Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[McJanne]

Joo'o. Ei tästä kyllä oikeudenmukaista mahda saada millään keinolla, jos tuota rahapuolta miettii, niin viedessäni kaiken mitä "omistan", toiselle jäisi vain tuulenhuuhtoma perse. Tosin olin kyllä miettinyt että kun koiran, autoni, vaatteeni, kirjani ja tietokoneeni vien, niillä pärjään kyllä.

Oikein kovasti kun kiteyttää niin ei vieläkään oikein mahdu päähän muutakun se tykyttävä pakko-päästä-pois-tästä-sopasta -tunne, ellei nyt ihan vielä niin ainakin hyvin pian fiiliksillä keinolla millä hyvänsä.

Mutta Martti Lutheria jälleen kerran lainaten; tässä seison enkä muuta voi.

[Zeb]

^No sitten viet kaiken sellaisen mikä on sulle tärkeää ja jätät jotain sellaista ehkä omistasikin mitä toinen tarvii mutta sinä et, tuntuu nimittäin helpommalta itsestäkin yleensä ellei ihan puille paljaille toista jätä. Onko sulla mahdollisuutta viettää aikaasi eri paikassa exäsi kanssa ennen lopullista erilleen muuttoa, nimittäin jos pitää paikkansa fiilis että aika ahdistava ja räjähdysaltis ilmapiiri siellä? Vois tehdä molemmille hyvää saada vähän happea. Ja ottakaa käytännön jako- ym. neuvotteluihin mukaan mahdollisimman puolueettomia kolmansia osapuolia, jos tuntuu hankalalta kaksin setviä asioita. Kummasti sellainen kolmas osapuoli voi rauhoittaa ylikuumenevia tunteita ja ylilyöntejä, jos sellainen vaara on.

[McJanne]

^No sitten viet kaiken sellaisen mikä on sulle tärkeää ja jätät jotain sellaista ehkä omistasikin mitä toinen tarvii mutta sinä et, tuntuu nimittäin helpommalta itsestäkin yleensä ellei ihan puille paljaille toista jätä. Onko sulla mahdollisuutta viettää aikaasi eri paikassa exäsi kanssa ennen lopullista erilleen muuttoa, nimittäin jos pitää paikkansa fiilis että aika ahdistava ja räjähdysaltis ilmapiiri siellä? Vois tehdä molemmille hyvää saada vähän happea. Ja ottakaa käytännön jako- ym. neuvotteluihin mukaan mahdollisimman puolueettomia kolmansia osapuolia, jos tuntuu hankalalta kaksin setviä asioita. Kummasti sellainen kolmas osapuoli voi rauhoittaa ylikuumenevia tunteita ja ylilyöntejä, jos sellainen vaara on.

Hehe, my prescioussssch? Joka ikinen esine pitää historiaa sisällään, joten tuolle tielle en lähde, mielummin mietin että mitä ilman en pysty olemaan. Onhan se nyt selviö, että esimerkiksi työkalut, siirtolaitteet yms jäävät toki tänne jo pelkästään sen tähden, ettei minulla kohtuullisella varmuudella tule olemaan tiloja säilyttää merikonteittain tavaraa.

Kyllä varmasti voisin lähteä ja jatkaa lainojen maksamista edelleen, mutta käytännössä pois meno tarkoittaisi asumisoikeudesta luopumista ja sille tielle en viitsi lähteä. Lähtökohtaisesti siis ratkaisu tilan suhteen tulee tapahtua ennen kuin teen mitään.

Siinä mielessä, jos ei nyt tätä sairaana kotona kökkimistä lasketa, olen aika hyvin onnistunut minimoimaan paikanpäällä olon; päivisin töissä kukonlaulusta iltahämärään ja iltaisin Taekwondossa ympäri Uuttamaata.

Normitilanne siis se, että läsnä olen lähinnä nukkumiseen kulutetun ajan, mutta sekin tuntuu olevan toiselle liikaa enkä sitä itsekään kovin mukavana järjestelynä koe.

[nastamuumio]

Ei toi remppamies enää säväyttele niin erityisesti. Eihän se rumaks tai epäkohteliaaks oo muuttunu, mut kyllä on taas käyny se tavallinen, että uutuudenviehätys on ohi. Ei pysty oleen kiinnostunut samasta tyypistä ees kahta viikkoa näköjään.

