Kitinä

prosessi kirjoitti: Kyllä se yleensä helpottaa, sillä vauvahan joutuu itsekin opettelemaan imemistä ja on onneksi nopea oppimaan. Olisihan aika paljon vaadittu vastasyntyneeltä, jos heti pitäisi osata kaikki kommervenkit.

Totta. Olin onnekas, että yhtenä päivänä oli kunnon kätilö hoitajana, joka tosiaan opetti miestä myöten mistä tunnistaa oikean imuotteen, mitä voi tehdä itse että imetys luonnistuu ja miten mies voi helpata aluksi. Uskon, että jos mahdollista niin tällä yhteistyöllä kyllä saadaan homma hoitumaan. Varsinkaan kun painostusta ei tule kummankaan puolelta. Stressi vain pahentaisi asiaa maidonerityksen kannalta.

Rouva Pupu kirjoitti:kyllähän tuo sen muutaman minuutin jaksaakin imeä, ehkä sitten kun maitoa tulee tarpeeksi, jaksaa kauemminkin.

Meillä meni kaksi-kolme viikkoa ennen kuin maito alkoi herumaan ja jannu alkoi imemään kunnolla. Sitä ennen ehti painokin jo pudota melkein 800 grammaa.
Lypsäminen ei onnistunut, eikä korvike maistunut. Sitkeästi vaan oltiin tissi suussa jatkuvasti ja nyt tissi maistuu ja painoa on tullut normaalin kehityksen alarajoilla. Hoikka ja jäntevä jannu on. 64 cm ja karvan alle 7 kiloa..

bliss kirjoitti:

Onslow kirjoitti: Sitäpaitsi, se pullojen desinfioiminen on todella syvältä.

Sen homman voi ihan huoletta lopettaa aika aikaisessa vaiheessa. Prkl, pennut desinfioidaan ihan pilalle.

Totta. Emmä uskaltais silti riskiä ottaa, etenkään keskosen kanssa. Itse kyllä oon ollu melko laiska pullojen ja tuttien keittelijä Vielä onneks hengissä tuo toukka. Tai mikn toukka enää, 3kk neuvolassa 6570 g ja 60,7 cm. Ja ihan pelkällä äitinmaitolla

Ei munkaan pitänyt mitään stressiä ottaa imetyksestä. Niin paljon kuullut ja lukenut äitien juttuja ja itkuja kun ei onnistu. En tajunnut mikä siinä on niin kauheeta, sitten annetaan pullosta korviketta ja that's it. Noh, en ois ikinä voinut kuvitellakaan että imetyksen vaikeutena ja kenties ihan lopetuksen syynä vois ollakin liiallinen maidontulo prkl. Sitä kun suihkuaa paineella toisen naamaan ja korvaan niin vähemmästäkin hermostuu ja raivostuu pieni nälkäinen Sit se onkin semmosta taistelua että oxat pois.

Itkuhan siinä tuli jo pariin otteeseen kun oon 'viallinen' ja en 'kelpaa', mut koskapa välillä taas onnistuu niin hienosti ja painokin noussut tosi hyvin, niin jatkuu tämä, ja toivottavasti jatkuisi ainakin sen 6kk. On se kuitenkin niin ihanaa ja palkitsevaa kummallekin osapuolelle onnistuessaan. Täytyy koputtaa puuta, mut tuntuu ett on nyt alkanut ehkä hieman helpottaa. Ja ehkä on tyttö tottunutkin suihkuun, kun kääntää pään vaan pois ja vähän protestoi, ja laitan siks aikaa tutin suuhun kun annan pahimmat ruiskuta harsoon tai vaippaan. Ja sitten jatketaan. Ja mulla on toisessa tississä vaippa kun heruu niin paljon ku toisesta imettää. Mitenköhän meijän 6h junareissu menee, ollaan viikon päästä lähös Ouluun... hui.

Ainiin, ja tytön elämähän alkoi pelkällä pulloruokinnalla ku olin heikossa hapessa ite enkä voinu hoitaa. Onneksemme kuitenkin aina maistunut yhtä hyvin pullo kuin tissikin. Kumilla ja ilman. Imuteho oli heti alkuun sitä luokkaa hoitajan mukaan ett pysyis vaikka seinässä kiinni. Annettiin mun omaa pakastettua maitoa alussa pullosta lisäksi, mut nyt ei olla kyllä aikoihin annettu. Osaakohan tuo enää imeä pullosta laisinkaan. No osaa se, oli pakko kokeilla äsken vedellä ett meneekö Putos se ihan hyvin.

