Kitinä

ninnithequeen kirjoitti:On niin kauhia haloo kun osallistuvat Euroviisuihin

Asiaa.

Herra Manala kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:On niin kauhia haloo kun osallistuvat Euroviisuihin

Asiaa.

Rollo alotti

Pehmovanukas kirjoitti: Esimerkiksi suomalainen muotoilu ja arkkitehtuuri ovat kohtuullisen hyvin tunnettuja ja varsin arvostettuja.?

Artyfartypiireissä, joihin itsekin kuulun. Ja ei Suomen muotoilu ole aikoihin mitään tehnyt. Marimekkoboomista, Wirkkalasta Aallosta ja Saarisesta on aikaa. Nykyään maailmankuuluja.. Suomessa.

Pehmovanukas kirjoitti: Se niin vitusti bashaamasi kalevala ja siihen liittyvät muinaistarinat ovat sitä ihan samaa kansanperinnettä kuin ne joidenkin muiden maahiset ja örkit. Tästä hyvin dokumentoidusta ja rikkaasta kansanperinteestä ollaan meille aika monessa paikassa kateellisia. .

En tarkoittanut bashata Kalevalaa. Meinasin, että ei se nykyajan suomikulttuuriin liity kuin teoriassa, koulujen pakkolukemisena. Nimenomaan Kalevala on kova juttu, tosin osin Lönnrotin väärennys eli Kalavale. Tekisivät sitten Kalevalasta kunnon leffoja. Ei paljon auta jos Tolkien sitä luki ja vain suomalaiset tietää että sai sieltä vaikutteita.

Pehmovanukas kirjoitti: Ne niin hehkuttamasi skotit ja irkut ovat pääosin hylänneet gaelin ja iirin ja muuttuneet jonkinlaisiksi huonosti käyttäytyviksi pikkubriteiksi jotka elelevät takamailla ja vetävät viskiä pubissa silloin kun eivät jalkapallohuliganoi kylillä. Jostain syystä me emme soita balalaikkaa ja juo absolut vodkaa sitzeillä laulaen helan gåria vaikka olemme olleet kahden muun valtion alustalaisenakin. Kumma juttu. Oliskohan meillä kuitenkin jotain omaa?.

On toki puolustustahto, edistykselliset keisarit ja sitten natsit liittolaisina.
Kuitenkaan suomalaiset sotafilmitkään ei kiinnosta maailmalla.

Pehmovanukas kirjoitti: Erikoista, että näet Björkin tekotaiteellisen englanniksi kiekumisen jonain ihmeellisenä Islantilaisena kulttuuritekona, kun taas Nightwishin lanseeraaman täysin uudentyyppisen musiikkigenren jonain lainatavarana. Tai se, että totaalisen kaupallistettu ja tuotteistettu kansanjoikutanssipop-meininki (riverdance) jotenkin poikkeaisi kaikkien muiden paikkojen kansajoikutanssimeiningistä edukseen? Jos suosiolla mitataan, niin siinä tapauksessa kantrimusiikki on helvetinmoinen gyldyyriteko.

On Sugarcubes/Björk kansan pienuuteen nähden kova juttu. Alkuvoimaa siinä kuulen. Suomesta ei koskaan tule senkään tasoista sukseeta. (jaa joo, kohta kaivat jonkun Himin levymyynnin esiin, olkoon). Nightwish nyt vaan on teennäistä paskaa. Tekotaiteelista jos mikä. Tylsää tusinaheviä ja sitten oopperalaulaja päälle kiekumaan.

Irlantilainen kansanmusiikki on ollut maailmalla suosittua jo kauan ennen Riverdanceakin. Tanssipuolta irkutkin piti pitkään junttina, mutta olihan siinä tyylissä ainesta myös kaupalliseen menestykseen. Onnistuisiko Suomen kansanmusiikilla ja suomalaisten kansantanssien eunukkiköpättelyllä? No ei. Ei yksi Värttinä merkkaa.

Totta kai kantri on kyldyyriteko ja alkuperämaa heti tunnistettavissa. Orimattilassa on muuten kantrifestarit kesäisin, tai kantri-humppa -festarit, joissa se humppa on suomalaista maalaisperinnettä? Käytännössä siellä nykyään ulkomaisia kantribändejä sekä Kari Tapio, joka laulaa käännöskantria.

Pehmovanukas kirjoitti: Tai Australia ja Crocodile Dundee esimerkkinä? Junttila-Britannia, vankien siirtomaa esimerkkinä kulttuurisesta omaleimaisuudesta? Muah. Onko Fosters isompi kulttuuriteko kuin Lapin kulta? Onko haggis ällöttävämpänä isompi kulttuurijuttu kuin mämmi? Onko tällä mittarilla hurrien hapansilakka ruokakulttuurin huipentuma? Vaiko kenties ranskanperunat?

Jostain kummasta syystä nuo lienee isossa maailmassa suomalaisia ilmiöitä tunnetumpia. Arvottomia, mutta tunnistettavia symboleja.

ninnithequeen kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:On niin kauhia haloo kun osallistuvat Euroviisuihin

Asiaa.

