Mitä vedätte suruun?

[Yönmustaritari]

Jos homma tuli sulle yllätyksenä, ja susta tuntuu että toiselle osapuolelle
juttu on helpompi käsitellä niin tottakai haluat pitää kiinni menneestä kunnes saat kunnollisen selityksen.
Olitteko pitkään yhdessä?
(En jaksa kahlata läpi koko ketjua joten sori jos oot jo kertonut..)

Kertoks se syyn miksi lähti?
Jos kertoi niin oliko se hyvä syy vai tekosyy?

Paljonko haluut siitä teeveestä?

Totta. Tuota selitystä tekisi kyllä todellakin mieli tivata esiin enemmän vaikka se ei mitään muuttaisikaan. Oman toiminnan puutteet ja tehdyt töppäykset on kyllä kait nyt jo käsitelty.

Eilen tuli puolivahingossa vedettyä kunnon tumut ja vaihdettua sananen jos toinenkin kolmansien osapuolien kanssa, joilta sai lisää näkemystä asiaan. Kuten sanottu niin yhteinen sopimattomuus toisillemme varmistui vain enemmän ja enemmän. Parempi näin siis on, mikä on nyt jo useamman lähteen kautta tullut tarkastettua.

Yhteiselon pituudesta ei ole mainintaa ja sanottakoon, että aikaa tuli mittariin kuitenkin sen verran, että vituttaa. Lopputuloksena voitaneen tästäkin kuitenkin sanoa, että kokemuksena ja oppina tämä pitää ottaa.

Vaikka kornilta kuulosta niin tämän jälkeen koen kasvaneeni ihmisenä vähintänkin jonkin verran. Katumusta siis ei kyseisestä suhtesta ole. Se oli hyvä juttu ja mukavaa oli. Jos se kerta oli tarkoitettu päättyväksi niin päättyä sen silloin piti. Kenties se olikin vain ajasta kiinni.

Kerran aiemmin oli nimenomaan tilanne, jossa avaimet kilahti postiluukusta eikä silloin eroaminen olisi ollut niin paha juttu. Noin kuukausi sen jälkeen sitten, kun eroaminen lopulta tapahtui niin sitten tuntemukset olivat kyllä erilaiset.

Lisäksi siis tämä suhde on ollut toisen osapuolen parannussuhde. Suhde on siis alun alkaenkin ollut tarkoitettukin lyhyt aikaiseksi. Tämä on vain itseltä sitten jossain vaiheessa unohtunut......

Muistan alun alkaenkin lähteneeni erittäin varovasti liikkeelle ja sanotaan, että suhteen rakentaminen alkoi pienistä palikoista kerrallaan. Kuten sanottu niin alussa tiesin toiselle sattuneesta asiasta ja arvelin ,että tämä ei ehkä pitkällä juoksulla ole kestävää.

Syy taisi olla, että meillä ei välttämättä kovin paljon yhteisiä asioita ollut. Tämän tiesin alusta asti ja suhteen alussa mietin itse, että onko järkevää jos yhteiset mielenkiinnon kohteet on lasketavissa yhden käden sormilla. Sen kuitenkin itse hyväksyin ja jossain vaiheessa unohdin koko asian. Totta se kuitenkin oli ja nähtävästi sen aiheuttamat eripurat tähän johti.

Telkkarista niin. On tosiaan hyvä 32" tölsy kolmella scart liittimellä, alkuperäisillä kaukosäätimen paristoilla ja pakkaulaatikolla. Kaksi vuotta vanha virheetön yksilö, minkä kantamiseen vaaditaan kaksi henkilöä ja jonka kuljettamiseen ei riitä henkilöauton tavaratilat.

Katselin, että jostain 400€ voisi lähteä kesksutelemaan.

[Hellu]

Katselin, että jostain 400€ voisi lähteä kesksutelemaan.

Jos luoja suo niin tässä kk kuluttua pitäis päästä muuttamaan isompaan kämppään, palataan sit asiaan jos et oo saanu sitä kaupaks ennen sitä.

Koita pärjäillä, ja vaikka mitä sanotaan niin mä kyllä vannon ylimenomiesten/naisten nimeen.
Vahinko kiertämään!

