Kitinä

masa kirjoitti:Kagosen kanssa mennään samaa rataa.

Me haluttiin hyvissä ajoin ennen kagosta totuttaa yksin nukahtamiseen, jottei sitten tule iltaisin kahden kanssa ongelmia.

Mirkku kirjoitti:No kerropa ero?

Pidin sitä niin itsestään selvyytenä, että uskoin sun näkevän sen itsekin. Lapset ovat yksilöitä. Se, mikä toimii teidän Erkkipetterin kohdalla ei välttämättä toimi jollain muulla. Jos Erkkipetteri nukahtaa rauhassa ilman itkuja, niin helvettiäkö siinä sängyn vierellä hääräämään ihan muodon vuoksi. Jos toinen lapsi kokee tilanteen erilailla ja on itkuisempi ja rauhattomampi, niin sen kanssa kannattaisi ehkä kokeilla jotain toista toimintatapaa.

Meillä ei ole lapset kertaakaan saaneet mennä nukkumaan itkien ilman, että allekirjoittanut ei olisi ollut tavalla tai toisella paikalla.

Eivät sitten usein ole sitä tehneetkään.

Äh, juuri tänään on vähän huono omatunto. Kuulemma juniori oli viime yönä käynyt kyselemässä kaveria, mutta isänsä oli kuulemma ollut niin sikeässä unessa ettei herännyt. Äh.

^no tietenkin on eroja. Höh. En sitä tarkoittanutkaan. Mutta myös Masan esimerkki oli "yleistävä" siitä, että jos nukkuu yksin, omassa huoneessa, lapsesta tulee äitiriippuvainen. Annoin esimerkin siitä, että näin ei välttis käy.

Mirkku kirjoitti:^no tietenkin on eroja. Höh. En sitä tarkoittanutkaan. Mutta myös Masan esimerkki oli "yleistävä" siitä, että jos nukkuu yksin, omassa huoneessa, lapsesta tulee äitiriippuvainen. Annoin esimerkin siitä, että näin ei välttis käy.

Mä ymmärsin Masan esimerkin niin, että jos lapsi itkee itsensä yksin uneen joka ilta, niin voi tulla äitiriippuvainen. Tosin oon siitäkin noin yleistyksenä eri mieltä, mutta uskon, että jonkinlaista turvattomuutta se suurella todennäköisyydellä lapselle tuottaa.

Mirkku kirjoitti:^no tietenkin on eroja. Höh. En sitä tarkoittanutkaan. Mutta myös Masan esimerkki oli "yleistävä" siitä, että jos nukkuu yksin, omassa huoneessa, lapsesta tulee äitiriippuvainen. Annoin esimerkin siitä, että näin ei välttis käy.

Rautalankaa. Kyse oli siitä, että itkevä lapsi olisi, ehkä, tarvinnut vanhempien rauhoittelua.

Ei sun mukulasi nukuttamisessa IMO ole ollut mitään vikaa, koska se ei tarvinnut apua nukahtamiseen.

Niin, ei se varmaankaan turvallisuuden tunnetta lisää, jos pääsääntöisesti aina jätetään itkien nukkumaan. Tätäkin tosin tapahtuu paremmissakin piireissä, aina ajoittain. Varsinkin jos on todellisia ongelmia siellä päin, eli vauvaa pitää kanniskella 24/7 että pysyy rauhallisena, silloin lasta todennäköisesti huudatetaan ihan pakostakin.

Noin muuten olen sitä mieltä, etten itse ole koskaan nähnyt sisaruksia jotka olisivat toistensa kopioita luonteiltaan, riippumatta millä kasvatusmetodilla on kasvatettu. Ja hyvä niin. On ujoa ja vilkasta jne. saman perheen sisällä, hyvä niin.

Onhan jo ihan vauvojen luonteissa eroa synnäriltä asti, ehkä silloin ei ole vanhempikaan vielä päässyt "sössimään" lapsensa päätä. On jatkuvaa syliä kaipaavaa, on rauhallista, on itkevää, on sitä ja tätä. Kaikki itku ei aina ole aina vatsakipua.

Kyllähän se alussa huolestutti itselläkin kun tytsä on syntymästään asti ollut ns. ei niin kovin läheisyyttä kaipaava persoona ja myös suhteellisen itsenäinen siltä osin ettei edes halua nukkua vanhempiensa kanssa, joskus äitee on ihan haluammalla yrittänytkin josko päikkiä yhdessä kuorsattaisiin. Tai kaipaa läheisyyttä mutta ei samoin tavoin kuin useimmat vauvat mitä olen tavannut. Ei esim. pidä juuri laisinkaan sylittelystä, vieläkään, vaan läheisyytensä haluaa mieluiten vierekkäin olemalla ja silittelemällä. Joskus ihan kaipaa että saisi sylihalia enemmän, mutta näillä mennään. Läheisyys haetaan sillä että halutaan leikkiä, tullaan halimaan (yleensä pyynnöstä, lol) ja pussutellaan. Mutta syli on aika nou nou.

