Kitinä

urpiainen kirjoitti:

aasi kirjoitti:Nimimerkki exPertti kuulostaa niin sopivalta tähän skenaarioon.

Voihan se arkisemmin viitata myös entiseen asiantuntijuuteenkin.

http://naurunappula.com/492899/horatio.jpg

exPertti kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Tulehduskipulääkkeistä:

http://yle.fi/uutiset/tulehduskipulaakk ... le/6661164

Asiasta kukkaruukkuun.

Tuossa puhutaan, että "tulehduskipulääkkeille ei ole vaihtoehtoa", maailmanlaajuisesti käytetyin ns. ei-tulehduskipulääke sivuutetaan sanomalla "se voi haitata maksaa". Aika pintapuolista.

Miten pitkään pitää putkeen syödä parasetamolia turvallisia annoksia kunnes alkaa maksa-arvoissa edes näkyä?

3 grammaa/vrk ei pitäisi olla haitaksi ilman mitään selvää ajallista ylärajaa.

NuoriDaavid kirjoitti:3 grammaa/vrk ei pitäisi olla haitaksi ilman mitään selvää ajallista ylärajaa.

Itse olen siirtynyt pelkästään parasetamolia sisältävien käyttöön, siksi nuo epämääräiset sivallukset juuri epämääräisyydellään ärsyttävät

exPertti kirjoitti:Mitä tapahtui menneisyydessä:
- Hankin 15-vuoden työkokemuksen, epäonnekseni tämä osa yhdessä nykyisin rekryjen silmissä paariakastiksi muuttuneessa yrityksessä. Siihen päälle on vain 2-3 vuotta muuta ennen sitä.
- Tuhlasin neljä vuotta hankkimalla koulutusta
Mitä tapahtuu nyt:
- pari riskialtista yritystä muuttaa kurssia
- voimakas fysiikan muokkaus
- siirtyminen Maslowin tarvehierarkiassa "kunnioituksesta ja itsensä toteuttamisesta" "lämmin luola ja ruokaa" tasolla ottaa lujille

Tsemppiä expertti ja heti perään hieman kovaa rakkautta.

Työmarkkinoilla ja rekrytointiasioissa se juttu ei onneksi ole enää se, mitä olet tehnyt ennen - vaan mitä pystyt tekemään nyt ja tulevaisuudessa. CV onnistumisineen ja epäonnistumisineen on vain yksi osa sitä kokonaisuutta - eikä leimaa sinua loppuelämäksesi, ellet tee sitä itse itsellesi.

Täysin ulkopuolisen silmin - ja vain kepeähenkisen vittui..ajanvietepalstan kautta sinua kirjoitustesi kautta observoiden kysyisin sinulta, että oletko tehnyt itsellesi tsekkausta sen suhteen että et ajattelemattomuuttasi ole itse jäänyt kiinni historiaasi ja anna mahdollisesti väärää kuvaa itsestäsi katkerana entisenä nokialaisena?

Tämä on nyt itsestäänselvää diibadaabaa, eikä millään tavalla vittuilua - mutta millä tavalla hankkimasi koulutus oli tuhlausta? Ja jos se oli neljä tuhlattua vuotta, niin mitä olet oppinut siitä prosessista ja kokemuksesta? Auttaako se sinua tekemään tulevaisuudessa parempia päätöksiä ja välttämään vastaavia virheinvestointeja? Mitä tekisit toisin tulevaisuudessa.

Oletko kirkastanut, päivittänyt ja kehittänyt sitä tarinaa itsestäsi, että mitä sinä haluat tehdä ja miksi sinä pystyt tekemään positiivisia asioita tilanteisiin, joihin ihmiset tarvitsevat apua? Onko jotain asioita, jotka tekisivät sinun osaamisestasi tai sen osaamisesi käyttämisestä yrityksille / tiimeille helpompaa, haluttavampaa tai muuten vain parempaa? Mainitsitkin että olet tekemässä joitain suunnanmuutos yrityksiä - mikä kai viittaakin siihen, että jotain tällaista olet tekemässä.