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa ensiavussa, onneksi oli väärä hälytys. Pikkuinen alkoi alkuillasta hengittämään meidän mielestä suhteellisen raskaasti tai näytti siltä että hengityksen eteen tarvitsee tehdä töitä. Ja eihän me enää tilannetta seurailtua saatu päähämme onko hän ennenkin niin hengittänyt vai ei. Ei ollut yhtäjaksoista vaan tuli parin tunnin sisään semmosia 15min. "kohtauksia". Hänet tutkittiin kunnolla ja annettiin mahdollisuus jättää hänet yöksi osastolle ihan vaan sen vuoksi jos olemme kovin järkyttyneitä, mitään terveydellistä syytä jäämiselle ei ollut. Lähdimme kuitenkin kotiin. Pikkuisella taisi olla kakka jumissa ja ähky syömisestä....

No kuitenkin, iski se jumalaton huoli ja pelko niin puun takaa. Tai se tunteen vahvuus. Itkin ensin huolestumisesta ja sitten helpotuksesta. Nytkin ihan itkettää kun ajattelen sitä tunnetta.

Tilannetta ei auttanut se, että lapsivedet menivät 34+6 ja olimme sairaalassa viisi minuuttia ennen kuin viikot muuttuivat 35+0. Ja sairaalana ohjeistuksen mukaan kortisonipiikki keuhkojen kehittymiseen annetaan 34+6 saakka. Pitkällisen pohdinnan jälkeen hänelle ei sitä annettu ja ei siinä mitään. Mutta siis tuon takia nuo hengitysjutut tuli otettua hiukan ehkäpä sitten kai ylireagoiden. Mutta mieluummin menen turhaan päivystykseen kun olen menemättä.

Rouva Pupu kirjoitti: No kuitenkin, iski se jumalaton huoli ja pelko niin puun takaa.

Vieläkö olet samaa mieltä tästä

Rouva Pupu kirjoitti:Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

^Joo olen. Jos ei lapsia halua niin tämä elo olisi aika sietämätöntä. Itse toki koen että jäisin paljostakin paitsi, mutta jos en olisi pamahtanut paksuksi kokisin etten menettäisi mitään, veikkaan ma. Ja eilisen jälkeen olen todellakin vakuuttunut siitä, että kaikki ei varmasti vanhemmuutta edes "kestäisi". Oli se sen verran vahva tunne, että loppui maidonkin tulo siihen stressiin ainakin väliaikaisesti.

Rouva Pupu kirjoitti:etten menettäisi mitään, veikkaan ma.

Et edes sitä suunnatonta huolen ja tuskan tunnetta, jota et ole kenties aiemmin kokenut? No, ehkä olet. Itselleni se oli ihan täysin uutta.. Mut se siitä.. Hyvä että kaikki kunnossa.

Rouva Pupu kirjoitti:Oli se sen verran vahva tunne, että loppui maidonkin tulo siihen stressiin ainakin väliaikaisesti.

Ymmärrän. Meillä kun juniorilla on nykyään ollut pari kuukautta normaali sänky niin kopinoita tulee kuunneltua tarkemmin.

Sinänsähän tuo on ollut aika huoleton lapsi. Siksi kun hän toissa iltana itki reippaasti ilman järkevän tuntuista syytä huolettikin ja tuli tarkistettua vaikka mitä. Ja syötettyä ja juotettua yms. Tokeni onneksi.

Onslow kirjoitti:Et edes sitä suunnatonta huolen ja tuskan tunnetta, jota et ole kenties aiemmin kokenut? No, ehkä olet. Itselleni se oli ihan täysin uutta.. Mut se siitä.. Hyvä että kaikki kunnossa.

Parasta ovat luonnollisesti ne voimakkaat positiiviset tunteet, onneksi elo lapsen kanssa ei ole pelkkää suunnatonta tuskaa ja huolta.

Annanpa esimerkin. Pientä miestä huvittaa taas pienen tauon jälkeen juosta syliin. Kehittyneeseen versioon kuuluu toimituksen toisto useita kertoja ja vieläpä niin, että vauhtia otetaan koko ajan enemmän. Lisäksi viikon aikana kaveri on alkanut hekottelemaan nähdessään, tehdessään tai kuullessaan jotain hauskaa. Se on sellainen lyhyt "Haha/Hehe", mutta jännä sikäli, että matkalle lähtiessään ei moista ääntä päästänyt.

Onslow kirjoitti: Et edes sitä suunnatonta huolen ja tuskan tunnetta, jota et ole kenties aiemmin kokenut? No, ehkä olet. Itselleni se oli ihan täysin uutta.. Mut se siitä.. Hyvä että kaikki kunnossa.