Rollo alotti

Euroviisuista en tiedä muuta kuin sen mitä luen Kitystä...

Jos nyt syystä tai toisesta joutuisin hilaamaan vastentahtoisen perberini maahan, jossa kaikki olisi kovin vierasta, niin aika nopeasti hakeutuisin samannäköisten, -uskoisten, -hajuisten ja -ruokaisten pariin. Erilaisuuden eksotiikka soveltuu interreilille, mutta kun pitäisi oikeasti elää arkeaan vieraassa kulttuurissa(=joku muu kuin ruotsi), niin sitä tahtoo olla oma itsensä.

Se ei vain toimi, että raahataan toiselta puolelta palloa jengiä tuhatmäärin tänne, ja sitten ihmetellään miksi ne ei leiki meidän kanssa. Ei niiden tarvitse, kun niillä on omat kaupat, koulut, kirkot ja limudiset..

Gattaca kirjoitti: Jostain kummasta syystä nuo lienee isossa maailmassa suomalaisia ilmiöitä tunnetumpia.

Johtunee suomi-markkinoinnin myöhäisestä heräämisestä..

Gattaca kirjoitti:Artyfartypiireissä, joihin itsekin kuulun. Ja ei Suomen muotoilu ole aikoihin mitään tehnyt. Marimekkoboomista, Wirkkalasta Aallosta ja Saarisesta on aikaa. Nykyään maailmankuuluja.. Suomessa.

Paskat kuulut. Viimeinen esimerkki Suomalaisesta arkkitehtuurista oli se Tallinnaan pykätty kulttuurikeskus vai mikälie nykytaiteen museo, jonka arkkitehdiksi valittiin suomalainen kauheaa huutoa vastaan. Koko Viron suurin kulttuuritapahtuma vuosiin, ja kaikki ovat helvetin tyytyväisiä lopputulokseen. Sattumaa? Joo. Kuinka monta kuuluisaa irlantilaista arkkitehtiä tiedät? Et yhtään? Sattumaa? Joo.

Gattaca kirjoitti:En tarkoittanut bashata Kalevalaa. Meinasin, että ei se nykyajan suomikulttuuriin liity kuin teoriassa, koulujen pakkolukemisena. Nimenomaan Kalevala on kova juttu, tosin osin Lönnrotin väärennys eli Kalavale. Tekisivät sitten Kalevalasta kunnon leffoja. Ei paljon auta jos Tolkien sitä luki ja vain suomalaiset tietää että sai sieltä vaikutteita.

Kuten manala sanoi, kulttuurin mitta ei ole se, että siitä tehdään vientituote. Vielä vähemmän se, että siitä tehdään hollywoodleffa.

Gattaca kirjoitti:On toki puolustustahto, edistykselliset keisarit ja sitten natsit liittolaisina. Kuitenkaan suomalaiset sotafilmitkään ei kiinnosta maailmalla.

Ymmärtääkseni tuntemattoman sotilaan elokuvaversiota pidetään aikamoisena klassikkona elokuvapiireissä. Kiinnostavatko norjalaiset tai tanskalaiset sotafilmit maailmalla?

Gattaca kirjoitti:On Sugarcubes/Björk kansan pienuuteen nähden kova juttu. Alkuvoimaa siinä kuulen. Suomesta ei koskaan tule senkään tasoista sukseeta. (jaa joo, kohta kaivat jonkun Himin levymyynnin esiin, olkoon). Nightwish nyt vaan on teennäistä paskaa. Tekotaiteelista jos mikä. Tylsää tusinaheviä ja sitten oopperalaulaja päälle kiekumaan.

Suomalaiset tekevät alkuvoimaisimman ja aidoimman musiikin, yllätys yllätys, suomen kielellä laulettuna. Sugarcubes ja Björk on ihan marginaaleja levymyynnillä mitattuna eivät mitenkään eroa edukseen tusinasta samanlaisesta.

Mitäs tekotaiteellista siinä on, että keksii jotain ihan uutta, ja tekee sen vielä tyylillä?

Gattaca kirjoitti:Irlantilainen kansanmusiikki on ollut maailmalla suosittua jo kauan ennen Riverdanceakin. Tanssipuolta irkutkin piti pitkään junttina, mutta olihan siinä tyylissä ainesta myös kaupalliseen menestykseen. Onnistuisiko Suomen kansanmusiikilla ja suomalaisten kansantanssien eunukkiköpättelyllä? No ei. Ei yksi Värttinä merkkaa.

En ole koskaan kuullut yhtään iirinkielistä biisiä radiosoitossa missään päin maailmaa, enkä oikeastaan yhtään irkkulaista kansantanssibiisiäkään. Ei vakuuta.

Gattaca kirjoitti:Totta kai kantri on kyldyyriteko ja alkuperämaa heti tunnistettavissa.