Jatkaakseni sillä perus-diibadaaba -linjalla -- on mielettömän tärkeää muistaa se, että mikä vaikutus omalla asenteella ja suhtautumisella on asioihin. Maailmassa on paljon todella-todella-todella vaikeita asioita, joiden tekemiseen vaaditaan käsittämätön määrä skillssejä, koulutusta ja luonnonlahjakkuuttakin. Tietotekniikan piirissä on taas ihan käsittämätön määrä asioita, joita voidaan tehdä koko ajan paremmin ja paremmin jopa aika yksikertaisilla osaamisilla ja lahjakkuuksilla. Jopa niin, että joskus se tavoiterima tai odotustaso on pelottavan alhaalla.

Tarkoitan ylläolevalla, että teknisellä peruskoulutuksella, avoimella mielellä ja todellisella effortilla voi hyvin monessa asiassa kehittää ja kehittyä merkittävän hyväksi nopeastikin. Mutta se vaatii sitä itsekuria, halua ja asialle omistautumista. Monille asioille esteet asioiden opiskelulle ja omaksumiselle ovat todella matalalla, mikäli pystyy järjestämään itselleen sen ajan ja saamaan itsestään irti sen effortin. Lapsiperheen arjessa se toki vaatii monenlaista jonglöörausta, mutta sitä merkittävämmäksi muuttuu se - että rakennat asioita tietoisesti ja käytät sen energian ja ajan hyvin.

Markkinatilanne on mikä on, eikä työnhakijalle välttämättä mitenkään mairitteleva. Liikkeellä on isoista firmoista vähennettyjä, sekä samaan aikaan kausittaiset duuninvaihtajat - sekä pää kuumana todellista talenttia etsivät head hunterit, jotka ajattelevat että se yksi kultainen tyyppi muuttaisi kaiken... tai ainakin siis toisi signausbonuksen.

Tsemppiä siis.

Olen itse tehnyt ja tullen paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet tai joutuneet tekemään urallaan erilaisia resettejä ja uudelleensuuntaamisia menestyksekkäästi - joten se ei ole mitenkään tavatonta.

Tökkii, vituttaa ja on vaikeaa. Se niinkuin kuuluu siihen asiaan.

Jos haluat sparrausta johonkin, niin voin ehkä jossain asioissa auttaa tai tarjota toisia silmiä asioille.

-huima

^ Olen työnhaussa esittänyt asian niin, että ko. firma on mahdollistanut kehittymiseni näitten asioitten osaajana ja sitten että mitä nämä asiat ovat. En sitä, että firmassa olo tai varsinkaan siitä poisjäänti jotenkin määrittäisi minua ihmisenä.

Minähän siis halusin pois tuolta ja ainut syy jäädä viimeiset 2-3 vuotta oli saada eropaketti.

Se mitä tänne kirjoitan on enemmänkin sitä, että tämä muutos on perustavalla tavalla muuttanut alan työnsaantimahdollisuuksia muuallakin ja on siten luonut ns. tahatonta työttömyyttä aivan liian suuria määriä. Eli erottuminen työtä hakiessa on entistä vaikeampaa. Sehän sinällään ei olisi pulma jos olisin alusta alkaen pitänyt strategisia linjauksia oikeina (jota en missään vaiheessa ole tehnyt). Jos linjaukset olisivat toisaalta osoittautuneet oikeiksi rahaa valituilla linjauksilla tulisi ovista ja ikkunoista ja alan työntarve hiljalleen toipuisi. Nythän se lähinnä kituu. Tiedän, että monet firmassa nykyään olevat odottavat siirtoa jollekin alihankkijalle irtisanottavaksi (eivät siis usko enää edes eropakettien mahdollisuuteen).

Tämä mitä kirjoitin yllä ja mitä lainasit on enemmänkin sitä perspektiiviä siitä miten hankkimani työkokemuksen ja koulutuksen arvostus on lyhyessä ajassa muuttunut. Ennen ko. firmassa työnteko tällä koulutuksella ikäänkuin "valmisti" sinua ammattilaiseksi, jonka muut halusivat palkata. Nyt taas asia tunnutaan näkevän niin, että ko. firmassa on opittu lähinnä erittäin prosessiorientoituneiksi ja poisnokioiminen on hankalaa.

Olen ollut sekä tuolla ollessani että muutenkin elämässäni peloton tarttumaan uudentyyppisiin haasteisiin ja olen koettanut sitäkin tuoda esiin. Että vaikkakin olen viime vuosina tehnyt ulkopuolisen silmin melko kapea-alaisia työtehtäviä se ei varsinaisesti tarkoita sitä, että olisin ihmisenä näin kapea-alaisesti orientoitunut.

