Kitinä

Lolita kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Minkä ikäinen Minni siis on? Ja vaikuttaako käyttäytyminen enemmän pelolta vai kivulta?

Hieman yli 7 kuukautta on ikää.

Ok, eli periaatteessa voisi olla ensimmäiset kiimatkin kyseessä. Varsinkin jos Minni kiemurtelee vaikean näköisenä. Onko Pekka mahdollisesti onnistunut astumaan, sillä ainakin sen jälkeen naaras kiemurtelee erityisen paljon paikoillaan, saattaa sätkiä ympäri asuntoa ja on erityisen vihainen "syylliselle", murisee ja läiskii vihaisen ja jopa kivuliaan näköisenä. Tiedän, että Pekka on leikattu, mutta se ei estä itse astumisia ollenkaan.

Minusta se vaikuttaa kivulta tai sitten joltain kohtaukselta. Kyllähän Minni murisee Pekalle aina kun Pekka tulee lähelle, tai melkein aina, ja arastelee minuakin välillä, mutta välillä on todella hellyydenkipeä. Minni menee itsekin Pekan lähelle ja viis veisaa koko pojasta useimmiten.

Jos kyseessä on kipu, voisi naarmu sarveiskalvossa aiheuttaa erittäinkin voimakasta kipua. Se on helppoa tarkistaa eläinlääkärillä, laittavat lilaa tököttiä silmään, joka värjää mahdollisen naarmunkin lilaksi, paljaalla silmällä sitä ei pysty näkemään. Se saattaisi myös olla syynä runsaalle kyynelvuodolle.

Ei ole yleensä vaarallista, todella kivuliasta vain, tiedän, koska meidän Minni kerran pentuna onnistui naarmuttamaan minun oman silmäni, ja kipu oli lähes sietämätöntä pari viikkoa.

Voisiko tuommoista kissa tehdä pelosta? Mun täytyy vielä nähdä tuo "kohtaus" uudelleen.

Lähinnä mieleen tulee esim. pelästymisen laukaisemat epileptiset kohtaukset, jotka nekin ulospäin näyttävät enemmän pelolta kuin kivulta, koska kipuahan ne eivät ole. Tätä pidän kuitenkin erittäin epätodennäköisenä, jompikumpi noista aiemmista on paljon todennäköisempi.

Minä kävisin eläinlääkärillä tarkistuttamassa sarveiskalvot. Muutenkin ongelma kuulostaa sen verran oudolta, että eläinlääkäriltä saa parhaat arviot syistä.

prosessi kirjoitti:Minä kävisin eläinlääkärillä tarkistuttamassa sarveiskalvot. Muutenkin ongelma kuulostaa sen verran oudolta, että eläinlääkäriltä saa parhaat arviot syistä.

Tähän vaihtoehtoon minäkin tänään päädyin kun kävi ilmeiseksi, ettei kyseessä ollut kertaluontoinen tapahtuma. Kiima tuskin on kyseessä, kun tuo on muuten hiljaa ja rauhallinen eikä pyllistele eikä innostu vaikka alaselästä hännänjuuresta rapsuttaisi.

Kahtoo nyt mitä on tulossa. Tämän päivän tuo on vaan piilotellut hiljaisena.

Lolita kirjoitti:

prosessi kirjoitti:eläinlääkäri

Tähän vaihtoehtoon minäkin tänään päädyin kun kävi ilmeiseksi, ettei kyseessä ollut kertaluontoinen tapahtuma.

Onko jo selvinnyt asiasta jotain?

prosessi kirjoitti:Onko jo selvinnyt asiasta jotain?

Viimeisten kirjoitusten jälkeen täällä ei ole tapahtunut mitään. Minni muutti kylpyammeen alle eikä sitä ole pahemmin sen jälkeen näkynyt. Silloin tällöin käy kurkistamassa muuta maailmaa ja menee sitten takaisin ammeen tai sohvan alle. Pelkää Pekkaa ja minua.

Kävin kurkkimassa sohvan alle nyt, ja Minni ei pelkää minua, sain rapsuttaa leuan alta. Pekalle murisee, jos Peksi menee liian lähelle ahdistelemaan. Silmät näytti kerrankin siisteiltä.