[huima]

Ei pysty oleen kiinnostunut samasta tyypistä ees kahta viikkoa näköjään.

Tyypillinen nainen siis

[Riemumieli]

No voi kilin vittu. Miksi miehen tulisi jättää toiselle mitään omistamaansa paitsi tietysti täyttä maksua vastaan? Ei voi mitenkään ymmärtää. Jos toiselle ei jää kuin tuulenhuuhtoma perse, niin sittenhän jää. Ihmissuhde päättyy, eikä sen jälkeen tai avoliitossa sen aikanakaan (paitsi ehkä Kelan mielestä) ole mitään velvollisuutta huolehtia toisen toimeentulosta.

Kuten orgasmeista, myös taloudesta on jokaisen itse huolehdittava. Vähänkö Jannea sitten vituttaa, kun etelän ihme Ben Amur painaa exää Jannen hienolla nahkasohvalla. Älä ole pelle, vaan toimi niin kuin mies.

[Frederik Krueger]

Normitilanne siis se, että läsnä olen lähinnä nukkumiseen kulutetun ajan, mutta sekin tuntuu olevan toiselle liikaa

No voi kilin vittu. Miksi miehen tulisi jättää toiselle mitään omistamaansa paitsi tietysti täyttä maksua vastaan? Ei voi mitenkään ymmärtää.

Jostain syystä tulee vähän sellainen kuva että tässä tapauksessa mies on ehkä enemmän sovinnonhaluinen yms. (ehkä omaa vielä yksipuolisia tunteita toista kohtaan?), siksi haluaa kiistellä mahdollisimman vähän ja olla aiheuttamatta pahaa mieltä toiselle. Olen samaa mieltä kanssasi että kannattaa yrittää pystyä katsomaan tuon yli, ainakin jos toinen ilmiselvästi yrittää käyttää tilaisuutta hyväkseen, esim. omia kämpän vastikkeetta.

Ei liittyne tähän tapaukseen, mutta tilanteessa jossa toiseen joutuu olemaan myöhemminkin yhteydessä (esim. yhteiset lapset), kannattaa miettiä asioiden järjestämistä mahdollisimman sovinnollisessa hengessä, vaikka sitten joutuisi antamaan vähän periksi omista eduistaan. Onhan se kivampi nähdä toista myöhemmin jos hänen naamansa ei ole aina norsunvitulla vanhojen ositusriitojen takia.

Mites se nyt sitten voisi kehittyä pääkopan sisällä, asian kieltäminen => viha => hyväksyminen => "unohtaminen"?

[Riemumieli]

Ei liittyne tähän tapaukseen, mutta tilanteessa jossa toiseen joutuu olemaan myöhemminkin yhteydessä (esim. yhteiset lapset), kannattaa miettiä asioiden järjestämistä mahdollisimman sovinnollisessa hengessä, vaikka sitten joutuisi antamaan vähän periksi omista eduistaan. Onhan se kivampi nähdä toista myöhemmin jos hänen naamansa ei ole aina norsunvitulla vanhojen ositusriitojen takia.

Riippuu vähän mistä roikkuu. Jos toinen on oikein perseestä, ei ole syytä olla sovinnollinen. Jotkut ovat vain niin niin niin, että kaunis puhe menee harakoille. Jokaisen mulkun olisi ainakin kerran elämässään saatava kunnolla nenilleen, niin oppisi edes jotain, ehkä.

[EveryWoman]

Ihmissuhde päättyy

Virhearviointi. Parisuhde voi päättyä, ihmissuhde ei ainakaan heti (ei, vaikka osapuolet eivät olisikaan enää tekemisissä keskenään). Emme ole robotteja.

Ja tuollainen öykkäröinti ja "ei ole syytä olla sovinnollinen" -mentaliteettihan varmasti auttaa toisen osapuolen urpouteen, vai mitä? Sulla on varmaan tukuittain esimerkkejä omasta elämästä, joissa olet hoidellut asiat kuntoon itsekkyydellä ja hyppimällä nenille. Ihan varmasti.

[Riemumieli]

Ja tuollainen öykkäröinti ja "ei ole syytä olla sovinnollinen" -mentaliteettihan varmasti auttaa toisen osapuolen urpouteen, vai mitä? Sulla on varmaan tukuittain esimerkkejä omasta elämästä, joissa olet hoidellut asiat kuntoon itsekkyydellä ja hyppimällä nenille. Ihan varmasti.

