Kitinä

masa kirjoitti:No ajatellaan toisin päin. Sinusta tulee se osapuoli, joka saa lapset haltuunsa pari kertaa kuukaudessa viikonloppuisin. Maistuuko hyvältä kun et enää aamuisin herätessäsi näe lapsesi nauravia kasvoja?

Eikö tuo juuri ole sitä itsekkyyttä? Ja ei, ei se maistu(nut) hyvältä, mutta aina ei voi voittaa.

Voi jestas.

Mä haluan, että poika tuntee isänsä. Mutta mä en halua että se on ja asuu täällä. Siit ei tulis ku ruumiita.

Tyttö on kirjoilla isällään, koulun takia, mutta asuu täällä puolet ajasta. Kirjoilla kun ei voi olla kuin yhdessä paikassa virallisesti. Ja missä on kirjoilla niin lähimpään kouluun ne iskee. Ukkokullan viereinen rakennus on tytön koulu, täällä sil ois 1,5 kilsaa kouluun. Eskarin kävi täällä kyllä. Ja Ukkokulta ON hyvä isä. Mitä ny tytön tukka on aika takussa aina.

Kantsii hoitaa homma niin, että lapsi asuu isän luona. Vaikka äidin luona asumista pidetään edelleen ns. luonnollisena vaihtoehtona, ei ajatteluun kannata alistua. Esim. poikalapsille olisi enemmän kuin paikallaan, että asuvat isänsä luona ja oppivat miesten tavoille, eivätkä muutu naisten kaltaisiksi vinkuiitoiksi. Vähän isommille lapsille viikko siellä, toinen täällä -tyyppiset vaihtoehdot voivat olla oikein hyviä.

masa kirjoitti:No ajatellaan toisin päin. Sinusta tulee se osapuoli, joka saa lapset haltuunsa pari kertaa kuukaudessa viikonloppuisin. Maistuuko hyvältä kun et enää aamuisin herätessäsi näe lapsesi nauravia kasvoja?

Eikös tämä ole melko itsekästä? " En saatana eroa vaikka akka ja lapset kärsis, kun sitten en nää tota nassukkaa kun muutaman kerran kuussa. Perkele!"

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti: Ei? Välttääkseni tuollaiset mahdottomalta tuntuvat kauhuskenet näen vaivaa asioiden järjestämiseen jo ennen kuin ne menevät vituiksi.

Niin, tilannehan voisi sinunkin tapauksessasi olla se, että ukkosi löytää uuden naaraan ja vie lapset mennessään. Sinun jämäosuutesi olisi sitten nähdä lapsia pari kertaa kuussa ja silloin tällöin viedä rahaa ja tupakkaa ukollesi ja sen satunnaiselle lutkalle.

Ruusuinen kuva eikö?

masa kirjoitti:Ruusuinen kuva eikö?

Ei kun mä uskon sopimuksiin. Oon sellanen tyyppi.

Vesper kirjoitti: Eikös tämä ole melko itsekästä?

Missä kohtaa olen sanonut että parishde olis kärsinyt? Siis muusta kuin siitä että äiti löytää uuden panopuun ja jättää faijan lehdelle soittelemaan?

masa kirjoitti: Missä kohtaa olen sanonut että parishde olis kärsinyt? Siis muusta kuin siitä että äiti löytää uuden panopuun ja jättää faijan lehdelle soittelemaan?

No öööh, eikös parisuhde silloin just kärsi?

Suvinen kirjoitti:Vaistoaako lapsi jotenkin jos äiti ja isi ei olekaan umpirakastuneita? Jotenkin en usko siihenkään.

Mä luulen, että vaistoaa mutta mitä sitten. Tiedän paljon perheitä, joissa ei olla umpirakastuneita, vain rakastetaan ja eletään yhdessä.

Suvinen kirjoitti: Mietin vähän tuota, että mikä on se tilanne kun "kaikki on menetetty". Jos ei ole riitoja ja molemmat vetävät yhtä köyttä jotta perhe pysyisi kasassa niin silloin parempi pysyä yhdessä? .

Samaa mieltä. Itsekästä on erota perinpohjimmaisen selvittämisen ja yrittämisen sijaan.

Ei ne lapset ole mitään koiranpentuja, joita hankitaan ja annetaan pois ensimmäisen huonon hetken tullen. Saatana.

Suvinen kirjoitti:Vaistoaako lapsi jotenkin jos äiti ja isi ei olekaan umpirakastuneita? Jotenkin en usko siihenkään.

Ainakin noin kymmenen vuotias tyttö sanoi sanoi huomanneensa tilanteen ja oli jopa hyvillään että paha olo purkautuu. Näkyi muun muassa positiivisesti koulun käynnissä jne. Ja vahvasti uskon että sama pätee myös nuorempiin. Uskon että pystyn nyt antamaan pojalle paljon paremman miehen ja isän mallin kun olen henkisesti paremmassa kunnossa kuin muutama kuukausi sitten. Tai itseasiassa tiedän sen.

