Kitinä

So Hard kirjoitti:Kuivuin aika huolella.

http://loljam.com/post/4157/

Naurattaa niin, että vatsaan sattuu!! Ja oikein itkutipat tuli silmiin ihan vaan nauramisesta.. XD

kaverin seinältä kopioitu, ei SE aina suju kuten strömsössä!!

Kaikki karvanpoistokeinot ovat huijanneet uskomaan helppoon, kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt....kylmävaha. Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois.

Siispä kylppäriin. Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa.

Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.

Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiaan vastaan. Tarkoitus oli hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, tårta på tårta (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin mieleen.)

Ja sitten laitoin vahaliuskan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...

Okei, ei mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..

Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon. Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO!

Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa taas jotain.

Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja VETO!

Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen 'palkintoani', vahan peittämää turkkiani..

Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole liuskassa?

Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen.

Kosketan vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!

Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdykden. Kuten muistat, jalkani on edelleen w-pöntöllä. Jotain on tehtävä.

Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen.

Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä.

Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä.. Kuumaa vettä! Kuumaa vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja minä voin varovasti raapia sen pois...? Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas.

Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei muuten pehmennä vahaa.

Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti. Soitan ystävälleni, joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.

Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella 'peppuni ja pimppani ovat liimautunut ammeeseen'. Hän halusi tietää tarkasti, missä kohdissa peppuani vaha on. 'Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta' hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.

Ystäväni käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numero löytyy vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.

'Tajuathan', hän sanoi, 'että jos johonkin asiakaspalveluun soittaa tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun.
Päädyt vielä radioon tai internettiin, jos kerrot suoraan totuuden.'

Siinä kun mietimme vaihtoehtoja, päädyin repimään vahaa irti partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!

Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois. Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat ovat edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvitaan.

Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!

Huomenna aion värjätä tukkani.

exPertti kirjoitti:http://aleksitolvanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Olen 13v ja mitä tämä on?

exPertti kirjoitti:^ Julistaahan. Ihan suoraan etusivulla. "yksityistäisin kaiken" meemi on tehty tästä nerosta. Minusta kuvaavaa, että hän haluaa poistaa julkiset yliopistot ja julistaa sitä julkisesta yliopistosta käsin.

P.S. Profiilissa se oli se puolue vasta

Advanced TRX-reeni
Innostuin kokeilemaan TRX-reeniä. Eikun rautakaupasta isot koukut, jotka tinttasin kellarikerroksessa sijaitsevan kuntosalini kattoon kiinni. Kuka nyt köydestä alkaa maksamaan kymmeniä euroa? Tee-se-itse-miehenä väsäsin omat TRX-nauhani. Sen jälkeen yuotubesta katsoin harjoitusohjelman, tietysti suoraan Advanced-tasolta, jonka aattelin alfa-uroksena toteuttaa sellaisenaan.

Kaikki menikin hyvin siihen asti, kun piti suorittaa käsinseisontapunnerruksia jalat tuettuina köysiin. Itse punnerrukset sujuivat hyvin (vaikka yllättävän vähän niitä punnerruksia sai tehtyä, kun koko ruhon paino oli käsien varassa)., mutta sitten toinen jalka juuttui köyteen kiinni.

ÖÖÖ…

Roikuin siis toinen jalka kiinni lähellä kellarin katonrajaa pää alaspäin. Kuin sianruho teurastamon koukussa. Olin yksin ja asun maalla omakotitalossa keskellä metsää. No, onneksi känny oli aika lähellä Scott-penkin istuimen päällä. Aloin sitten heijata itteäni sinne päin, että saisin kännyn ja voisin soittaa hätäkeskukseen. Heijasin ja heijasin ja pääsinkin…muutaman sentin päähän siitä. James Bondille ja muille toimintasankareille ei taatusti ois käynyt näin!

Täs vaiheessa alkoi tulla hätä käteen. Köydessä kiinni olevaan jalkaan alkoi sattua aika tavalla ja pää alaspäin roikkuminen alkoi pyörryttään. Onneksi kellarin ulko-ovi oli auki ja näin kun 5- ja 7-vuotiaat tyttäreni juoksivat oven ohi trampoliinille päin (olivat naapurissa leikkimässä). Huusin hädissäni APUA kuin sumusireeni, mutta minulla on myös erittäinkin hyvät stereot kellarissa. Joita luukutetaan…tietysti täysillä reenatessa. Lapset olivat tottuneet, että isi reenaa kellarissa ja että sieltä kuuluu kauhea musiikin jytke. Ja avunhuutoni eivät kuuluneet.

Havahduin siihen, että tytöt kattelivat huuli pyöreänä mua kellarin ovelta. Huusin panemaan musaa pienemmälle. Tytöt kyselivät ihmettelevän näköisinä, että mitä oikein hommailen? Meinasin vastata, että eikun ihan huvikseni roikun tässä pää alaspäin, mutta vitsit alkoi olla hieman vähissä… Pyysin vanhempaa tyttöä ottamaan puukon ja katkaisemaan sen hiton köyden. No, puukko löytyi etsiskelyjen jälkeen. Mutta: seiska-vuotias ei yltänyt katonrajassa olevaan köyteen. Sitten ikuisuuden kuluttua (siltä se ainakin tuntui!) tytöt saivat kasattua jonninmoisen korokkeen, josta käsin isompi sitten ryhtyi nirhaamaan köyttä poikki.

Ja katkesihan se köysi ja minä rojahdin maahan samalla kaataen sen korokebarrikadin päälleni+lapsi vielä perässä. Aika kauan sai ottaa lukua siinä lattialla, ennen kuin jalat alkoivat taas kantaa.

En ole tehnyt samaa liikettä enää uudelleen…

Stadinarska kirjoitti: Jukka-Pekka Kouri