Ei se mihinkään positiiviseen johdakaan, mutta miksi urpon tekemisiin pitäisi vastata aina vain yrittämällä olla rakentava? Joskus ei vain auta kuin laittaa kova kovaa vastaan, jos ei siis halua olla ikuinen luuseri.

[EveryWoman]

Ei se mihinkään positiiviseen johdakaan, mutta miksi urpon tekemisiin pitäisi vastata aina vain yrittämällä olla rakentava?

Siksi, että se maksimoi oman hyvinvoinnin. Minä en ainakaan antaisi kenenkään urpon pilata elämääni; se riittää että hän mahdollisesti pilaa omansa.

Joskus ei vain auta kuin laittaa kova kovaa vastaan, jos ei siis halua olla ikuinen luuseri.

Ts. "mikään muu ei auta kuin se, että laittaa kovan kovaa vastaan". Mutta kun ei se auta. Miksi tehdä jotakin sellaista, mikä ei auta? Jotta ei olisi Riemumielen mielestä "luuseri"? Ei tarpeeksi hyvä syy pilata elämäänsä, imo.

[Riemumieli]

Jotta ei olisi Riemumielen mielestä "luuseri"? Ei tarpeeksi hyvä syy pilata elämäänsä, imo.

Tarkoitin lähinnä omaa sisäistä ääntä, joka valittaa, kun kaikki pyyhkivät ko. hlöllä lattiaa tai paskaiset jalkansa ko. hlöön.

[McJanne]

Jotta ei olisi Riemumielen mielestä "luuseri"? Ei tarpeeksi hyvä syy pilata elämäänsä, imo.

Tarkoitin lähinnä omaa sisäistä ääntä, joka valittaa, kun kaikki pyyhkivät ko. hlöllä lattiaa tai paskaiset jalkansa ko. hlöön.

No mut, en mie viiti pikkurahoista vielä naruhun tarttua kuitenkaan, ei vieläkää auennu kommenttisi...

[Riemumieli]

No mut, en mie viiti pikkurahoista vielä naruhun tarttua kuitenkaan, ei vieläkää auennu kommenttisi...

Aina ei tarvitse/tule olla mukava. Vaikka sinä et haluaisi "jättää häntä pulaan" (itse kun on tiensä paskavarpaana valinnut), miksi vain sinä teet myönnytyksiä? Nukkuakaan ei saa ja sitten vielä pitäisi jättää kaikki taakse, plääh.

[EveryWoman]

^Sä et nyt ole hiffannut sitä yksityiskohtaa, että niitä "myönnytyksiä" tehdään oman edun vuoksi. Miksi ihmeessä J:n ei kannattaisi tavoitella omaa etuaan? Tavallasi ajatteleva menee juuri siihen halpaan, että alkaa enemmän miettiä, mitä sen toisen pitäisi tai ei pitäisi tehdä, ja minkälaista kuritusta tai vaatimuksia hän paskamaisuudellaan "ansaitsisi". Mutta moiseen "oikeuden" jakeluun ryhtyminen ei kannata; useimmiten silloin jää itselle vain enemmän paskaa käteen.

Kylmästi vaan itselle selväksi, mitä itse tahtoo ja eteneminen sen mukaan. Ja jos itse tahtoo ettei toisen olo olisi aivan sietämätön, sen eteen voi jotain pyrkiä tekemään (tosin ei liikaa, esim. siten että ottaisi vastuun hänen elämästään, koska se puolestaan ei pidemmällä tähtäimellä auta toisen jaloilleen pääsemistä).

Teemalta tuli tänään dokkari, jossa mietittiin robottiteknologioiden kehittymistä tulevaisuuspainotuksella. Siinä juttua kuljettava jäbä (taisi olla joku tutkija) havaitsi itsessään tarpeen kohdella ihmismäiseltä vaikuttavaa robottia kohteliaasti. Mietin sovellusta tähän tilanteeseen: vaikka Jannen eksä olisi robotti, Jannen kannattaisi siltikin kohdella häntä ihmisstandardeilla myönteisesti. Ei sen robotin takia (sillehän olisi aivan sama, miten sitä kohdellaan, koska tunteet ja olemassaolon tarve puuttuvat), vaan Jannen itsensä takia. Itsensä kanssa on helpompi elää, kun toimii ympäristössään rakentavasti verrattuna samaan tilanteeseen, jossa toimisi hajottavasti. Tämä on tilanteessa Jannen kannalta ainoa asia, jolla on merkitystä.