Jos kantri on kulttuuriteko, niin siinä tapauksessa minä olen Paavi. Suutele sormustani, syntinen. Mikä on kantrin alkuperämaa? Katsos kun kantrin alkuperämaan alkuperät ovat täällä euroopassa, ja se tulee maasta jolla ei ole lainkaan omaa kulttuurihistoriaa.

Gattaca kirjoitti:Jostain kummasta syystä nuo lienee isossa maailmassa suomalaisia ilmiöitä tunnetumpia.

Eli Fosters brandina on suurempi kulttuuriteko kuin Nokia brandina? Vaikka kyseessä on pissanmakuinen laimea peruslager, jollaisia tehdään joka maassa? Joku liki tuntematon belgialainen vehnäluostariolut on 10x suurempi juttu kulttuurisesti kuin Fosters, vaikka jokainen halvatun urpo ei olisi siitä kuullutkaan. Koska se on sille maalle omaa ja ominaista, jota ei muualta löydy.

Ann kirjoitti:

Gattaca kirjoitti: Jostain kummasta syystä nuo lienee isossa maailmassa suomalaisia ilmiöitä tunnetumpia.

Johtunee suomi-markkinoinnin myöhäisestä heräämisestä..

Ja myös maantieteellisestä sijoittumisesta kauas manner-euroopasta. Ja siirtolaisuuden suhteellisesta vähäisyydestä.

Manala (En jaksa lainata)
Voihan suomalaisuus olla meille itsellemme vaikka miten rikasta, mutta jos vertaillaan sen saavuttaman imagon vahvuutta muihin pikkukansoihin, niin sittenhän vertaillaan.

Ai Ruotsi?
-volvo
-saab
-bofors
-Ericson
-bergmanin neurootikkoleffat
-filmitähtiä, Ingrid Bergman, Liv Ulmann ym..
-abba
-Roxette
-seksuaalinen vapautuneisuus legenda maailmalla, ei väliä vaikka Suomi olisi saanut kiinni
-perinne pornossa
-sosialidemokratia
-Olof Palmen isottelut
-Nobel-komitea
-kuninkaalliset
-iso kaveri nimeltä Swede Clintin leffassa Heartbreak Ridge (vitsivitsi)
."Ruotsalainen kokki" Muppeteissa

Suomi:
-sauna
-Renny Harlin
-Kaurismäki
-Arto Paasilinna kuulemma nero Ranskassa
-Tom of Finland
-nokia, tosin luulevat japanilaiseksi
-Linux.. tai ei enää niin suomalainen

Suomessa ei osata hyödyntää perinteitä kaupallisesti.
Esim. skandinaavisten veitsien eli suomalaisittain puukkojen ("puuko"-sana kyllä tunnetaan) perinne Suomessa paljon jäljessä skandinaavien käsityöpajarenessanssista. Ja tehdasmarttiinit näyttää norskituttuni mukaan viimeistelyltään siltä kuin joku olisi runkkinut kahvalle ja antanut kuivua

Pehmovanukas kirjoitti: Paskat kuulut. Viimeinen esimerkki Suomalaisesta arkkitehtuurista oli se Tallinnaan pykätty kulttuurikeskus vai mikälie nykytaiteen museo, jonka arkkitehdiksi valittiin suomalainen kauheaa huutoa vastaan. Koko Viron suurin kulttuuritapahtuma vuosiin, ja kaikki ovat helvetin tyytyväisiä lopputulokseen. Sattumaa? Joo. Kuinka monta kuuluisaa irlantilaista arkkitehtiä tiedät? Et yhtään? Sattumaa? Joo..

Virossa? Joo ja suomalainen bändi nimeltä Siberia oli Big In Japan

Pehmovanukas kirjoitti:Kuten manala sanoi, kulttuurin mitta ei ole se, että siitä tehdään vientituote. Vielä vähemmän se, että siitä tehdään hollywoodleffa. ..

Pointti se, että Kalevalalla ei ole mitään kontaktia Suomen nykyiseen kansankulttuuriinkaan. Meille vain opetetaan niin. Saagatkin läheisempiä skandinaaveille. Oikeaa historiaa.

Pehmovanukas kirjoitti: Ymmärtääkseni tuntemattoman sotilaan elokuvaversiota pidetään aikamoisena klassikkona elokuvapiireissä. Kiinnostavatko norjalaiset tai tanskalaiset sotafilmit maailmalla? ..

Krhhmm.. ei taida niillä sotafilmejä olla, Tanskakin joutui antautumaan kun Saksa hyökkäsi virka-ajan jälkeen
Mutta esim "Talvisodasta" toivottiin kassamagneettia myös maailmalla, mutta ei suurta yleisöä kiinnosta jonkun pikkumaan tappelut silloin hyvisten puolella olleita ryssiä vastaan.

Pehmovanukas kirjoitti: Mitäs tekotaiteellista siinä on, että keksii jotain ihan uutta, ja tekee sen vielä tyylillä?..

Nightwish tyyliä? Se keinotekoinen pehmohevin ja oopperalaulun seksikiö ilman sisältöä, vain muotokikka? Meatloafissakin on enemmän tyyliä, oikeasti.

