Joku minua lukeneempi tulee kai kertomaan tieteellisen selityksen tähän, mutta vanhempi uhraa yleensä henkensä jos kuvittelee voivansa siten pelastaa jälkikasvunsa. On tärkeämpää antaa nuoremman elää.nexie kirjoitti:Kärjistetään nyt vielä vähän: oletetaan, että läheisesi on vaarassa ja sinulla on mahdollisuus pelastaa hänet, mutta joudut samalla vaarantamaan oman henkesi. Mitä teet ja mitä pidät valintasi perimmäisinä vaikuttimina?
Masentava Maanantai
Ei pitäisi enää puuttua asiaan kun yleinen sopu on saavutettu, mutta...! Rakkauteen et voine uskoa, parisuhteiden täytyy olla oman edun maksimointia? Mä en voisi elää ajatellen jatkuvaa varmistelua, täytyy pysyä parhaana mahdollisena saaliina kumppanille tai muuten maantie kutsuu.PerttiMakimaa kirjoitti:Sovitaan näin. Minä näen yleensä taustavaikuttimia näissä jutuissa.Zeb kirjoitti:Mä kuitenkin uskon altruismin ja epäitsekkyyden olemassa oloon, ihan ilman marttyyriuttakin.
Ei oikeastaan kysymys, kunhan hämmästelen miten eri tavoin asioita voi nähdä.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Entä näin: Jos itsellä on riittävän/kohtuullisen hyvä olla, riittää voimia korjata muidenkin oloja mahdollisuuksien mukaan riippumatta siitä hyötyykö itse asiasta muuta kuin sen hyvän mielen.PerttiMakimaa kirjoitti:Sovitaan näin. Minä näen yleensä taustavaikuttimia näissä jutuissa.
Onko auttamisesta tai oikein toimimisesta tuleva hyvä mieli itsekäs motiivi?
Parisuhdehan on henkilökohtaisen itsekkyyden näyttämö. Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.Melnais kirjoitti:Ei pitäisi enää puuttua asiaan kun yleinen sopu on saavutettu, mutta...! Rakkauteen et voine uskoa, parisuhteiden täytyy olla oman edun maksimointia? Mä en voisi elää ajatellen jatkuvaa varmistelua, täytyy pysyä parhaana mahdollisena saaliina kumppanille tai muuten maantie kutsuu.
Ei oikeastaan kysymys, kunhan hämmästelen miten eri tavoin asioita voi nähdä.
En henkilökohtaisesti usko muunlaisiin parisuhteisiin kuin sellaisiin, joissa molemmilla on pitkällä tähtäimellä hyvä olla. Haluaisiko joku kantaa mukanaan jota kuta, joka ei halua olla mukana?PerttiMakimaa kirjoitti:Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
Eipä onnellisuuden ja hyvän olon tavoite ole itsekkyyttä sanan merkityksessä; se on ihmisluontoa.Zeb kirjoitti:En henkilökohtaisesti usko muunlaisiin parisuhteisiin kuin sellaisiin, joissa molemmilla on pitkällä tähtäimellä hyvä olla. Haluaisiko joku kantaa mukanaan jota kuta, joka ei halua olla mukana?PerttiMakimaa kirjoitti:Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
The great club outshines the individual, always and forever.
Miksi tätä ei pidetä itsekkyytenä. Tosi epäitsekästä olisi ottaa joku vanhapoika ja naida häneltä aivot pihalle. Sen jälkeen voisi todeta paraniko sillä.Zeb kirjoitti:En henkilökohtaisesti usko muunlaisiin parisuhteisiin kuin sellaisiin, joissa molemmilla on pitkällä tähtäimellä hyvä olla. Haluaisiko joku kantaa mukanaan jota kuta, joka ei halua olla mukana?PerttiMakimaa kirjoitti:Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.

Mahdoton tilanne, sadistitkin rajannevat taipumuksensa eivätkä pidä käytöstä ohjenuorana koko elämässä. Eli siis en usko kumppanin voivan hyvin jos minä voin huonosti.PerttiMakimaa kirjoitti: Parisuhdehan on henkilökohtaisen itsekkyyden näyttämö. Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
Mutta entäs sinä? Siis tosiaan uskot vaimosi voivan vaihtaa sinut hetkenä minä hyvänsä parempaan elättäjään/älykkäämpään kumppaniin. Tässähän ei ollut kyse rakkaudesta vaan oman voiton maksimoinnista. Vai oletko varmuuden vuoksi nainut niin alle tasosi ettei tätä riskia ole?
