Kitinä

Miami Vice: juuri sellainen kuin kuvittelin: tyylikäs, synkkä ja äijäilevä. 4,5/5 starbaa.

United 93 (9/11, maahan syöksyneen koneen tarina). Sitä on kehuttu jopa vuoden parhaaksi leffaksi mut en kyllä allekirjoita. Mutta yllättävän puhutteleva jos ajattelee että lopputuloksen tietää etukäteen eikä tää alkava 9/11 leffojen buumi sytytä.

Suvinen kirjoitti:Scary Movie 4

Lopun Cruise-juttu nauratti vähän liikaakin, samoin Carmen Electra paskalla.

Ann kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Scary Movie 4

Carmen Electra paskalla.

Tässä olisi jo syy vuokrata kyseinen leffa, helppo.

Suvinen kirjoitti:Scary Movie 4

Höhöhöö. Sopivan väsynyttä viihdettä torstai-iltaan.

Mie olen kanssa aivan liian helppo nauratettava. Kaatuilu ja pieru naurattaa aina. Annan omassa genressään 4/5, yleisesti 3/5.

The Stepford Wives (1975)



Täähän oli yllättävän hyvä. Vaikkakin elokuvan feministisyys oli niin liioiteltua, että en ihmettele vaikka tämä on feministejä itse asiassa vituttanutkin. Ja jotkut yksinkertaiset olivat pitäneet leffaa sovinistisena.

Enivei, elokuvahan kääntyi loppupuolella melkein kauhuksi. Ja viimeinen kuva sai miettimään, että menikökään se niin. Uusintaversio on kuulemma paska, joten sitä tuskin tulee tsekattua.


Dark Star (1974)



John Carpenterin ensimmäinen kokoillan elokuva, nollabudjetilla tehty koulutyö oli pitkälti parodia Kubrickin 2001-leffasta. Olen tykännyt tästä jo pennusta asti, vaikka tuolloin en edes tajunnut elokuvan olevan komedia. Niin, siitä huolimatta vaikka leffan 'örkki' on rantapallo, jolla on jalat.

Aivan hiton loistava elokuva ja ohjaajansa parhaimmistoa ehdottomasti. Pari kertaa sai nauraa kyllä ihan kippurassa.

bedlam kirjoitti: Aivan hiton loistava elokuva ja ohjaajansa parhaimmistoa ehdottomasti. Pari kertaa sai nauraa kyllä ihan kippurassa.

Pako New Yorkista hakkaa kaikki.

Mylwin kirjoitti:

bedlam kirjoitti: Aivan hiton loistava elokuva ja ohjaajansa parhaimmistoa ehdottomasti. Pari kertaa sai nauraa kyllä ihan kippurassa.

Pako New Yorkista hakkaa kaikki.

Mä en tykännyt siitä kovinkaan. Ainakaan verrattuna ohjaajan muuhun tuon ajan tuotantoon. Saattaisin tykätäkin, jos olisin nähnyt sen jo penskana, mutta kun katsastin sen tässä vuosi sitten ensimmäistä kertaa.

No nythän on käynyt niin, että takavuosina Tarantinon Reservoir Dogs ja Pulp Fiction (ok, myös Jackie Brown vaikkakin lievemmin) tekivät minuun suurenkin vaikutuksen: cooleja leffoja, jotka svengaavat eteenpäin pettämättömällä tyylitajulla, oivalla dialogilla ja mojovalla musiikkiraidalla. Sittemmin minulle tuli hieman hämmentyneempi olo. En ollut varma, onko Tarantinolla sittenkään niin paljon annettavaa coolin muodon ja intertekstuaalisten (intercinemaattisten?) tärppien lisäksi? Tai tarvitaanko edes mitään enempää, oli sitä Tarantinon leffoissa eli ei?

Joka tapauksessa, kun hämmenykseni oli kasvanut niin suureksi, että kun ihmiset töihin mennessään odottelivat raitiovaunua marraskuun loskassa pitäen yllä pienpuhetta Heideggerin kansallissosialismin roolista jälkihusserlaisessa fenomenologiassa, keskeytin tuiki tuntemattomat raukat vaatimalla heitä dialogiin Tarantinon suhteesta toisaalta kioskikirjallisuuteen ja toisaalta Kurosawaan, niin katsoin parhaaksi olla peräti katsomatta Tarantinon Kill Bill saagaa - eritoten, kun en koskaan ole ollut martial art-ninja-genren fanittaja. Nyt kuitenkin eilen illalla sorruin ja katsoin pilintappokaksikon ensimmäisen osan. Ja katso: hämmennys on palannut!