Mitä tulee tähän haluttavuusaspektiin olen ihan reaalisesti arvioinut omia vahvuuksiani ja heikkouksiani ja kirjoittanut itse kaikki linkedin:t ja cv:t siitä näkökulmasta, että mitä osaamista minulla voisi olla jota joku voisi haluta hyödyntää. Varsinkin Linkedinin profiili meni täysin uusiksi kun sain oivallisia vinkkejä eräältä ei-suomalaiselta tutultani. Huomaan kävijöitä olleen, saa nähdä.

Ja en siis ole jäämässä tuleen makaamaan, opettelin yhden uudes skriptauskielen kun siihen avautui tilaisuus. Toisten projektieni kohtalo ratkeaa lähiaikoina. Olen varautunut jopa alanvaihtoon, eihän se ensimmäinen kerta olisi.

Tavallaan jos jotakin kirjoitukseni oli enemmänkin sitä, että "vi*uttaa taas pistää hommat uusiksi, vanhoillakin menisi". Mutta en siis luonteeltani ole niitä kivien kiertäjiä, enemmänkin suoraan läpi.

Eli siinä suhteessa tavallaan tarpeettomasti korostit kepeää kettuiluasi, asiaahan tuo oli.

^Hyvä homma.

Ei muuta kuin tsemiä eteenpäin.

*ttu kun ei osaa päättää tota brenkku-asiaa.

Arjessa tuota ei tule edes ajateltua, mutta kieltämättä juhlatilaisuuksissa olisi kiva ottaa ns. seuraksi. Toistaiseksi on selvinnyt "olen autolla" tai "kyllä muuten, mutta lääkekuuri" (joka ei ole edes valhe), mutta jossain kohtaa (ja kaikissa seuroissa) nääkään selitykset ei enää varmasti mene läpi - enkä viitsi kaikille tästä keissistä avautua.

Edelleenkin vastentahtoinen olo vaarantaa tätä nykyistä "vakaampaa" oloa. Aika ei todellakaan ole kullannut muistoja, vaan fiilarit siitä millaista oli olla lähes koko ajan pienessä sievässä, kännissä tai kärsiä jostain krapulan asteesta eivät kyllä yhtään houkuta astumaan samalle tielle uudelleen... enkä kaiken rehellisyyden nimissä pysty sanomaan peilikuvalle että "NYT osaat ottaa sivistyneesti, ei ole mitään vaaraa että palataan vanhaan".

Viinaa en ole maistanut yli vuoteen ja ilman oluttakin tulee 27.6 vuosi täyteen..
Kyllä se siitä! Kannattaa kokeilla.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuh ... s=alista-4 vaikkei tuo minua koske..

KKK kirjoitti:*ttu kun ei osaa päättää tota brenkku-asiaa.

Arjessa tuota ei tule edes ajateltua, mutta kieltämättä juhlatilaisuuksissa olisi kiva ottaa ns. seuraksi. Toistaiseksi on selvinnyt "olen autolla" tai "kyllä muuten, mutta lääkekuuri" (joka ei ole edes valhe), mutta jossain kohtaa (ja kaikissa seuroissa) nääkään selitykset ei enää varmasti mene läpi - enkä viitsi kaikille tästä keissistä avautua.

Edelleenkin vastentahtoinen olo vaarantaa tätä nykyistä "vakaampaa" oloa. Aika ei todellakaan ole kullannut muistoja, vaan fiilarit siitä millaista oli olla lähes koko ajan pienessä sievässä, kännissä tai kärsiä jostain krapulan asteesta eivät kyllä yhtään houkuta astumaan samalle tielle uudelleen... enkä kaiken rehellisyyden nimissä pysty sanomaan peilikuvalle että "NYT osaat ottaa sivistyneesti, ei ole mitään vaaraa että palataan vanhaan".

Eihän siitä mihinkään pääse, että jos aivot on koodattu määrätyllä tavalla, niin nousuhumala on helvetin mukava fiilis.

Joo - ei tarvi kenekään tulla kertomaan, miten on niin kivaa ilman viinaakin.

Tuota selincroakin voi kokeilla. Lääkäri kyllä ko-operatiivisesti kirjoittaa reseptin, kunhan pyydät.

KKK kirjoitti:*ttu kun ei osaa päättää tota brenkku-asiaa.

