Kitinä

Mä jotenkin tajuan sen, että jos elämänasenne/tilanne on pitkään ollut se, että tuossa on toinen joka ottaa kopin jos en itse pärjääkään, sitä tekee suuren hypyn tyhjän päälle lähtiessään tuosta asetelmasta. Monesti se pärjäämisen tunne tulee tosin vasta sen hypyn jälkeen. Ja kaipa yleisesti ottaen miehet siksi pärjäävät eron jälkeen huonommin, etteivät osaa hakea uusia sosiaalisia verkostoja ex-vaimon tilalle. Paitsi siis yleensä toki uuden vaimon.

So Hard kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ne (miehet) ovat harvassa, jotka eroavat omasta halusta, eikä uutta puolisoa ole kiikarissa tai katiskassa.

Se on melkoista pelkuruutta tuhlata elämänsä sen pelossa että jää yksin. Yksinolo on miellyttävämpää kuin kurja kaksinolo. Lasten takia yhdessä olon voi vielä ymmärtää, mutta ei aikuisten lasten.

Harvoin olen ollut Napon kanssa niin samaa mieltä kuin tästä. Omien vanhempien ero oli kaikille suuri helpotus. Vieläkään 20 vuotta myöhemmin eivät ole kuin hyyyyvin muodollisissa väleissä.

Naisilla on juu keskimäärin parempi turvaverkko eron varalle. Ehkä tämän vuoksi heille on helpompi erota ilman valmiiksi katsottua.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ne (miehet) ovat harvassa, jotka eroavat omasta halusta, eikä uutta puolisoa ole kiikarissa tai katiskassa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Naisilla on juu keskimäärin parempi turvaverkko eron varalle. Ehkä tämän vuoksi heille on helpompi erota ilman valmiiksi katsottua.

Nämä ovat kyllä urpiaiskaliiberin typeryyksiä.

Vertaaminen urpiaiseen on lähinnä lievä kunnia. Jos olisit kompannut, olisin puolestaan ollut vaivaantunut ja häpeissäni.

Kyllä tää tilanne vähän surulliseksi vetää.

Kaikki on varmaan ulospäin ihan hyvin, arki sujuu jne - mutta kun se vähäkin kipinä on kateissa. Voisinhan mä tietenkin jäädä tähän, mutta sitten kyllä kuolisi se vähäkin sielu joka mulla kenties on vielä jäljellä.

Ei tämä varmaan lapsiperheissä hirveän harvinaista ole, että arki polkee kaiken muun alleen. Olisin kyllä toivonut, että yksi vituiks mennyt avioliitto olisi mun kohdalla riittänyt. No, aina ei mene asiat niinkuin toivoo. Olisi pitänyt kuunnella vaistojani jotka sanoivat jo seurusteluvaiheessa, ettei tämä ihminen ole sinulle The Oikea. Silloin vaan olin muuten niin fucked-up, että luulin kuvittelevani koko jutun. Ajattelin, että "kyllä se intohimo sieltä aikanaan tulee" jne. Ei sit kuitenkaan tainnut tulla.

Ei vaan aina jaksa olla tärkeysjärjestyksessä viidentenä työn, huushollaamisen lasten ja koiran jälkeen.

On a more positive note - nyt on puhelimessa kiva soittoääni. Crank-leffasta, sama mikä päähenkilö Chev Chelioksella.

elco kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Naisilla on juu keskimäärin parempi turvaverkko eron varalle. Ehkä tämän vuoksi heille on helpompi erota ilman valmiiksi katsottua.

Nämä ovat kyllä urpiaiskaliiberin typeryyksiä.

