennosti hössöttämättä ja käsittelee lasta ihan reiluin ottein. Voin toki olla väärässäkin.

Paitsi ettei se vanhempienkaan rauhallisuus paljoa auta jos vauvalla on vatsanpuruja, koliikkioireita tai refluksioireita jne..Itkuhan siinä tulee kun koko ajan on kamalan kipeää eloa

Kiva ja vaivaton vauva meilläkin. Mut joooo, ton panokivun lisäksi varmaan vaikuttaa ihan se että samassa huoneessa (tai noh, samassa asunnossa..) nukkuu pieni lapsi. Jotenkin vauvat ja paneminen ei sovi yhteen. En tiiä miten pääsisin tästä asennevammasta eroon. Ei vaan kiinnosta jotenkin ku on vauva. Eihän tää voi loputtomiin jatkua, kai se seksi on ihan luonnollinen osa elämää?

irmelianneli kirjoitti: Ei vaan kiinnosta jotenkin ku on vauva. Eihän tää voi loputtomiin jatkua, kai se seksi on ihan luonnollinen osa elämää?

Niin niin, mut Demissä oli minimi 4 krt viikossa. Muuten on kriisi

No voihan vittu. No onneks tuli eilen paikattua tilanne. Ja meni ihan hyvin, heh. Olihan tuossa aikasemmassa ehkä vähän kärjistystä taas, mut onhan siinä sekin vielä kylläkin, että mm erogeenisimmat alueet niinku tissit, on yksinomaan vauvan käytössä tällä hetkellä.. joku muu jos niitä koskettelee niin a) se ällöttää b) saattaa sattua c) maidon roiskuminen ei varsinaisesti kiihota. Nooh mut ehkä tässä on vielä toivoa.

maidon roiskuminen

UUuHHHhh. Autopesula !!

irmelianneli kirjoitti:Kiva ja vaivaton vauva meilläkin. Mut joooo, ton panokivun lisäksi varmaan vaikuttaa ihan se että samassa huoneessa (tai noh, samassa asunnossa..) nukkuu pieni lapsi. Jotenkin vauvat ja paneminen ei sovi yhteen. En tiiä miten pääsisin tästä asennevammasta eroon. Ei vaan kiinnosta jotenkin ku on vauva. Eihän tää voi loputtomiin jatkua, kai se seksi on ihan luonnollinen osa elämää?

Meillä tuo seksintappaja ei suostu nukkumaan mitenkään muuten kuin ihan vieressä, ihossa kiinni... Pinnasänkyyn kun laskee, ni alta 30min. ja kuuluu niin kiukkunen rääkäisy, että oksat pois. Vieressä nukkuessa ei tytöllä itsellään mitään ongelmia ja hätiä mitiä...

Iiiiks, no onneksi meidän pallero nukkuu kuitenkin ihan omassa sängyssään kiltisti.

Mites se yks testi...??

irmelianneli kirjoitti: Mites se yks testi...??

Negaa näytti ja tohtori täti siitä hyvästä laitto semmosen varmistimen, ettei tarvii pelätä lisääntyvänsä ihan heti...

Niin, ja onneks noi nukkuu päikkäreitä samaan aikaan, joitten pituus molemmilla 1-3 tuntia..

irmelianneli kirjoitti:Iiiiks, no onneksi meidän pallero nukkuu kuitenkin ihan omassa sängyssään kiltisti.

Me ollaan tytsän kanssa ns. ulkoruokinnassa ja nukutaan sohvalla :D Hän omassa laatikossaan tosin. Mä olen niin laiska, on vaan helpompi nousta avokeittiön viereiseltä sohvalta lämmittämään maitoa öisin. Ja toki kukun kaikki yöt ja katselen elokuvia kun pieni nukkuu :D Välillä nukutaan sitten yhdessäkin ja kun mies valvoo yösyötöt niin haluan nukkua hiljaisuudessa makkarissa ovi visusti kiinni. Kohta siirrytään makkariin koko lössi, mies on esittänyt toiveita siihen suuntaan, joten yritän olla vähemmän laiska :D

Rouva Pupu kirjoitti: Mä olen niin laiska, on vaan helpompi nousta avokeittiön viereiseltä sohvalta lämmittämään maitoa öisin.

