Kitinä

ninnithequeen kirjoitti:Ja vasta viides neuvolatäti, taas joku uus. Mitähän nää touhuu?

Eiku mitä SÄÄ touhuut?

McJanne kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Ja vasta viides neuvolatäti, taas joku uus. Mitähän nää touhuu?

Eiku mitä SÄÄ touhuut?

Öh, mein neuvolassa vaihtuu koko ajan neuvolatädit eri paikkoihin. En tajua miksi. Kai Espoo kierrättää niitä tai jotain? Edellinen kiva täti kertoi että tuli vaan ilmotus et hän siirtyy ny Olariin vaikkei haluaisi

Magneettikuva ei paljastanut varmoja kasvaimia. Jotain, mika saattaa olla arpikudostakin, nakyi. Mut ei aktiivista kasvua. Huh huojennusta. Silti laakari piti viela todennakoisena, etta kasvaimet palaavat.

Mida kirjoitti:Magneettikuva ei paljastanut varmoja kasvaimia. Jotain, mika saattaa olla arpikudostakin, nakyi. Mut ei aktiivista kasvua. Huh huojennusta. Silti laakari piti viela todennakoisena, etta kasvaimet palaavat.

Siis paraniko pikkuinen?

Syovasta ei oikein koskaan parannuta. Uusimisen riski tosin vahenee ajan mittaan, mutta sitten on nuo kivat sivuvaikutukset, jotka ovat syovasta jaaneet ja hoidoista. Tervetta tuosta ei saa koskaan enaa.

Laakari meinasi, etta jos vuoden paasta hoitojen loppumisesta ei kasvaimia nay, niin voidaan huokaista ja alkaa puhua ihmeesta. Siihen asti on syyta odottaa, etta kasvaimia tulee ja tyyppi kuolee. Sen verran paskaa tyyppia kasvain on.

^ Juuh, hoidothan tuhoavat sitten niitä muuten terveitä elimiä lopullisesti

Toivotaan ettei teidän pieni niitä kasvaimia koskaan enää kehitä, suotais hälle edes jossain määrin helpompi loppuelämä.

Mida kirjoitti:Syovasta ei oikein koskaan parannuta. Uusimisen riski tosin vahenee ajan mittaan, mutta sitten on nuo kivat sivuvaikutukset, jotka ovat syovasta jaaneet ja hoidoista. Tervetta tuosta ei saa koskaan enaa.

Laakari meinasi, etta jos vuoden paasta hoitojen loppumisesta ei kasvaimia nay, niin voidaan huokaista ja alkaa puhua ihmeesta. Siihen asti on syyta odottaa, etta kasvaimia tulee ja tyyppi kuolee. Sen verran paskaa tyyppia kasvain on.

Mutta silti ihan oikeaa elämisen arvoista jatkoaikaa on nyt saatu lisää?

Varovasti onnea toivotan.

Tsemppiä Midalle ja pienelle.

Juu, poika on sitkea ja kunhan laakitysta saadaan tasoitettua, niin eikohan meno ole melkein normaaliksi luettavaa. Liikkuminen nyt lienee vahan haasteellista hyvinkin pitkaan, ellei lopun ikaa. Mut mita siita. Eikohan tassa joulu nahda, ellei syovanperkele ota kiihdytyskisaa.

Mida En meinaa ikinä uskaltaa lukea sun viestejä kun pelottaa täällä saakka... Voin vaan kuvitella mitä tuo on teille. Sydämestäni toivon että olisitte se tilastopoikkeama!

Onneksi Midan perheelle tuli vielä aikaa!

Ollaan koitettu tytön kanssa kotiutua MLL:n paikallisyhdistyksen touhuihin. Tyttö viihtyy, äiti saa kahvia ja on siellä tietty ajoittain ihan mukavaa seuraakin. Vika on varmaan omassa päässäni (toivottavasti!) mutta ajoittain tuntuu kuin olisin perhekerhossa käydessäni sosiaalisten tukitoimien kohteena. Työtekijöiden korostetun lämmin asenne ja johdattelevat kysymykset tekevät välillä olon vaivautuneeksi kun en koe ongelmatapaus olevani. Sitkeästi kyllä jatkan käyntejä, haluan tytön olevan sosiaalisempi kuin vanhempiensa.