Jos alko aiheuttaa arkeen ongelmia, en oikein näe että siinä olisi mitään päätettävää. Ehkä sä kuulut siihen ihmisryhmään, jonka olisi parempi juhlia pilvellä jos on pakko päätään sekoittaa.

So Hard kirjoitti:

KKK kirjoitti:*ttu kun ei osaa päättää tota brenkku-asiaa.

Jos alko aiheuttaa arkeen ongelmia, en oikein näe että siinä olisi mitään päätettävää. Ehkä sä kuulut siihen ihmisryhmään, jonka olisi parempi juhlia pilvellä jos on pakko päätään sekoittaa.

Tulet sitten hänen puolustusasianajajaksi käräjille?

KKK kirjoitti:Toistaiseksi on selvinnyt "olen autolla" tai "kyllä muuten, mutta lääkekuuri" (joka ei ole edes valhe), mutta jossain kohtaa (ja kaikissa seuroissa) nääkään selitykset ei enää varmasti mene läpi - enkä viitsi kaikille tästä keissistä avautua.

Mun mielestä on varsin outoa, että aina pitäisi juomattomuutta selitellä jotenkin -ikäänkuin se olisi jotenkin sairasta tai outoa, puhumattakaan siitä, että taustatapahtumia alkaisi selvitellä.
Mulla on riittänyt pelkkä "en halua (koska en halua)."

Asia on tietty toinen, jos joutuu itselleen selittämään...

Kiukkutipu kirjoitti:Mun mielestä on varsin outoa, että aina pitäisi juomattomuutta selitellä jotenkin -ikäänkuin se olisi jotenkin sairasta tai outoa, puhumattakaan siitä, että taustatapahtumia alkaisi selvitellä..

Outoahan se on, mutta aika tavanomaista. Suomessa on tavanomaisempaa juoda, kuin olla juomatta. Omaiset ja parhaat ystävät tietävät miksei Jeppe juo. Muut tulevat kyllä varmasti ihmettelemään, miksi juhlien suurin loppasuu on yhtäkkiä siirtynyt pepsimax-linjalle.

Pitäisköhän filmata, että on tullut uskoon Hyvät naurut saisin ainakin katsellessani muiden epäuskoisia ilmeitä. Sosiaalinen itsemurha tuo kyllä olisi.

Luulen, että kokeilen juhannuksena 1-2 siiderillä - edellyttäen että se tuntuu hyvältä ajatukselta. Normaalisti jussi on ollut kellon ympäri pörinää, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuuksiakaan. Sunnuntai-aamuna pitää potkaista pyörä käyntiin varhain aamulla ja lähteä reissuun. Darrassa reissun pari ekaa päivää menisi totallisesti v*tuiksi ja siihen en suostu.

Eikö syyksi ja selitykseksi riitä se, että on parempi olo pään sisä- ja ulkopuolella ilman alkoholia?

Kiukkutipu kirjoitti:Mun mielestä on varsin outoa, että aina pitäisi juomattomuutta selitellä jotenkin -ikäänkuin se olisi jotenkin sairasta tai outoa, puhumattakaan siitä, että taustatapahtumia alkaisi selvitellä.
Mulla on riittänyt pelkkä "en halua (koska en halua)."

Asia on tietty toinen, jos joutuu itselleen selittämään...

Komppaan. Itelläkin on joskus ollut tilanteita, joissa olisi ollut mukava vähän ottaa viunaksia, mutta muut asiat ovat sitten menneet edelle ja "löyhä päätös" on ollut olla juomatta. Se on sitten vähän semmosta venkoilua itsensä kanssa et äh, no ku mieli kuitenki vähän tekis, mut en mä sitte, ja sen selittämisen muille kokeekin sitten jotenkin kamalan haastavana ja pahimmillaan valkoisia valheita vaativana.

Sittemmin oon huomannut, että kun ei vaan oikeasti huvita ja pystyy pitämään sen asenteen omassa päässäkin ongelmitta, niin se ei ole mikään ongelma ilmoittaa että en mä nyt vaan ota. Eikä ne ihmiset siihen mitenkään ongelmallisesti silloin tunnu painostavankaan. Se koettu painostus on yleensä vain sitä että tekisi mieli delegoida vastuu omasta juomisesta jonnekin muualle.

Mähän olin vuoden aivan täysin nollalinjalla. Muistaakseni kukaan ei kysellyt syytä. Ei sitä tarvitse selitellä, jos ei halua.