Vesper kirjoitti: No öööh, eikös parisuhde silloin just kärsi?

Ai silloin kun mammaa alkoi vieras panettamaan?


Tarkoittaako tämä siis sitä, että kun mamma haluaa vaihtelua, on lasten ja isän kohtalona aina hajonnut perhe ja vedotaan vaan että parisuhde ei toimi, ja on lapsen parasta laittaa homma poikki?

Sairasta sano.

Ennemminkin: Mitä lapset ei huomaisi?

RP kirjoitti:Ennemminkin: Mitä lapset ei huomaisi?

No ei ne nyt sentään mitään Nostradamuksia ole.

Ei meilläkään ole himassa ikinä mitään tulenpalavaa rakkautta ollut näkyvissä, vaan ihan tavallista perhearkea. Ihan täyspäsiä kakaroita meistäkin tuli, vaikka vanhemmat ei vannoneet lovea jokatoinen päivä lasten silmien edessä.

Mikään parisuhde ei ole koskaan pelkkää nousukiitoa. Luulisi sen faktan jo kaikkien tiedostavan.

RP kirjoitti:Ennemminkin: Mitä lapset ei huomaisi?

Tyttö on revennyt pari kertaa täyteen itkuun että millon sä ja isi muutatte taas yhteen. Se on KAMALAA! Ja hän riehaantuu täysin joka kerta kun Ukkokulta on meillä kylässä.

masa kirjoitti:Ai silloin kun mammaa alkoi vieras panettamaan?

No vaikka silloin? Kai siinä suhteessa jotain vikaa on, jos ruoho on aidan toisella puolen vihreämpää?
Mutta alkujaanhan siis ihmettelin sun kommenttia itsekkyydestä ja siitä, että ninni olisi toiminnallaan riistänyt lapseltaan isän. Tämä ei mun mittapuulla (!!) pidä paikkaansa. Ei isyyttä voi keneltäkään noin vain riistää, kyllä se on niin paljon muist asioista kiinni kuin siitä ollaanko yhdessä 24/7 tai asutaanko saman katon alla. Itsekästä on jäädä toimimattomaan parisuhteeseen vain ja ainoastaan siksi, ettei joutuisi lapsestaan eroon.

Ps. ratakiskosta vielä, että on toki itsekästä käydä vieraissa. Mutta se on toinen asia se.

Vesper kirjoitti:Itsekkyydestä olen toki samaa mieltä, en ymmärrä tota "tein lapsen itselleni" monestakaan syystä.

Lasten "teko" on useimmiten "hankintaa", "tekemistä", "minä haluan lapsen" jne. Kyse on yleensä vain ja ainoastaan siitä mitä aikuiset haluaa. Koko lasten hankinta on itsekästä toimintaa ja sitten vielä monet vanhemmaksi päässeet siunailevat että "on se itsekäs kun se ei tee lapsia, se ajattelee vain itseään". Niin. Ainoa syyni tehdä lapsia on se, että en olisi yksin vanhana, eivätkä ne lapsetkaan sitä takaa. Että minusta lasten "hankkiminen" tässä tilanteessa ja mielentilassa olisi erittäin itsekäs teko.

Teot ja hankkimiset on lainausmerkeissä koska eihän niitä lapsia niin vain tehdä.

Olin taannoin tahattomasti tunteeton ja sanoin naiselle, joka halusi lapsen mutta ei ollut vielä saanut, että "ehkä kaikkia ei vain ole tarkoitettu vanhemmiksi". Nainen mulkaisi minua tosi pahasti ja sanoi "kyllä on". Jaaha, no ei minua kuitenkaan. Nyt tällä naisella (ja miehelläänkin tietysti) on lapsi, lapsettomuushoidon jälkeen tosin. Koska he halusivat.

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:

masa kirjoitti:Ruusuinen kuva eikö?

Ei kun mä uskon sopimuksiin. Oon sellanen tyyppi.

Niin mäkin, jos ne löytyy asianmukaisesti paperilla allekirjoitettuna pätevässä muodossa. Muilla sopimuksilla ei ole riitaisissa eroissa minkään valtakunnan merkitystä. Petetty tai jätetty kun alkaa kostamaan, niin pyhää ei ole mikään ja kaikessa mielummin vaikka molemmille vahinkoa kuin toiselle etua.

Joskus funtsin perhe- ja perintöoikeutta omaksi erikoisalaksi, todellisuuden katselu oli niin kuvottavaa että rikosoikeus jää melkein kakkoseksi. Vaikea sanoa ovat avioerot vai perintöriidat rumempia.

Vesper kirjoitti: Kai siinä suhteessa jotain vikaa on, jos ruoho on aidan toisella puolen vihreämpää?