Nämä kieltämättä ovat nimenomaan urpiaiskaliiberin typeryyksiä. Siis tutkimuksen tuottamaan tieteelliseen konsensukseen (paras approksimaatiomme totuudesta) perustuvia tieteellisiä totuuksia, jotka Elco, Gattaca ja muutama muu valaistanut shamaani voivat kuitenkin perustelemattomalla ja empiiriseen näyttöön tai käsitteelliseen argumentaatioon perustumattomalla mystisellä intuitiollaan kumota. Lienee yleisesti tunnustettuja faktoja, että (i) naisilla on keskimäärin paremmat sosiaaliset turvaverkot kuin miehillä ja (ii) nämä auttavat naisia selviämään erosta miehiä (erityisesti keski-ikäisiä ja sitä vanhempia?) paremmin. Erityisesti turvaverkot suojaavat sosiaaliselta eristäytymiseltä, yksinäisyydeltä ja niiden tuomilta lieveilmiöiltä.

Sen sijaan se, että näistä syistä johtuen(?) naiset ovat miehiä hanakampia eroamaan, vaikka uutta kumppania ei olisi valmiiksi katsottuna, on Yllen oma teoria, johon en tässä vaiheessa ota kantaa.

Edit. Korjataan nyt tuo keksi-ikäinen keski-ikäiseksi, vaikka alkuperäinen termi oli jotenkin yllättävän sympaattinen.

KKK kirjoitti:Kyllä tää tilanne vähän surulliseksi vetää.

Kaikki on varmaan ulospäin ihan hyvin, arki sujuu jne - mutta kun se vähäkin kipinä on kateissa. Voisinhan mä tietenkin jäädä tähän, mutta sitten kyllä kuolisi se vähäkin sielu joka mulla kenties on vielä jäljellä.

Ei tämä varmaan lapsiperheissä hirveän harvinaista ole, että arki polkee kaiken muun alleen. Olisin kyllä toivonut, että yksi vituiks mennyt avioliitto olisi mun kohdalla riittänyt. No, aina ei mene asiat niinkuin toivoo. Olisi pitänyt kuunnella vaistojani jotka sanoivat jo seurusteluvaiheessa, ettei tämä ihminen ole sinulle The Oikea. Silloin vaan olin muuten niin fucked-up, että luulin kuvittelevani koko jutun. Ajattelin, että "kyllä se intohimo sieltä aikanaan tulee" jne. Ei sit kuitenkaan tainnut tulla.

Ei vaan aina jaksa olla tärkeysjärjestyksessä viidentenä työn, huushollaamisen lasten ja koiran jälkeen.

On a more positive note - nyt on puhelimessa kiva soittoääni. Crank-leffasta, sama mikä päähenkilö Chev Chelioksella.

Mitä tarkoitat intohimoni puutteella? Että ei paneskella kuin pujussit vai jotain laajempaa?

KKK kirjoitti:Kaikki on varmaan ulospäin ihan hyvin, arki sujuu jne - mutta kun se vähäkin kipinä on kateissa. Voisinhan mä tietenkin jäädä tähän, mutta sitten kyllä kuolisi se vähäkin sielu joka mulla kenties on vielä jäljellä.

Ei tämä varmaan lapsiperheissä hirveän harvinaista ole, että arki polkee kaiken muun alleen.

Kyllähän oikeasti ns. "arjen sietokyky" ratkaisee pitkälti lapsiperheessä elon sujuvuuden.

Kynnät kaiken kaikkiaan niin syvällä, että joskus jään pohtimaan että onko kyllästymisesi parisuhteeseesi masennuksesi lisäoire vai jonkinlainen osasyy masennukseen. Jos ensimmäinen, sitä ajattelisi että lisääntyisiköhän vai pahenisikohan masennuksesi jos pistät kaiken tasalaatuisen elämässäsi pihalle siksi kun et vaan kestä tätä muuta kokonaisuutta?

NuoriDaavid kirjoitti:Mitä tarkoitat intohimoni puutteella? Että ei paneskella kuin pujussit vai jotain laajempaa?

En toki voi vastata KKK puolesta, mutta itse ainakin näen intohimon huomattavasti laajempana kokonaisuutena kuin paneskeluna. Kyllä se liittyy vahvasti myös tuohon jumbosijalla olemiseen.