En ole ennen tuntenut ja näköjään en ole vieläkään selvinnyt siitä. Meissä on vaan se ero, että mä pelkään ettei tuota tunnetta synny jos syystä tai toisesta päättää lapsen pitää haluttomuudesta huolimatta. Mä kun en pidä, en pysty, sitä tunnetta itsestäänselvyytenä. Liekö vaikuttanut se, että asuin kolme vuotta pikkuvauvojen hoitokodin vieressä. Sinne tuotiin vastasyntyneistä pari vuotiaisiin, vanhempiensa hylkäämiä/pahasti laiminlyötyjä lapsia. Olin mä siellä muutamaan otteeseen myös työn kautta. Se ei ollut kaunis näky ja se vaikuttaa kyllä siihen miten asiat näen ja varsinkin siihen, etten usko automaattiseen siteeseen kaikkien kohdalla. Nämä ihmiset varmasti kokivat etteivät jää mistään paitsi tai jäävät, mutta sillä väärällä tavalla.

Rouva Pupu kirjoitti:Mä kun en pidä, en pysty, sitä tunnetta itsestäänselvyytenä.

Vaikken äiti olekaan, niin ei tuo itsellekään tullut "nappia painamalla". Oikeastaan vasta nyt - n. 8 kk myöhemmin - voi sanoa että aikuisten oikeasti on kiintynyt todella lujasti tuohon ihmistaimeen.

daddykillkill kirjoitti:

Rouva Pupu kirjoitti:Mä kun en pidä, en pysty, sitä tunnetta itsestäänselvyytenä.

Vaikken äiti olekaan, niin ei tuo itsellekään tullut "nappia painamalla". Oikeastaan vasta nyt - n. 8 kk myöhemmin - voi sanoa että aikuisten oikeasti on kiintynyt todella lujasti tuohon ihmistaimeen.

Ja ootappa sitä tunteen moninkertaistumista kun se pikkunen on noin kolmevuotias ja iskä on isoin idoli, suunnilleen jumala

bliss kirjoitti:iskä on isoin idoli, suunnilleen jumala

Behold my mighty powers!
Jäbä muuttaa tänään omaan huoneeseensa. Vedonlyönti avataan aiheesta "saako isi nukkua normaaleja yöunia ennen huhtikuuta"

daddykillkill kirjoitti:Jäbä muuttaa tänään omaan huoneeseensa. Vedonlyönti avataan aiheesta "saako isi nukkua normaaleja yöunia ennen huhtikuuta"

Saat, saat. Ehkä saat muutakin jos unenlahjat kohenevat. *nostaa peukut pystyyn*

daddykillkill kirjoitti: Jäbä muuttaa tänään omaan huoneeseensa. Vedonlyönti avataan aiheesta "saako isi nukkua normaaleja yöunia ennen huhtikuuta"

Viikon verran voi olla rankkoja öitä, mutta kyllä se siitä
Jopa mun superhuono nukkuja kotiutui aikanaan omaan huoneeseen parissa viikossa.

^ Jotain tuollaista ounastelin, kun lounastelin. Just nyt vaan ei hirveästi nappaisi aloittaa tuota kokeilua. Viime yö meni päivystäessä ja unta kai ruhtinaalliset neljä tuntia.

Pitäisköhän "Mammailu" ja "Pappailu" -ketjut mergettää? Samat ihmiset puhuvat samoista asioista molemmissa ketjuissa.

daddykillkill kirjoitti:Pitäisköhän "Mammailu" ja "Pappailu" -ketjut mergettää? Samat ihmiset puhuvat samoista asioista molemmissa ketjuissa.

Millainenhan ketju näitten ketjujen yhdynnästä seuraisi? Joutuisimmeko odottamaan senkin syntyä 9 kk?

daddykillkill kirjoitti:Pitäisköhän "Mammailu" ja "Pappailu" -ketjut mergettää?

...otsikolla "Tenavatuokio"

exPertti kirjoitti:Joutuisimmeko odottamaan senkin syntyä 9 kk?

Ei toki. 9 minuutissa eräs nimeltämainitsematon olisi siellä nillittämässä.

Huomasin tuossa, etten jaksa / halua päivittää blogia enää. Sillä on niin vähän lukijoita - syytä en ihmettele. Lisäksi on ruvennut tuntumaan siltä, että ihan kaikkia viimeisten kk aikana päässä liikkuneita, vanhemmuuteen liittyviä juttuja ei halua sosiaalipornottaa koko maailmalle..

bliss kirjoitti:

daddykillkill kirjoitti:Pitäisköhän "Mammailu" ja "Pappailu" -ketjut mergettää?

...otsikolla "Tenavatuokio"

Minulle tuli mieleen "ihQuilu".

Mikä lie kehitysvaihe oli juniorilla, kun kaksi yötä yht'äkkiä heräsi kesken unien ja vaati että olit paikalla kunnes nukahti. Riitti jos makasit näkymättömissä, mutta itku alkoi heti kun menit huoneen ovelle.

Ja tämä loppui yhtä yllättäen kuin alkoikin.