Erosin itse kivuliaasta ja kuluttavasta parisuhteesta kun löysin toisen,
dokailtiin 9 päivää aamusta iltaan ja tilitin tuntojani.
Me ollaan vieläkin kimpassa. (ja samassa putkessa, heh.)
Mä uskon toisen ihmisen (ja kosketuksen) parantavaan voimaan, eikä sitä koskaan tiedä miten käy.
Tosin mä nyt uskon dokaamisen parantavaan voimaankin..

Tosi hyvä tietty että sulla on kavereita joille avautua, mulla oli vähän sama tilanne kun erosin, kaikki pääs sanomaan että mähän sanoin.
Vaikka ittekin tiesi miten jutut meni niin asioiden kuuleminen toisen suusta tekee jotenkin niistä tosia.

[Yönmustaritari]

Katselin, että jostain 400€ voisi lähteä keskustelemaan.

Jos luoja suo niin tässä kk kuluttua pitäis päästä muuttamaan isompaan kämppään, palataan sit asiaan jos et oo saanu sitä kaupaks ennen sitä.

Ok. Pistän joka tapauksessa pakkauspahveihin sen odottelemaan.

Koita pärjäillä, ja vaikka mitä sanotaan niin mä kyllä vannon ylimenomiesten/naisten nimeen.
Vahinko kiertämään!


Erosin itse kivuliaasta ja kuluttavasta parisuhteesta kun löysin toisen,
dokailtiin 9 päivää aamusta iltaan ja tilitin tuntojani.
Me ollaan vieläkin kimpassa. (ja samassa putkessa, heh.)
Mä uskon toisen ihmisen (ja kosketuksen) parantavaan voimaan, eikä sitä koskaan tiedä miten käy.
Tosin mä nyt uskon dokaamisen parantavaan voimaankin..

Niin ja noinhan se on. Taatusti sillä on parantava voima. Parantavaksi suhteeksihan sitä sanotaan. Parantavan suhteen ei kuitenkaan tarvitse olla seksuaalinen.

Vähän taas Brucea siteeraten: Anna uusien suhteiden elää nykyisyyttä ja auttaa parantamaan rakkauden haavan. Ero prosessin ensimmäisessä vaiheessa pitäisi oppia olemaan yksin elävä ihminen, joka on valmis kohtaamaan elämän yksin sen jälkeen, kun menneisyyden rauniot on siivottu. Toisessa vaiheessa pitäisi sitten oppia taas rakastamaan, kun olet rakentanut itsesi taas riittävän vahvaksi ja voit kantaa pitkäaikaisen sitoutuneen suhteen taakkaa. Jos saattaa vaiheen yksi ensin päätkökseen on vaihe kaksi helpompi.

Ja kyllä minunkin suhtautuminen asiaan on jo se, että olin parantava suhde ja vaikka katkeroituminen hyväksikäytöstä olisi vaihtoehto niin alan vetämään sankarin viittaa harteilleni, että tuin toista ja autoin pahimman yli niin kauan kunnes toinen oli riittävän vahva selviämään yksin.

Bruce Fisher sanoo kirjassaan, että pitkäaikaisen rakkausuhteen päättymisestä johtuva suru saattaa tulla esiin vasta ensimmäisen parantavan suhteen jälkeen.

Kuitenkin täytyy sanoa, että toisen huomaaminen taas toisessa suhteessa, kun itse prosessoi yksin olisi vielä aika vaikea tapaus. Jotkuthan voi tehdä moisen jopa ihan vain kostotoimenpiteenä.

Tosi hyvä tietty että sulla on kavereita joille avautua, mulla oli vähän sama tilanne kun erosin, kaikki pääs sanomaan että mähän sanoin.
Vaikka ittekin tiesi miten jutut meni niin asioiden kuuleminen toisen suusta tekee jotenkin niistä tosia.

Tuo on myös taivaan tosi.

[Yönmustaritari]

Koita pärjäillä, ja vaikka mitä sanotaan niin mä kyllä vannon ylimenomiesten/naisten nimeen.
Vahinko kiertämään!


Erosin itse kivuliaasta ja kuluttavasta parisuhteesta kun löysin toisen,
dokailtiin 9 päivää aamusta iltaan ja tilitin tuntojani.
Me ollaan vieläkin kimpassa. (ja samassa putkessa, heh.)
Mä uskon toisen ihmisen (ja kosketuksen) parantavaan voimaan, eikä sitä koskaan tiedä miten käy.
Tosin mä nyt uskon dokaamisen parantavaan voimaankin..