Edelleen olen sitä mieltä, että työnteko saa arvostamaan kotiaikaa enemmän. Työvaakakuppi on tällä hetkellä vähän liian raskas, vapaapäiviä arvostaa todella paljon. Ärsyttää jo valmiiksi lokakuulle suunniteltu viikonlopun koulutusreissu, en tahtoisi tuhlata kahta päivää poissa kotoa. Enkä toisaalta ole ollut tytöstä koskaan erossa vuorokautta pidempään, ahdistaa ajatus koko viikonlopusta ilman lasta.

Melnais kirjoitti:...ahdistaa ajatus koko viikonlopusta ilman lasta.

Sen pitääkin ahdistaa, hyvän äidin merkki.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Melnais kirjoitti:...ahdistaa ajatus koko viikonlopusta ilman lasta.

Sen pitääkin ahdistaa, hyvän äidin merkki.

Olen pian viikon erossa kakarastani, eikä ahdista ollenkaan. Olen silti Hyvä Äiti.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Melnais kirjoitti:...ahdistaa ajatus koko viikonlopusta ilman lasta.

Sen pitääkin ahdistaa, hyvän äidin merkki.

Ei se ihan noinkaan mene mun mielestä.. Hyvä äiti on ainoastaan jos ahdistuu lapsensa poissaolosta vaikka olisi turvallisissa käsissä ja hoito mahdollistaisi esim. vapaa-aikaa (koulutus ehkä vähän eri asia) vaikkapa lapsen isän kanssa?

Hmpf sanon minä. Tai sitten ehkä olen vain huono äiti, kun en ehkä asiasta ahdistu. Sitten taas vauva ei ole ollut vielä missään hoidossa, mutta tuskin ahdistuisin. Ja mä tiedän olevani hyvä äiti, joten en tästä siis nokkiini ota, huvitun vain

Ymmärrän Melnaisin näkökulman; se ilta-aika on niin rajallista kun käy töissä. Ei ehdi olemaan yhdessä ja kun vapaapäivä koittaa, on niin paljon "mitä pitää tehdä" että päivä menee ohi huristen. Pitää vain muistaa se, että tyttö ei varmaan ahdistu, jos on isin kanssa kotona

Mielestäni erosta ei tarvitse ahdistua, sillä se ei yksistään ole mikään "hyvän äidin merkki". Eihän isästäkään tee hyvää isää pelkästään se, että lukee iltasadun (noin esimerkkinä). Äidit ja isätkin tarvitsevat omaa aikaa, ilman lasta, yhdessä tai yksin. Mikä kullekin on se juttu.

Ensimmäisen kerran olin lapsestani erossa, kun kakara oli 9kk. Lähdin kakaran kummitädin kanssa 9 päiväksi reppureissaamaan pohjois-intiaan. Seuraava kerta oli, kun kakara oli 2v 3kk. Olin 2vk New Yorkissa. Lapseni on hyvissä käsissä minun poissaollessani. Onhan sillä isä, joka osaa aivan samat jutut kuin minäkin.

Ja tiedän olevani hyvä äiti, sillä annan lapselleni kaiken muun liikenevän aikani. Hyvä äiti syntyy kokonaisuudesta.

Heheh.. mitäköhän sitä vielä keksisi väittelemään palstalle että olis hyvä äiti? Pitäisköhän ottaa kuva kun lapset hymyilee? "on ne oikeesti onnellisia! on ne!!".

Elppis kirjoitti:Heheh.. mitäköhän sitä vielä keksisi väittelemään palstalle että olis hyvä äiti? Pitäisköhän ottaa kuva kun lapset hymyilee? "on ne oikeesti onnellisia! on ne!!".