Pehmovanukas kirjoitti: En ole koskaan kuullut yhtään iirinkielistä biisiä radiosoitossa missään päin maailmaa, enkä oikeastaan yhtään irkkulaista kansantanssibiisiäkään. Ei vakuuta.

Moukka! Irkkufestarit sentään on olleet kova juttu Suomessakin jo vuosikymmeniä. Irkkumusa soi monissa leffoissakin. Dubliners ja Chieftains myyneet maailmanlaajuisesti kai miljoonia jo kauan ennen Riverdancea.

Pehmovanukas kirjoitti: . Mikä on kantrin alkuperämaa? Katsos kun kantrin alkuperämaan alkuperät ovat täällä euroopassa, ja se tulee maasta jolla ei ole lainkaan omaa kulttuurihistoriaa..

Kyllä se on enemmän Nashville kuin Bryssel.

Pehmovanukas kirjoitti: Eli Fosters brandina on suurempi kulttuuriteko kuin Nokia brandina? Vaikka kyseessä on pissanmakuinen laimea peruslager, jollaisia tehdään joka maassa? Joku liki tuntematon belgialainen vehnäluostariolut on 10x suurempi juttu kulttuurisesti kuin Fosters, vaikka jokainen halvatun urpo ei olisi siitä kuullutkaan. Koska se on sille maalle omaa ja ominaista, jota ei muualta löydy.

Tässä koko ajan olen miettinyt suuremman kuin suomalaisyleisön näkökulmasta tätä imagoa. En niinkään arvottanut sinällään. Pidänhän minä mämmistäkin. Jostain syystä suomalaiset ilmiöt ei hetkauta muuta maailmaa kovinkaan lujaa.

Ei vittu. Puhutaan kulttuuriperimästä ja kulttuurihistoriasta, niin yksi alkaa tarjoamaan saabia, volvoa, abbateensiä ja Olof Palmea.

Hyvä Suomi.

Herra Manala kirjoitti:Ei vittu. Puhutaan kulttuuriperimästä ja kulttuurihistoriasta, niin yksi alkaa tarjoamaan saabia, volvoa, abbateensiä ja Olof Palmea.

Hyvä Suomi.

Öh.. sä kai kysyit että miten Conanin yleisö Ruotsin tietäisi, et varsinaista kulttuurihistoriaa? En jaksa tarkastaa.

Gattaca kirjoitti:ä miten Conanin yleisö Ruotsin tietäisi, .

Tietää, kun joku suomalainen kertoi.

http://media.putfile.com/Brien---Sweden-Sucks

Väittääkö joku EI-tajunneensa, että vaikka Conan nyt suomalaisista pitääkin, koko suomijuttukertymä oli understatement-huumoria valtayleisölle tylsistäkin tylsimmällä ja merkityksettömällä maalla hehkutuksella? Voiko joku olla niin inva että luulee, että NBC:tä tai sen yleisöä oikeasti kiinnosti joku Suomi?

Gattaca kirjoitti:Väittääkö..

Mitä väliä. Kaikki julkisuus on vain hyvästä. Andy McCoyn sanoin, kirjoita mitä kirjoitat, kunhan katot että nimi on oikein.

onhan meillä juhannussaunassa koivuvihta?

Gattaca kirjoitti:Väittääkö joku EI-tajunneensa, että vaikka Conan nyt suomalaisista pitääkin, koko suomijuttukertymä oli understatement-huumoria valtayleisölle tylsistäkin tylsimmällä ja merkityksettömällä maalla hehkutuksella?

Sulla ei taida olla hajuakaan, mistä koko Suomi-juttu edes lähti liikkeelle?

Aito_Johanna kirjoitti:1) Kaiva esiin tammikuun tai helmikuun (en muista kumpi, ota itse selvää) HS Kuukausiliite. Jos isille ja äidille ei tule Hesaria, etsi kirjastosta. Siinä on juttu ulkomailla menestyneen ja arvostetun suomalaisen kirjailijan Arto Paasilinnan Ranskan-matkasta. Kertoessaan ranskalaisista Paasilinna-faneista juttu tuo varsin herkullisella tavalla esille, millaisena ranskalaiset Suomea ja suomalaisia pitävät ja miksi se heitä kiehtoo.
2) Toisten Suomi eli mitä meistä kerrotaan maailmalla. Toim. Hannes Sihvo. Atena Kustannus Oy. 1995

1.) Paasilinnan alkeellisten samaa toistavien (mutta kepeän viihdyttävien, myönnän) kirjojen luuleminen Taiteeksi Ranskassa onkin outoa. Olisivat edes tykästyneet Veikko Huoviseen, oikeasti luovaan ja fiksuun humoristiin.

Paasilinnahan viimeksi toikkaroi oliko se Lontoon lentokentällä kännissä "I AM A FAMOUS WRITER FROM FINLAND!" Sitä ennen tappeli Suomessa ravintolassa käskettyään ruokailevaa hevibändiä soittamaan "sininen ja valkoinen".