Niin ja noinhan se on. Taatusti sillä on parantava voima. Parantavaksi suhteeksihan sitä sanotaan. Parantavan suhteen ei kuitenkaan tarvitse olla seksuaalinen.

Vähän taas Brucea siteeraten: Anna uusien suhteiden elää nykyisyyttä ja auttaa parantamaan rakkauden haavan. Ero prosessin ensimmäisessä vaiheessa pitäisi oppia olemaan yksin elävä ihminen, joka on valmis kohtaamaan elämän yksin sen jälkeen, kun menneisyyden rauniot on siivottu. Toisessa vaiheessa pitäisi sitten oppia taas rakastamaan, kun olet rakentanut itsesi taas riittävän vahvaksi ja voit kantaa pitkäaikaisen sitoutuneen suhteen taakkaa. Jos saattaa vaiheen yksi ensin päätökseen on vaihe kaksi helpompi.

Tässä on myös poikuuden miettimä ikuinen ja ratkaisematon yhtälö, missä ihmetellään miten vähän aikaa nainen on ylipäätään vapaana. Yhtälöön taisi liittyä lutkuuskertoimia yms.

Moisesta toiminnasta on kieltämättä vaarassa muodostua melkoinen lumipalloilmiö, mikä voi mennä aika hallitsemattomaksi. Taidamme puhua jonkin asteisesta läheisriippuvaisuudesta. Kyllä se melkein niin olisi kaikille parempi, että toista ihmistä ei käytettäisi omasta surusta selviämiseen. Tai kuten sanottu rakkauden haavan parannussuhde ei tarvitse olla parisuhde ta iseksisuhde.

Työskentelyssä on kuitenkin väärin jäädä jumittamaan neljön seinän sisään ja työskentelemään prosessiaan ja on vielä enemmän väärin viettää väkisin aikaa ihmisten keskuudessa. Jos kuitenkin tapaa kiinnostavan henkilön niin voiko toiselle sanoa, että ei vielä ole valmis, koska on edellisestä suhteesta vielä surutyö kesken?

[Yönmustaritari]

Mikään ei kyllä paranna oloa niin kuin uuden elektroniikan ostaminen. Nyt on tilauksessa siis 42" plasmatöllö ja digiboksit sekä xbox360. Uutta vahvistinta, cd- ja/tai dvd-soitinta toistaiseksi vielä harkitsen.

Ajattelin, että nyt loppuu se nuukailu ja alan vihdoin käyttää sitä tähän asti säästämääni rahaa muuhunkin, kuin asuntolainan maksuun.

Mainitsinkin jo, että suhteeni rahan käyttöön saattoi olla myös osasyynä suhteen katkeamiseen. Lähinnä siis sen vuoksi, että jos meni paljon rahaa niin kyllähän se vitutti. Vitutti vaikka rahaa olisi ollut paljonkin. Halusin vain säästää. Säästää mihin? Ihan vain sen vuoksi, että mitä enemmän on rahaa niin sitä parempi on mieli. Vittu. Haali nyt rahaa jota et käytä. Sehän on väärin sekin vaikka tietysti on mukava, että jos jotain tapahtuu niin finanssipuolesta ei tarvitse huolehtia.

En tiedä sitten pitäisikö nyt vetää myös uudet lattiat ja seinät asuntoon niin sitten olisi kaikki, ihan kaikki uusittu. Se voi ehkä olla jo lioittelua mutta jääkaappipakastin ja liesi on jo ehkä vähän liian retroa tuolla keittiön puolella.

[Yönmustaritari]

Surettaaah. Vastoin kaikkia omia nokkelia neuvojani kiskon nyt kolmatta päivää viinaa ja huolehdin, että viinaa on vielä neljänneksikin. Viidentenä onkin sitten palattava arkeen vahvana äitinä ja vaimona, tai no ainakin palattava. Musiikkia en päiviltä muista, paitsi äitin kanssa lauletut karaokeveisut tyyliin Katri Helena kinuaa tähtitaivasta jne.

*piristävältä nettivisiitiltä hops pus pois*

Nii. On tullut kyllä vkonloppuisin tietysti hieman juopoteltua ja vaikka tilanne alkaa kohdallani vaikuttaa paljon paljon paremmalta niin krapula voimistaa tunnetiloja siihen malliin, että kyllä välillä meinaa vielä ahistaa. Yksin olohuoneen lattialta taas aamulla noustessa oli jokseenkin tyhjä olo.