Elämä kantaa, jos sen antaa
Ateisti kun olen, niin tuolla vannomisella ei paljon arvoa olisi. Väittäisin silti, että vaistot pistäisivät toimimaan. Ja jos en tekisi voitavaani toisen pelastamiseksi, syyllistäisin todennäköisesti itseäni lopun elämääni (eli siinä mielessä kyllä tällainenkin epäitsekkäältä vaikuttava toiminta jossain määrin pohjautuisi sen oman minäkuvan ylläpitämiseen, myönnetään).PerttiMakimaa kirjoitti:En osaa sanoa mitä tekisin, kun en ole tilanteeseen joutunut. Voitko itse käsi raamatulla vannoa, että et lähde karkuun?nexie kirjoitti:Siinä luki läheinen, ei lapsi.
Todetaan vielä, että luultavasti vaarantaisin oman terveyteni myös koirani pelastamiseksi. Silly me.
Don't Panic!
En minä hetkenä hyvänsä, mutta tiedostan että ihmiset yleensä haluavat ihmissuhteissakin pystyä toteuttamaan itseään ja olemaan onnellisia. Kyllä kai jokaisen pitäisi sen verran älytä. Eli ei koskaan kannata sellaiseen valheellisuuteen tuudittautua, että tämä on status quo loppuelämän.Melnais kirjoitti:Mutta entäs sinä? Siis tosiaan uskot vaimosi voivan vaihtaa sinut hetkenä minä hyvänsä parempaan elättäjään/älykkäämpään kumppaniin. Tässähän ei ollut kyse rakkaudesta vaan oman voiton maksimoinnista. Vai oletko varmuuden vuoksi nainut niin alle tasosi ettei tätä riskia ole?
Ja kyllähän tuo sinun tasoajattelusikin on juuri sitä samaa itsekkyyttä.
Auttaminen on itsekästä jos siitä saa hyvän mielen jos ei saa, niin voidaan pitää pyyteettömänä, IRL!Zeb kirjoitti:Entä näin: Jos itsellä on riittävän/kohtuullisen hyvä olla, riittää voimia korjata muidenkin oloja mahdollisuuksien mukaan riippumatta siitä hyötyykö itse asiasta muuta kuin sen hyvän mielen.PerttiMakimaa kirjoitti:Sovitaan näin. Minä näen yleensä taustavaikuttimia näissä jutuissa.
Onko auttamisesta tai oikein toimimisesta tuleva hyvä mieli itsekäs motiivi?
Liiallinen siisteys on aina ollut uhka lapsen terveydelle, lehmät taas etu..
Pyyhin Netikettiin..
Tuo näkökanta yhdistettynä aiempaan sanomaasi sulkee pois kehitystyön suhteen hyväksi. Jokaisessa suhteessa on ennustettavissa huonompia aikoja, jolloin toinen ei optimivaihtoehdolta vaikuta. Toisaalta parempaahan voi olla saatavilla, joten miksi panostaa.PerttiMakimaa kirjoitti:En minä hetkenä hyvänsä, mutta tiedostan että ihmiset yleensä haluavat ihmissuhteissakin pystyä toteuttamaan itseään ja olemaan onnellisia. Kyllä kai jokaisen pitäisi sen verran älytä. Eli ei koskaan kannata sellaiseen valheellisuuteen tuudittautua, että tämä on status quo loppuelämän.Melnais kirjoitti:Siis tosiaan uskot vaimosi voivan vaihtaa sinut hetkenä minä hyvänsä parempaan elättäjään/älykkäämpään kumppaniin. Tässähän ei ollut kyse rakkaudesta vaan oman voiton maksimoinnista. Vai oletko varmuuden vuoksi nainut niin alle tasosi ettei tätä riskia ole?
Tasoista täällä on puhutta kerran jos toisenkin enkä itse ajatuskaavaa allekirjoita. (Koska uskon rakkauteen!PerttiMakimaa kirjoitti: Ja kyllähän tuo sinun tasoajattelusikin on juuri sitä samaa itsekkyyttä.

Elämä kantaa, jos sen antaa