Tänään Minni on ollut hieman enemmän esillä ja nyt illalla jopa jäi tuohon viereen ikkunalaudalle. Arasteli mennä syömään, kun Pekka oli kupilla, joten laitoin Pekan kylppäriin ja Minni uskaltautui syömään mahansa täyteen. Vaikuttaa että neiti on menossa kohti normaalia, vaikka onkin edelleen hieman vaisu.

Näyttää siltä, että mikä se kohtaus sitten olikin, se peläytti Minnin hieman säikyksi Pekkaa kohtaan. Pekka hyökkää oikeastaan heti Minnin nähdessään Minnin selkään ja puree niskasta ja Minni juoksee piiloon. Tuleekohan noitten välit koskaan normaaleiksi vai ikuisestiko Pekka pitää Minnin "nyrkin ja hellan välissä"?

Lolita kirjoitti: Tuleekohan noitten välit koskaan normaaleiksi vai ikuisestiko Pekka pitää Minnin "nyrkin ja hellan välissä"?

Meidän kisuilla (olivat yhdessä kahdeksan vuotta) nuo välit eivät koskaan muuttuneet, mutta oppivat muutaman vuoden päästä olemaan erossa toisistaan, eikä hyökkäilyä tapahtunut kuin pitkillä aika väleillä. Joskus harvoin nukkuivat vierekkäin, seitsemäs ihme peräti.
Aika näyttää miten teillä käy.
Huomautan kuitenkin, että ei tuo meidän kisujen tilanne heitä itseään näyttänyt häiritsevä, toisaalta kun toinen oli pois jostain syystä niin haettiin sitä miekumalla ympäri kämppää, kuitenkin kun jompi kumpi tuli takaisin eivät viihtyneet yhdessä.
Siinä pitää itse sitten paljon aNtaa rakkautta ja viihdykettä molemmille. Ja tuota syömistä hiukan vahdittiin aina, koska samaan aikaan eivät suostuneet kupille, ja tämä toinen on tyyppiä "syö kaiken mitä vastaan tulee".

Lolita kirjoitti:Näyttää siltä, että mikä se kohtaus sitten olikin, se peläytti Minnin hieman säikyksi Pekkaa kohtaan. Pekka hyökkää oikeastaan heti Minnin nähdessään Minnin selkään ja puree niskasta ja Minni juoksee piiloon.

Noista astumisen yrittämisistä kyllä tulee mieleen sekin vaihtoehto, että Pekka olisi silloin ennen "kohtausta" onnistunut raiskaamaan Minnin, vaikka Minnillä ei kiimaa olisi ollutkaan. Innokkuus tuollaiseen vähenee puolen vuoden ajan steriloinnista, joten ainakin siltä osin rauhoittumista on odotettavissa.

Nonniin. Te olette aika paljon samoilla linjoilla kuin minäkin, eli en voi olla kovin väärässä. Jatkamme yhteiseloamme vanhaan tapaan, asiat korjaantuvat tai normalisoituvat ajan myötä. Minni toipuu henkisesti raiskauksestaan toivottavasti, mutta ennen niin sosiaalinen ja leikkisä kissa on nykyisin kuin varjo itsestään ja muutti eilen imurin taakse siivouskomeroon asumaan.

Ajan myötä olen kyllä taipuvainen uskomaan, ettei Minnin "kohtaus" ollut mitään erikoista, vaan luultavasti Pekka onnistui astumaan Minnin. Pekka yrittää sitä aina Minnin nähdessään.

Tuli mieleen tuosta traumasta toipumisesta kaverin kolme ihanaa kisua, jotka aikoinaan pelastettiin todella huonoista ja törkeistä oloista.
Ensimmäinen kissa oli alusta alkaen seurallinen ja hellyydenkipeä, toinen oli normaalin arka; ei viihtynyt hirveästi sylissä ja oli omissa oloissaan, mutta myös ihmisten ilmoilla, kolmas kissa oli todella arka, varmasti noin vuoden verran istui lähinnä sängyn alla poiketen vain syömään.
Oli kyllä upeaa kun kuukausi sitten kävin siellä ja kyseinen kisu hyppäsi keittiön tuolille viereeni kihnuttamaan, kuuleman mukaan semmoinen hieman yli kaksi vuotta siihen meni. Kaksi muuta kissaa jatkavat samalla linjalla kuin aluksikin, toisesta ehkä tullut hieman aikaisempaa arempi, tai sitten vaan on yksin viihtyvä yksilö.