Siksi kyllä itsensä turruttaminen ei ole todellakaan suositeltavaa. Kaikki minkä hoitaa pois hetkeksi päihteen voimalla palaa kyllä käytön jälkeen kahta pahempana. Täytyy myös sanoa, että sikareita on kulunut ja itse asiassa ulkona tuprutellessa on ollut vointi aina parempi. Sekin täytyy prosessin jossain vaiheessa varmaan sitten lopettaa.

[Hellu]

Mainitsinkin jo, että suhteeni rahan käyttöön saattoi olla myös osasyynä suhteen katkeamiseen. Lähinnä siis sen vuoksi, että jos meni paljon rahaa niin kyllähän se vitutti. Vitutti vaikka rahaa olisi ollut paljonkin. Halusin vain säästää. Säästää mihin? Ihan vain sen vuoksi, että mitä enemmän on rahaa niin sitä parempi on mieli. Vittu. Haali nyt rahaa jota et käytä. Sehän on väärin sekin vaikka tietysti on mukava, että jos jotain tapahtuu niin finanssipuolesta ei tarvitse huolehtia.

No, hei toivottavasti tää on yks niitä asioita joista otit opikses eron tullessa!

Meinaan sniidaria vittumaisempaa kumppania on vaikee kuvitella, (sori nyt suorat sanani mutta tulin just baarista tähän koneen eteen) ylipäätään nuukailu asiassa ku asiassa on musta pahasta.
Mua syytettiin tuolla toisessa ketjussa siitä että raha on mulle kaikki kaikessa koska en osaa käyttää sitä vaan tuhlaan kaiken minkä saan, mutta oikeastihan sä oot rahan orja kunnes käytät sitä niinku tykkäät etkä rakastu siihen.

Ja se mitä meinasin dokailun parantavalla voimalla on se, että kun lähet vaa istuu iltaa ja otat sen verran bissee että kielenkannat irtoo (hyvässä seurassa) niin usein herää vielä aamullaki hyvillä fiiliksillä siitä että tuli kerrottua paljon sellastakin mitä ei tulis selvinpäin sanottua.

[Yönmustaritari]

No, hei toivottavasti tää on yks niitä asioita joista otit opikses eron tullessa!

Meinaan sniidaria vittumaisempaa kumppania on vaikee kuvitella, (sori nyt suorat sanani mutta tulin just baarista tähän koneen eteen) ylipäätään nuukailu asiassa ku asiassa on musta pahasta.
Mua syytettiin tuolla toisessa ketjussa siitä että raha on mulle kaikki kaikessa koska en osaa käyttää sitä vaan tuhlaan kaiken minkä saan, mutta oikeastihan sä oot rahan orja kunnes käytät sitä niinku tykkäät etkä rakastu siihen.

Ja se mitä meinasin dokailun parantavalla voimalla on se, että kun lähet vaa istuu iltaa ja otat sen verran bissee että kielenkannat irtoo (hyvässä seurassa) niin usein herää vielä aamullaki hyvillä fiiliksillä siitä että tuli kerrottua paljon sellastakin mitä ei tulis selvinpäin sanottua.

Joo. On tässä viimeaikaisen itsetutkiskelun varrella opittu itsestä yhtä jos toistakin.

Tämä päivä on kuitenkin ollut erittäin paha. En tiedä miten se tälle päivälle iski näin pahan olon. Luulin olevani selkeästi voiton puolella mutta tämä pimeä kylmä päivä on mennyt ihan vain luimistellessa. Olisi ehkä pitänyt pakottaa itsensä aiemmin tekemään jotain irroittelua.

Vaatii selkärankaa sano. Hirmuisesti selkärankaa olla ottamatta yhteyttä. Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei. Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Tuntuisi kuitenkin kovasti aikuismaisemmalta ja paremmalta hoitaa välirikot kasvotusten eikä vain lapuilla, että se on ohi nyt. Olen kuitenkin irti ja hyväksynyt mutta mikä vittu tässä sitten vielä kaivelee?

