Onhan tuota vainoharhaisuutta.
Oma Citytarinani:
Vuonna kuokka ja lapio todella mokasin Cityssä.
Verraten vittuuntuneena ja pettyneenä tein sen mielestäni ainoan yksityisviestin paljastukseni, eli postasin pätkän erään Cityneidon meiliä, jossa periaatteessa viaton yöpymissuunnitelma. (ja köh.. ehkä myöhemmin yksittäisiä sanoja novellistaan). Naisen oikeaa nimeä en edes tiennyt.
Siitä sain huonon maineen, jota mielestäni on liioiteltu. Tyhmästi tehty silti. (Sovimme kyllä asian eikä tappanut minua kun myöhemmin kovin varattuna minut tapasi)
No anyway, miespuolinen Cityläinen, jonka silloin arvelin olevan sen mieliharmini osittainen aiheuttaja, alkoi lähettää minulle viestejä, joissa hienosti kiertäen uhkaili brutaalilla väkivallalla. Äijä on 125-kiloinen hormonikaappi.
Ja joku paljasti nimeni Cityn palstoilla kostoksi.. se on luultavasti pahin juttu mun loppuelämän maineen kannalta.
Kun bodarille vittuilivat palstoilla muista syystä muutkin, mies luuli, että minä olen kaikkien niiden vittuilujen takana. En ollut, käytin vain omaa nikkiä. Ja lähetti taas noottia piilouhkauksin. Lisäksi oli lähettänyt samanlaista postia niille, joita minuksi luuli. Yksi sitä postia saaneista meilasi sitten minulle, ja arveli sen lihakasan seonneen.
Sitten aloin minäkin vainoharhailla.
Yhtenä talvi-iltana soi ensin summeri ja sitten ovikello (olivat päässeet jotenkin sisään). Kumma aavistus, en avannut. Askeleet meni taas alakertaan. Kurkin ikkunasta ja siellä näkyi kaksi ihan helvetin leveää bodarin selkää, mutta ei kasvoja portaikon lipan alta. Mietin olisko se tosiaan niin hullu, että tulee tänne saakka.
Sitten pari viikkoa kävelin työmatkan käsi talvitakin taskussa, se iso tappolinkkarini valmiiksi kämmenessä, ympäristöä tarkkaillen.
(Edit: kyllähän sitä muutenkin bodareista selviäisi
, mutta kun tällä oli teleskooppipamppu, jota miitissä esitteli)
Hyvin todennäköisesti sekoilin ja vainoharhailin.
Mutta.. nyt vaikuttaa, että täällä ON vaarallisia hulluja, muitakin kuin minä