KKK kirjoitti:Outoahan se on, mutta aika tavanomaista. Suomessa on tavanomaisempaa juoda, kuin olla juomatta. Omaiset ja parhaat ystävät tietävät miksei Jeppe juo. Muut tulevat kyllä varmasti ihmettelemään, miksi juhlien suurin loppasuu on yhtäkkiä siirtynyt pepsimax-linjalle.

Mut voi olla että ne mielessään sen pienen ihmetyksen jälkeen vaan aplodeeraa ja päinvastaisessa tilanteessa ihmettelisi että miksei toi juhlien suurin loppasuu tajua koskaan olla juomatta.

MrM kirjoitti:päinvastaisessa tilanteessa ihmettelisi että miksei toi juhlien suurin loppasuu tajua koskaan olla juomatta.

Varmasti näinkin. Boolimaljaan kun jää siten enemmän nuottiöljyä muille

En muista että minunkaan juomiseni tai juomattomuuteni olisi koskaan erityisemmin ihmisiä kiinnostanut.

Kottarainen kirjoitti:En muista että minunkaan juomiseni tai juomattomuuteni olisi koskaan erityisemmin ihmisiä kiinnostanut.

Mun juomisesta tunnutaan olevan kiinnostuneita vain Kitinässä. Onhan se ihan kamalaa, kun vetää nappeja ja viinaa hei! Nytkin on viinilasillinen kourassa, voe kamala. Olen ottanut vasta kaksi huikkaa, joten en ole huppelissa.

Noin muuten olotila on ollut noususuuntainen jo jonnin aikaa. On jopa ilmaantunut tunne-elämää siitä, kun laskin lääkitystä. Enempää en aio laskea enkä kertonut lekurille (koska en ole jaksanut käydä siellä) ja nytpä lääkkeet riittävät kauemmin, kun en vetele niitä niin paljon.

^ Good for you, Kreitsu!

(Eikä munkaan juomisesta jaksa kiinnostua kuin yksi tyyppi Kitinässä. Kyllähän siitä tulee sit vähän riittämätön olo. =/)

Kreitsu kirjoitti:Mun juomisesta tunnutaan olevan kiinnostuneita vain Kitinässä. Onhan se ihan kamalaa, kun vetää nappeja ja viinaa hei! Nytkin on viinilasillinen kourassa, voe kamala. Olen ottanut vasta kaksi huikkaa, joten en ole huppelissa.

Noin muuten olotila on ollut noususuuntainen jo jonnin aikaa. On jopa ilmaantunut tunne-elämää siitä, kun laskin lääkitystä. Enempää en aio laskea enkä kertonut lekurille (koska en ole jaksanut käydä siellä) ja nytpä lääkkeet riittävät kauemmin, kun en vetele niitä niin paljon.

Parempi sekin kuin jos sinusta ollaan ylipäätään kiinnostuneita vain Kitinässä

Mullakin siideri kädessä ja kova harjoittelu kesän festareita varten alkaa tuottaa selkeästi tuloksia. Päästy jo yli 20 annoksen viikkovauhtiin parhaimmillaan!

Hieno juttu että parempaa muuten.

^kommenttini ei muuten ollut sinänsä sulle tarkoitettu (ethän sie ole koskaan kitissyt juomisistani, heh), mutta koin tarvetta kertoa, miten minun mahdollisiin juomisiin suhtaudutaan. Varmaan vain yksi (en edes enää muista kuka) on kerran täällä niin tehnyt eli mistään sen isommasta ei ole kyse.

Toistaiseksi tosiaan luulen, että lääkityksen vähentäminen auttoi. Panetuskin on palannut, toisaalta myös "vuoristorata", mutta onpahan jotain. Syksyllä on pakko mennä lekuriin (uusimaan reseptit), joten siihen asti tarkkailen itseäni ja sitten otan asiat siellä esille. Kiitos sinulle vielä vinkeistä - uskon, että niistä on vielä apua <3

Kreitsu kirjoitti:Panetuskin on palannut, toisaalta myös "vuoristorata"

Nuuh, vaimomatskua!

Voitat jotakin, häviät jotakin. Voi helevetti tätä elämän sietämätöntä keveyttä. Kun on onnellinen jostakin tapahtuneesta ja saa heti päälle tietoa jostakin epäonnistumisesta havaitsen, että lopputulos ei tosiaankaan ole mielialan aloituspiste. Eivät kumonneet toisiaan silleen kivasti.