Kitinä

Nuorin täytti jo 7v, eli nämä aivan alkuvaiheen tunnot ovat jo aika huonosti muistissa.

Sen voi kuitenkin sanoa, että uskoakseni on aika tavallista, että isä ei välittömästi lapsen syntymän jälkeen tunnekaan mitään odotettua maata mullistavaa tunnemyrskyä. Isä kiintyy ja rakastuu lapseen vähitellen.

Pari yleisneuvoa:
1)Aina kannattaa nukkua kun voi
2)Jos vauva nukkuu, niin sitä EI HERÄTETÄ vaipanvaihtoa varten

Ps. Jotenkin on jäänyt muistiin pian vauvan syntymän jälkeen mieleen tullut ajatus "en enää koskaan saa lukea aamun hesaria rauhassa sängyssä".

ninnithequeen kirjoitti: Seksi on parempaa, sitä vaan ei ehdi välttämättä niin usein kuin ennen, väsymyksen jne. takia. Mutta ehdottomasti parempaa.

Se on se syyllisyys.

Isä kun käy painamassa naapuruston nuoria opiskelijatyttöjä, niin syyllisyyttään tekee sitten temput kunnolla kotonakin, ettei nainen ottaisi huhuja kuuleviin korviinsa.

ninnithequeen kirjoitti:

Pyry-Matias kirjoitti:Mua kiinnostais kamalan paljon lapsen syntymän jälkeinen seksielämä. Onks se pelkästään syvältä ja poikittain. Tarviiko siitä kantaa huolta? Mä kannan jo nyt.

Seksi on parempaa, sitä vaan ei ehdi välttämättä niin usein kuin ennen, väsymyksen jne. takia. Mutta ehdottomasti parempaa.

Synnytyksen jälkeisestä seksistä on jäänyt mieleen "car wash"-ilmiö.

NuoriDaavid kirjoitti:Mua kiinnostais kamalan paljon lapsen syntymän jälkeinen seksielämä.

Kuuleman mukaan, juuri näin:

syvältä ja poikittain.

^^Seksin tarkoitushan on omien geenien eteenpäin vieminen. Kun homma on hoidettu, niin miksi enää vaivauta. Siinähän tulee hikikin, jos sen tekee väärin.

NuoriDaavid kirjoitti:Ps. Jotenkin on jäänyt muistiin pian vauvan syntymän jälkeen mieleen tullut ajatus "en enää koskaan saa lukea aamun hesaria rauhassa sängyssä".

Oon sit ollu tosi ovela, ku oon järkänny mukelon vuorokausirytmin sellaseks, et se menee niin myöhään nukkumaan, ettei se oo aamulla vielä heränny ku mä luen hesarii. Huono Äiti, mä!

prosessi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Ps. Jotenkin on jäänyt muistiin pian vauvan syntymän jälkeen mieleen tullut ajatus "en enää koskaan saa lukea aamun hesaria rauhassa sängyssä".

Oon sit ollu tosi ovela, ku oon järkänny mukelon vuorokausirytmin sellaseks, et se menee niin myöhään nukkumaan, ettei se oo aamulla vielä heränny ku mä luen hesarii. Huono Äiti, mä!

Sulla on vaan tuuria, kun sulla on hyväuninen lapsi. Meillä ensimmäinen oli klassinen koliikkivauva ja lisäksi nukkui max 2 tuntia putkeen ensimmäiset kuukaudet.

Tai hyvät geenit.

NuoriDaavid kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Ps. Jotenkin on jäänyt muistiin pian vauvan syntymän jälkeen mieleen tullut ajatus "en enää koskaan saa lukea aamun hesaria rauhassa sängyssä".

Oon sit ollu tosi ovela, ku oon järkänny mukelon vuorokausirytmin sellaseks, et se menee niin myöhään nukkumaan, ettei se oo aamulla vielä heränny ku mä luen hesarii. Huono Äiti, mä!

Sulla on vaan tuuria, kun sulla on hyväuninen lapsi. Meillä ensimmäinen oli klassinen koliikkivauva ja lisäksi nukkui max 2 tuntia putkeen ensimmäiset kuukaudet.

No joo, välillä kyllä miettii, etten taida edelleenkään tietää vanhemmuudesta mitään, kun tosiaan tavallisin vieraitten ihmisten esittämä kommentti mukelosta on "onks toi oikee?" Eikä se varmasti johdu pelkästään mukelon Fredrikssonin nallenkorvahatusta.

Riemumieli kirjoitti:Tai hyvät geenit.

Olivatpa ne geenit miten "hyviä" tahansa, sattumankauppaahan se on, mitkä niistä valikoituvat käyttöön. Harvemmin minä olen törmännyt keskenään täysin samanlaisiin sisaruksiinkaan.

