Kitinä

KKK kirjoitti:Duuni on mennyt ihan typeräksi vtun pelleilyksi. Kotona puhutaan avioerosta, jos ei tiettyjä asioita saada muutettua.

Matti Näsän sanoin: "Mua ei huvita kohta enää yhtään mikään!" Alkaa olla mitta täynnä.

No mitäs jos jättäisit duunin ja vaimon, ja ratsastaisit auringolaskuun. Ehkä etäisyys tekis ihan hyvää, kun ei taida vaimo ja duunikaan onnelliseksi tehdä?

KKK kirjoitti:Duuni on mennyt ihan typeräksi vtun pelleilyksi. Kotona puhutaan avioerosta, jos ei tiettyjä asioita saada muutettua.

Matti Näsän sanoin: "Mua ei huvita kohta enää yhtään mikään!" Alkaa olla mitta täynnä.

:I

Vesper kirjoitti:No mitäs jos jättäisit duunin ja vaimon, ja ratsastaisit auringolaskuun. Ehkä etäisyys tekis ihan hyvää, kun ei taida vaimo ja duunikaan onnelliseksi tehdä?

Ei viitsi - poikien takia.

KKK kirjoitti:

Vesper kirjoitti:No mitäs jos jättäisit duunin ja vaimon, ja ratsastaisit auringolaskuun. Ehkä etäisyys tekis ihan hyvää, kun ei taida vaimo ja duunikaan onnelliseksi tehdä?

Ei viitsi - poikien takia.

Mutta eihän ne pojat mihinkään katoa. Pieni hengähdys, asiat vähän parempaan järjestykseen päässä, pojat takaisin elämään. Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, eikä se ehkä ihan niin luotisuoraa olekaan, mutta tuskin niin vaikeaakaan kuin mitä voisi olettaa. Jonkun on kuitenkin muututtava, ettet ole jonain aamuna kiikussa ja pojat ilman isää lopun ikänsä.

^Tämä.

Tympiää tuommonen erolla uhkailu.

Jännä, mul tuli mieleen et vaimon ja duunin sijaan jättäis pullon.

annepa kirjoitti:Tympiää tuommonen erolla uhkailu.

Ehdottomasti, paljon parempi on salaa valmistella lähtö, pakata kamansa ja laittaa tekstiviesti lähtiessä. *sarkasmihymiö*

^ Totta. =)
Joissain urospuolisissa yksilöissä on myös sellainen jännä ominaisuus, että jos kerrot useaan kertaan minkä asioiden kanssa et voi elää, niin se on vaan turhaa jäkätystä ja jotai PMS:ää vissiin, ja sitten ero tulee miehelle täytenä shokkiyllätyksenä.

No eikö tästä erosta ole puhuttu jo vaikka kuinka kauan? Lähtis sitte, jos on niin kauhiaa. Ja siksi toisekseen, mulle on tullu semmonen mielikuva, että vain toisen pitäisi muuttua, uhkailija itse ei ole valmis muuttumaan mitenkään. Et kiva, kiva, "jos nämä asiat ei SUSSA muutu, minä lähen". Voin tietysti olla väärässä mielikuvani kanssa.

Itsehän pyhimysmäisesti pidän kehää pääni päällä, koska meillä homma meni niin, että "jos ME ei saada tätä hommaa muuttuun, niin minä lähen". Jos mulle ois sanottu tai minä oisin sanonu, että "jos sinä et muutu, niin kattilat jakoon", niin todennäköisesti jakaminen ois alkanut ennen kuin lause olisi saatu sanottua loppuun.

Todellisesta tilanteestahan me kommentoijat ei kukaan tiedetä mitään, kuhan länkytetään.

Juu, se että se jatkuu on tietty ihan turhaa. Tyhjiä, mutta silti mieltä madaltavia, uhkauksia.

