Sivu 6/6

Lähetetty: 13.07.2006 20:02
Kirjoittaja EveryWoman
Lilo kirjoitti:Sinullahan ei ollut omia lapsia?
Ei. Mutta vaikka olisi, toivoisin että kommenttejani arvioitaisiin siinä valossa mitä järkeä niissä on tai ei ole (= asiasisällön perusteella) - sen sijaan että niiden painoarvo määräytyisi statuksen mukaan: Koska seurustelen, kaikki seurustelua koskevat mielipiteeni ovat oikeita.

Lähetetty: 14.07.2006 8:24
Kirjoittaja Lilo
EveryWoman kirjoitti: Ei. Mutta vaikka olisi, toivoisin että kommenttejani arvioitaisiin siinä valossa mitä järkeä niissä on tai ei ole (= asiasisällön perusteella) - sen sijaan että niiden painoarvo määräytyisi statuksen mukaan: Koska seurustelen, kaikki seurustelua koskevat mielipiteeni ovat oikeita.
Näin tein. Minun näkemykseni on, että meillä lapsettomilla on varaa olla lastenkasvatuksessa hieman idealisteja, koska meidän ei vielä tarvitse olla realisteja.

Lähetetty: 14.07.2006 19:21
Kirjoittaja Ann
Tulee vaadittua enemmän itseltään kuin muilta, tässäkin asiassa.

Se ulkonäkö tulee verenperintönä, rappaukset ja restauroinnit tasoittaa tilannetta. Joten kaikki rumat miehet vaan kipinkapin ostamaan axea ja tsekkailemaan golttieerin miehistä pakkelitarjontaa.

Lähetetty: 14.07.2006 21:47
Kirjoittaja EveryWoman
Lilo kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: Ei. Mutta vaikka olisi, toivoisin että kommenttejani arvioitaisiin siinä valossa mitä järkeä niissä on tai ei ole (= asiasisällön perusteella) - sen sijaan että niiden painoarvo määräytyisi statuksen mukaan: Koska seurustelen, kaikki seurustelua koskevat mielipiteeni ovat oikeita.
Näin tein. Minun näkemykseni on, että meillä lapsettomilla on varaa olla lastenkasvatuksessa hieman idealisteja, koska meidän ei vielä tarvitse olla realisteja.
En välttämättä ymmärrä idealismi/realismi -jaottelua tässä asiayhteydessä. Jos määrittelen jonkin toimintatavan toista ideaalimmaksi, olenko automaattisesti idealisti? Enpä usko, että lapsia saatuanikaan muuttaisin mielipidettäni siitä, kumpi kahdesta aiemmin mainitusta toimintatavasta on kannatettavampi.

Asia erikseen on sitten tietenkin se, missä määrin parhaita mahdollisia toimintamalleja kussakin eteen tulevassa tilanteessa on mahdollista toteuttaa. Silti: varmimpia tapoja onnistua tuhlaamaan potentiaaliaan lienee tavoitteidensa määrittäminen sen mukaan, mihin huonoimmillaankin kykenee.

Lähetetty: 15.07.2006 19:14
Kirjoittaja Vadim
Ällistyttävää. Tämä ketju on hengissä edelleen.

Lähetetty: 15.07.2006 19:17
Kirjoittaja Ann
Vadim kirjoitti:Tämä ketju on hengissä edelleen.
Kuin kapitalisti Kabulissa.

Lähetetty: 16.07.2006 3:01
Kirjoittaja Vadim
Ann kirjoitti:
Vadim kirjoitti:Tämä ketju on hengissä edelleen.
Kuin kapitalisti Kabulissa.
Kapitalisti? Kas kun ei dekabristi.

Sitä paitsi, tämä dekabristi on Helsingissä.

Lähetetty: 16.07.2006 13:29
Kirjoittaja Elukka
Vadim kirjoitti:
Ann kirjoitti:
Vadim kirjoitti:Tämä ketju on hengissä edelleen.
Kuin kapitalisti Kabulissa.
Kapitalisti? Kas kun ei dekabristi.

Sitä paitsi, tämä dekabristi on Helsingissä.
Ei, ei. Dekabristien juna meni jo ajat sitten.

Prekariaatti on päivän sana! :hep:

Lähetetty: 16.07.2006 13:34
Kirjoittaja Vadim
Elukka kirjoitti: Ei, ei. Dekabristien juna meni jo ajat sitten.

Prekariaatti on päivän sana! :hep:
Prekariaatti haisee!

Lähetetty: 16.07.2006 13:41
Kirjoittaja Elukka
Vadim kirjoitti:
Elukka kirjoitti: Ei, ei. Dekabristien juna meni jo ajat sitten.

Prekariaatti on päivän sana! :hep:
Prekariaatti haisee!
Höh, minäkin kuulun määritelmän mukaan prekariaattiin.
Se on kyllä totta, että itsensä kyseiseen uudissanaan identifioivat yksilöt vaikuttavat olevan prekaarin lisäksi debiilejä.

Lähetetty: 16.07.2006 16:20
Kirjoittaja Vadim
Elukka kirjoitti: Höh, minäkin kuulun määritelmän mukaan prekariaattiin.
Se on kyllä totta, että itsensä kyseiseen uudissanaan identifioivat yksilöt vaikuttavat olevan prekaarin lisäksi debiilejä.
Yritin tällä puheteollani kritisoida prekariaatti -ilmaisun diskursiivista sisältöä. Siinä vedotaan, mielestäni väärin perustein, ihmisen turvallisuuden tarpeeseen, ja vastustetaan sen puutetta työelämässä. Näin ollen sitä on vaikea vastustaa, koska määritelmällisesti "turvallisuus" on "tärkeää". Tämä on ongelmallista, koska "prekariaatti" ei ole käsitteenä ongelmaton. Millaisissa oloissa prekariaatti voisi muka parantua turvattomuudestaan?

Nojatuolipsykologiaan sortuen voisi ajatella, että prekariaattiaktivisti hakee puutteellista turvallisuuden tuntuaan juuri tällaisesta yhden asian joukkoliikehdinnästä (précaire = turvaton, hauras, herkkä). Siksi voi ehkä ajatella, että prekariaattiaktivismi on vastaus prekariaattiaktivistin perusongelmaan, ja muuta vastausta ei ole olemassa, puhumattakaan että sitä oikeastaan edes tarvittaisiin tai kaivattaisiin.