PerttiMakimaa kirjoitti:
Olen ollut peruspessimistinen tämän koko lakon syistä, tavoitteista ja lopullisesta päätepisteestä koko tämän ajan.
Kysyn nyt sinulta, mitä henkilökohtaisesti epäilet tapahtuvan tässä lakkoasiassa?
Oletatko, että saavutatte lakkotavoitteet?
Jos ette saavuta mitä tapahtuu?
Jos saavutatte mitä tapahtuu?
Kiinnostaisi tietää oletko pohtinut tätä asiaa pitemmälle.
Minun vastuullani ei ole pohtia ja miettiä kuinka kuntatyönantaja tilanteen selvittää, siksi kotikoneella ei ole terveydenhuollon uutta organisaatiokaaviota. Kaikki viittaukset yksittäisen työntekijän vastuuseen potilaiden kuolemista, inflaatiosta ja kuntien rahoituskriisistä saavat kylmän vastaanoton. Terveydenhuollon järjestäminen on kuntien vastuulla ja elleivät ne siihen pysty, vastuu on viime kädessä valtiolla.
Työtä tehdään yli- ja lisätyönä, lain vaatimat minimihenkilökuntamitoitukset eivät täyty ja hyvä hoito puristetaan henkilökunnasta vetoamalla pakkoon ja velvoitteeseen hoitaa. Potilaiden vaatimukset kasvavat jatkuvasti, samoin valitusherkkyys. Lisätyövoimaa ei ole tullut tähänkään saakka, vastakkainasettelu palkankorotusten ja uusien työntekijöiden välillä on pelkkää sanahelinää, niitä uusia työntekijöitä ei olisi koskaan palkattu. Tarvitaan murros, jotta alalle kouluttautuneet saadaan siellä pysymään.
Kyllä, odotan tavoitteiden melko lähelle täyttyvän, sillä uhka on liian suuri muuten käsiteltäväksi. Työnantaja ei saa mistään tarpeeksi ammattitaitoista työvoimaa. Työtaistelutoimenpide on laillinen, en pelkää sen seurauksia mutta uskon Tehyllä olevan alttiutta neuvotella esim. sopimusajasta ja tarkemmista yksityiskohdista. Tämä siksi, että vaikka kyseessä on uhka, se konkretisoituessaan tuhoisi kunnallisen terveydenhuollon ja sairaanhoidon eikä se ole tavoitteena.
Pienestä neuvotteluvarasta huolimatta en nää mahdollisena vaihtoehtoa "tavoitteita ei saavuteta". Yhtälö on mahdoton. Se johtaisi koulutetun terveydenhuollon henkilöstön joukkopakoon alalta. Puhumattakaan kuntien vastuulla olevan hoidon järjestämisen lamaantumisesta ja sen ikävistä seurannaisvaikutuksista.
Joka tapauksessa terveydenhuollon tehostaminen vauhdittunee, sillä jostain ne rahat palkankorotuksiin on revittävä. Lakisääteisistä tehtävistä ei voi luistaa, joten palvelut on joko tuotettava itse tai ostettava yksityisiltä. Mahdollisesti alalle nousee uusia yrityksiä, potilasmäärät eivät kuitenkaan mihinkään katoa eivätkä ihmiset lakkaa sairastamasta tai vanhenemasta. Kunnallista hoitoa tulee olemaan aina, sillä yksityiset palveluntarjoajat eivät pysty tuottamaan kaikkea tarvittavaa hoitoa näin pienessä maassa. Kunnallisella puolella tehostamista voidaan löytää ainakin hoitoketjujen tarkemmasta suunnittelusta ja kotihoidon lisäämisestä. Myös palvelumaksut voivat nousta, ei niin että ne runsaasti tuottaisivat mutta voivat nostaa kynnystä hakeutua jokaisen flunssan vuoksi terveyskeskukseen.
Enemmän kuin rahoituskriisiä (joka ei ole minun murheeni) olen ajatellut ettei terveydenhuollon nykyinen kustannustehokkuus saa selittyä koulutetun, naisvaltaisen alan pieniksi jätetyillä palkoilla. Myös meillä on oikeus neuvotella palkoistamme.
