Kitinä

BettyB. kirjoitti: Oot alkanu nälvimään mua, rakkaudestako se hevonen potkii?

Siis ketäköhän en sitten nälvi?

Lopetanko? Jatkanko? Tarkoittaako ei kyllä? Ei-ei kyllä-kyllä?

elco kirjoitti:Hmm. Jos ajellaan xSpede kaljuksi niin olisikohan tässä vuosisadan rakkaustarina...

Olen kyllä niin täydellinen, että minut yleensä otetaan hiuksineen kaikkineen.

Mutta nyt kyllä oli sellainen kommentti, että tuli "oma lehmä ojassa" alert.

elco kirjoitti:Lopetanko? Jatkanko?

Lopetat tietysti koska et kuitenkaan kestä mun vastanälvimisiä.

BettyB. kirjoitti:

elco kirjoitti:Lopetanko? Jatkanko?

Lopetat tietysti koska et kuitenkaan kestä mun vastanälvimisiä.

En mä oikeasti mitenkään pahalla, jos siitä muka oli siis jotain epäselvyyttä. Vittuilu on vaan verissä. Kaikella rakkaudella sulle siis.

Rukoilen puolestasi, että löydät Hyvän Miehen.

elco kirjoitti:Rukoilen puolestasi, että löydät Hyvän Miehen.

Jumalaa vai Saatanaa?

Ja tiedänhän mä ettet pahalla, ku rakastat mua enemmän kuin vasenta kättäsi. Mutta tökkäs vaan silmään, ku on tää munanpuute, menkat ja päänsärky.

BettyB. kirjoitti:...ku on tää munanpuute, menkat ja päänsärky.

Jotain piti yrittää, kun olet ollut niin outo. No, syy siihen olikin ihan järkeenkäypä.

Parempia aikoja...

Pyry-Matias kirjoitti:Miten muuten peilaat tähän ns. laastarisuhteita? Ovatko ne ohimenevää läheisriippuvaisuutta, vai jotain muuta? Useinhan esmes suhteen päättyessä jätetty osapuoli käyttäytyy läheisriippuvaisesti jonkin aikaa.

Niinno, en mä ihan kaikkea inhimillistä jaksais termittää minkään otsikon alle. Laastarit kai ihan normi hajallaoloa osalle. Kaikilla ei toimi, itsellä ainakin muistaakseni laastariyritelmät jäi ennen kuin alkoikaan kun vaan konkretisoivat lisää sitä mitä oli menettänyt.

Mun mielestä on normaalia olla hajalla, epätoivoinen ja käyttäytyä kohtuu pöljästi ja regressiivisestikin kun menettää jonkun tärkeän ihmisen (suhteen). Ei kai niitä niin montaa kenenkään tielle elämän aikana osu.

exPertti kirjoitti:Äh, pakko palata vielä Rolloaiheeseen.

[kyökkipsykologia

Minusta hän ei ole erakkoluonne. Pitkään hänen juttujaan luettuani hän vaikuttaa enemmänkin rakkauteen pettyneeltä. Ehkä hänen olisi pitänyt saada se yksi tyttö sieltä yliopistolta, että hän ei olisi jäänyt jumiin oneitikseen

/kyökkipsykologia]

Hmmm... Miten olisi rakkauteen pettynyt erakkoluonne?

RolloTomasi kirjoitti: Hmmm... Miten olisi rakkauteen pettynyt erakkoluonne?

Get a grip, iso mies. Rakkaus on harhaan perustuva aivokemiallinen virhetila. Miten siihen ei voisi pettyä?

Herra Manala kirjoitti:Rakkaus on harhaan perustuva aivokemiallinen virhetila.

Olette oikeassa.

Silti en usko, että suhteessa oleminen muuttaisi kantaani.

Ei tee, tulee tikkuja jos raapii päätä.

-Superior- kirjoitti:Ei tee, tulee tikkuja jos raapii päätä.

Lukihäiriö, siinä lukee "mestarin", ei "metsurin"

Riippuu siitä miten fiksu on. Jotkut eivät tarvitse, ja jotkut taas eivät opi virheistään.

Mä olen niitä ihmisiä, jotka uskovat, että ensimmäisellä suhteella ei ole tulevaisuutta. Siihen olen päätökseen olen tullut kokemukseni myötä, koska eka suhteeni lopsahti juuri siihen ongelmaan. Olin 19-vuotiaana melko kakara, joka ei tuntenut itseään, enkä osannut tulkita naista. Parisuhde on kuitenkin enemmän kuin yhdessäoloa ja nussimista.

Se on sitten jo toinen kysymys, että mikä mielletään suhteeksi. Usein törmään siihen, että se, mitä lasken suhteeksi, muiden mielestä on vain pelkkä hoito jota ei edes lasketa mukaan. Mä esimerkiksi muistan kaikkien naisten nimet, kenen kanssa on tullut tehtyä muutakin kuin pussailtu puskassa 13-vuotiana.

Mutta syy siihen, miksi ensimmäinen suhde ei kestä, on, että teiniän loppuvaiheessa tai nuoren iän alkuvaiheessa, erotessa ja eroamisprosessissa ihmisen näkemys omasta persoonasta muuttuu ja mukautuu todenmukaisesti. Parisuhteen avulla hän oppii itsestään uusia asioita, ja ne asiat, joilla oli aikaisemmin paljon merkitystä, alkavat tuntumaan arvottomilta. Puhun siis omasta kokemuksestani, tämän kävin itse läpi.