Nyt tarvitaan apua mein Sherin kanssa. Se murisee syödessään, murisee ja sähisee tytölle koko ajan, kävelee mouruten ja puskien minun perässäni, aivan kuin olisi mustasukkainen. Se on kerran aiemminkin ollut tällainen, ja jouduimme oikeasti sulkemaan sen toiseen huoneeseen tyttären hereillä olo ajaksi, se nimittäin jopa raapaisi ennalta arvaamatta tyttöä takaapäin jalkaan (sai huutia). Muutimme tämän jälkeen tähän isompaan asuntoon, ja Sheri vallan unohti kiukuttelun, kun oli niin paljon muuta jänskää.

Nyt se alkoi taas. Tulimme juuri landelta, ja eläintenhoitajamme sanoi, ettei Sheriä näkynyt koko viikkoon. Se lymysi vaan lauteitten alla kun pelkäsi niin kovasti vierasta miestä.

Mainittakoon, että Sheri on 8-vuotias leikkaamaton narttu. Leikkaamattomuuteen on ihan hyvä syy. Voisiko kyseessä olla peräti kissojen PMS?

Jos kaipaatte jonkun suht helpon eläimen hoitajaa matkan tai loman ajaksi, niin multa voi tiedustella. Olen eläinrakas, mutta itselläni ei ole mitään karvaista kaveria kotona.

ninnithequeen kirjoitti:Nyt tarvitaan apua mein Sherin kanssa.

Mainittakoon, että Sheri on 8-vuotias leikkaamaton narttu. Leikkaamattomuuteen on ihan hyvä syy. Voisiko kyseessä olla peräti kissojen PMS?

Minkälaista sen kiimakäyttäytyminen on normaalisti?

prosessi kirjoitti:Minkälaista sen kiimakäyttäytyminen on normaalisti?

Ihan normi persepystyssäkurrrkurrr. Ja silloin se on hyvää pataa myös tyttären kanssa, puskee ja antaa silittää onnellisena. Nyt vanhemmiten molemmilla on kiimat vähentyneet huomattavasti. Tuo ei kiimaa ole, siitä olen varma.

Viimeksi kun käyttäytyi noin, käytiin eläinlääkärissä, mutta kissasta ei löytynyt mitään vikaa

Pitää muuten lisätä, että Sheri on todella ujo ja herkkä tyttö.

Sitten veikkaisin muutosten aiheuttamaa stressiä, eli teidän lomareissuanne ja hoitajaa, ja sitten teidän paluutanne. Feliway-haihdutin apteekista auttaa, siitä tulee kissan mielihyväferomoneja, jotka tekevät kissan olon turvallisemmaksi. Aine on melko kallista, mutta jos tuota tapahtuu vain harvoin, riittäisi haihduttimen käyttö pelkästään esim. matkojen ajan ja viikon ajan paluun jälkeen. Sinulta kissa ilmeisesti hakee sitä turvaa, jota se voisi saada myös koko kodista, kun haihdutin on käytössä. Tuoksu on erittäin mieto ja tuntuu ihmisen nenään vain ihan lähellä haihdutinta, joten monet herkkien kissojen omistajat käyttävät noita jatkuvasti.

prosessi kirjoitti:Sitten veikkaisin muutosten aiheuttamaa stressiä, eli teidän lomareissuanne ja hoitajaa, ja sitten teidän paluutanne. Feliway-haihdutin apteekista auttaa, siitä tulee kissan mielihyväferomoneja, jotka tekevät kissan olon turvallisemmaksi. Aine on melko kallista, mutta jos tuota tapahtuu vain harvoin, riittäisi haihduttimen käyttö pelkästään esim. matkojen ajan ja viikon ajan paluun jälkeen. Sinulta kissa ilmeisesti hakee sitä turvaa, jota se voisi saada myös koko kodista, kun haihdutin on käytössä. Tuoksu on erittäin mieto ja tuntuu ihmisen nenään vain ihan lähellä haihdutinta, joten monet kissanomistajat käyttävät noita jatkuvasti.

Tätä pitää kyllä kokeilla.

