RP kirjoitti:Hmm, mun mielestä tämä oli aika hyvä osoitus taas. Eli jos ei halua toista niin on kieltämistä jne. jne.
Koetin kaikin voimin kirjoittaa asiasta niin, että _tuntuu_siltä_että joku joko sisäinen tai ulkopuolinen voima on saanut teidät erityisesti jakamaan tätä ajatusmaailmaanne viime aikoina aiheesta palstalle. Ja, että onko ajatuksia mikä se voima voisi olla?
RP kirjoitti:Hmm, mun mielestä tämä oli aika hyvä osoitus taas. Eli jos ei halua toista niin on kieltämistä jne. jne.
Koetin kaikin voimin kirjoittaa asiasta niin, että _tuntuu_siltä_että joku joko sisäinen tai ulkopuolinen voima on saanut teidät erityisesti jakamaan tätä ajatusmaailmaanne viime aikoina aiheesta palstalle. Ja, että onko ajatuksia mikä se voima voisi olla?
Jatkakaa.
Mä en ihmettele yhtään miksi Kottaraisesta tuntuu tuolta, niillä on ollut kirjoituksistaan päätellen aika rankat ajat. Mä en edes tajua miksi joku voisi ihmetellä hänen tapauksessaan miksi siltä tuntuu.
Itselläni taas palaa hermot niihin lässytyksiin mitä tässä on taas pari päivää kuunnellut. Suhtaudun erittäin nuivasti semmosiin, parempi että pärähtelen täällä kuin siellä hiekkalaatikolla.
Ihan kiva että lapsenteko on joillekin se tarkoitus ja juttu, mutta tarvitseeko sitä jankata ihmiselle jolle se sitä ei ole. Ei se yhdenkään lapsen jälkeen sitä ole, joten en oikein käsitä miksi toinen lapsi saisi muuttumaan joksikin äitipersoonaksi ja perhe-elämän hehkuttajaksi. Utopista, sano.
Olenkin pariin suuntaan ihmetellyt sitä, että miten ihmeessä sitä pitäisi pystyä luopua omasta elämästään ja alkaa vääntää lapsia. Mulla on tämä mennyt välillä siihen, että ehdottomasti lapsia, tunnen itseni lapsettomaksi äidiksi.. toisinaan olen ollut sitä mieltä, etten mitään lapsia halua.
Nykyään olen NIIN tyytyväinen omaan urheiluntäyteiseen elämääni, että hirvittää ajatus siitä, että joutuisi luopua tästä vapaudesta.
Kysyinkin avopuolisolta, että miksi me haluamme lapsia. Vastausta odotellessa.
"Fool me 7 times shame on you, fool me 8 or more times shame on me" -Amy Wong
RP kirjoitti:Mä en ihmettele yhtään miksi Kottaraisesta tuntuu tuolta, niillä on ollut kirjoituksistaan päätellen aika rankat ajat. Mä en edes tajua miksi joku voisi ihmetellä hänen tapauksessaan miksi siltä tuntuu.
Itselläni taas palaa hermot niihin lässytyksiin mitä tässä on taas pari päivää kuunnellut. Suhtaudun erittäin nuivasti semmosiin, parempi että pärähtelen täällä kuin siellä hiekkalaatikolla.
Ihan kiva että lapsenteko on joillekin se tarkoitus ja juttu, mutta tarvitseeko sitä jankata ihmiselle jolle se sitä ei ole. Ei se yhdenkään lapsen jälkeen sitä ole, joten en oikein käsitä miksi toinen lapsi saisi muuttumaan joksikin äitipersoonaksi ja perhe-elämän hehkuttajaksi. Utopista, sano.
Kukaan ei epäile Kottaraisen stressaantuneisuutta. Koetin kiinnittää huomiota siihen, kun hän kertoi arvionsa että kaikki naiset kärsivät suunnattomasti äitiydestä ja suunnilleen mielenhäiriö saa sen jälkikäteen tuntumaan siedettävältä. Ei puhunut pelkästään itsestään. Hän toi sitä niin painokkaasti esille, että epäilen "tehtäisiinkö toinen" olleen keskustelunaiheena kotona.
Lapsenteko ei ole se tarkoitus ja juttu, mutta en haluaisi ajatella edes sitä vaihtoehtoa millaista olisi jos pikkuista ei olisi. Hän on kietonut isäparkansa sormensa ympärille ihan täysin.
Eli purat vaan täällä kommentteja, jotka ärsyttävät sinua IRL.
Mun mielestä Kottarainen ei sanonut noin, vaan Varis. Ja tavallaan olen samaa mieltä, nimittäin jos vauva-aika todellakin on ollut yhtä helvettiä niin jotain pitää päässä napsahtaa niin sanotusti paikoilleen että lähtee uutta tekemään.
