Lähetetty: 05.05.2007 21:31
Vauva? Paljon onnea teille!



Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://beta.kitina.net/
Kiitos. Kunhan nyt vain ei hosuisi tietään ulos etuajassa...Lolita kirjoitti:Vauva? Paljon onnea teille!![]()
Syä pääs.Elukka kirjoitti:Emäntää
Kiitos. Olet lukenut vääriä ketjuja.nowaysis kirjoitti:Enpä tiennytkään, että emäntä on kantavana. Onnitteluni asiasta ja jaksamista loppumatkaan molemmille, emännälle kuitenkin vähän enemmän jaksuja
Bah, helppoahan se kantaminen on. Mukanahan se tulee, eikä tarvi ees oikeesti kantaa. Saa hyvän jalka- ja selkäreenin, ja saa samalla syödä niinku huvittaa. Mäkin haluun raskaaks!nowaysis kirjoitti:emännälle kuitenkin vähän enemmän jaksuja
Mitä!? Ei kai vaan siellä teilläkin...Mylwin kirjoitti:Isännällä se vasta rankkaa on. Kaikki hemmottelut, jalkahieronnat ja yölliset juoksemiset kioskille ostamaan ranskanpastillinäkkileipää .. Huh.
No ei, mut oon kuullut isoilta pojilta. Lordia lainatakseni lasten ei kannata tehdä lapsia.Lolita kirjoitti:Mitä!? Ei kai vaan siellä teilläkin...Mylwin kirjoitti:Isännällä se vasta rankkaa on. Kaikki hemmottelut, jalkahieronnat ja yölliset juoksemiset kioskille ostamaan ranskanpastillinäkkileipää .. Huh.
Oliskin noin. Sinänsä kyllä hupaisaa, että insuliini+hiilihydraatti-omituisuuksiini ja painoni jatkuvaan tippumiseen ravitsemusterapeutti ehdotti korjaukseksi, että leiville pitäisi laittaa enemmän rasvaa ja juustoa, puuroon isompia voisilmiä sekä syödä kunnon pihvejä eikä mitään korppujauhoilla sotkettuja lihapullia. Olin hieman ällistynyt, kun yleensähän nuo ohjeet taitavat olla päinvastaisia. Toteuttaminen on kuitenkin hieman vaikeaa, kun sekä rasva että liha äklöttävät. Isännän yöllisiä kioskireissuja ajatellen kioskit ovat sen verran kaukana, että ensimmäistäkään ranskanpastillinäkkileipää en ole päässyt syömään. Eivätkä ne välttämättä olisi edes syömäkelpoisia, jos ranskanpastillit pitäisi upottaa sentin voikerrokseen. Urk.Mylwin kirjoitti:Bah, helppoahan se kantaminen on. Mukanahan se tulee, eikä tarvi ees oikeesti kantaa. Saa hyvän jalka- ja selkäreenin, ja saa samalla syödä niinku huvittaa. Mäkin haluun raskaaks!nowaysis kirjoitti:emännälle kuitenkin vähän enemmän jaksuja
Isännällä se vasta rankkaa on. Kaikki hemmottelut, jalkahieronnat ja yölliset juoksemiset kioskille ostamaan ranskanpastillinäkkileipää .. Huh.
*söisd*prosessi kirjoitti:Syä pääs.Elukka kirjoitti:Emäntää
Tuli kuunneltua tuota biisiä mökkireissulla useampaan otteeseen. Muutenkin noiden biisit ovat ihanasti tehty kieli poskella.nowaysis kirjoitti: Didillä hauska sigu, sain ton biisin muuten romanttisesti ystävänpäivälahjaksi
Oksu auttaa.Chubs kirjoitti:Ei-tupakoitsijana poltin stresseissäni kaksi tupakkaa. Ja nyt on hiki, pyörryttää ja paha olo. Päätäkin alkoi särkeä. On se vaan myrkkyä.
Mietin tuota samaa, mutta mä inhoan oksentamista yli kaiken. Menee niin ärsyttävästi tuo tupakka päähän, että jos nyt taas ottaisi kärsimyksistä opikseen ja jättäisi ne paskakääryleet loppuiäksi, oli tilanne mikä tahansa.didi kirjoitti: Oksu auttaa.
Tuli kans itse poltettua vähän aikaa sitten iltaa istuessa pari, jonka seurauksena maailma pyöri ja hikoilutti. Minua "tyhjentäytyminen" auttoi välittömästi.Chubs kirjoitti:Mietin tuota samaa, mutta mä inhoan oksentamista yli kaiken. Menee niin ärsyttävästi tuo tupakka päähän, että jos nyt taas ottaisi kärsimyksistä opikseen ja jättäisi ne paskakääryleet loppuiäksi, oli tilanne mikä tahansa.
Nyt kyllä taas vähän hymyilyttääElukka kirjoitti:*söisd*prosessi kirjoitti:Syä pääs.Elukka kirjoitti:Emäntää
Mä olen myös aina ollut vaan baaritupakoitsija, ja nyt kun en oikeastaan ikinä käy baarissa niin ei myöskään tule poltettua ikinä. Säännöllisesti en oo tupakoinut ikinä. Enkä tykkää sen hajusta, mausta ja varsinkaan siitä dunkkiksesta jonka se jättää vaatteisiin ja hiuksiin. Jostain vaan sitten sai päähänsä, että stressitilanteessa se muka helpottais. Jossain parisuhdeongelmissa se tuntuikin helpottavan oloa, mut sit onneks tajusin, että niin helpottaa portaiden ylös-alas-juokseminenkin.didi kirjoitti: Tuli kans itse poltettua vähän aikaa sitten iltaa istuessa pari, jonka seurauksena maailma pyöri ja hikoilutti. Minua "tyhjentäytyminen" auttoi välittömästi.
Mulla oli kans joskus sellainen tapa, että stressi/harmitus tilanteissa sortui polttamaan tavallista enemmän. Pitää vain katsoa, ettei omassa kodissa ole mitään tupakkatuotteita, ettei tuo sortuminen ole helppoa. Jos sitä pitää kauppaan asti lähteä, niin ehkä se himo katoaa matkalla.
Mä itseasiassa tupruttelin hyvinkin säännöllisesti vielä syyskuuhun saakka. Sen jälkeen olen sallinut itselleni lähinnä vain baarisauhuttelun ( tänä vuonna on tullut käytyä ehkä muutaman kerran baarissa). Tarkoituksena olisi totuttaa itseni savuttomuuteen myös baareillessa.Chubs kirjoitti: Mä olen myös aina ollut vaan baaritupakoitsija, ja nyt kun en oikeastaan ikinä käy baarissa niin ei myöskään tule poltettua ikinä. Säännöllisesti en oo tupakoinut ikinä. Enkä tykkää sen hajusta, mausta ja varsinkaan siitä dunkkiksesta jonka se jättää vaatteisiin ja hiuksiin. Jostain vaan sitten sai päähänsä, että stressitilanteessa se muka helpottais. Jossain parisuhdeongelmissa se tuntuikin helpottavan oloa, mut sit onneks tajusin, että niin helpottaa portaiden ylös-alas-juokseminenkin.
Nyt alkaa vähän olokin parantua. Tunnin oon juonut vettä ja yrittänyt hengittää raitista syvään. Ei todellakaan ole sen 30 sekunnin hyvän fiiliksen arvoista.