2.) Suomalaisen kirjoittama, ei lasketa

Herra Manala kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:Väittääkö joku EI-tajunneensa, että vaikka Conan nyt suomalaisista pitääkin, koko suomijuttukertymä oli understatement-huumoria valtayleisölle tylsistäkin tylsimmällä ja merkityksettömällä maalla hehkutuksella?

Sulla ei taida olla hajuakaan, mistä koko Suomi-juttu edes lähti liikkeelle?

Conanilla oli jatkojuttu, jossa loukkasi eri maita, aakkosjärjestyksessä. Suomesta tuli eniten palautepostia, myötämielistä. Sitten joku kertoi Conanin muistuttavan Tarjaa. Ja homman clou oli tosiaan että muistuttaa tuntemattoman, merkityksettömän maan naispressaa. Ja lähtee sinne tylsyyteen kuin valtiovieras, koska on siellä mitättömyydessä "jumala". Jos olisi ollut tunnetumpi maa, ei samaa jujua ollenkaan.

Siis etkö tosiaan tajunnut, että koko juttu oli vittuilua, joskin ystävällismielistä? Ja suuren yleisön kiksit siitä?

Pehmovanukas kirjoitti: Rooma on hyvä esimerkki siitä, mitä tekee kansainvaellus johon ei puututa.

Loistavan kaupungin, jossa on herkullista ruokaa?

Gattaca kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:1) Kaiva esiin tammikuun tai helmikuun (en muista kumpi, ota itse selvää) HS Kuukausiliite. Jos isille ja äidille ei tule Hesaria, etsi kirjastosta. Siinä on juttu ulkomailla menestyneen ja arvostetun suomalaisen kirjailijan Arto Paasilinnan Ranskan-matkasta. Kertoessaan ranskalaisista Paasilinna-faneista juttu tuo varsin herkullisella tavalla esille, millaisena ranskalaiset Suomea ja suomalaisia pitävät ja miksi se heitä kiehtoo.

1.) Paasilinnan alkeellisten samaa toistavien (mutta kepeän viihdyttävien, myönnän) kirjojen luuleminen Taiteeksi Ranskassa onkin outoa. Olisivat edes tykästyneet Veikko Huoviseen, oikeasti luovaan ja fiksuun humoristiin.

Paasilinnan suosio Ranskassa on jäänyt minullekin hieman mystiseksi. Tätä ehkä selittää se, että ranskalaisten tapa harrastaa jotain maata on melko friikkiä, lähentelee jonkinmoista monomaniaa. Yleensä ranskalaiset ovat melko tietämättömiä muusta maailmasta, mikä tietysti liittyy heidän kulttuurilliseen ja sivistykselliseen ylemmyydentunteeseensa vis-à-vis muu maailma. Toisaalta, sille on satunnaisesti joitain perusteitakin.

Ehkä tähän väliin olisi hyvä eritellä hieman omaa suhdettani rakkaaseen kotimaahani. Kansallisuus ja kansalaisuus ovat hyvin, hyvin ongelmallisia käsitteitä, jotka liittyvät hyvin, hyvin vaikeaan kysymykseen yhteisöstä ja sen ehdoista. Yhteisön merkitys sekä eroa tuottavana että yhdistävänä tekijänä tekee siitä ongelmallisen lähtökohdan, jos sitä käytetään poissulkemiseen. Humanistina, toisin sanoen ihmiskeskeisen maailmankuvan omaavana henkilönä lähtisin siitä, että oikeastaan ainoa ongelmaton yhteisö on maailmanyhteisö, toisin sanoen ihmiskunta, jonka ykseys on hämmentävää silloinkin, kun kulttuurillinen ja sosiaalinen konteksti on täysin erilainen. Ihmiset kaikkialla tunnustavat oikeudenmukaisuuden vaatimuksen oikeutuksen riippumatta siitä, missä määrin sillä on mahdollisuus toteutua annetussa yksittäistapauksessa.

Suhdetta maailmaan ja valtiojärjestelmään voisi ehkä lähestyä erottamalla toisistaan universalismin, kosmopolitismin, internationalismin, eurosentrismin, patriotismin ja nationalismin. Oma lähestymistapani on eklektinen ja pragmaattinen, ja sisältää piirteitä jokaisesta. Painotan yhtäältä sitä, että etiikan mahdollisuus ja demokraattisen ja oikeudenmukaisen valtiojärjestyksen vaatimus ovat universaaleja. Toisaalta katson, että kaikilla on ihmisyhteisön jäseninä maailmankansalaisuuteen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Kolmanneksi pidän välttämättömänä valtioiden välistä yhteistyötä ja joskus niiden velvollisuutta suojella ihmisarvoa myös omien rajojensa ulkopuolella. Neljänneksi olen eurooppalainen idealisti, koska uskon Euroopan "mission civilisatrice":en eli siihen, että demokratian ja Euroopan kohtalonyhteys on historiallinen tosiasia, jonka meille asettamat velvollisuudet meidän on kannettava. Viidenneksi hyväksyn patriotismin ajatuksen siitä, että legitiimin valtiojärjestyksen suojeleminen on sekä yksilökohtainen että kollektiivinen velvollisuus. Lopuksi tunnustan, että problemaattisuudestaan huolimatta nationalismiin liittyy myös positiivisia puolia kulttuurillisen ja sosiaalisen itseymmärryksen ja identiteetin kannalta. Edellä lausutun valossa lienee kuitenkin selvää, että pidän nationalismia samalla myös erittäin vaarallisena käsitejärjestelmänä.