Mutta siis silti varaan itselleni joskus oikeuden aloittaa keskustelun "olen koettanut kestää tätä ko. scheissen kohtaa pitemmän aikaa, mutta nyt sen olisi hyvä muuttua kun en enää kestä"

annepa kirjoitti:Todellisesta tilanteestahan me kommentoijat ei kukaan tiedetä mitään, kuhan länkytetään.

Kyllä me netissä tiedetään.

annepa kirjoitti:Tympiää tuommonen erolla uhkailu.

"puhutaan" ei ole sama asia kuin "uhkaillaan."

Samat asiat on puhuttu monta kertaa ja nykyään niistä pystytään puhuman asiallisesti puolin ja toisin. En mä niin dorka ole, että kuvittelisin voivani muuttaa toista. Itsestä sen on lähdettävä.

Tässä yhtälössä on niin pirun monta muuttujaa ja muutama melko iso haaste. Ovesta en ulos kävele, ennenkuin kaikki keinot on käytetty. Näin päätin jo ero I:n jälkimainingeissa. Tuolloinhan koko prosessi tuli täysin puun takaa, eikä jäänyt mitään tsänssejä edes yrittää selvittää mitään, kun "perävalot vaan näkyi". Notta sinne män. Mitä tapahtui?

Jos on paha olla, niin ei oo pakko olla. Mä en oikein usko, että elämässä olis erikoispalkintoa tarjolla, jos perisuomalaisesti puskee väkisin läpi harmaan kiven.

Toisaalta mä uskon, että voidakseen olla onnellinen pitää elämä järjestää niin, että siinä on mahdollisimman paljon positiivisia asioita ja mahdollisimman vähän negatiivisia. Se on sitten henkilökohtainen asia mistä kukakin nauttii ja mitä asioita arvostaa. Raha ei kuitenkaan yleensä tuo onnea enää sen jälkeen kun Maslow:n tarvehierarkian perustaso on saavutettu.

Joten olen Vesperin linjoilla. Vähän lomaa sekä parisuhteesta, että töistä vois kummasti selkeyttää ajatuksia sen suhteen mitä elämältään tosissaan haluaa ja mitä tarvitsee ollakseen onnellinen. Eikö noilla KKK:n välillä itsetuhoisilla ajatuksilla jo saisi kohtuullisen sairasloman töistä?

Nuppisyistä otettu pitkä saikkari duunista jossa ollaan muutenkin YT-mentaliteetilla liikenteessä ei kyllä olisi mun ykkösneuvo jos taloudellinen turvallisuus on muutenkin hapoilla.

KKK kirjoitti:

annepa kirjoitti:Tympiää tuommonen erolla uhkailu.

"puhutaan" ei ole sama asia kuin "uhkaillaan."

No ni kuten sanoin, kuhan länkytetään.

Onhan se hyvä puhua kaikista vaihtoehdoista. Jotenkin mulla on tullut aikaisempien kirjoitusten perusteella se kuva, että sinä muutut, mutta toinen ei. Siksi väärin päättelin tästäkin, että vain toinen puhuu avioerosta eli uhkailee. Mut hyvä jos yhdessä puhutte aiheesta, jos ette puhuis niin pitäis olla menossa jo.

So Hard kirjoitti:Nuppisyistä otettu pitkä saikkari duunista jossa ollaan muutenkin YT-mentaliteetilla liikenteessä ei kyllä olisi mun ykkösneuvo jos taloudellinen turvallisuus on muutenkin hapoilla.

Tämä.

Lisäksi - jos aamulla ei ole mitään syytä nousta sängystä, niin aika suurella todennäköisyydellä päivä menis sohvalla apaattisena lojuessa ja elokuvia katsellessa. Joka ei taatusti parantaisi fiiliksiä tai ratkaisisi ongelmia.

Se on kyllä valitettava tosiasia, että jos tähän päälle joko kajahtaa yksikin isompi paska niskaan tai asumus-/avis iskee niin sitten on edessä liukumäki. "Downward Spiral", Nine Inch Nailsia lainatakseni. Ja se tuleekin olemaan piiitkä ja syvä.