Miska on ihan sylipoju. Jostain syystä kikkon (sisko) syli on aina kivempi - koska kikko jaksaa leikkiä enemmän kuin äiti...ilmeisesti.

Poitsu tänään 1v 7 kk

Mihin tää aika meni? Justha mää heitin sen äijänretaleen pihalle enkä ees tiennyt olevani raskaana? Tosin, jos oisin tiennyt - se ei sitä ulosheittoa olis muuttanut mihinkään.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Vastaavasti mä en ole parhaimmillani aivan pienen lapsen kanssa, koska se on usein tylsää vuorovaikutuksen puuttuessa.

Minusta taas vastasyntyneen kanssa on äärimmäisen kiehtovaa, koska se vuorovaikutus on juurikin niin ainutlaatuista, ja hirveän intensiivistä. Paljolti kyse onkin siitä, miten aikuinen voi itse eläytyä vastasyntyneen maailmaan ja siihen mitä siellä pienessä päässä liikkuu ja miten vauvan tarpeita voi lukea ja tyydyttää. Tuohon vaikuttaa monet asiat, eikä vähiten ihmisen oma persoona ja lapsuuskokemukset. Mutta myös muut seikat.

nowaysis kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Vastaavasti mä en ole parhaimmillani aivan pienen lapsen kanssa, koska se on usein tylsää vuorovaikutuksen puuttuessa.

Minusta taas vastasyntyneen kanssa on äärimmäisen kiehtovaa, koska se vuorovaikutus on juurikin niin ainutlaatuista, ja hirveän intensiivistä. Paljolti kyse onkin siitä, miten aikuinen voi itse eläytyä vastasyntyneen maailmaan ja siihen mitä siellä pienessä päässä liikkuu ja miten vauvan tarpeita voi lukea ja tyydyttää. Tuohon vaikuttaa monet asiat, eikä vähiten ihmisen oma persoona ja lapsuuskokemukset. Mutta myös muut seikat.

Ilman mitään provoamista, niin kyllä siihen eniten vaikuttaa vanhemman sukupuoli.

Äidillä tottakai on erilainen suhde vastasynteeneeseen kuin isällä. Äiti on kantanut lasta 9kk sisällään ja imettää häntä monta kertaa päivässä.

NuoriDaavid kirjoitti: Ilman mitään provoamista, niin kyllä siihen eniten vaikuttaa vanhemman sukupuoli.

Näinhän asia nimenomaan on.

Heh, muun muassa se Mutta eihän nää oo mitenkään joko/tai, toisinaan isä voi bondata vastasyntyneen kanssa tosi hienosti, tai jopa paremmin kuin äiti. Yleisempää taatusti toisin päin.

nowaysis kirjoitti:Heh, muun muassa se Mutta eihän nää oo mitenkään joko/tai, toisinaan isä voi bondata vastasyntyneen kanssa tosi hienosti, tai jopa paremmin kuin äiti. Yleisempää taatusti toisin päin.

No joo. Mutta joka tapauksessa se äiti on kantanut sitä lasta 9kk ja puskenut sen vesimelonin puutarhaletkun läpi ja tod. näk. vielä imettää us. kertoja päivässä. Eli kyllä se nyt 99% tapauksista antaa aika kovan etulyöntiaseman.

Mulla on kyllä sama kokemus kuin Nowalla, sillä erotuksella että ne vastasyntyneet tai melkein mitkä vaan alle vuoden ikäiset joiden kanssa oon ollut enemmän tekemisissä on olleet aina asiakkaita. Eli pelkkä äitiys tai raskaus ei riitä selittäväksi tekijäksi. Toisaalta naiset taitavat keskimäärin olla muutenkin herkempiä nonverbaaliselle viestinnälle, muistelisin?

(Ja me ollaan ainakin Nowan kanssa superherkkiä ja analyyttisiä kaikelle viestinnälle, joten tämä yhteys ei sinällään yllätä. )

^So true! Viestitään taas kun oot tulossa tänne päin, ja mikä ettei aiemminkin Halipus! *I LOVE BABIES*

Mäkin jätän lapsen yleensä yksin nukahtamaan makuuhuoneeseen; ensin toki lauletaan ja toivotetaan hyvää yötä. Muutaman kerran se tekee sen kääntotemppunsa, mutta sitten nukahtaa lman mitään itkeskelyjä. Toki JOS jotain huutoa kuuluu, meen rauhoittelemaan..mutta muuten annan sen nukahtaa rauhassa. Väittäisin, että mulla on melko "helppo lapsi". (Niin sanoi mummikin.) Tosin taas tänä iltana se nukahti johonki ihan kummalliseen asentoon "väärinpäin", mutta ei kai se ole vaarallista. Heh, josko ne yötreenauksetkin pikkuhiljaa vähenis, niin täähän olis jo aika luksusta..