[Lolita]

Vaatii selkärankaa sano. Hirmuisesti selkärankaa olla ottamatta yhteyttä. Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei. Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Tuntuisi kuitenkin kovasti aikuismaisemmalta ja paremmalta hoitaa välirikot kasvotusten eikä vain lapuilla, että se on ohi nyt. Olen kuitenkin irti ja hyväksynyt mutta mikä vittu tässä sitten vielä kaivelee?

Mikäs ihme, että tekee mieli olla yhteydessä, toinen on kuitenkin ollut pitemmän aikaa pala elämää. Jos susta tuntuu, että on ihan oikeasti asiaa toiselle ja kasvottain sanottavaa eikä vaan ininää miksimiksi ja voitaiskokuitenkin, niin ota yhteyttä ja pyydä kahville. Saa sitten kasvokkain selviteltyä asioita eikä jää kaivelemaan. Mutta: Se voi ottaa kipeetä. Mulle oli kaikesta huolimatta pian eron jälkeen kipeetä ja outoa nähdä toista vaikka muuten tunnuinkin olevan sinut eroasian kanssa. Mutta asioitten selvittely oli aina pidemmän päälle terapeuttista, vaikka nyt sattuikin, niin tulipas selvitettyä itselle taas muutamia asioita.

[Hellu]

Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Totta vitussa sitä suositellaan!

Se on ihan selvää että ennen kuin on saanut vastaukset niihin kysymyksiin jotka mieltä kalvaa ei pysty ajattelemaan juurikaan muuta.
Itsestään selvää.
Se vaan ei ole niin itsestään selvää että vastapuolella olis pokkaa sanoa ne asiat ääneen vaikka kuinka loukkais tai tilanne olis vaivaannuttava.
Ne haluu päästä helpolla.

Jossain vaiheessa on vaan hyväksyttävä se ettei sitä tilannetta tuu vaikka vaikeeta onkin.

Useinhan siinä käy niin (varsinkin naiset harrastaa tätä) että tullaan sit avautumaan oikein kunnolla (vaikka baarissa ku törmätään) kun nähdään että toinen on vähä niinku jo voiton puolella ja saa sanoo kaikki paskatkin päin naamaa.
Eikä missään vaiheessa oteta huomioon sitä että toinen olis ehkä halunnu kuulla ne asiat sillon kun niillä oli vielä merkitystä.

[Keikaus]

Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei.

En kyllä jaksa uskoa sinusta. Kun et ole ainakaan vielä roikkunut minussa. Et edes hiplannut takapuoltani pikkujouluissa, vaikka hiplasit muiden takapuolia. Vai hiplasitko sittenkin... Perhana, muisti meinaa tehdä matit ja tepposet.

Ei, kyllä sä vaikutat aika itsenäiseltä ihmiseltä ja sopivasti riippuvaiselta. Tuo, että haluaa nähdä ja jutella eron jälkeen, on ihan normaalia.

[Dumari]

Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Totta vitussa sitä suositellaan!

Useinhan siinä käy niin (varsinkin naiset harrastaa tätä) että tullaan sit avautumaan oikein kunnolla (vaikka baarissa ku törmätään) kun nähdään että toinen on vähä niinku jo voiton puolella ja saa sanoo kaikki paskatkin päin naamaa.
Eikä missään vaiheessa oteta huomioon sitä että toinen olis ehkä halunnu kuulla ne asiat sillon kun niillä oli vielä merkitystä.

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä että hänellä oli ollut samaan aikaan joku toinen kierrossa ja mä näköjään olin hävinnyt "kilpailun".
E-V-V-K nyt, olis sanonut silloin joitain muutakuin sen legendaarisen "ollaan-vaan-kavereita"-lauseen. Avautumisesta olin ihan ällikällä lyöty ja totesin siitä olleen jo reilu kaksi vuotta, jotain puhelinnumeroo tai s-postia vielä päälle pummas.. en muista mitä vastasin, koska sillä ei näköjään ollut mitään väliä mielestäni.

[Vaola]

Olen kuitenkin irti ja hyväksynyt mutta mikä vittu tässä sitten vielä kaivelee?

Älähän hötkyile... Käsittääkseni lopullisesta niitistä on kulunut vasta hyvin vähän aikaa. Järki ja tunteet eivät aina pelaa samaan pussiin. Tunteille pitää antaa aikaa sopeutua, vaikka järki olisikin jo jopa ennen eroa tehnyt päätöksensä.