Tästä johtuen kyse ei ole siitä, että pitäisin Suomea paskana maana. Vähän niinkuin vanhempiaan, kotimaataan ja kieliyhteisöään ei oikein voi valita, vaikka niitä voi kyllä joskus vaihtaa. Suomessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Suomi on järjestäytynyt, melko toimiva yhteiskunta, jossa yhteiskuntarauha vallitsee ja julkiset palvelut saavuttavat asiakkaansa. Suomalainen demokratia toimii kohtuullisesti; ihmiset ovat koulutettuja ja kielitaitoisia, ja Suomi on suhteellisen vauras maa.

Samaan aikaan kuitenkin maata asuttaa kansa, joka on umpimielistä ja puhumatonta ja joka on tehnyt barbariasta hyveen. Sivistystä ja kulttuuria halveksutaan ja vainotaan, varsinkin maaseudulla; kirjojen lukeminen on varsinkin miessukupuolen keskuudessa tuiki harvinaista. Vuosisatoja jatkuneet sodat, nälänhädät ja ankeat olot ovat piinanneet suomalaisia vuosisatoja. Talouden muutokset ovat olleet nopeita ja jättäneet omat jälkensä tähän raivaajakansaan. Selviäminen on edellyttänyt yksituumaisuutta ja uhrimieltä, jonka nimissä soraäänet on totuttu vaientamaan kuoliaiksi. Pikkusieluinen suomalainen pitää omaperäistä ajattelua haihatteluna, varsinkin jos se ei tuota mitään, vaikkapa uusia kännyköitä. Erilaisuus on rikos, varsinkin synkkämielisellä maaseudulla. Sattumanvarainen onnistuminen näkyy usein huonosti perusteltuna omahyväisyytenä ja pöyhkeytenä, johon sekoittuu muukalaisvihamielisyyttä ja avaran paikan kammoa. Siksipä suomalaiset eivät koskaan ole olleet liberaaleja, vaan sosialisteja, konservatiiveja tai agraariväkeä.

Kyseenalainen käsitys siitä, että yksin on aina pärjätty, on muuttunut vaatimukseksi, että kaikkien on aina pärjättävä yksin, minkä seurauksena moni ei pärjää. Siksi suomalaiselle on useimmiten hankala selittää vaikkapa kehitysavun tai rauhanturvaamisen mielekkyyttä, ellei vetoaa siihen, että muuten ukka-bukka-maan kansalaiset alkavat valua Suomeen. Ja johan alkaa nurkkapatriootti tarttua kättä pitempään.

Gattaca kirjoitti:Siis etkö tosiaan tajunnut, että koko juttu oli vittuilua, joskin ystävällismielistä? Ja suuren yleisön kiksit siitä?

Onko Conanilla mielestäsi joitain muitakin tapoja tehdä komiikkaa, kuin parodisoimalla asioita käyttäen "ystävällismielistä vittuilua"? Ja kolahtiko tämä Conan-juttu tosiaan sinun kansalaisitsetuntoosi noin kovaa, että tulit vakuuttuneeksi siitä, kuinka me emme ole kansana mitään? Voi nyyh.

Edelleenkään, tällä hommalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka moni tietää Suomesta jossain tyhmälässä. Se ei vaikuta maan kulttuuriasioihin millään tavalla.

Vadim kirjoitti:Ehkä tähän väliin olisi hyvä eritellä hieman omaa suhdettani rakkaaseen kotimaahani. Kansallisuus ja kansalaisuus ovat hyvin, hyvin ongelmallisia käsitteitä, jotka liittyvät hyvin, hyvin vaikeaan kysymykseen yhteisöstä ja sen ehdoista. Yhteisön merkitys sekä eroa tuottavana että yhdistävänä tekijänä tekee siitä ongelmallisen lähtökohdan, jos sitä käytetään poissulkemiseen. Humanistina, toisin sanoen ihmiskeskeisen maailmankuvan omaavana henkilönä lähtisin siitä, että oikeastaan ainoa ongelmaton yhteisö on maailmanyhteisö, toisin sanoen ihmiskunta, jonka ykseys on hämmentävää silloinkin, kun kulttuurillinen ja sosiaalinen konteksti on täysin erilainen. Ihmiset kaikkialla tunnustavat oikeudenmukaisuuden vaatimuksen oikeutuksen riippumatta siitä, missä määrin sillä on mahdollisuus toteutua annetussa yksittäistapauksessa.