Tätä minäkin vähän veikkasin, että muutokset ovat taustalla. Mutta kun kissa käyttäytyi noin jo pari päivää ennen lähtöämme
Silloin ajattelin että eiköhän se ole mouru tulossa, mutta ei...

ninnithequeen kirjoitti:Tätä minäkin vähän veikkasin, että muutokset ovat taustalla. Mutta kun kissa käyttäytyi noin jo pari päivää ennen lähtöämme
Silloin ajattelin että eiköhän se ole mouru tulossa, mutta ei...

Kyllä elukat tietävät lähdöt jo monta päivää etukäteen, ilmassa on lähdön tunnelmaa.

prosessi kirjoitti:Kyllä elukat tietävät lähdöt jo monta päivää etukäteen, ilmassa on lähdön tunnelmaa.

Kai tuo tuosta tokenee. Pidän heidät nyt kuitenkin hetken tässä tietokonehuoneessa, josta on pääsy kylppäriin ja laatikolle, että saavat rauhassa olla, eikä Sheri stressaa tytöstä. Tuuletuksenkin kannalta, ei täällä uskalla ovia ja ikkunoita pitää selällään kun kissat ovat vapaana pitkin kämppää. Sheri ei kyllä karkaisi, mutta tuo siskonsa on yllättävän hölmö, ja karannut kahdesti
Ei sisäkissa tuolla ulkona pärjäisi, varsinkaan tuo tohelo, varmaan juoksisi ensimmäisen auton alle...

Oletteko keksineet jonkin tavan helpottaa kuumuudesta kynnysmatoiksi muuttuneiden kissojen oloa?

Saz kirjoitti:Oletteko keksineet jonkin tavan helpottaa kuumuudesta kynnysmatoiksi muuttuneiden kissojen oloa?

En valitettavasti. Meillä on ympäri vuorokauden kolmisenkymmentä astetta ja Pekka läähättää ja läkähtyy. Ostin tuulettimen, mutta eivät ole vielä oppineet sen viilentävää vaikutusta.

Ai niin, Minni on ollut jo pitkään ihan normaali.

Keikaus kirjoitti:Jos kaipaatte jonkun suht helpon eläimen hoitajaa matkan tai loman ajaksi, niin multa voi tiedustella. Olen eläinrakas, mutta itselläni ei ole mitään karvaista kaveria kotona.

Hahaa! Mun kissat tarvii Marraskuussa hoidon viikoksi, kun lähden etelän maille.

jotkut kissat tykkää siitä, että niitä paijataan kostealla pyyhkeellä! ...valitettavasti omani ei kuulu siihen koulukuntaan... makaa reppana ihan kuolleena koko ajan

Lolita kirjoitti: Ai niin, Minni on ollut jo pitkään ihan normaali.

Kiva kuulla että "kissojen valtakunnassa" on rauha maassa
Olin tuossa pari päivää sitten vierailulla Pekan ja Minnin pikkuveljeskaksikon luona, joista toinen oli päättänyt hypätä viidennestä kerroksesta alas. Pikkuraukka oli venäyttänyt tassunsa moisessa loikassa, mutta oli hyvin parantunut.

Dumari kirjoitti: Olin tuossa pari päivää sitten vierailulla Pekan ja Minnin pikkuveljeskaksikon luona, joista toinen oli päättänyt hypätä viidennestä kerroksesta alas. Pikkuraukka oli venäyttänyt tassunsa moisessa loikassa, mutta oli hyvin parantunut.

Toinen omista on livennyt alle vuoden ikäisenä kuudennesta. Eipä mitään, tassutteli vastaan kun olin juossut lentoaskelia alakertaan sydän kurkussa. Varmuudeksi käytin kuitenkin eläinlääkärissä, vaan eipä ollut tullut naarmuakaan. Ihme elukoita.

Lolita kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Jos kaipaatte jonkun suht helpon eläimen hoitajaa matkan tai loman ajaksi, niin multa voi tiedustella. Olen eläinrakas, mutta itselläni ei ole mitään karvaista kaveria kotona.

Hahaa! Mun kissat tarvii Marraskuussa hoidon viikoksi, kun lähden etelän maille.

Jee! Sikäli mikäli, kun olen täällä, he voivat tulla tänne tai minä tulla sinne niitä kaitsemaan.