[Pulkannaru]

Itsensä kanssa on helpompi elää, kun toimii ympäristössään rakentavasti verrattuna samaan tilanteeseen, jossa toimisi hajottavasti.

Niin. Meillä jokaisella on omat 'standardimme' joiden mukaan määritämme ne omat rajamme, joiden mukaan pystymme elämään itsemme kanssa. Yksi voi olla toisen mielestä tietyssä tilanteessa täysi kuspää kun tuon yhden mielestä tuo toinen toimii samassa tilanteessa kuin kukkahattutäti. Eli oikeaa toimintatapaa tuskin on olemassa?
Itse kannatan pientä joustoa, mutta en anna kuljettaa itseäni narun perässä. Sovittelunhalullani on rajansa. Samalla lailla työelämässä kuin yksityiselämässä.

[EveryWoman]

^No joo, kyllähän itsensä kanssa voi pystyä elämään vaikka olisi natsi, mutta tarkoitin enemmän sellaista elämää, joka tuntuu merkitykselliseltä (en usko, että natsin elämä voi tuntua sillä tavalla merkitykselliseltä, mistä puhun). Se, että pystyn elämään, ei riitä minulle.

Yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla rakentava ei ole olemassa, siitä olen samaa mieltä kanssasi. On kuitenkin mahdollista olla joko rakentava tai hajottava. Näiden väliltä voi ja kannattaa pyrkiä valitsemaan tietoisesti. Ja rakentavuuttakin on tosiaan eri asteita. Tuo esittämäsi skaala (pieni jousto / narun päässä olo) ei minusta kuitenkaan edusta rakentavuuden eri asteita (tai ääripäitä), vaan ne ovat kaksi eri asiaa. Se, että antaa itseään viedä miten sattuu, ei ole rakentavaa vaan viime kädessä vahingollista myös toiselle. Samoin kuin vaikkapa marttyyrimainen käytös, joka vaikuttaa ensisilmäyksellä suurelta epäitsekkyydeltä, mutta on tosiasiassa puhtaan itsekästä ja epärakentavaa huomion hakua.

Itse en pidä tarpeellisena määritellä etukäteen, minkä suuruiseen joustoon aion venyä, vaan venyn aina niin pitkälle kuin suinkin pystyn, ja yritän venyä vielä vähän pidemmällekin (usein se onnistuu kun vain kokeilee). Ja Manala saa sitten mielellään nieleskellä jo valmiiksi ne puheensa sädekehän kiillottelusta sun muut typeryydet, koska toimin näin ihan vain omaa hyvinvointiani maksimoidakseni.

Työelämään en sovella samaa tekniikkaa jo siksikään, että siellä neuvotellaan ennen työsuhteen päättymistä (ja etenkin jo ennen sen alkamista), ei enää sen jälkeen. Kyllä mä sielläkin yleensä kokeilen, auttaisiko ongelmiin se että annan itsestäni enemmän. Henkilösuhdeongelmiin se on toistaiseksi auttanut joka kerta, mutta työehtoja sillä ei saa aina muutettua mieleisikseen, koska niistä päättävä taho saattaa olla itsestäni niin etäällä, ja toisaalta ymmärrettävästi taloudelliset vaikuttimet ajavat sosiaalisten edelle. Silloin koetan kommunikoida tyytymättömyyteni ja sopia asioista, ja jos sopiminen ei onnistu eikä työnantaja jousta ollenkaan tasapainoisesti omiin joustohaluihini nähden, niin päätän työsuhteen. Eli joo, varmaan siis sovellan suunnilleen samaa tekniikkaa kuin sinäkin, "pientä joustoa". Mutta parisuhdesysteemit ovat niin erilaisia jo rakenteellisesti, että en lähtisi rinnastamaan näitä toisiinsa.