Ei välttämättä ole mitään vikaa.

Vesper kirjoitti: itsekkyydestä ja siitä, että ninni olisi toiminnallaan riistänyt lapseltaan isän.

Minun mittapuullani riisti. Vieraan mulkun takia hajotti perheen ja vei isältä sekä tyttäreltä mahdollisuuden olla yhdessä kuin perhe.

Vesper kirjoitti:]
Itsekästä on jäädä toimimattomaan parisuhteeseen vain ja ainoastaan siksi, ettei joutuisi lapsestaan eroon.

Kumpi on suurempaa itsekkyyttä. Olla ottamatta vierasta mulkkua lapsen vuoksi, vai laittaa suhde telakalle ja erottaa lapsi ja isä toisistaan vieraan mulkun takia?

Minusta tuo miten pidetään eroamista niin itsestäänselvänä ja yleisenä, on tuota nykyajan pinnallisuuttta. Että kaikin ajoin ei olekaan ihan onnellinen. Ja ai ai, entäs jos joku muu onkin ihkumpi?

Siis vittu, totta kai se alkuaikojen kiima haihtuu parisuhteessa muutamassa vuodessa. Erotkoon sitten. Paitsi ja MUTTA jos on jo lapsia, niin mielestäni vastuu on sille koko perheelle. Lapsille ja myös puolisolle. Ei sekään siippa nyt kaikkein huonoin voi olla, jos on sen vapaaehtoisesti valinnut. Tai jos niin kyllästyy, niin todennäköisesti seuraavan kanssa sama kuvio tulossa. Viihyttäkkee!

Lapset,jotka vähät välittävät eroavatko vanhempansa vai ei, taas ovat mielestäni tunneköyhiä idiootteja.

Toimistorotta kirjoitti:Joskus funtsin perhe- ja perintöoikeutta omaksi erikoisalaksi, todellisuuden katselu oli niin kuvottavaa että rikosoikeus jää melkein kakkoseksi. Vaikea sanoa ovat avioerot vai perintöriidat rumempia.

Just seurailin salaa sivusta erotappelua elatusmaksuineen. Olisi mahtavaa viihdettä ja varmaan juristillekin hupimpaa, mikäli touhussa ei olisi mukana muksut.

Ja kyllä, meillä on kaikki niin pätevässä muodossa, ettei yllättäviä ongelmia tule, vaikka karkaisinkin kanssasi maailmalle!!1

Gat kirjoitti:Minusta tuo miten pidetään eroamista niin itsestäänselvänä ja yleisenä, on tuota nykyajan pinnallisuuttta. Että kaikin ajoin ei olekaan ihan onnellinen. Ja ai ai, entäs jos joku muu onkin ihkumpi?

Täsmälleen samaa mieltä.

ninnithequeen kirjoitti:Tyttö on revennyt pari kertaa täyteen itkuun että millon sä ja isi muutatte taas yhteen. Se on KAMALAA! Ja hän riehaantuu täysin joka kerta kun Ukkokulta on meillä kylässä.

No miten sä klaaraat ton tilanteen?

Ja selität kylässä 'käyvät' pojat?

masa kirjoitti:

RP kirjoitti:Ennemminkin: Mitä lapset ei huomaisi?

No ei ne nyt sentään mitään Nostradamuksia ole.

Ei meilläkään ole himassa ikinä mitään tulenpalavaa rakkautta ollut näkyvissä, vaan ihan tavallista perhearkea. Ihan täyspäsiä kakaroita meistäkin tuli, vaikka vanhemmat ei vannoneet lovea jokatoinen päivä lasten silmien edessä.

Mikään parisuhde ei ole koskaan pelkkää nousukiitoa. Luulisi sen faktan jo kaikkien tiedostavan.

Ei ole kysymys mistään nousukiidoista yms. vaan ihan siitä jos homma ei toimi. Ja kun homma ei toimi niin se kyllä näkyy tavalla tai toisella. Tuskin kovin positiivisesti.

Kyllä, kannatan asioiden työstämistä yms. toimenpiteitä parisuhteen pelastamiseksi. Fakta vaan on että aina ei tule kesää.

huima kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Tyttö on revennyt pari kertaa täyteen itkuun että millon sä ja isi muutatte taas yhteen. Se on KAMALAA! Ja hän riehaantuu täysin joka kerta kun Ukkokulta on meillä kylässä.

No miten sä klaaraat ton tilanteen?

Ja selität kylässä 'käyvät' pojat?

Mitkä kylässä käyvät?

Rekkis asui täällä aikanaan. Ja hoitokissojen omistaja (mies) kävi kylässä katsomassa kissojaan kesällä. Ei täällä kukaan käy, herranjumala. No broidi. Miksikä lumpuksi sä mua luulet?