Kitinä

BrianW kirjoitti: Viimeksi Stadionilla, kaikkien kuntoilijoiden kantaisä, Keith, teki komeasti spagaatin Telecasteriaan soittaessaan. Itse en siihen pysty eikä moni muukaan, vaikka olisi kaksikymppinen.

Kuinka moni selväjärkinen maksaa siitä ilosta, että näkee jonkun pystyynkuolleen fossiilin venyttävän itseään yli kipukynnyksen? Selvästikin joku reilusti yli kakskymppinen. Antaa uskoa siihen, että jaksaa elää itsekin yli talven? Muuta selitystä en tähän keksi.

Klassikoilla rahastaminen on surullista. Eiköhä ne sen Kirkankin kaiva ylös, että saadaan mestarit lavalle vielä kerran poijaat..

Ann kirjoitti:Antaa uskoa siihen, että jaksaa elää itsekin yli talven? Muuta selitystä en tähän keksi.

Klassikoilla rahastaminen on surullista. Eiköhä ne sen Kirkankin kaiva ylös, että saadaan mestarit lavalle vielä kerran poijaat..

Ehhehhee...Tällainen ilmiö siinä on pakko olla takana! Olin itse viime keikalla duunissa tuolla Rollareiden keikalla ja voin sanoa, että en missään ikinä koskaan ole nähnyt niin paljon käteistä rahaa samassa paikassa, kun siinä tiskin takana. Jumalauta! Jengi on hullua! Joistain Keith ja Mick NUKEISTA maksettiin pokkana 225 euroa zipale ja vielä kiljuttiin lisää, kun ne oli jo ajat sitten loppu. Viissataset vaan lenteli ja sai poimia niitä tauotta koko kolme tuntia pahvilaatikkoon takanaan, kun kato pakko saada joku todiste, että Mickin on nyt nähnyt kärpäsenpaskan kokoisena tuolla lavalla...

Mä näin sen tietysti lähietäisyydeltä kasvotusten, mutta se onkin sitten taas jo toinen juttu.. Yhtä ruma on muuten kuin kuvissakin tai jopa rumempi. Ainoastaan ehkä just Kirka voi olla yhtä ruma, joten se siitä.

Ann kirjoitti:
Kuinka moni selväjärkinen maksaa siitä ilosta, että näkee jonkun pystyynkuolleen fossiilin venyttävän itseään yli kipukynnyksen? Selvästikin joku reilusti yli kakskymppinen. Antaa uskoa siihen, että jaksaa elää itsekin yli talven? Muuta selitystä en tähän keksi.

Klassikoilla rahastaminen on surullista. Eiköhä ne sen Kirkankin kaiva ylös, että saadaan mestarit lavalle vielä kerran poijaat..

Rauhaa, enhän minä sinua sinua Rollareita katsomaan pakota.

Ja kyllä, olen selvästi yli kaksikymppinen.

Mitä pahaa on siinä, että soittaa niitä kappaleita, joita 99% yleisöstä haluaa kuulla ? Varsinkin kun on tullut ne itse sävellettyä ja levytettyä.

Kirkaa tähän on turha sotkea. Kylmänä mikä kylmänä.

Minä kun tykkään bluesista, roots-musiikista ja yleensäkin perinteistä kamasta, jossa on havaittavissa melodiaakin, niin olen joutunut vetämään rajan siihen, että kitaristin ym on sentään pystyttävä soittamaan seistän eikä tuolilla istuen. Siksi joku B.B King sentään täytyi jättää väliin.

Mutta, turha tästä on kiistellä. Sinä olet uskossasi yhtä vahva kuin PetriF ja minä omassani. Hienoahan se on, että kauniissa nuoressa naisessa on näkemystä ja tulta.

BrianW kirjoitti:Mitä pahaa on siinä, että soittaa niitä kappaleita, joita 99% yleisöstä haluaa kuulla ? Varsinkin kun on tullut ne itse sävellettyä ja levytettyä.

Kävin Rolling Stonesin konsertissa vuonna 2003 ja nyt menen taas elokuussa. Viime vuosina olen käynyt lisäksi Paul McCartneyn, Ray Daviesin ja John Fogertyn keikoilla. Heinäkuussa menen kuuntelemaan The Who'ta. Ainoa asia, mikä minua harmittaa on se, etteivät Jimi Hendrix, Keith Moon, George Harrison, John Entwistle, John Bonham, Frank Zappa, Stevie Ray Vaughan ja John Lennon enää elä. Ja että Chuck Berry on lopettanut keikkailun.

perinteistä kamasta, jossa on havaittavissa melodiaakin

Tosiasia on, ettei Pete Townshendin ikäpolven jälkeen ole juuri tehty hyvää musiikkia.