Kaikessa on puolensa ja puolensa... onneksi poikanen aikoinaan nukkui jo hyvin pienestä pitäen yönsä suht hyvin. Ei monasti tarvinnu keskellä yötä pulloja lämmitellä.
Nyt on jokseenki helpompaa vaan tuupata sille vieressä nukkuvalle tytölle tissi suuhun ja jatkaa unia. Mutta, voisi tuo neiti silti jo opetella nukkumaan ja mielellään vieläpä omassa sängyssään, veikan kaa samassa huoneessa.

Joo, meilläkin on öisin pääsääntöisesti vain kaksi ruokailua. Kello 24 ja 03 eli sen puoleen voisin jo siirtyä makkariinkin. Yöt kuitenkin nukkuu muuten. Joskus on vaikea tajuta että tytsä on vasta 7vkon ikäinen. Eilen puristi pullon pohjaa suuhun päin sormet valkoisena ja söi semmoset 50ml itsekseen :D Hmm, miten opettaisin lämmittämään itse maidonkin ;)

Mitä Mammailu tekee Shrinkissä? Eikö äitiyden pitäisi olla myönteinen asia eikä mikään päänvaiva?

Niba kirjoitti:Mitä Mammailu tekee Shrinkissä? Eikö äitiyden pitäisi olla myönteinen asia eikä mikään päänvaiva?

Kenen ämpäri vuotaa?

Joo, tytsä on eilisestä lähtien ollut virallisesti tottelematta nimeä Kiia.

^Mun tytön mieleinen nimi! Nimeää kaikki nukkensa Kiiaksi, paitsi yhden räsynuken, joka on Pekka...

Jos kotona tulee tylsää, niin ainahan sitä voi...

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=L48xDGAuKhI[/youtube]

Saatiin lauantaina sitteri ja sunnuntaina jo huutelin "Jee olen vapaa!!1". Tämä ilo oli kuitenkin lyhyttä :) Tytsä on hereillä tuolta 9.30 asti tuonne 20-22, nukkuen välissä ehkä kolmisen tuntia päiväunia tai ainakin hyvin lyhyissä pätkissä. Ja tämän hereillä olon viettää mieluiten mun tai miehen sylissä. Hänellä on ihan oma itkunsa sylin kaipuuseen, ensin ilmoittelee kiakumalla olemassa olostaan ja jos tähän ei tietyn ajan sisällä reakoi niin alkaa itkupitkut. Tässä on ongelmana tietysti se, että tämä johtaa kädettömyyteen, ei ole mahdollisuutta tehdä yhtikäs mitään vauva sylissä ja aivoissa pyörii tiskaamattomat tiskit, pyykit, pölyt, ruoanlaitto ym. Kantoreppua koitin, mutta ei viihdy siinä ainakaan vielä. Kantoliinakin ollut testauksessa, mutta itse en koe sitä käteväksi. Hommaa helpottaisi jos vain pystyisin rentoutumaan. Heittäytyä vaan lunkisti sohvalle murehtimatta töitä joita pitäisi tehdä :D

Millainen kantoliina sulla on ollut? Koita vaikka testailla useampia, itselläni vasta kolmas osoittautui hyväksi Ja se oli siis Hugabub.

Jaksamista vauvailuun! Muakin kauhistuttaa ajatus siitä, miten enää "tässä iässä" saati 10 vuotta myöhemmin jaksaisi, kun 24-vuotisnakin veti niin äärirajoille se valvominen..

Hammasraportti: Alas keskelle tullut jo hyvän matkaa rautahampaat, mutta maitskut ei oo vielä lähteny pois. Toinen kyllä lähtee varmaan tällä viikolla, kun on vasta eka lähdössä niin tippumisaika-arvioni ei ole asiantuntijamainen!1

Rouva Pupu kirjoitti:Saatiin lauantaina sitteri ja sunnuntaina jo huutelin "Jee olen vapaa!!1".

Me varmaan ollaan jotenki hitaita tässä asiassa, kun sitteri kantautui tähän huusholliin vasta nyt sunnuntaina (jolloin tyttö 4.5kk). Saattaisi helpottaa syömisen opettelua, kun ei viel syöttötuolissa istu.

Pojalta otettiin trip trapin turvakaari pois! Jei! Josko hieman rauhoittaisi tuota kiipeilyvimmaa...

Vastasyntyneelle itse koin trikoisen liinan parhaaksi, nyt molemmilla omat kudotut liinat. Tyttö alkaa nyt vasta viihtyä muuallakin kuin ihossa kiinni. Kyllä tämä tästä.