Ihan sama kuin synnytyksessä. Kaverini jolla on kolme lasta, on jokaisen synnytyksen jälkeen sanonut että ei enää, koska ne ovat olleet niin uskomattoman hankalia ja traumaattisia kokemuksia. Sitten tapahtuu jotain joka pistää unohtamaan, mutta on todennut joka kerta synnytysosastolle joutuessaan että miten helvetissä mä olen taas täällä ja tässä tilassa. Ja ollut melkein laittamassa itseään kiikkuun silkasta kauhusta.
Eli jos nuo tuntemukset pysyisin non stop niin olisi lie yhteen jäänyt. Eli aika kultaa muistot ei voi olla kovin kaukaa haettu juttu.
pierupylly kirjoitti:
Kiitos vain, eipä ole vissiin tullu mainittua juu
Tähän totean että sinäkin Brutukseni Iloista vauva-aikaa sinne.
Kiitosta vaan. Muuten menee hyvin ja oikein hyväntuulinen ja hyväuninen tyttö, mutta d-vitamiini piti nyt jättää ainakin toistaseksi pois. Aivan järkyttävät väänteet tulee yhdestä tipasta.
pierupylly kirjoitti:
Kiitos vain, eipä ole vissiin tullu mainittua juu
Tähän totean että sinäkin Brutukseni Iloista vauva-aikaa sinne.
Kiitosta vaan. Muuten menee hyvin ja oikein hyväntuulinen ja hyväuninen tyttö, mutta d-vitamiini piti nyt jättää ainakin toistaseksi pois. Aivan järkyttävät väänteet tulee yhdestä tipasta.
Ei auttanut vaikka antoi heti perään tissiä/sen yhteydessä?
exPertti kirjoitti:Ei auttanut vaikka antoi heti perään tissiä/sen yhteydessä?
En muista onko ihan välittömästi ruoan yhteydessä testattu, mutta kun huusi viimeksi vielä vuorokauden päästäkin siitä tipallisesta niin taitaa olla kuitenkin parasta pitää taukoa ja alottaa joskus kk:n päästä uudestaan. Niinhän tuo neuvolassakin sanoi, että ihan rauhassa saa jättää kokonaan pois vaikka pariksi kuukaudeksi. Disflatyyliä ja Relaa on annettu ohessa.
exPertti kirjoitti:Ei auttanut vaikka antoi heti perään tissiä/sen yhteydessä?
En muista onko ihan välittömästi ruoan yhteydessä testattu, mutta kun huusi viimeksi vielä vuorokauden päästäkin siitä tipallisesta niin taitaa olla kuitenkin parasta pitää taukoa ja alottaa joskus kk:n päästä uudestaan. Niinhän tuo neuvolassakin sanoi, että ihan rauhassa saa jättää kokonaan pois vaikka pariksi kuukaudeksi. Disflatyyliä ja Relaa on annettu ohessa.
Ton pitäis olla käytännössä samanlainen lääke, mutta voi antaa muutenkin kuin syönnin yhteydessä. Ja noihan nyt kai lähinnä auttaa ilman poistumiseen, eikä sinänsä tuollaista kipua torju. Antaahan hetken kasvaa ja kokeillaan uusiksi.
RP kirjoitti:Eli jos nuo tuntemukset pysyisin non stop niin olisi lie yhteen jäänyt. Eli aika kultaa muistot ei voi olla kovin kaukaa haettu juttu.
Ei ole ei. Olin vastikään reissussa juuri yhden lapsettoman parin ja kahden parin joilla oli molemmilla vauvaikäinen lapsi mukana. Koko reissun ajan pienten lasten perheet olivat ihan jumissa vauvojensa kanssa, eivät ehtineet käymään missään missä halusivat, olivat jatkuvasti väsyneitä ja tatti otsassa jokaisesta takapakista. Nuoremman (7 kk) isä tykkäsi, että päivän kohokohta on kun voi käydä hakemassa postit niin saa olla pari minuuttia itsekseen.
Kahden vuoden päästä tämäkin reissu on varmaan kultaantunut rautaisen upeaksi keikaksi jossa nautittiin matkasta (maidosta) täysin rinnoin, pidettiin hauskaa kaverien kanssa niinkuin ennenvanhaan ja oltiin kuin ellun kanat - siis ainakin ne 13 minuuttia jotka nukutus/röyhtäytys/syötötys/vaipatus/kirkunanvaimennustuokioilta jäivät istua alas, juoda puoli lasia viiniä ja simahtaa sohvalle kuorsaamaan pukluiset vaatteet yllä.
Armotonta kolmevuorotyötä joka on tehnyt elämäniloisista nuorista ihmisistä väsyneitä muumioita. Kontrasti ilman lapsia matkanneiden elämästä nautiskeluun oli huutava.