KKK kirjoitti:
Lisäksi - jos aamulla ei ole mitään syytä nousta sängystä, niin aika suurella todennäköisyydellä päivä menis sohvalla apaattisena lojuessa ja elokuvia katsellessa. Joka ei taatusti parantaisi fiiliksiä tai ratkaisisi ongelmia.

Itse päädyin samanlaiseen ratkaisuun, vaikka lääkäri ehdotteli saikkua.

KKK kirjoitti:Lisäksi - jos aamulla ei ole mitään syytä nousta sängystä, niin aika suurella todennäköisyydellä päivä menis sohvalla apaattisena lojuessa ja elokuvia katsellessa. Joka ei taatusti parantaisi fiiliksiä tai ratkaisisi ongelmia.

Säännöllisessä arkirutiinissa on puolensa. Toisaalta jos on terveydentilan puolesta levon tarpeessa, se kannattaa ottaa - mutta eihän ne kotiongelmat tms. tosiaan sillä parane että viettää aikansa soffalla.

Se on kyllä valitettava tosiasia, että jos tähän päälle joko kajahtaa yksikin isompi paska niskaan tai asumus-/avis iskee niin sitten on edessä liukumäki. "Downward Spiral", Nine Inch Nailsia lainatakseni. Ja se tuleekin olemaan piiitkä ja syvä.

Eiköhän se nyt kuitenkin ole aika lailla asenne- ja valintakysymys, että pyrkiikö vain järjestämään asiat olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyväksi vai lähteekö rypemään itsesäälissä ja/tai pullon kanssa.

So Hard kirjoitti:

Se on kyllä valitettava tosiasia, että jos tähän päälle joko kajahtaa yksikin isompi paska niskaan tai asumus-/avis iskee niin sitten on edessä liukumäki. "Downward Spiral", Nine Inch Nailsia lainatakseni. Ja se tuleekin olemaan piiitkä ja syvä.

Eiköhän se nyt kuitenkin ole aika lailla asenne- ja valintakysymys, että pyrkiikö vain järjestämään asiat olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyväksi vai lähteekö rypemään itsesäälissä ja/tai pullon kanssa.

Mä lähestyisin montutusta niin, että kannattaa rakentaa (jo hyvissä ajoin, jos vaan mahdollista) turvaverkko itselle. Kukaan ei pärjää yksin, eikä se ole tavoiteltavaa.

So Hard kirjoitti:Eiköhän se nyt kuitenkin ole aika lailla asenne- ja valintakysymys, että pyrkiikö vain järjestämään asiat olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyväksi vai lähteekö rypemään itsesäälissä ja/tai pullon kanssa.

Näin tietenkin periaatteessa.

Kun lisäät muuttujiin varovasti arvioiden neljännesvuosisadan jatkunut eriasteinen depis > quotatun toteuttaminen etenkin pisemmällä aikajänteellä on "pari astetta" haastavampaa kun ns. normaalilla ihmisellä. Maailma meinaan näyttäytyy aikalailla erilaisten silmälasien läpi.

Mikä ei tietenkään poista itseltä vastuuta omasta onnesta. Liukumäkivertauksella yritin selventää sitä, että kuorman lisäytyminen tästä veisi sen vähänkin motivaation roikkua arjen syrjässä kiinni. Sitten todennäköisesti ihan omasta valinnasta ja rai rai kunnes loppu.

En selittele, kunhan totean.

KKK kirjoitti:Näin tietenkin periaatteessa.

Kun lisäät muuttujiin varovasti arvioiden neljännesvuosisadan jatkunut eriasteinen depis > quotatun toteuttaminen etenkin pisemmällä aikajänteellä on "pari astetta" haastavampaa kun ns. normaalilla ihmisellä. Maailma meinaan näyttäytyy aikalailla erilaisten silmälasien läpi.