Tai siis ymmärrän toki, että joku voi nähdä parisuhteenkin lähinnä sosiaalis-taloudellis-ruumiillisena kaupankäyntinä, jolloin tuollainen vastikkeellisuuteen perustuva ajattelu voi tietysti olla järkevää. Mutta silloin kyllä kannattaisi sopia asiat kirjallisesti jo suhteen solmimisen yhteydessä (avio/avoehto). Jos lähtisin vaikkapa työsuhteeseen ilman sopimuspaperia ja selvästi määriteltyjä ehtoja ja sääntöjä, en katsoisi minulla olevan kauheasti varaa valittaa, jos toinen osapuoli kusisi erotilanteessa silmään. Tai jo ennen sitä. Jos suhtautuu parisuhteeseensa kuten työsuhteisiin, niin sama pätee sitten tietysti niihinkin.

[Elppis]

OFFTOPIC:

Kuka HULLU kirjoittaa tollasen määrän suht selkeää tekstiä klo 5 aamulla! Rankaiskaa!!!

[NuoriD]

^No joo, kyllähän itsensä kanssa voi pystyä elämään vaikka olisi natsi, mutta tarkoitin enemmän sellaista elämää, joka tuntuu merkitykselliseltä (en usko, että natsin elämä voi tuntua sillä tavalla merkitykselliseltä, mistä puhun). Se, että pystyn elämään, ei riitä minulle.

Tuo kuulostaa samanlaiselta, kuin että fitnesbeibet ovat pinnallisia typeryksiä ja amerikkalaiset juntteja.

Kyllä uskoakseni natsi voi omasta mielestään elää hyvinkin merkityksellistä ja täyttä elämää.

[EveryWoman]

^Päätelmä ei kuitenkaan perustu samankaltaiseen yleistämiseen kuin nuo esimerkkisi.

Toki natsi voi omasta mielestään elää täyttä elämää. Mutta hänellä ei voi olla elämässään sellaista tunnetta, mitä tuossa tarkoitin. Se on minusta yhtä itsestäänselvää kuin vaikkapa se, että jos syö karjalanpaistia, suussa ei voi maistua yhtä makealta kuin jos söisi jäätelöä. Meidän koneistomme ei vain toimi sillä tavoin. Yleistykseni tässä on luokkaa "uskon kaikkien ihmisten koneiston toimivan samoin".

[EveryWoman]

Elppis, deadline painaa päälle joten työrupeamat venyvät. Ja ennen nukkumaanmenoa on hyvä rentoutua jotenkin!

[Pulkannaru]

Toki natsi voi omasta mielestään elää täyttä elämää. Mutta hänellä ei voi olla elämässään sellaista tunnetta, mitä tuossa tarkoitin. Se on minusta yhtä itsestäänselvää kuin vaikkapa se, että jos syö karjalanpaistia, suussa ei voi maistua yhtä makealta kuin jos söisi jäätelöä. Meidän koneistomme ei vain toimi sillä tavoin. Yleistykseni tässä on luokkaa "uskon kaikkien ihmisten koneiston toimivan samoin".

Kaikkien suussa jäätelö ei maistu makealle tai hyvälle. Samoin on karjalanpaistin kanssa. Eli EW:n ei pitäisi yleistää, vaan ymmärtää että olemme hyvinkin erilaisia. Ja yhden äärimmäisyyksien toimintatapa, joka aiheuttaa henkistä pahoinvointia, onkin toiselle jokapäiväistä diipadaapa huttua.

[EveryWoman]

^Kyllä jäätelö maistuu makealle ihan kaikkien suussa, pl. harvinaiset makuaistiltaan vaurioituneet tyypit. Makuaisti koostuu meillä kaikilla tutkitusti neljästä (vai oliko viidestä?) komponentista, joista makea on yksi. Hyvästä en puhunut mitään, makeaan tottumatonhan ei siitä välttämättä ensi maistamalta pidä. Samoin mm. äkkirikastuneet (lottomiljonäärit) tuppaavat törsäämään rahansa mahdollisimman pikaisesti, koska eivät tottumattomina siedä ajatusta omasta varakkuudestaan.

Kuten sanottu, joku voi ilman pahoinvointia tehdä vaikka mitä paholaistekoja. Mutta en puhunutkaan tässä pelkästä pahoinvoinnin puuttumisesta (se ei itselläni ainakaan riitä vielä mihinkään), vaan aivan tietynlaisesta hyvinvoinnin kokemuksesta, jollaista en tosiaan usko voivan syntyä sellaisen henkilön kokemuspiirissä, joka toimii hajottavasti.