-Superior- kirjoitti: Tosiasia on, ettei Pete Townshendin ikäpolven jälkeen ole juuri tehty hyvää musiikkia.

Väärin, tämän tyyppisiä lausuntoja käyttävät pätemisentahtoiset musapuritanistit , joiden ainoa tavoite on päästä sanomaan hiljaa rivien välistä: Ette te tajua oikeasta musiikista mitään , mutta minäpäs tiedän!!11

Se ettet sinä tajua uutta hyvää musiikkia , ei tee siitä huonoa. Eikä se , etten minä esim tajua mikä ihme on tää hype beatleseiden takana, tee siitä huonoa musiikkia.

Haemaeraemies kirjoitti: tämän tyyppisiä lausuntoja käyttävät pätemisentahtoiset musapuritanistit

Hmph.

Eikö tässä ole enemmän kyse pikkunäppärästä ja -älykkäästä nuoresta ihmisestä, jonka on saatava luoda merkitystä elämälleen idioottimaisilla lausunnoillaan. Musiikin kanssa sillä ei ole sen enempää tekemistä kuin millään muullakaan kulttiajatuksella.

The Ark Ankkarockiin

Voisi Vantautua jo tuon takia.

Gwen Stefani lokakuussa Hartwall Areenalla!

BrianW kirjoitti: Mutta, turha tästä on kiistellä.

Ei tässä mitään kiistellä. Mun simpukkaa ei vaan kosketa joku golfosakkeenomistaja vaippahousu geriatri piiskaamassa rivareihinsa jämähtäneita pisnesmiehiä muovituopit kädessä aikakonehurmokseen.

Eihän Connerykään ole enää Bond. Se on ny Indyn isä.

Haemaeraemies kirjoitti:Väärin, tämän tyyppisiä lausuntoja käyttävät pätemisentahtoiset musapuritanistit, joiden ainoa tavoite on päästä sanomaan hiljaa rivien välistä: Ette te tajua oikeasta musiikista mitään, mutta minäpäs tiedän!!11

Mistä johtuu, että kaikilla muilla ihmisillä saa olla henkilökohtaisia mieltymyksiä, tunteita ja ajatuksia, paitsi minulla? En ole nyt ihan varma, mutta minulla ei aivan välttämättä ole yleispätevää tunnemaailmaa, joka koskee jokaista. Kun kuuntelen Amy Winehousea, minusta tuntuu etten pidä Amy Winehousesta. Kun kuuntelen The Who'ta, minusta tuntuu että pidän The Who'sta. En voi tälle mitään.

Taidan olla kammottava ihminen.

-Superior- kirjoitti:Taidan olla kammottava ihminen.

Kyllä se siitä.

Elämä opettaa.

-Superior- kirjoitti:Tosiasia on, ettei Pete Townshendin ikäpolven jälkeen ole juuri tehty hyvää musiikkia.

Sä oot vaan ns. vanhoihin nahkoihin tehty. Jopa tälläinen melkein-40-vuotias-ikäloppu-kääkkä on valmis myöntämään että kontemporaari musiikki voi potkia - erittäinkin lujaa jopa, joskin uudet kick-ass-tason vedot ja vetäjät ovat huomattavasti harvemmassa.

Sheetlord kirjoitti:

-Superior- kirjoitti:Tosiasia on, ettei Pete Townshendin ikäpolven jälkeen ole juuri tehty hyvää musiikkia.

Sä oot vaan ns. vanhoihin nahkoihin tehty. Jopa tälläinen melkein-40-vuotias-ikäloppu-kääkkä on valmis myöntämään että kontemporaari musiikki voi potkia - erittäinkin lujaa jopa, joskin uudet kick-ass-tason vedot ja vetäjät ovat huomattavasti harvemmassa.

Mä taas ajattelisin, että se helposti vain tuntuu siltä, että ne ovat nykyään harvemmassa. Kyllä se musiikki varmasti suurimmalta osin oli tyhjänpäiväistä potaskaa entisvanhaankin, mutta eihän niistä paskoista ja mitäänsanomattomista nykyään kukaan enää muista. Vuosikymmenien takaisista artisteista ihmisten mieliin ovat jääneet vain ne, jotka ansaitsivat mieliin jäädä. Niiden päälle vielä sitten kullitellut muistot, legendat ja salaperäiset kuolemat "liian nuorena".