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

masa kirjoitti: Minä puhuin yksin nukahtamisesta, ja siitä, ettei lapsen annettu itkeä itseänsä uneen. Vai teitkö sinä niin?

Btw, juuri päättyi unikoulu tähän liittyen. 4-5 päivää meni siihen, kun lapsi oppi nukahtamaan yksin.

Minkäs ikäinen lapsi kyseessä ja millaista unikoulua toteutitte?

Nimimerkillä: meillä 2,5-vuotias, jonka nukahtamiseen/nukuttamiseen voi menäkolmekin tuntia ja on keksinyt huudella sängyssäänmyös erinäisiä palveluksia ja muita toimituksia (pissahätä, kakkahätä, jano, nälkä, peitto päälle, unilelu kainaloon jne...).

mustaenkeli kirjoitti:Minkäs ikäinen lapsi kyseessä ja millaista unikoulua toteutitte?

2v 2kk. Unikoulu tarkoittaa iltasadun ja laulun jälkeen ekoina päivinä tytön huoneen oven taaksen menemistä ja sieltä tarpeen tullen tytön takaisin petiin raahaamista. Muutaman päivä meni useammalla palautuksella, mutta sittemmin kyse on ollut yksittäisistä palautuksista.

mustaenkeli kirjoitti: Nimimerkillä: meillä 2,5-vuotias, jonka nukahtamiseen/nukuttamiseen voi menäkolmekin tuntia ja on keksinyt huudella sängyssäänmyös erinäisiä palveluksia ja muita toimituksia (pissahätä, kakkahätä, jano, nälkä, peitto päälle, unilelu kainaloon jne...).

No meillä toimii siten, että jos peitto ei meinaa pysyä päällä, isi hakee sen pois, pissahädän iskiessä menkööt itse vessaan, ja janoa ehkäistään antamalla vesipullo viereen. Unileluja ja nälkää ei olla vielä keksitty.

Olen julma.

masa kirjoitti:

mustaenkeli kirjoitti: Nimimerkillä: meillä 2,5-vuotias, jonka nukahtamiseen/nukuttamiseen voi menäkolmekin tuntia ja on keksinyt huudella sängyssäänmyös erinäisiä palveluksia ja muita toimituksia (pissahätä, kakkahätä, jano, nälkä, peitto päälle, unilelu kainaloon jne...).

No meillä toimii siten, että jos peitto ei meinaa pysyä päällä, isi hakee sen pois, pissahädän iskiessä menkööt itse vessaan, ja janoa ehkäistään antamalla vesipullo viereen. Unileluja ja nälkää ei olla vielä keksitty.

Olen julma.

Et ole.

Lapsi on menossa keskiviikkoaamuna loppuviikoksi sairaalaan. Eilen illalla puhuttiin asiasta ja tuo kysyi, että "äiti, onko sun pakko tulla sinne mukaan, enkö mä saa mennä yksin kun se sairaala on vain lapsille?".
Joo-o. Onhan se kasvamassa isoksi pojaksi mutta kyllä mä silti kuskiksi lähden

Pieni ihminen täällä ripuloi ja oksensikin eilen. Tänäänkin vielä ruikulilla. Onneksi suostui nyt ennen päiväunia nesteyttämään itseään edes hiukan paremmin, ehdin jo huolestua josko kuivahtaa. Juo korviketta, vaikkakin alle puolet normimäärästä, joten en edes ole yrittänyt tarjota Osmosalia, vaikka mietityttää hiukan pitäisikö.

Kottarainen kirjoitti:Pieni ihminen täällä ripuloi ja oksensikin eilen. Tänäänkin vielä ruikulilla. Onneksi suostui nyt ennen päiväunia nesteyttämään itseään edes hiukan paremmin, ehdin jo huolestua josko kuivahtaa. Juo korviketta, vaikkakin alle puolet normimäärästä, joten en edes ole yrittänyt tarjota Osmosalia, vaikka mietityttää hiukan pitäisikö.

Mun keskimmäinen oli kuivumisen takia sairaalassa muutaman kuukauden ikäisenä. Voin vakuuttaa, että sen kuivuman kyllä näkee, kun sitä on. Lapsi on aivan eri näköinen.

Joo kaipa tää on vaan tällaista ylihuolehtimista. On vielä pissaakin tullut. Selvästi vähemmän kyllä kuin normaalisti. En vaan halua päästää tätä niin pitkälle että silmät on kuopalla.

Hyihyi paskamutsi...eilen rääyttiin miljoonissa piuhoissa ja huomenna tuloo piikkiä persuksiin. No eipä tuon rokotuksen jälkeen tarvii enää lekureita nähä (toivottavast) aikoihin.

Ja vasta viides neuvolatäti, taas joku uus. Mitähän nää touhuu?