Ainoa ongelmaton yhteisö on maailmanyhteisö…? Siis tuo on ideologiaa, tuo on utopia. Tässä oli keskusteltu aika pitkälti käytännöstä. Ja siitä että ei piitata mitä on todellisuus ja toimitaan ja keskustellaan sen mukaan mikä on se oma ideologia ja siitä miten olisi tosi kiva jos asiat olisivat.
Edelleen käytän koira ja kissa vertausta. Jonkun utopia on, että kyllä ne tykkää Oikeasti toisistaan. Miksi? Siksi koska se tuntuisi tosi kivalta. Utopia kun on yleensä nasta juttu ja se todellisuus kovemman puoleinen. Laitetaan siis ne kissa ja koira kerta toisensa jälkeen samaan koppiin kunnes ne pussaa. Parin kymmenen ruumiin ja neljänkymmenen trauman jälkeen haihattelija PÄÄTTÄÄ, että koppiin laitetut koirat ja kissat olivat jollain tavalla viallisia. Miksi? Koska toteutunut käytäntö ei vastannut teoriaa eli omaa maailmankatsomusta. Mutltikulturistihöpisijä on niin ylimielinen, että ryhtyy korjaamaan kissaa ja koiraa eikä omaa utopiaansa. Jostain tällainen ihminen on antanut itselleen vallan sanoa mitä kukin kansa ja kulttuuri Oikeasti on. Miksi? En tiedä. Sairasta. Ei kestetä asioiden todellista laitaa. Entä sitten kysymys: miksi koiran ja kissan PITÄISI pussata?

Vadim kirjoitti: Kosmopolitistina vastustan kulttuurikäsitystä, joka perustuu niinkin sattumanvaraiseen, vaikeasti määriteltävään ja poliittisesti ongelmalliseen asiaan kuin "kansa". Siksi en oikeastaan kannata multikulturalismia tai edes suvaitsevuutta. Edellisessähän oletetaan, että muissa kulttuureissa on jotain, mikä kismittää ja mitä silti pitäisi sietää.

Kerrotko vielä miten tämä näkemyksesi yllä (ja se humanismisi) toteutuu seuraavissa:

Vadim kirjoitti: Suomi on myös tympeän ahdasmielinen paikka, jossa kaikkeen erilaisuuteen suhtaudutaan kielteisesti.

Vadim kirjoitti: suomalainen kulttuurielämä (mikäli sellaista on)

Vadim kirjoitti: Miksi kukaan näistä "tasaveroisista" hahmoista viitsisi tulla Suomeen? Täällä on huono sää, synkkämielistä ja rasismiin taipuvaista väestöä,

Tämä on paras:

Vadim kirjoitti: Samaan aikaan kuitenkin maata asuttaa kansa, joka on umpimielistä ja puhumatonta ja joka on tehnyt barbariasta hyveen. Sivistystä ja kulttuuria halveksutaan ja vainotaan, varsinkin maaseudulla; kirjojen lukeminen on varsinkin miessukupuolen keskuudessa tuiki harvinaista.

Ai, kato! Nyt löytykin kansa. Kysymyksiä:

1. Millä tavalla suomalaiset ovat tehneet barbariasta hyveen? Ja kun olet vastannut tähän vertaatko sitä vaikka islamin oppien alla eläviin kansoihin.

2. Miten Suomessa konkreettisesti vainotaan ja halveksutaan sivistystä ja kulttuuria?

3. Miten käy ilmi, että kirjojen lukeminen on tuiki harvinaista?

Viimeinen on varsinkin ongelmallinen, koska oletan että sinä luet kirjoja vaikka mistään se ei käy ilmi, joten todella mielenkiinnolla odotan miten olet päätynyt tähän.

Ja entä tämä:

Vadim kirjoitti: Pikkusieluinen suomalainen pitää omaperäistä ajattelua haihatteluna, varsinkin jos se ei tuota mitään, vaikkapa uusia kännyköitä.

Tuollaiset ylimääräiset tekijät haisevat pahalle. Ylimääräinen tekijä yllä on ”suomalainen”.

Mielestäni jokainen joka kutsuu itseään humanistiksi, mutta samalla omaa käsittämättömät ennakkoluulot tiettyä ihmisryhmää kohtaan ei voi kutsua humanistiksi. Sinä tuomitset maaseudun sen vähemmistön perusteella ja sitten tuomitset suomalaiset maaseudun perusteella.

Vadim kirjoitti: Siksi suomalaiselle on useimmiten hankala selittää vaikkapa kehitysavun tai rauhanturvaamisen mielekkyyttä, ellei vetoaa siihen, että muuten ukka-bukka-maan kansalaiset alkavat valua Suomeen. Ja johan alkaa nurkkapatriootti tarttua kättä pitempään.

Jännää. Ainoat tapamaani suomalaiset, jotka eivät ole ymmärtäneet kehitysavun tai rauhanturvaamisen mielekkyyttä ovat olleet pilottirotsivajakkiääliöitä. Siis niinku aika pikku posse. Minä kun olen Oikeasti humanisti ei pienessä mielessäkään ole herännyt halveksunta ja/tai tuomarointi ryhmää kohtaan yksilön takia.