Kyllähän elokuva taas kulkee kivasti, ja roisi väkivalta kasvaa ulos sekä realismista että viihteestä saavuttaen kenties jopa taiteen tason. Ja, ymmärtääkseni, viittauksia Kurosawasta Bruce Leehen tulee harrastajille tarpeeksi, kuin myös Tarantinon alati harrastamaa kokeilua roskan estetisoinnista. Sinänsä siis leffa haastaa ajattelemaan, ja sehän kai taiteen tunnusmerkkeihin kuuluu. Mutta kun dialogi korvautuu paljon ihan fyysisellä miekkakieppumisella, niin tällaiselle epäortodoksiselle kyynikolle herää kysmys, jos ei keisarin uusista vaatteista, niin ainakin siitä, onko tämä pikkuisen tylsää? Ehkä osaan vastata, kun saan kakkososan katsottua, toivoakseni lähipäivinä.

urpiainen kirjoitti:Ehkä osaan vastata, kun saan kakkososan katsottua, toivoakseni lähipäivinä.

Katsoin, mutta viittaan vain muihin: kerrankin Hesari taisi osua sinne paljon puhuttuun naulan kantaan.

Tapaus Punahilkka, originaaliversio. Näillä oli aika lailla vaikeuksia animaation ja hahmojen mallinnuksen saralla, mutta käsikirjoitus ja hyvät ääninäyttelijänvalinnat lunastivat kokonaisuuden.



Harmikseni en ollut tänään niin nauravaisella tuulella. Vain kerran hymähdin leffan aikana. Mutta se ei ollut leffan vika.

AarneAnkka kirjoitti:Gangs of New York digiboksilta.

Minusta siinä oli hienointa ensin johdattelu siihen "oikeudenmukaiseen" kostoon ja jengien vakaviin "todellisiin" eroavaisuuksiin. Ja kapina sisällissodan väenottoa vastaan tuntui ensin uljaalta kapinalta, kunnes alkoivat lahtaamaan neekereitä ja aloin muistella että ehkä se sisällissota oli parempi käydä. Lopuksi valtiovalta niitti koko roskasakin maahan tykeillä, mikä toki oikein olikin. Loppumatsikin jäi jo tykinsirpaleista haavoittuneiden "sankareiden" surkeaksi nyhjäämiseksi, kun merkittävämpi mahti oli näyttänyt sen kiistan oikean "merkityksen". Lopputuloksena kaikki meuhkaaminen oli ollut ihan turhaa, huonoista syistä ja unohdettavaa.

Väkivaltakohtauksista plussaa, mutta luulisi että jengiläiset olisivat käyttäneet vähemmän niitä eksoottisia vinkuintia-tyylin teräastaloita ja mieluummin kunnon seipäitä, kirveitä, miekantapaisia ja tuliaseita.

Altered States (Muutostiloja) (1980)



Siis tämän piti olla joku klassikkopätkä. En mä nyt oikein tiedä. Alkoi ihan mukavasti, nuori professori tutkii ihmisaivojen ulottuvuuksia lillumalla eristystankissa jonkinlaisessa koomatilassa. Saatuaan joltain afrikanheimolta tosi äkäistä mömmöä maistettavakseen, hän uskoo mömmön ja tankin yhdistämällä oikeasti löytävänsä jonkin alkuihmisen ja ensimmäisen ihmisen sielun sisältään. Ja minkä monsterin hän löytääkään...tattadaa! Ja puolessa välissä leffaa lähdetäänkin sitten reilusti tahattoman komiikan puolelle ja siellä pysytään aivan käsittämättömän huonoon loppuun saakka.

Gattaca kirjoitti:

AarneAnkka kirjoitti:Gangs of New York

Lopputuloksena kaikki meuhkaaminen oli ollut ihan turhaa, huonoista syistä ja unohdettavaa.

Loppukaneetissa kyllä todettiin että nämä pukarisankarit "tekivät New Yorkin", mutta kun sekin jukstapositioitiin heidän rehottavien hautojensa kanssa, se taisikin olla vain sarkasmia.

Silent Hill.