Yritän perustella. Tyypin, joka pystyy elämään itsensä kanssa vahingollisesta toiminnastaan huolimatta, on täytynyt kovettaa itsestään se osa, joka normaalisti säätelisi omaan moraalittomuuteen liittyvää pahanolon tunteiden syntymistä. Minäpä luulen, että tuo sama mekanismi saa aikaan myös sen merkityksellisyyden tunteen, josta itse olen ketjussa puhunut. Jos siis tukahduttaa pahan olonsa "opettelemalla elämään" oman vahingollisuutensa kanssa, tulee samalla tuhonneeksi (ainakin väliaikaisesti) mahdollisuutensa kokea merkityksellisyyttä. Ihminen voi siis valita tunteeko hän voimakkaasti vai vähemmän voimakkaasti, mutta sellainen valinta, jossa myönteisiä tunteita kokisi voimakkaasti ja kielteisiä ei lainkaan, ei ole mahdollinen. Jos siis myönteiset tunteet haluaa säilyttää ja vähentää kielteisiä, ainoa mahdollinen tapa on vähentää sellaisia tekoja, joista seuraa kielteisiä tunteita.

Makuaistianalogia: jos ei tykkää karvaasta mausta, ei kannata tuhota omia makuhermojaan päästäkseen kokemasta sitä, vaan ennemmin kannattaa jättää syömättä karvaan makuisia ruokia.

Kaikki varmaan ovat joskus kuulleet jonkun valittavan, kuinka "mikään ei tunnu miltään". On siis ilmeisesti mahdollista itsekin tajuta, että jotakin puuttuu, mutta luulenpa aika monen myös elävän elämäänsä ihan tyytyväisenä vähän rajallisemmallakin "makuaistilla". Jos kontrastivaikutus puuttuu (tilanne ei ole muuttunut yhtäkkiä, vaan siihen on kasvanut pitkän ajan kuluessa), eli kokemusta voimakkaammista mauista ei ole muistissa, ei sitä välttämättä mitenkään tajua eikä harmittele. Eli voisi kai ajatella, että ei se itsensä kovettaminen hirveän vaarallista ole, kunhan se pysyy jonkinlaisissa rajoissa. Mutta toisaalta ei ystävällisyydestä ja rakentavuudesta kyllä mitään haittaakaan ole, kunhan sen osaa erottaa kynnysmattoilusta, joka on eri asia eikä auta ketään.

No, jokainen päättäköön omasta puolestaan mikä sopii parhaiten.

[Pulkannaru]

Kyllä jäätelö maistuu makealle ihan kaikkien suussa, pl. harvinaiset makuaistiltaan vaurioituneet tyypit.

Vastasitkin tuossa jo itsellesi, eli ei maistu Kaikkien suussa makealle.

Kuten sanottu, joku voi ilman pahoinvointia tehdä vaikka mitä paholaistekoja. Mutta en puhunutkaan tässä pelkästä pahoinvoinnin puuttumisesta (se ei itselläni ainakaan riitä vielä mihinkään), vaan aivan tietynlaisesta hyvinvoinnin kokemuksesta, jollaista en tosiaan usko voivan syntyä sellaisen henkilön kokemuspiirissä, joka toimii hajottavasti.

Samoin kuin jäätelön kanssa, niin mielestäni meille kullekin tulee hyvinvoinnin kokemuksia erilaisita asioista ja käyttätymistavoista.

No, jokainen päättäköön omasta puolestaan mikä sopii parhaiten.

Aivan !
Mutta muistetaan pitää mielemme avoimina kaikenlaisille asioille. Näin saamme irti tästä kohtuullisen lyhyestä maallisesta vaelluksestamme mahdollisimman paljon. Kovin jyrkillä henkilöillä 'hitlereillä' tai kaiken pehmentävillä kukkahattuhenkilöillä ei varmaan ole sitä Parasta avoimuutta moninaisten asioiden käsittelyyn (en nyt ehdi+jaksa tätä paremmin muotoilla).

[EveryWoman]

Kyllä jäätelö maistuu makealle ihan kaikkien suussa, pl. harvinaiset makuaistiltaan vaurioituneet tyypit.