[Hellu]

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä että hänellä oli ollut samaan aikaan joku toinen kierrossa ja mä näköjään olin hävinnyt "kilpailun".
E-V-V-K nyt, olis sanonut silloin joitain muutakuin sen legendaarisen "ollaan-vaan-kavereita"-lauseen. Avautumisesta olin ihan ällikällä lyöty ja totesin siitä olleen jo reilu kaksi vuotta, jotain puhelinnumeroo tai s-postia vielä päälle pummas.. en muista mitä vastasin, koska sillä ei näköjään ollut mitään väliä mielestäni.

No onneks hävisit kuka on se onnettomin luuseri kilpailun.
Oisit vienosti itte pyytäny sen muijan tiedot ja selvittäny kuka se uus ukkeli on, ja kertonu sillekin mikä oli homman nimi..
Mikäli se olis jo ollu tietoinen kuviosta niin oisit maustanu jotain että vaikka sulla oli se isompi kyrpä niin tietyssä iässä naiset alkaa arvostamaan säännöllisiä tuloja..

[Yönmustaritari]

Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei.

En kyllä jaksa uskoa sinusta. Kun et ole ainakaan vielä roikkunut minussa. Et edes hiplannut takapuoltani pikkujouluissa, vaikka hiplasit muiden takapuolia. Vai hiplasitko sittenkin... Perhana, muisti meinaa tehdä matit ja tepposet.

Ei, kyllä sä vaikutat aika itsenäiseltä ihmiseltä ja sopivasti riippuvaiselta. Tuo, että haluaa nähdä ja jutella eron jälkeen, on ihan normaalia.

Niin minusta myös tämä ei ole mitään roikkumista. Olenhan sinänsä sinut asian kanssa enkä itse siis haluisi enää palata yhteen. Onpa aika ison kysymysmerkin paikka vai?

Kysymys on varmaanki siitä, että aiemminhan minä olin täysin valmistautunut elämään yksin. Siksi ehkä säästin myös sitä rahaa. Yksin eläessä rahaa pitää olla jos jotain tapahtuu. Yllättävät kaatumiset ja sen tuottamat hammasremontit, auton hajoamiset ym. Nyt sitten ehti jo tottumaan toisen läsnäoloon elämän eri vaiheissa, mikä oli mukavaa. Tämä toi kyllä eteen sen, että kyllä kaksi yhdessä on loppujen lopuksi kuitenkin parempi juttu, kuin olla yksin. Eli sinänsä tavoittelemisen arvoinen juttu sano.

Kuten jo varmasti on käynyt ilmikin niin tämä sattunut tapaus nyt siis tulee selkeästi muuttamaan käsityksiäni ja sitä kautta suhtautumistani ennalta asetettuihin tavoitteisiin.

[Yönmustaritari]

Tuli tuplat

[Dumari]

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä..

No onneks hävisit kuka on se onnettomin luuseri kilpailun.
Oisit vienosti itte pyytäny sen muijan tiedot ja selvittäny kuka se uus ukkeli on, ja kertonu sillekin mikä oli homman nimi..
Mikäli se olis jo ollu tietoinen kuviosta niin oisit maustanu jotain että vaikka sulla oli se isompi kyrpä niin tietyssä iässä naiset alkaa arvostamaan säännöllisiä tuloja..

No se uus ukkeli oli siinä vieressä, ei mua kiinnostanut muija olleskaan, olin jo päässyt ylitte koko astiasta. Kait synninpäästöä siinä ruinas, kuuntelin kootut selitykset ja toivotin hyvää loppuelämää, kostotoimenpiteet eivät tulleet mieleen.

[elco]

Kuten jo varmasti on käynyt ilmikin niin tämä sattunut tapaus nyt siis tulee selkeästi muuttamaan käsityksiäni ja sitä kautta suhtautumistani ennalta asetettuihin tavoitteisiin.

No niin. Zip it.

Ero on plussaa: parempi nyt kuin myöhemmin. Unohda menneet. Kukaan ei pidä takertujista tai ruikuttajista. Maailma on täynnä ihania naisia.

[Yönmustaritari]

Totta vitussa sitä suositellaan!

Useinhan siinä käy niin (varsinkin naiset harrastaa tätä) että tullaan sit avautumaan oikein kunnolla (vaikka baarissa ku törmätään) kun nähdään että toinen on vähä niinku jo voiton puolella ja saa sanoo kaikki paskatkin päin naamaa.
Eikä missään vaiheessa oteta huomioon sitä että toinen olis ehkä halunnu kuulla ne asiat sillon kun niillä oli vielä merkitystä.