Toisaalta taas tuohon maailman aikaan näitä musiikkilajityyppejä oli melko lailla rajoitetumpi määrä ja trendit oli toista. Silti olen siitä samaa mieltä, että se vain tuntuu vellovan informaatiotulvan keskellä, että näitä entisaikojen kaltaisia pumppuja ei enää ole. On niitä, mutta tulvasta pitää pystyä suodattamaan ne helmet. Sen lisäksi materiaalin tuottaminen julkaisukuntoon on nykyään kokolailla helpompaa kuin 30 vuotta sitten, joten sitä tavaraa kyllä on tarjolla. Se pitää vain löytää. Välillä tuntuu että isoimmat vonkaleet löytyvät kaikkein pienimpien kivien alta. Vai miten se nyt menee...

Sheetlord kirjoitti:

-Superior- kirjoitti:Tosiasia on, ettei Pete Townshendin ikäpolven jälkeen ole juuri tehty hyvää musiikkia.

Sä oot vaan ns. vanhoihin nahkoihin tehty. Jopa tälläinen melkein-40-vuotias-ikäloppu-kääkkä on valmis myöntämään että kontemporaari musiikki voi potkia

Samaa mieltä olen. Tykkään vain julistaa, koska hyvin harvoin olen minkään asian suhteen niin vakavissani, ettenkö voisi niin tehdä. Isikin sanoo paskanpuhujaksi.

bedlam kirjoitti:Mä taas ajattelisin, että se helposti vain tuntuu siltä, että ne ovat nykyään harvemmassa. Kyllä se musiikki varmasti suurimmalta osin oli tyhjänpäiväistä potaskaa entisvanhaankin, mutta eihän niistä paskoista ja mitäänsanomattomista nykyään kukaan enää muista.

Luulen, että isolta osin kyse on siitä, että ennen oli huomattavasti pienemmät markkinat ja siten tarjontakin paljon vähäisempää. Levytyssopimuksen saadakseen piti todella osata jotain. Nykyisin musiikkiteollisuus on laajentunut eksponentiaalisesti sekä kasvaneiden markkinoiden että moninaistuneiden jakelukanavien johdolla, että on varaa tuottaa huonompaakin musiikkia löytäen silti kuulijakuntaa.

Kiinnostava esimerkki:
http://www.hotpopsongs.com/Music/Billboard/1964.html
http://www.hotpopsongs.com/Music/Billboard/1998.html

-Superior- kirjoitti: Kiinnostava esimerkki:
http://www.hotpopsongs.com/Music/Billboard/1964.html
http://www.hotpopsongs.com/Music/Billboard/1998.html

No mutta minusta esim. nuo tuolta listalta löytyvät Beatlesin rallatukset eivät todellakaan ole mitään suuria sävellyksen taidonnäytteitä. She loves you, jeejeejee, I want to Hold Your Hand, sellaista vartissa sävellettyä rillumareipoppiahan nääkin on. Nämä radiohittilistat tietty ovat huonoja muutenkin musiikin kehityksistä ja suuntauksista puhuttaessa.

bedlam kirjoitti:sellaista vartissa sävellettyä rillumareipoppiahan sekin on.

On on on, mutta koska tuolloin ei ollut olemassa samasta biisistä nanogaziljoonaa variaatiota, se kolahti kansaan.

Jeee. Puistoblues, 30.6.2007, tänä vuonna 30 vuotta.
Mentävä se on taas naatiskelemaan hyvästä blues/rock musasta.
Johnny Winter, Keb Mo ja Billy Boy Arnold&Jody Williams jne.

Taitaa olla mulle jo 15 kerta siellä paikan päällä.
Niin kauan käyn Puistobluesissa, kun henki vaan pihisee.

martza kirjoitti:Jeee. Puistoblues, 30.6.2007, tänä vuonna 30 vuotta.
Mentävä se on taas naatiskelemaan hyvästä blues/rock musasta.
Johnny Winter, Keb Mo ja Billy Boy Arnold&Jody Williams jne.

Niin, siis onhan se käytävä tsekkaamassa nämä efektit, mutta mutta...

Jotenkin tässä maistuu pettymyksen karvas kalkki. Kaikki se hehkutus 30v kekkereistä, kovista kiinnityksistä ja sitten tässä on lopputulos. Kaislikossa suhisee ja suhina kertoo, että joku iso kiinnitys kusi reisille heti Winterin kiinnityksen jälkeen ja sen jälkeen olikin jo kiire. Tiedä näitä huhumyllyjä.

