Minkähän verran tästä viitsii/jaksaa antautua hölöttämään?Chap kirjoitti:En ole määritellyt optimaalisinta maata, enkä sokkona. Jos EW:n liikeideana on esim. hänen palkittu vaatesarjansa feministisemmästä businesspukeutumisesta, niin kyllä varmasti sille löytyy isommat markkinat jenkeistä kuin Suomesta. Mahdollisesti niitä vaatteita pitäisi vähän tuunata jenkkiläiseen makuun (lisätään isompia kokoja?), mutta olen käsittänyt, että EW on tässä suhteessa enemmän liikenainen kuin taiteilija ja moinen tuunaus on ihan ok.
Ekaksi se oli vuonna 2007. En ollut silloin valmis suunnittelija. Tokakski se oli kilpailutyö, jonka ainoana tarkoituksena oli voittaa se kisa että saa rahaa jatkaa opintoja. Suomalaisiin kisoihin en ole osallistunut minkään muun kuin rahan takia, ja työt on olleet aika laskelmoituja; ei siis sillä tavalla ajateltuja että sellaisia tekisin myyntiin. Oon ihan vaan miettinyt, keitä istuu tuomaristossa, ja millainen setti niihin tod. näk. puree parhaiten. Jos niitä vaatteita haluaisi myydä, pitäisi aloittaa joku cocktail-mallisto, mikä puolestaan ei oikein kiinnosta. Liian vähän variaatiomahdollisuuksia.
Ja ja ja.. Isompia kokoja ei noin vain lisätä. Mitä isompia kokoja, sitä kalliimpia vaatteita ensinnäkin (isompaan kokoon menee enemmän kangasta ja se on vaikeampi kaavoittaa ja enemmän kokoja mallistossa on vaikeampaa hallita ja myydä, ja sama malli ei usein edes esteettisesti sovi pienelle ja isolle ihmiselle). Mun vaatteista tulee riittävän kalliita ilman isoja kokojakin.
Ja kyllähän se, millaiset merkit jenkeissä ovat menestyneet, kertoo paljonkin siitä, millaisella merkillä siellä pystyy menestymään. Vai mitä arvelet? Jos Phi, jolla oli ainoana sen tyylistä kamaa mitä itse tekisin (ja lisäksi kaupallisempaa kuin mitä tekisin), meni siellä konkkaan vaikka niillä oli paljon enemmän rahaa kuin mulla ja nimekkäämpi suunnitteilja kuin minä, niin pitäisin tätä ihan varteenotettavana signaalina siitä, että mun ei kannata ensimmäisenä sinne tunkea. Ja koko niiden muotiskene suorastaan pursuaa lisää signaaleja. Just ne jutut muodissa, jotka eniten koskettaa mun simpukkaa, on siellä kummastusta herättäviä ja vastenmielisinä pidettyjä. Mahtisuunnittelija Rick Owenskin tuli sieltä Euroopan puolelle perustamaan merkkinsä, vaikka on itse jenkki. It is not a place for me, usko pois.
Ja ennen kuin aloitan isommin omaa, tarkoitus on hankkia kokemusta ja suhteita tekemällä hommia muille. Sitäkään on turha tehdä jenkeissä jossain Michael Korsilla, jos ja kun niiden tyyli, toimintatavat ja koko setti ei voisi vähempää kiinnostaa.
No aussit ei mulle, britit puolestaan joo. Mutta kumppanille taas ei. Ja asuminen Lontoossa.. No joo, kyllä me sitä vähän aikaa kestettäisiin, jos löytyisi paikka joka muuten olisi optimaalinen molemmille.Eikä jenkit ole ainoa vaihtoehto, miksei vaikkapa aussit tai uk olisi myös ihan hyvä vaihtoehto uranäkökulmasta sekä EW:lle että SE:lle.