Tämä aihe varmaankin avasi jotkus suljetut padot mielessäni. Nyt tuli muistikuva, miten söimme vuorotellen sillä aikaa, kun toinen pomputti koliikkivauvaa sylissään.

Kuten joku tuolla jo kirjoitti, niin eihän siihen koliikkiin mitkään temput auta.

Kun saimme syksyllä chihumme, niin vaimo huomautti, että pomputin alkuun sitäkin sylissäni huomaamatta. Oli jäänyt niin selkäytimeen tuo.

Koliikista: jos lapsella ei sitä ole ollut, niin ei kannata antaa mitään neuvoja sellaisille vanhemmille, jonka lapsella se on.

NuoriDaavid kirjoitti:Tämä aihe varmaankin avasi jotkus suljetut padot mielessäni. Nyt tuli muistikuva, miten söimme vuorotellen sillä aikaa, kun toinen pomputti koliikkivauvaa sylissään.

Augh. Muistan kyllä, että pikkusiskoni oli paljon itkuisempi kuin tuo oma mukeloni, ja hoitovastuuni yhdistettynä koulunkäyntiin oli aika haastavaa. Etenkin silloin kun seuraavana päivänä olisi ollut joku koe, eikä pikkusisko illalla vain millään meinannut nukahtaa.

Kuten joku tuolla jo kirjoitti, niin eihän siihen koliikkiin mitkään temput auta.

Koliikista: jos lapsella ei sitä ole ollut, niin ei kannata antaa mitään neuvoja sellaisille vanhemmille, jonka lapsella se on.

Riippunee kuitenkin neuvoista. On neuvoja, joita jakelemalla kerjää turpiinsa, ja sitten on niitä mielenhallintaan liittyviä neuvoja, miten oppia kestämään loputonta itkua niin, ettei oma pää hajoa.

prosessi kirjoitti:

Kuten joku tuolla jo kirjoitti, niin eihän siihen koliikkiin mitkään temput auta.

Koliikista: jos lapsella ei sitä ole ollut, niin ei kannata antaa mitään neuvoja sellaisille vanhemmille, jonka lapsella se on.

Riippunee kuitenkin neuvoista. On neuvoja, joita jakelemalla kerjää turpiinsa, ja sitten on niitä mielenhallintaan liittyviä neuvoja, miten oppia kestämään loputonta itkua niin, ettei oma pää hajoa.

Kaikissa tuollaisissa neuvoissa on se ongelma, että jos ne antaa henkilö, joka ei itse ole asiaa kokenut, niin niiden arvo on parhaassakin tapauksessa nolla.

NuoriDaavid kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

Kuten joku tuolla jo kirjoitti, niin eihän siihen koliikkiin mitkään temput auta.

Koliikista: jos lapsella ei sitä ole ollut, niin ei kannata antaa mitään neuvoja sellaisille vanhemmille, jonka lapsella se on.

Riippunee kuitenkin neuvoista. On neuvoja, joita jakelemalla kerjää turpiinsa, ja sitten on niitä mielenhallintaan liittyviä neuvoja, miten oppia kestämään loputonta itkua niin, ettei oma pää hajoa.

Kaikissa tuollaisissa neuvoissa on se ongelma, että jos ne antaa henkilö, joka ei itse ole asiaa kokenut, niin niiden arvo on parhaassakin tapauksessa nolla.

Eli aivan sama asia, kuin kaikessa muussakin? Jos neuvoja antaa ihminen, joka asiaa ei ole kokenut, on paljon vaikeampi uskoa niitä.

NuoriDaavid kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Riippunee kuitenkin neuvoista. On neuvoja, joita jakelemalla kerjää turpiinsa, ja sitten on niitä mielenhallintaan liittyviä neuvoja, miten oppia kestämään loputonta itkua niin, ettei oma pää hajoa.

Kaikissa tuollaisissa neuvoissa on se ongelma, että jos ne antaa henkilö, joka ei itse ole asiaa kokenut, niin niiden arvo on parhaassakin tapauksessa nolla.

No joo, myönnettäköön. Testaamattomat neuvot ovat yleensä kelvottomia. Ja itse asiassa moni testattukin neuvo on hyvin vaikea välittää toiselle ymmärrettävään muotoon, jos sen sisältö on jotain aivan muuta kuin "hyppyytä sitä vauvaa, niin kyllä se ennen pitkää rauhoittuu". Pikkusiskoni kohdalla itse asiassa harrastin kyllä niinkin simppeliä keinoa, kuin laskemista kolmeentuhanteen äänettömästi. Kaksitoistavuotiaan simppeliä logiikkaa, "en voi samanaikaisesti kärsiä itkusta ja laskea..."

saira kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Riippunee kuitenkin neuvoista. On neuvoja, joita jakelemalla kerjää turpiinsa, ja sitten on niitä mielenhallintaan liittyviä neuvoja, miten oppia kestämään loputonta itkua niin, ettei oma pää hajoa.