Vastasitkin tuossa jo itsellesi, eli ei maistu Kaikkien suussa makealle.

Mutta kun sanoit, että olemme kaikki erilaisia, niin tarkoitit varmaan jotain vähän tavanomaisempaa erilaisuutta kuin vakavaa ja harvinaista tunnevauriota. Mun mielestä me normaalimmat ihmiset (99%) olemme erilaisia ainoastaan sen osalta, kuinka koviksi/turtuneiksi olemme elämämme aikana menneet. Itse tunneaistimien mekanismi puolestaan on kaikilla sama.

Kuten sanottu, joku voi ilman pahoinvointia tehdä vaikka mitä paholaistekoja. Mutta en puhunutkaan tässä pelkästä pahoinvoinnin puuttumisesta (se ei itselläni ainakaan riitä vielä mihinkään), vaan aivan tietynlaisesta hyvinvoinnin kokemuksesta, jollaista en tosiaan usko voivan syntyä sellaisen henkilön kokemuspiirissä, joka toimii hajottavasti.

Samoin kuin jäätelön kanssa, niin mielestäni meille kullekin tulee hyvinvoinnin kokemuksia erilaisita asioista ja käyttätymistavoista.

Totta, mutta kyllä sieltä on mahdollista erottaa tietyt suuntaviivat, jotka koskevat jokaista. Toisen vahingoittamisesta voi joku kokea jopa mielihyvää (itsekin olen joskus kokenut), mutta se on laadullisesti ja seurauksiltaan aivan erilaista mielihyvää kuin se, mitä seuraa rakentavista ja rakastavista teoista. Se, millainen rakentavuus sopii kenellekin, on yksilöllistä, mutta en usko kenenkään voivan kasvaa hyvinvoivaksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi toimimalla yksinomaan vihamielisesti ja hajottavasti.

No, jokainen päättäköön omasta puolestaan mikä sopii parhaiten.

Aivan !
Mutta muistetaan pitää mielemme avoimina kaikenlaisille asioille. Näin saamme irti tästä kohtuullisen lyhyestä maallisesta vaelluksestamme mahdollisimman paljon. Kovin jyrkillä henkilöillä 'hitlereillä' tai kaiken pehmentävillä kukkahattuhenkilöillä ei varmaan ole sitä Parasta avoimuutta moninaisten asioiden käsittelyyn (en nyt ehdi+jaksa tätä paremmin muotoilla).

Kukkahattutäti-termi tuo minulle ensimmäisenä mieleen tyypin, joka ei pysty kohtaamaan ajatusta vaikkapa pedofiliasta tai muista äärimmäisen ikävistä elämän puolista, ja jonka toiminta tämän seurauksena ei ole järkevää eikä edistä mitään kannatettavaa päämäärää. Sellainen tapaus saattaa esim. kieltää ilmiön olemassaolon mieluummin kuin antautua pohtimaan, miten sen haittoja voitaisiin vähentää. Tai jos olemassaolo myönnetään, ratkaisuehdotukset ovat silmittömän raivon ja vihan tai pelon ohjaamia, eivätkä perustu todennäköisten seurausten harkintaan vaan enemmän kostomentaliteettiin. Nämä tyypit ovat raivostuttavia siksi, että he tuntuvat elävän omassa fantasiamaailmassaan ja sulkevan kaiken siitä poikkeavan tajuntansa ulkopuolelle, joten heidän kanssaan on vaikea tehdä yhteistyötä todellisessa maailmassa. Sama koskee tietysti toistakin äärilaitaa ("hitlerit"), jonka on vaikea kohdata tai hyväksyä elämän herkkiä ja pehmeitä ilmiöitä.

Jos tarkoitit sitä, että minun tulisi pitää mieleni avoimena myös epärakentavalle ja hajottavalle käytökselle omassa elämässäni (eli että alkaisin toimia enemmän niin), niin sitä en aio tehdä. Olen kokeillut riittävän monta kertaa todetakseni, kumman asenteen seuraukset ovat itseni kannalta miellyttävämpiä. Vai tarkoititko, että minun ei pitäisi suositella Jannelle tapaa, jonka olen itse todennut hyväksi? Kyllä Janne varmaan ymmärtää ottaa suositukseni jonain muuna kuin pitkäaikaisen terapiasuhteen tuloksena tai Jumalan sanana.