No jos jotain saisi toivoa, niin se olisi Keb' Mo' klubilla yksin kitaransa kanssa. Kaveri on bändin kanssa aika lässy. Ei oikein kutita. Mutta kun hän hämyilee suistolla, niin homma toimii jo paremmin.

bedlam kirjoitti:No mutta minusta esim. nuo tuolta listalta löytyvät Beatlesin rallatukset eivät todellakaan ole mitään suuria sävellyksen taidonnäytteitä.

Kiinnostavaa tuossa vuoden 1964 Billboard-listassa on mielestäni enemmänkin se, että vain paria kolmea esiintyjää lukuunottamatta jokainen Top 20:ssä oleva on pysynyt suosittuna nykypäivään asti. Uudempaa listaa katsellessa puolestaan tuntuu, että on ihme, jos ketään sillä olevaa jaksetaan kuunnella enää 10 vuoden kuluttua. Saati neljänkymmenen.

-Superior- kirjoitti:

bedlam kirjoitti:No mutta minusta esim. nuo tuolta listalta löytyvät Beatlesin rallatukset eivät todellakaan ole mitään suuria sävellyksen taidonnäytteitä.

Kiinnostavaa tuossa vuoden 1964 Billboard-listassa on mielestäni enemmänkin se, että vain paria kolmea esiintyjää lukuunottamatta jokainen Top 20:ssä oleva on pysynyt suosittuna nykypäivään asti. Uudempaa listaa katsellessa puolestaan tuntuu, että on ihme, jos ketään sillä olevaa jaksetaan kuunnella Lasolia tinaamatta enää 10 vuoden kuluttua. Saati neljänkymmenen.

Hyvin muotoiltu tämä kestävyys-ajatus. Nyt kyllä perspektiiviä muodostaakseni, pitää kysyä Bedlamilta, että mitkä ovat mielestäsi suuria sävellyksen taidonnäytteitä?

BrianW kirjoitti:

-Superior- kirjoitti:

bedlam kirjoitti:No mutta minusta esim. nuo tuolta listalta löytyvät Beatlesin rallatukset eivät todellakaan ole mitään suuria sävellyksen taidonnäytteitä.

Kiinnostavaa tuossa vuoden 1964 Billboard-listassa on mielestäni enemmänkin se, että vain paria kolmea esiintyjää lukuunottamatta jokainen Top 20:ssä oleva on pysynyt suosittuna nykypäivään asti. Uudempaa listaa katsellessa puolestaan tuntuu, että on ihme, jos ketään sillä olevaa jaksetaan kuunnella Lasolia tinaamatta enää 10 vuoden kuluttua. Saati neljänkymmenen.

Hyvin muotoiltu tämä kestävyys-ajatus. Nyt kyllä perspektiiviä muodostaakseni, pitää kysyä Bedlamilta, että mitkä ovat mielestäsi suuria sävellyksen taidonnäytteitä?

Pakko huutaa väliin.. Nykyisistä Dream Theaterin Octavarium täyttänee kriteerit. Varsinkin live versio sinfonia orkestereineen. Sävelyken taidonnäyte on sanana kovin kylmä sillä eihän se sinällään mikään itseisarvo ole. Omassa pikku kaapissani arvostan kuitenkin salaa yleisesti biisuja, joista voidaan puhua "teoksina" Ugh!

-Superior- kirjoitti: Tosiasia on, ettei Pete Townshendin ikäpolven jälkeen ole juuri tehty hyvää musiikkia.

En näistä petetownspedeistä tiedä, mutta ainakin W.A.S.P:in Last Command ilmestyi 1985.

-Superior- kirjoitti:

Sheetlord kirjoitti:

-Superior- kirjoitti:Tosiasia on, ettei Pete Townshendin ikäpolven jälkeen ole juuri tehty hyvää musiikkia.

Sä oot vaan ns. vanhoihin nahkoihin tehty. Jopa tälläinen melkein-40-vuotias-ikäloppu-kääkkä on valmis myöntämään että kontemporaari musiikki voi potkia

Samaa mieltä olen. Tykkään vain julistaa, koska hyvin harvoin olen minkään asian suhteen niin vakavissani, ettenkö voisi niin tehdä. Isikin sanoo paskanpuhujaksi.

bedlam kirjoitti:Mä taas ajattelisin, että se helposti vain tuntuu siltä, että ne ovat nykyään harvemmassa. Kyllä se musiikki varmasti suurimmalta osin oli tyhjänpäiväistä potaskaa entisvanhaankin, mutta eihän niistä paskoista ja mitäänsanomattomista nykyään kukaan enää muista.