Mikä ei tietenkään poista itseltä vastuuta omasta onnesta.

En selittele, kunhan totean.

Kyllä se nyt silti vähän kuulosti siltä, että ikäänkuin ennakolta jo annat itsellesi luvan lähteä jollekin itsetuhoisalle tielle, jos vastoinkäyminen A tai B yllättää. Sulla nyt kuitenkin on niitä muksuja, enkä oikein näe sitä hyväksyttävä että ottaa olettamukseksi sen, että elämänhallinta katoaa. Depistaipumus tai ei, niin ihmiset kuitenkin selviävät läheisten kuolemista, syövistä, pyörätuoliin joutumisista yms. jotka mä näen kuitenkin isompina kakkaläjinä kuin ihmissuhteiden ristisukseet tai ansiotason laskun tms.

Mutta jos ennakolta visioit homman niin, että vaihtoehdot ovat avioliiton jatkuminen tai deekis, niin se on kyllä sitten itseään toteuttava ennuste. Mä väitän, että aviollisen pinnistelyn/sotimisen lakkaaminen voi jopa poistaa pantaa otsan ympäriltä, koska eihän tuollaisessa tilassa oleva parisuhde ole mikään voimavara vaan energiasyöppö. Visioi mielummin "vapaan maantiesoturin / hyväntuulisen viikonloppuisän" tyyppinen miellyttävä tulevaisuusskenaario tyyliin masan eräjääkäri, jos tarttet jotain vaihtoehtoarjen kuvaa tuo spiraalipainajaisesi sijaan. Jonkun loppu on aina toisen alku.

Yleensä on niin, että töissä kannattaa olla, jos pystyy. Se on kyllä aivan tsygiatrienkin yleisohje. Tietysti lääkäreissä on eroja.

Mutta jos töissä olo pahentaa vointia, niin se on tietenkin täysin eri asia.

Asiathan eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä viinalla saisi huonommiksi. Päivän itsestäänselvyys.

Taas törmäämme siihen, että depressiota ei lasketa oikeaksi sairaudeksi. Se on vaan ikään kuin asenneongelma, negatiivista ajattelua, oma vika jne. ja häipyy sillä, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja lässyti lää. Ja kohta joku sanookin, että niinhän se onkin että kuka käskee olla niin nega ja itsepä valitset, mitä tunnet jne.

Eli enpä jaksakaan tätä aihetta enempää. Kyllähän noita itsesyytöksiä saa itseltä(kin) kuulla ihan tarpeeksi ja joskus "elämä" ei ole muuta kuin sitä, että yrittää vittu elää. Joskus jaksaa paremmin, joskus ei. Depression ja "mua vähä masentaa, ku meni kynsi katki" ero on se, että on IHAN SAMA mitä tapahtuu (vaik kaikkea kivaa), niin sillä ei silti ole mitään väliä. Koska ei tunnu miltään, ei vain jaksaisi edes hengittää. Jokainen vitun päivä on sitä, että ottaa itseään niskasta kiinni, että edes herää (itse jäin taannoin saikulle tämän takia enkä sen jälkeen palannut siihen duuniin: otin loparit).

Tsempit Killerille.

Vagabondo kirjoitti:Jos on paha olla, niin ei oo pakko olla. Mä en oikein usko, että elämässä olis erikoispalkintoa tarjolla, jos perisuomalaisesti puskee väkisin läpi harmaan kiven.

Toisaalta joskus on niin, että jos on riittävän paha olla, niin sitten se työ, puoliso ja kaikki muukin alkaa vaikuttamaan paskalta. Ja vaikka niitä ympäröiviä olosuhteita saisikin muutettua, niin se sisäinen kumina ei kuitenkaan helpota kun enintään hetkellisesti. Mä tajusin viime vuonna, että mulla on oikein hyvä olo, kunhan tajuan pysyä pois kotoa. Tästä seurasi pohdinta siitä, onko koti oikeassa paikassa.