Vesper kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Mitä tarkoitat intohimoni puutteella? Että ei paneskella kuin pujussit vai jotain laajempaa?

En toki voi vastata KKK puolesta, mutta itse ainakin näen intohimon huomattavasti laajempana kokonaisuutena kuin paneskeluna. Kyllä se liittyy vahvasti myös tuohon jumbosijalla olemiseen.

Kokemus on, että intohimottomuus voi tulla myös jaksoina joissa ei vaan jaksa olla intohimoinen kun koettaa pitää konetta pyörimässä. Se ei (kkk:n tapaukseen puuttumatta) välttämättä tarkoita, että se tila jäisi sellaiseksi ikuisiksi ajoiksi.

exPertti kirjoitti:

Vesper kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Mitä tarkoitat intohimoni puutteella? Että ei paneskella kuin pujussit vai jotain laajempaa?

En toki voi vastata KKK puolesta, mutta itse ainakin näen intohimon huomattavasti laajempana kokonaisuutena kuin paneskeluna. Kyllä se liittyy vahvasti myös tuohon jumbosijalla olemiseen.

Kokemus on, että intohimottomuus voi tulla myös jaksoina joissa ei vaan jaksa olla intohimoinen kun koettaa pitää konetta pyörimässä. Se ei (kkk:n tapaukseen puuttumatta) välttämättä tarkoita, että se tila jäisi sellaiseksi ikuisiksi ajoiksi.

Mä en usko tohon jaksamiseen muuten kuin oikeasti masennustapauksissa. Kaikkea jaksaa jos vaan haluaa ja viitsii nähdä vaivaa. Se, että illalla vaikka istuu sohvalla käsikkäin/sylissä/jalkahieronnassa auttaa jo pitämään fiilistä yllä. Kosketukset, katseet ja se puspus!

Vesper kirjoitti: Kaikkea jaksaa jos vaan haluaa ja viitsii nähdä vaivaa. Se, että illalla vaikka istuu sohvalla käsikkäin/sylissä/jalkahieronnassa auttaa jo pitämään fiilistä yllä. Kosketukset, katseet ja se puspus!

Ja tuokin vaatii sen intohimon ja yhteyden toisieen, että se toimii. Kyllähän sitä voi panna vaikka päivittäin tavan/tottumuksen/velvollisuudentunteen vuoksi täysin ilman intohimoa.

exsu kirjoitti:

Vesper kirjoitti: Kaikkea jaksaa jos vaan haluaa ja viitsii nähdä vaivaa. Se, että illalla vaikka istuu sohvalla käsikkäin/sylissä/jalkahieronnassa auttaa jo pitämään fiilistä yllä. Kosketukset, katseet ja se puspus!

Ja tuokin vaatii sen intohimon ja yhteyden toisieen, että se toimii. Kyllähän sitä voi panna vaikka päivittäin tavan/tottumuksen/velvollisuudentunteen vuoksi täysin ilman intohimoa.

No toki, jos sitä ei alunperinkään ole ollut, niin ei se tuollakaan automaattisesti syty.

Meillä ei intohimoa (fyysistä tahi henkistä) kauheasti ole, mutta en koe sitä ongelmana. Vaimosta en tiedä.

NuoriDaavid kirjoitti:Meillä ei intohimoa (fyysistä tahi henkistä) kauheasti ole, mutta en koe sitä ongelmana. Vaimosta en tiedä.

Kunhan vaimo ei joka ilta itke itseään uneen kun on niin hemmetin intohimotonta.

exPertti kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Meillä ei intohimoa (fyysistä tahi henkistä) kauheasti ole, mutta en koe sitä ongelmana. Vaimosta en tiedä.

Kunhan vaimo ei joka ilta itke itseään uneen kun on niin hemmetin intohimotonta.

En usko.

