Kitinä

Sä voisit Manis "The Megamom" tulla hoitaa pariks päiväks tota kiljukaulaa, leikkimään ekaluokkalaisen kans ja siivota, pyykätä, tehä ruokaa ja huolehtia kaikista asioista samalla.

Deal?

ninnithequeen kirjoitti:Sä voisit Manis "The Megamom" tulla hoitaa pariks päiväks tota kiljukaulaa, leikkimään ekaluokkalaisen kans ja siivota, pyykätä, tehä ruokaa ja huolehtia kaikista asioista samalla.

Deal?

Samalla Manala voisikin sitten hoitaa teidän ruokavalion kuntoon ja tehdä vaikka sulle saliohjelman.

nexie kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Sä voisit Manis "The Megamom" tulla hoitaa pariks päiväks tota kiljukaulaa, leikkimään ekaluokkalaisen kans ja siivota, pyykätä, tehä ruokaa ja huolehtia kaikista asioista samalla.

Deal?

Samalla Manala voisikin sitten hoitaa teidän ruokavalion kuntoon ja tehdä vaikka sulle saliohjelman.

Jep, ja ottaa kaikki murheet harteilleen ja työntää chilin perseeseensä.

Hyvä ketju pilattu vauvajutuilla. Phuuh.

no siis hei, mulla niin paloi tänään käämi, kun jouduin seisoo ikeas jonos, no hei apuuu...

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asioita. Mä en aio tuudittaa itseäni ymmärryksen saati hyväksymisen tilaan tässä asiassa. Ja siis mulle tuo ei ole koskaan ollut mikään vaikea ymmärtää juttu, oon niin heikkohermo tyyppi. Lapsettomanakaan se ei sitä ollut. Ja toden totta saan sitä treenata, hermojen kestävyyttä. Mitä isommaksi tytsä tulee, sen hauskempia juttuja se mun pään menoksi kehittelee, osaa vetää oikeista naruista, miten saa äidin hermostumaan.

Meditointia, sano.

Suvinen kirjoitti: ymmärrän Manala koska itse ajattelin aikoinaan samoin.

Sama.

Manala tulee vielä huomaamaan, että mikään asia joka etukäteen tuntuu selvältä kuin pläkki, ei tule loppupeleissä olemaan lähellekkään sitä lopputulosta jota itse kuvitteli.

Mulla ei tulis mieleenkään oikeesti lyödä lapsiani. Joten se patjan hakkaaminen ja huoneen vaihtaminen lienee fiksuin vaihtoehto ettei tarvi karjua. Tytöllekin karjunu pari kertaa kun huone ei ollutkaan siivottu ja poika huutaa ku hinaja. Ja katunut välittömästi.

Yks kerta karjuin ja kirosin pesukoneelle joka ei lähtenyt linkoomaan ja tytsä kuuli ja luuli et huudan sille ja rupes itkemään. Herranjumala et tuli paha mieli. Tyttö syliin ja selvittely että äiti oli vihanen pesukoneelle, ei sulle. Ei sen ollu tarkotus kuulla "Voi hemmetin idiootti saatana sentään!" ärähtämistä. Pesukoneelle...

Hmm. Pahin suuttumus...

Joskus taisin epähuomiossa jotain pientä irtainta paloitella kiukuspäissäni, yleensä raivontunteet vetävät hyvinkin hiljaiseksi ja karkuun mietiskelemään.

Onhan noita ikäviäkin juttuja tullut refleksillä, kertaalleen jopa kaverille käynyt sen verran pahasti etten välittäisi edes ajatella asiaa (kun siitä näkee painajaisia muutenkin).

Ikäviä ovat tuollaiset selkärangasta tulevat jutut kun itsekin tajuaa vasta jälestäpäin että jotain tapahtui, yleensä sivustaseuraajan kertomana vieläpä. Hävettää aivan armottomasti ettei ole sellaista kontrollia että voisi välttää tämmösiä.

Yksi tyttöystävä oli taannoin sellainen lievästi fyysisesti pahapäinen kun nupissa kilahti, tuli millon saksia, millon muuta irtainta omaisuutta päin näköä. Ero taisi tulla sen kerran jälkeen kun yöllä unenpöpperössä menin vessasta keittiöön ja tuli jotain pulikkaa päätä kohden ja sitten siellä toinen keräili voimiaan lattialla... En enää uskaltanut nukkua kotonani niin arvelin että parempi että loppuu.

Mielessäni olen tainnut eniten raivostua entiselle työ- ja koulukaverille, joka kävi häntimässä sen aikaista kihlattua, kummankaan kanssa en ole muistaakseni sanaakaan vaihtanut tapahtuneen tultua ilmi. Kai se on niin, että kun tarpeeksi loukataan niin poistan vaan niin täydellisesti elämästäni, ettei tarvitse edes miettiä enää.

nexie kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Sä voisit Manis "The Megamom" tulla hoitaa pariks päiväks tota kiljukaulaa, leikkimään ekaluokkalaisen kans ja siivota, pyykätä, tehä ruokaa ja huolehtia kaikista asioista samalla.

Deal?

Samalla Manala voisikin sitten hoitaa teidän ruokavalion kuntoon ja tehdä vaikka sulle saliohjelman.

Onks mun saliohjelmassa sun mielestä jotain vikaa?