Ja Herra Kosmopoliitti: kerrotko vielä MISSÄ YHTEISÖSSÄ JA/TAI MAASSA ASIAT OVAT TOISIN? Siis huomattavati paremmin kuin täällä? Toisin sanoen mikä kansa sinua miellyttää enemmän?

SnapaHead kirjoitti:... harhojen oikomista...

Ja Herra Kosmopoliitti: kerrotko vielä MISSÄ YHTEISÖSSÄ JA/TAI MAASSA ASIAT OVAT TOISIN? Siis huomattavati paremmin kuin täällä? Toisin sanoen mikä kansa sinua miellyttää enemmän?

No vaikka missä! Pariisissa shoppaileva on epäilemättä hyvin perillä Ranskan maaseudun junttiväestön arvoista ja asenteista! Ja monen Vuosaaressa asutun vuoden jälkeen on epäilemättä selvillä siitä, mikä positiivnen vaikutus maahanmuuttajaryhmillä on ympäristön viihtyvyyteen ja turvallisuuteen!

Ihan turha edes keskustella aiheesta jätkän kanssa, joka puhuu itsestään konkreettisena esimerkkinä keskustelussa maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta. Kyllä se onkin kauhea elintasopako-kulttuurishokki kun varakas suomalainen diplomaatti menee Belgiaan! Kuohuttavaa, tähän täytyy saada loppu!

Tämä suomalainen diplomaatti on itse asiassa eurooppalainen diplomaatti, joka asuu Afganistanissa ja joka on asunut Belgian lisäksi Ranskassa, Luxemburgissa ja Kosovossa. Suomi ei maksa minulle palkkaa, kiitos kysymästä.

Juntteja on joka puolella, tietenkin; ja kosmopolitistin (mikä on eri asia kuin kosmopoliitti) vihollisia ovat tyypillisesti nationalistit ja fasistit, joihin luonnollisestikin luen myös islamismin useimmat suuntaukset. Tyypillisesti kosmopolitismi suuntautuu totalitarismia vastaan, ja juuri siksi kaikki totalitaariset järjestelmät ovat pyrkineet kitkemään kosmopolitismin yhteiskunnassa juuriaan myöten - stalinistien, fasistien ja islamistien tärkein vihollinen on aina ollut kosmopolitismi ja kaupungin implikoima aatteiden, kulttuurien ja rotujen sekoittuminen. Tässä mielessä kosmopolitismi on globaalien ongelmien leimaamassa nykymaailmassa ainoa toivomme. Siksi määrittelenkin oman eettisen asenteeni nimenomaan kosmopolitismin kautta.

Kysymys ei ole siitä, onko Suomi parempi vai huonompi maa kuin joku toinen. Nämä ovat makuasioita, ja useimmissa maissa on hyvät ja huonot puolensa, joita on yhtä vaikea vertailla keskenään kuin omenia ja appelsiineja. Kyse on siitä, että Suomi on minun kotimaani, ja minulla on velvollisuus suhtautua siihen vähintään yhtä kriittisesti kuin muuhunkin maailmaan. Ystäväni ovat tietenkin avarakatseisia, sivistyneitä ja lukeneita ihmisiä, mutta armeijassa aloin pikku hiljaa ymmärtää, etteivät asiat ole yhtä onnellisesti koko Suomessa. Monilla pahoinvointi-indikaattoreilla mitattuna Suomi on tilastojen kärki- tai häntäpäässä, riippuen siitä, mistä suunnasta asiaa haluaa katsoa; väkivaltainen käytös ja mieskunnian puolustaminen nyrkein on usein hyväksyttyä, minkä seurauksena väkivaltatilastot näyttävät eurooppalaisittain rumilta, ja ihan kantaväestön ansiosta; itsemurhia tehdään paljon, ja alkoholismi on kansantauti.

Maahanmuuttajavihamielisyys on yksi suomalaisen umpimielisyyden ilmentymistä. Valitettavasti se myös estää rationaalisen keskustelun yhteiskuntaamme uhkaavasta taloudellisesta katastrofista ja kulttuurillisesta taantumasta. Toisaalta, koska maahanmuutto on osittain poliittisista päätöksistä riippumaton ilmiö, tilastojen valossa tilanne näyttää olevan vähitellen paranemaan päin; 90-luvulla ulkomaalaisten määrä Suomessa on noin viisinkertaistunut 20 000:sta 100 000:een. Hyvä niin. Huono juttu vain on se, että institutionaalinen rasismi estää edelleenkin tämän työvoimareservin tehokkaan käytön.

Ja tätä en sano tarkoittaen, ettei maahanmuuttajienkin arvostelua voisi harrastaa. Integroiminen, jota itsekin lämpimästi kannatan, on poliittinen kysymys, joka vaatii poliittisia ratkaisuja. Oikea johtopäätös Euroopan siirtolaisongelmista on, että asiat voidaan tehdä paremmin. Väärä johtopäätös on, että siirtolaisista pitäisi tai edes voisi jotenkin hankkiutua eroon.