Aamulla luen Hesarin. Duunissa iltapäivälehdet ja satunnaisesti muitakin lehtiä. (Duuniin tulee lähes tulkoon kaikki saatavat lehdet). Kotiin tulee Journalisti, Trendi, Anna ja Maku. Lisäksi luen Cityä. Iltaisin sängyssä luen AINA kirjoja...nyt meneillään Ruuhkavuosi.
Juha Vuorista aamupaskalukemisena. Kristianin nuoruusvuodet, ihan hilpeä! Sit ku pääsen loppuun asti selaan kirjan vielä kerran etsiäkseni kaikki pippeli-sanat synonyymeineen. Hihittelen lisemmin.
JoeB kirjoitti:No mitä ne sanoo? Jokos ne tunnustaa että ilman pahaa ei ole hyvää?
Höhö.
Jutustelevat ihan suomalaiseen diskurssiin kuuluvasta peruskaurasta eli pahuuden personoimisesta ja sen ongelmista, Helvetin valtakunnan kukoistuksesta keskiajalla ja sen nykyisestä rappiosta ja antiikin perinnöstä elokuvissa. Jouhevasti kirjoitettua tekstiä.
Lehdykäisessä ei yleensä pyritä siihen, että maailma jaetaan kahteen fraktioon, joista toinen on toisen vastinpari tai vastakohta. Tai siis. Tuolin vastakohta ei siis ole pöytä eikä maailmaa jaeta meihin ja niihin.
Kiltti joulupukki, tuo seuraavan kerran Reko Lundanin kirja kuten pyysin, tämä Pamela Des Barresin Kuumana bändiin oli aika paska.
Ihan mukavaa ajankuvaa kyllä mutta en vain osannut antaa kirjan vaatimaa arvoa aikansa rockareiden nussimiselle. Kirjoittaja kuvasi lähinnä vuosiaan 15-25 ja tyyli oli vakaasti siellä viidentoista ikävuoden tasolla. Samoin päähenkilön ongelmanratkaisukeinot ja kyvyttömyys kehittyä. Noh, kuten alkuteksteissä reteästi sanottiin, jos kirjaan suhtautuu nuivasti on vain kateellinen, koska jokainen olisi tahtonut elää kuvatulla tavalla. Ihan miten vaan.
Aamukahvilla luin 80-luvun puolivälin MikroBittejä. Oli Commodoren ja Amstradin printtereitä vertailussa, Mikko Alatalo kauppasi Ataria ja mainostettiin artikkelia Commodore 64-koneesta musiikintekolaitteena. Arvostelussa myös Arkanoid ja Barbarian.