Ei ole vielä kohdalle sattunut sitä Pahinta. Toivottavasti ei tulekaan.
Muutaman kerran olen kantanut kaveritani pois 'tilanteesta', vaikka olisin tietty voiinut alkaa leipuriksi kun leripalttua oli joka tapauksessa jo tulossa.

ninnithequeen kirjoitti:uhannut eksää rikkinäisellä pullolla

Tosta tuli mieleen, ku umpihullu eksä uhkaili _jälleen_kerran_ itsarilla, löin kädessäni olleen olutpullon rikki tiskialtaaseen, annoin rikkinäisen pullonkaulan sille ja sanoin "Vedä tolla". Ei vetäny ja ranteet auki -läpätki tais loppuu siihen.

^Mä oon kans nauranu rekkikselle et ai, et sä hypännykään sen junan alle? Jeesus....

Pulkannaru kirjoitti:Ei ole vielä kohdalle sattunut sitä Pahinta. Toivottavasti ei tulekaan.
Muutaman kerran olen kantanut kaveritani pois 'tilanteesta', vaikka olisin tietty voiinut alkaa leipuriksi kun leripalttua oli joka tapauksessa jo tulossa.

Tämähän lähti vähän käsistä tää topikki, väkivaltaisuuksiin meni heti omasta postauksesta alkaen. Kysymys kuuluukin PAHIN SUUTTUMISESI? Liikenteessä? Lentokoneessa? Työpaikalla? Etko muka koskaan suutu?

^
Toistaiseksi vain niin lieviä, etten voi sanon että ois ollut (vielä?) pahinta.
Kunnon kilarit siis puuttuu.

Manaaja kirjoitti:

Lilo kirjoitti:Eee...ihanko tosissas oot sitä mieltä että muutaman kk:n ikäinen vauva tajuaa maailmaa sillä tasolla, että saa kauheet traumat jos väsyneellä äidillä palaa käämi ja se käy mätkimässä hetken pehmolelua nurkan takana?

En.

a) Puhuin että lapsen nähden.
b) En usko että monellakaan totuttu mättämistapa yht'äkkiä vaan katoaa parissa kuukaudessa. Koettelee ne kakarat nimittäin hermoja myöhemminkin. Yleensä jopa enenevissä määrin.

Hmmm.. Ymmärrän kyllä tonkin puolen ja tavallaan olen samaa mieltä. Mut sit on semmoinen puoli, että jos lapset ei näe suuttumusta niin ne ei välttämättä opi käsitteleen sitä. ERI ASIA ON se, että käsitelläänkö suuttumus väkivallalla (vaikka patjaa kohtaan) vai mitenkä. Ja aiheuttaako se pelkoa ja mitenkä.

En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta olen kuullut että lasten on hyvä nähdä aikuisten (ei fyysisiä) riitoja just sen takia että se oppis ite käsitteleen vihantunteita.

Viime syksynä olin ihan helevetin vihanen siskolleni, täälläki siitä vaahtosin. Olen vieläki näreissäni vaikka se on siivonnu esitystään aika huolella. Se vaan on niin FALSKI! Se on joskus sanonut että hänestä "asioiden pitää mennä oikein" mutta ilmeisesti mieli on muuttunut jälkeenpäin. Sen huomaa muistakin teoista ja sanoista kuin siitä syksyisestä pläjäyksestä. Se on vapaamatkustaja ja mua hävettää että mulla on semmoinen sisko. Ei olla juurikaan tekemisissä eikä puheissa, mut jos on asiaa niin voidaan soittaa tai ottaa muuten yhteyttä. Ei ole ihan hirveesti ollut.

Manaaja kirjoitti: Onks mun saliohjelmassa sun mielestä jotain vikaa?

Sun saliohjelma varmaankin on hyvä ja toimiva. Juuri sulle. Se ei tarkoita, että samat periaatteet olisivat jotenkin yleispätevästi toimivia. Sama juttu sitten ruokavaliokysymysten kanssa; on aika vähän absoluuttisia totuuksia ja paljon enemmän niin yksilötason totuuksia kuin vaihtuvia suosituksiakin. Vrt. perinteinen ruokaympyrä vs. alhainen glykeeminen indeksi, atkins, karppaus jne. jne.

Olen suuttunut kaksi kertaa niin pahasti, että vastapuoli on ollut tilanteen jälkeen täysin elottomana.

Eka oli vuonna 2004 kun suutuin VHS-videonauhuriin ja sitten vuonna 2005 meni DVD-soittimin firmispäivitys ketuiksi. Molemmat kapineet kokivat hyvin väkivaltaisen kuoleman saman tein.

Ihmisten kanssa on ollut huomattavasti rauhallisempaa.

Aika vekkulia. Kun mies nalkuttaa (sanoi sitten mitä tahansa), tätä voi vetää lättyyn. Kun mies vetää tukasta, tätä voi vetää kunnolla lättyyn. Kun nainen nalkuttaa, sitä on vain kuunneltava. Kun nainen lyö, se on vain otettava vastaan.

^ Kuka noin on sanonut?

Vesper kirjoitti:^ Kuka noin on sanonut?

Itä-Suomen Hovioikeus.

^^ Se on yleinen ajattelutapa. Vaikea uskoa, että yksikään mies tulisi kertomaan, miten on pistänyt nalkuttavaa exää ketoon tai veljen vaimon polvityhjennykseen tämän läiskittyä ukkokultaa (pun intended).

^ Kai noi aika usein liittyy fyysiseen eriarvoisuuteen, ei niinkään sukupuoleen...