Luulen, että isolta osin kyse on siitä, että ennen oli huomattavasti pienemmät markkinat ja siten tarjontakin paljon vähäisempää. Levytyssopimuksen saadakseen piti todella osata jotain.

Tässä on nyt hölönpölönpöppöötä. On totta, että nykyään on enemmän shittiä kuin muinoin. Tuo ei kyllä ole totta, että ennen olisi tarjonta ollut vähäisempää. Ei sitten millään. Jengi ei ole kuullut eikä osaa etsiä. Pelkkä proge-scene on aivan saatanan valtava, ja toki sinne mahtuu tiluliluheissansaa-luovuudeltan köyhää kikkailua ihan vitusti, mutta perkeleenmoinen määrä kamaa, joka ei ole suuren yleisön tiedossa. Hyvä esimerkki on hollantilainen Focus. Siitä vain koneeseen raita Hocus Pocus, vissiin ainoa "hitti". Sitten on blues-rock-saralta Budgie, joka on myös "iso", mutta tuntematon.

Ero nykyaikaan on se, että ennen se hyvä paska soi radiossa ja oli listoilla jolloin perustiitiäisetkin sai hyvää rojua. Nykyään se pitää kaivaa, aivan kuten ennenkin piti kaivaa ne loput hyvät ja sen ajan epäkaupalliset.
90-luvulla tullut stonerpössis on synnyttänyt helvetin hyvää kamaa. Ruotsista löytyy älytön läjä perkeleen tiukkoja livepoppoita (osa myös levyllä kovia), jotka sitten ovat jenkkien pikkulevypuljujen listoilla.

Hyvää musiikkia laidasta laitaan on tullut tähän päivään saakka, mutta on totta etteipä ole juuri näkynyt Nick Cave Part Kakkosta, Tom Waits Part Kakkosta (no, tricky musiikillisesti jälkeläinen, mut ei kelpaa tähän), mutta joitain solisteja sen sijaan on nähty. Morrisonille ei löydy, mutta vähintäänkin nykypäivän Robert Plant on John Garcia ja ihan Suomesta löytyy nykypäivän Joplin eli Marjo Leinonen. Molemmat kuuluvat yllä olevaan porukkaan God- ja Goddess-statuksilla. Mitään Floydia ei tulla koskaan kuulemaan.

Jos haluaa suht uutta vitun hyvää roinaa niin helpoiten saatavilla olisi varmaankin Brant Bjorkin Keep Your Cool ja Saved by Magic.

Superior: Kerropa minkä vitun takia mennä katsomaan Pauli Mäkkärtkäinäistä? Toinen jalka haudassa olevaa miljardööriä joka veivaa jotain keltasta sukellusvenettä Mikko Alatalo perseessä.

BrianW kirjoitti:

voyager2 kirjoitti:Nyt kyllä perspektiiviä muodostaakseni, pitää kysyä Bedlamilta, että mitkä ovat mielestäsi suuria sävellyksen taidonnäytteitä?

Pakko huutaa väliin.. Nykyisistä Dream Theaterin Octavarium täyttänee kriteerit.

Pakko huutaa tähän väliin, että tuo Octavarium taas minun mielestäni on maailman järkyttävintä skeidaa jopa kyseisen orkesterin asteikolla. Bändi kyllä on tehnyt uransa aikoina kerrassaan loistaviakin biisejä, mutta tuo viisu edustaa mielestäni orkesteria kauheimmillaan.

Mutta progressiivisen rockin/metallin lajityypistä voin nyt kysymykseen paiskata Tool-yhtyeen koko Lateralus-levyn. Siinäpä vasta hienosti rakennettu teos ja luultavimmin koko vuosituhannen paras levy tähän mennessä.

Säveltämisen taidonnäyte oli tietenkin huono sanavalinta. Beatles-rallatukset ovat täydellisiä juuri sellaisenaan, niistähän on ihmisten mielissä tullut ikivihreitä klassikoita. Eikä siinä ole todellakaan mitään pahaa, että kyseiset biisit olisi voitu säveltää parissa minuutissa. Mutta itse pidän enemmän sellaisesta musiikista, josta saattaa uusia ulottuvuuksia löytää jopa kymmenien kuuntelukertojen jälkeen. Draamankaarista ja tunteikkuudesta. She Loves You JEE JEE JEE ei minusta tarjoile mitään näistä.