Tietystihän nämä yleensä päättyy siihen, että vaimo jonain päivänä karkaa runoilijan kanssa ja mies ihmettelee, että mikä sille nyt tuli

Aprikos, tunteista.

Mulla on sisäpalveluohjesääntönä, että kerran viikossa voin nauttia kuusi annosta etyylialkoholia. Välillä venytän sen kahdeksaan. Nyt olin juuri viime pe nauttinut ko. kuusi annosta, kun kaveri soitti mökiltä kaasussa. Istuskeli laiturin päässä ja otti huikkaa. No eihän sitä voi kuunnella, jos ei itsekin ota jotain. Vaimo meni nukkumaan, kun join ylimääräiset 2 annosta, eli siinä vaiheessa limiitti olisi ollut täynnä, koska kokonaisannos oli 8 annosta. Vaimo oli piilottanut kaikki alkoholit, mutta löysin kuitenkin pullollisen 21%:sta glögiä, jota sitten nautin kun juttelin kavarin kanssa. Oli muuten pahaa, mutta olihan siinä alkoholia. Vaimo sitten jossain vaiheessa heräsi ja löysi mut kodinhoitohuoneesta glögin kanssa. Otti pullon ja kaatoi sen päälleni. Että näin.

Yritin seuraavana päivänä esittää, että hän olisi käyttäytynyt huonosti. Suostui myöntämään, mutta korosti, että minä aloitin.

^ Toi on kyllä mahdollisesti parempi kuin Ylermin vaatteita pihalle nakkeleva vaimo. Erityisen ansiokkaana pidän myös sitä, miten ylläpidät jo osittain kadonneita kansallisia perinteitä juopottelemalla salaa vaatekomerossa vai mikä lie kodinhoitohuone se olikaan. Mitä ne sanoo, että Audikuskit eivät olisi kiinnostuneita paikallishistoriasta.

Sanattomaksi vetää.

Daven kertomuksen perusteella hän on juoppo ja vaimo mahdollistaja. Joko Valvira on ottanut Daven valvontaan?

Riemumieli kirjoitti:Daven kertomuksen perusteella hän on juoppo ja vaimo mahdollistaja. Joko Valvira on ottanut Daven valvontaan?

Mä taas olen varma, että isodee sais seesteisemmin juoda perjantaihiivansa, jos tekis edes inan kotitöitä. Nykynainen haluaa pohjimmiltaan olla joka asiassa tasa-arvoinen.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mä taas olen varma, että isodee sais seesteisemmin juoda perjantaihiivansa, jos tekis edes inan kotitöitä. Nykynainen haluaa pohjimmiltaan olla joka asiassa tasa-arvoinen.

Noilla tuloilla ja kotiin kannetuilla rahasäkeillä ei tarvitse kotitöitä tehdä, jollei vaimo tee samoin, ja käytettävissä olevan tiedon mukaan ei tee. Mutta muuten pysyn kannassani.

Riemumieli kirjoitti:Daven kertomuksen perusteella hän on juoppo ja vaimo mahdollistaja. Joko Valvira on ottanut Daven valvontaan?

Jaa-a. En oikein kyllä näe, miten tuo kertomus liittyisi työkykyyni. Toki se hammastahnaepisodi oli oma juttunsa, mutta siitä olen ottanut opiksi.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Daven kertomuksen perusteella hän on juoppo ja vaimo mahdollistaja. Joko Valvira on ottanut Daven valvontaan?

Mä taas olen varma, että isodee sais seesteisemmin juoda perjantaihiivansa, jos tekis edes inan kotitöitä. Nykynainen haluaa pohjimmiltaan olla joka asiassa tasa-arvoinen.

Ei mun vaimo halua olla tasa-arvoinen. Se on itse kertonut, että olisi mieluiten kotirouva. Ja sehän aika pitkälti onkin, kun tekee vähemmän kuin puolipäivätyötä.

Ei mun tarvitse kotitöitä tehdä, koska vaimo tekee niin vähän palkkaduunia.