Ei maksanut oikein vaivaa. Näytti tietokonepeliltä ja "juoni" oli olematonta höttöä. Jotkut maisemat oli ihan hienoja, lähinnä leffan alkupuoliskolla. Ja se pikkutyttö oli kyl kans ihan nätti.

Lilo kirjoitti:Näytti tietokonepeliltä

No ainakin se oli uskollinen alkuteokselle...

Katselen tuota sormusten herraa tuossa vieressä. On se kyllä hienon näköinen elokuva, vaikka ei vertoja kirjalle vedä.

AarneAnkka kirjoitti:

Lilo kirjoitti:Näytti tietokonepeliltä

No ainakin se oli uskollinen alkuteokselle...

Juu. Guess so. Yleensä vaan leffaan tarttis vähän eneNpi juonentynkää kun peliin. Et täs on niinQ tää mesta, ja tuol on noi ökkiäiset ja sit sä niinQ taistelet niitä vastaan. Jossain vaiheessa me ehkä sit hätäseen kerrotaan mistä ne ökkiäiset alunperin tussahti.

AarneAnkka kirjoitti:

Lilo kirjoitti:Näytti tietokonepeliltä

No ainakin se oli uskollinen alkuteokselle...

Oli, todella upea elokuva mielestäni. DVD menee hankintaan varmasti. Ainoa mikä minua ärsytti elokuvassa oli se lopussa ollut "tapahtumien selittely", ei tuollaisia pidä selitellä, siihenhän se tunnelma nojaakin että ei ole mitään helvetin hajua mitä oikein on tekeillä.

Lilo kirjoitti: Juu. Guess so. Yleensä vaan leffaan tarttis vähän eneNpi juonentynkää kun peliin.

Yeah, right.

Sudenhenki kirjoitti:

Lilo kirjoitti: Juu. Guess so. Yleensä vaan leffaan tarttis vähän eneNpi juonentynkää kun peliin.

Yeah, right.

No, vaan mun mielipide. Pelissä on kai olennaisempaa kuitenkin (oma) toiminta kuin juoni? Mikään ekspertti en tosin ole. Mutta siis, kun leffaa kuitenkin seurataan vaan passiivisena sivusta, niin silloin kai tarina on olennaisempi. Mut no joo, eihän monessakaan leffassakaan nykyisin kummoista stooria ole.

Ehkä leffa olis toiminut sitten paremmin jos olisin pelannut peliä...

Insideman: Washingtonia ja Fosteria mm. Varsin pätevä panttivankidraama. 4/5.

Kävin katsomassa eilen United 93-lehvan. Oli pettymys, mutta enpä juuri muuta odottanutkaan. Onneksi leffa ei kuitenkaan tursuillut mitään jenkkipatriotismia, päin vastoin olin aistivinani "pientä" vittuilua jenkkilän toimintamenetelmiä kohtaan tuollaisissa kriisitilanteissa...

Elokuvan kuvaustyyli jäi jotenkin häiritsemään, leffa kun näytti ihan käsivideokameralla kuvatulta, kauhean tärisevää kuvaa ja nopeita liikkeitä. Tosin sillä varmasti vaan yritettiin tavoittaa kaoottista tunnelmaa, mutta minulle se teki elokuvan vaan vaikeaksi seurata. Loppu oli myös vähän töksähtävä, mutta luojan kiitos siihen ei väkerretty mitään siirappia roiskuvaa sankaritarinaa!

Xiberia kirjoitti:Kävin katsomassa eilen United 93-lehvan.
*snip* Loppu oli myös vähän töksähtävä, mutta luojan kiitos siihen ei väkerretty mitään siirappia roiskuvaa sankaritarinaa!

Eikös ko lennon loppu ollut vähän töksähtävä ja sen jälkeen purskahteli kaikenlainen tavara/aineet ympäriinsä... ts symboliikka kohdallaan.

Koyaanisqatsi

Niin uskomatonta tuubaa, että eilen katsomani The hills have eyes tuntuu näin jälkikäteen oikealta mestariteokselta. Koyaanisqatsin äänimaailma sopii lähinnä päänsäryn ja pahoinvoinnin generoimiseen ja kuvakollaasista ne muutamat positiiviset kohdat kyllä hukkuvat tehokkaasti turruttavaan tylsyyden virtaan. Luultavasti minulla ei vain ole kykyä nähdä miten kuvakollaasi nivoutuu korvia raiskaavaan musiikkiin mestariteokseksi. Ydinräjähdykset ja lentokoneet tietysti plussaa.