Meillä juniorin unikoulu näyttäis näillä näkymin olevan menestys *koputtaa puuta*. Siirrettiin siis viime viikolla omaan sänkyynsä ja huoneeseensa. Äitinsä nukuttaa sen sänkyynsä. Havahtuu yleensä kerran tai kaksi ennen puolta yötä, mutta tavallisesti tyyntyy kun käy vähän taputtelemassa. Viideltä sitten herää karjumaan tissiä, jonka jälkeen nukkuu melkein seitsemään.

Nii, voishan sitä tänne tyhjänpäiväistä raporttiakin kirjoitella

Jätkä sai siis hoitopaikan ryhmäperhepäiväkodista, 2 hoitajaa ja max. 8 lasta, eli ei onneksi joutunut 40 lapsen kauhuryhmään. Selkeästi viihtyy, tykästynyt hoitajiinsa niin, että äiti/isä on nollia hoitajan nähtyään (mielummin näin päin kun huutava lapsi - sekin on vielä edessä). Flunssa tosin kiusaa jäpikästä KOKOAJAN - joku krooninen juttu vissiin Tarpeeksi on päällä, märässä vaipassa ei joudu lojumaan tunteja ja muutenkin pitäis hommien olla kunnossa, mutta flunssa iskee n. jokatoinen kuukausi. Johtunee varmasti myös siitä, että ollaan kierretty muskareita, mammakahviloita, ja leikitty muiden samanikäisten kanssa. Tietäähän erkkikin sen, että kaikki lelut käy ensin suussa, jonka jälkeen päätetään onko lelu hyvä vaiko ei

Jätkä on perusiloinen pieni mies (8kk 9600g ja 74cm) - mutta jumanskekka mikä tempperamentti. Jos asiat ei mene just niinku pitää, tai jos on vähänkin kipeä, niin huuto on korviahuumaava. Nousee kovasti ylöspäin ja matkailee pitkin asuntoa hirmuista vauhtia; se on kuulkaas taitolaji jos ryömiessä osaa loikkia Istuu kiltisti, ei vielä seisoskele yksinään pitkiä aikoja (eikä pidäkään) ja kävelytuolillaan rikkoo äidin akillesjänteet vähän kerrallaan

Mitäköhän muuta piti vielä kirjoitella..Niin, mä taidan viedä ison määrän poikien vaatteita 56-68/74 kirpparille huhtikuussa. Niin paljon on sellasta hyväkuntoista, mutta "ei-niin-spessua-että-säilyttäisin" vaatetta jätesäkillisen verran, joitakin vaatteita ei olla edes ehditty oikein käyttää

Meillä yöt sujuu niin ja näin, yleensä hyvin,0-3 herätyksellä (tutti). Nyt on jostain syystä ruvennut heräämään klo 5 luullen että on aamu (meni sit klo 19 tai 21 nukkumaan) *huoh* Noo, kohtahan niitä kellojakin pitää siirtää etiäpäin, eli ihan hyvä niin

Tiistaina oli neuvola ja tytsä oli jo huikeat 2945g, kasvaa ihan silmissä. Nyt vaivaa ilmavaivat, rutajaa pikkuinen Q Saksan pommikone. Eilen vaihdettiin tutteli naniin niin on hieman ähkyt ja vääntelyt loppuneet, tai enemmän kuin hiukan. Onneksi ei vielä ole ollut itkuinen kuitenkaan. On jo naamaltaan ihan eri näköinen kuin viikko sitten <3

Kuulin mieheltä että pikkuisen ensimmäinen biisi synnärillä tai minkä tahdissa syntyi oli Lady Gagan Poker Face, nyt olen huolella soittanut Kotiteollisuutta korvatakseni tämän kärsimyksensä. On se vaan fani, heti rauhoittuu ähkyt kun Hynynen kajauttaa ilmoille.

Neuvolassa käyty ja tytsällä painoa jo 3390g, kasvaa ihan silmissä <3 Pituuttakin jo 49.3 cm. On hän kyllä aikamoinen kaasuttelija, saa nähdä mitä masu tykkää näistä öljypohjaisista D-vitamiinitipoista. Vielä nautitaan itkuttomasta elämästä, se lienee loppuvan tuossa 5-8 vkon tietämillä ainakin hetkellisesti. Kovin seurallinen tapaus tuntuu olevan.

Mietin noita rokotteita, rota otetaan, mutta mietin myös tuota pneumokokkirokotettakin, siis näistä omakustanteisista. Onko täällä jollain tuosta viimeisestä kokemusta?

Niin ja ekaa kertaa oltiin vaunuilla liikenteessä, tykkäsi ihan hirmusti eli nukkui kuin tukki. Öisin herää 2-4 krt klo 24-7 välillä syömään, ei kovin paha.