Tuntuu siltä, että vahva viha vaihe aiheuttanut jälkipuintia. Kuvitellussa tilnateessa, että sattuman kaupalla olisi samoissa tiloissa juovuksissa niin tuskin mitään riitaa kutienkaan ilmenisi. Vaikka tosin on hiukan hankala kuvitella tilannetta ja kuinka siihen lopuksi suhtautuisi. Kai se olisi ihan sama. Minusta kuitenkin tällaisten ennalta arvaamattomien tilanteiden välttämiseksi toinen pitäisi päästä tapaamaan eron jälkeen. Jos myöhemmässä vaiheessa kumpikin elää taas uutta elämää niin en usko sen vierestä seuraamisen kuitenkaan kovin herkkua olevan.

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä että hänellä oli ollut samaan aikaan joku toinen kierrossa ja mä näköjään olin hävinnyt "kilpailun".
E-V-V-K nyt, olis sanonut silloin joitain muutakuin sen legendaarisen "ollaan-vaan-kavereita"-lauseen. Avautumisesta olin ihan ällikällä lyöty ja totesin siitä olleen jo reilu kaksi vuotta, jotain puhelinnumeroo tai s-postia vielä päälle pummas.. en muista mitä vastasin, koska sillä ei näköjään ollut mitään väliä mielestäni.

No voihan paska. Kunnon sika. Naiset on sikoja. Haha. No ei.

Tuo on kuitenkin ehkä pahin mitä myös itse pelkää. Tiedän henkilön olevan sellainen, joka ei ole paljon ollut yksin niin yhtälöön sopii melko mukavasti se, että toinen vara on ollut joko jo valmiina tai hyvin pian on kuitenkin uusi suhde meneillään. En tiedä miten siihenkään sitten suhtautuisi, että olisi ollut jo joku varalla. Voisi ehkä saada viha vaiheen käsiteltyä sillä tms.

[Yönmustaritari]

No niin. Zip it.

Ero on plussaa: parempi nyt kuin myöhemmin. Unohda menneet. Kukaan ei pidä takertujista tai ruikuttajista. Maailma on täynnä ihania naisia.

Lyhyesti virsi kaunis sano. Oikein.

[Ann]

Maailma on täynnä lihavia naisia.

Si.

Välipalaksi suosittelen elokuvaa The Wedding Singer. Sitten vaan eteenpäin hyvällä sykkeellä.

[Hellu]

Minusta kuitenkin tällaisten ennalta arvaamattomien tilanteiden välttämiseksi toinen pitäisi päästä tapaamaan eron jälkeen.

No nimenomaan.

Sun jutuista saa jotenkin sellasen käsityksen että sä olit vasta totuttelemassa siihen toisen läsnäoloon, ja kun se toinen kerran tuli suoraan parisuhteesta niin sillähän oli jo opitut jutut.
Se on ihan helvetin vaikeeta tulla itsenäisen nuoren miehen elämään ja koittaa saada se ymmärtämään että nyt tässä olis yks homma jonka pitäis suoraan ponkasta sun prioriteettien ykköseks.
(Edelleen, ku ei tiedä niin täytyy arvailla.)
Jostain se vaan kielii että ero tuli sulle yllätyksenä.
Tai sit se vaan oli kyllästyjä tyyppiä.

Mut voi vittu kuiteski, mä oon täällä pikkukekkulissa ja ihan eläydyn sun fiiliksiin, sun täytyy soittaa sille!

[Keikaus]

Kukaan ei pidä takertujista tai ruikuttajista.

Mä kyllä tykkään miehistä, jotka uskaltaa vähän takertua ja ruikuttaa. Kunhan tekevät jotain muutakin joskus. Mies, joka ilmaisee heikkoutensakin ja tarpeensa, on vahva ja viehättävä. Sellaiset 'ei tässä mitään, teeskentelen vain olevani kunnossa ja puren hammasta' -meininki ei ehkä oikein iske muhun.

[Ann]

sun täytyy soittaa sille!

Soita mummolles, pikkukikkuli.

[Hellu]

sun täytyy soittaa sille!

Soita mummolles, pikkukikkuli.

Ei se vastaa tähän aikaan.