En ihan saanut kiinni tästä kommentista. Alatko ahdistua "täydellisen äidin" myytistä vai ihanko vaan kirjoittelet jotakin vaan tänne?

Uskon että meni sulta ohi.

Yritin vain keventää tunnelmaa; noi "hyvä äiti"- jutut on aina ns. arka aihe, ja tuntuu että sitä äityy itse kukin heti puolustelemaan itseään, vaikkei mitään syytä ole eikä kukaan huonoksi äidiksi ketään ole kutsunutkaan.

Got my point?

Voi jeesus, kun hameväki on herkillä! Kommenttini oli suunnattu vain Melnaikselle, tuolle pienen pirpanan äidille, ihan vain rohkaisuksi.

Elppis kirjoitti:Got my point?

No joo. "Tunnelman kevennys" tuntuu joskus olevan vanhemmuuskeskusteluista kaukana. Siksi ehkä en sitä ensiksi ajatellut.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Voi jeesus, kun hameväki on herkillä! Kommenttini oli suunnattu vain Melnaikselle, tuolle pienen pirpanan äidille, ihan vain rohkaisuksi.

Nojoo, jos nyt ohitetaan tuo niin olen aina ihmetellyt tätä että "hyvän äidin" pitäisi olla se uhrautuva, kärsivä ja luopuva ollakseen sitä. Mulla on vaikeuksia ajoittain hahmottaa miksi tämä on niin syvälle juurtunutta ajatusmaailmaa näinkin sivistyneessä valtiossa. Mitä enemmän äiti pystyy tuottamaan ns. negatiivisia tuntemuksia itselleen, sen parempi lapselle. Ei istu mun päähän why, miksi, why, miksi. Missä kaikki positiivisuus, sano.

exPertti kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Got my point?

No joo. "Tunnelman kevennys" tuntuu joskus olevan vanhemmuuskeskusteluista kaukana. Siksi ehkä en sitä ensiksi ajatellut.

Miks kaiken pitäis olla totista faktaa?

Elppis kirjoitti:Miks kaiken pitäis olla totista faktaa?

Ei pidäkään olla. Puhuin vallitsevasta "liian tiukasta mailan puristamisesta" vanhemmuuskeskustelussa. Itsekin sorrun siihen.

Jos on kova tarve todistella olevansa hyvä äiti vaikka tekeekin xyz, niin se on oiva signaali mennä vähän keskustelemaan peilin kanssa.

Mä pyrin äitiyteen, jossa voin myöntää reilusti, että mikä kaikki menee pieleen tai päin persettä. Mulle on muuten aivan se ja sama olenko mä hyvä äiti vai huono ja kenen mittapuulla. Mua kiinnostaa ainoastaan kuinka mun lapseni todella voivat. Voi kuinka nuo pienet peilaavatkaan mun virheitäni. Ongelma on usein se, osaanko mä nähdä. Se on työn alla.

Miksi lapsen hyväksi toimimisen pitäisi olla uhrautumista? Mitä se kertoo ihmisestä, että määrittelee lapsenhoidon suorittamisen kautta? Ja kysyn ihan yleisesti, koska siihen törmää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Mä olen luopumassa vanhempieni kasaamasta painolastista ja voi että kuinka se vaikuttaakaan siihen kuinka näen lapseni.

Siitäkin huolimatta, että tämä on palsta jolla defenssit jyräävät usein yli kaiken muun, niin kirjoitan.

Esikoinen kysyi tänään, että äiti, miksi sä huudat vauvalle? Eilen vauvaa siis vaivasi jokin, ei nukahtanut millään, mutta ei jaksanut olla hereilläkään ja itseä väsytti ja tuli sit kovaan ääneen sanottua, että voisiksä nukkua jos kert oot väsynyt, kun äitikin on väsynyt. No, pojalle sitten kerroin ja sanoin, että ei saisi silleen huutaa.

Ja siinäpä se onkin, että miten säilyttää maltti silloin kun on väsynyt, mutta jälkikasvu ei anna hengähdystaukoa. Tässä olen aina ollut huono.