Kaikissa tuollaisissa neuvoissa on se ongelma, että jos ne antaa henkilö, joka ei itse ole asiaa kokenut, niin niiden arvo on parhaassakin tapauksessa nolla.

Eli aivan sama asia, kuin kaikessa muussakin? Jos neuvoja antaa ihminen, joka asiaa ei ole kokenut, on paljon vaikeampi uskoa niitä.

Niinpä kai. Vertaistuki on arvokas asia.

Toisaalta taas uskon, että esim. sydäninfarktia tai masennusta voi hoitaa ilman, että itse olisi kokenut niitä.

NuoriDaavid kirjoitti:

saira kirjoitti:
Eli aivan sama asia, kuin kaikessa muussakin? Jos neuvoja antaa ihminen, joka asiaa ei ole kokenut, on paljon vaikeampi uskoa niitä.

Niinpä kai. Vertaistuki on arvokas asia.

Toisaalta taas uskon, että esim. sydäninfarktia tai masennusta voi hoitaa ilman, että itse olisi kokenut niitä.

"Kaikessa" oli kyllä turhaa yleistystä, eli otan sen pois ja vaihdan tilalle "suuressa osassa muitenkin asioita".

Edit. lisäsin lainausmerkit...

NuoriDaavid kirjoitti:Kun saimme syksyllä chihumme, niin vaimo huomautti, että pomputin alkuun sitäkin sylissäni huomaamatta.

Zeb kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kun saimme syksyllä chihumme, niin vaimo huomautti, että pomputin alkuun sitäkin sylissäni huomaamatta.

Chihu on unelmavauva: kaunis, nukkuu hyvin, ei tarvitse jatkuvaa hoitoa.

prosessi kirjoitti:No joo, välillä kyllä miettii, etten taida edelleenkään tietää vanhemmuudesta mitään, kun tosiaan tavallisin vieraitten ihmisten esittämä kommentti mukelosta on "onks toi oikee?" Eikä se varmasti johdu pelkästään mukelon Fredrikssonin nallenkorvahatusta.

Täytyy myöntää, että vähän tuollaisia ajatuksia tulee. Ehkä hyväntuulisimman oloinen vauva mitä olen nähnyt.

NuoriDaavid kirjoitti:Chihu on unelmavauva: kaunis, nukkuu hyvin, ei tarvitse jatkuvaa hoitoa.

Joo, no koiriin mäkin olen keskittynyt tähän asti. Seuraavaksi ajattelin kyllä sellaista vaivalloisempaa vaihtoehtoa.

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:No joo, välillä kyllä miettii, etten taida edelleenkään tietää vanhemmuudesta mitään, kun tosiaan tavallisin vieraitten ihmisten esittämä kommentti mukelosta on "onks toi oikee?" Eikä se varmasti johdu pelkästään mukelon Fredrikssonin nallenkorvahatusta.

Täytyy myöntää, että vähän tuollaisia ajatuksia tulee. Ehkä hyväntuulisimman oloinen vauva mitä olen nähnyt.

Oikeastaan aika surullista, ettei lapsia voi kasvattaa hyväntuulisiksi. Kaikkien elämästä kun tulisi niin äärettömän helppoa.

Ai niin, ND, miten selviydyit joulupukkiongelmasta?

prosessi kirjoitti:Ai niin, ND, miten selviydyit joulupukkiongelmasta?

Mistä muistui mieleeni pikkusiskoni kyselysysteemit. Hän nimittäin harrasti paljonkin sitä, että hän kysyi samaa asiaa minulta, isältä ja äidiltä, ilmeisesti vastauksia vertaillakseen. Ajan myötä hän sitten oppi, että mitä kysymyksiä kannattaa keneltäkin kysyä. Ilmeisesti ND on oikea joulupukkikysymykseen vastaaja, koska äitinsä saattaisi tytön mielestä todennäköisemmin valehdella, jos asiasta kerran piti oikein soittaa ND:lle.

Itse taisin pikkusiskon joulupukkikysymykseen vastata jotain siihen suuntaan, että joulupukki sekä on olemassa että ei ole, että asian saa ihan itse päättää. Joulupukki on olemassa kaikille niille, jotka haluavat sen olevan olemassa, joten se ei oikeastaan ole mikään satu, vaan asia joka on sadun ja toden välissä.

prosessi kirjoitti:Ai niin, ND, miten selviydyit joulupukkiongelmasta?

Olin tuona iltana kotona vasta klo 20, ja tiesin jo sopiessani keskustelun jatkamisesta tullessani kotiin, että siinä vaiheessa asia on ratkennut.

Eli pöly oli jo laskeutunut. Tyttö parka oli kyllä pettynyt, mutta kait se julma totuus on joskus kohdattava.