Kauko Säädin kirjoitti:Gat kirjoitti:Mutta sellaista kuin Davella (?) en ole kyllä missään kokenut, että koira suhtautuisi aggressiivisesti isäntäväen MUKANA tuleviin ja isäntäväen HYVÄKSYMIIN vieraisiin. Ylikorostunut suojeluvietti, jota ei kääpiokoiran jalostuksessa ole karsittu? Vai onko koira niin tyhmä, ettei huomaa, että nuo onkin alfapariskunnan kavereita? Vai niin huomiotta jätetty, että kokee olevansa yksin? Vai sittenkin luulee olevansa laumanjohtaja?
Kikahukien kohdalla usein kyse on vain siitä, että ne pelkäävät. Ja kun koira pelkää, se ärhentelee tai alistuu. Pienillä koirilla varsin lajityypillinen ongelma, joka ei johdu huonosta kasvatuksesta. Esimerkiksi kenneliä pitävä ystäväni ei koskaan saanut kääpiömäyräkoiraansa lopettamaan vieraille ärhentelyä, vaikka kaikki muut koiransa olivat suorastaan ohjelmoituja käyttäytymään. Ärhenteli pitkään jopa tulevalle puolisolle joka kävi hänen luonaan useita kertoja viikossa. Muutoin otus totteli omistajaansa virheettä.
Jälleen yksi syy olla hankkimatta kääpiörotuja
Nyt tuli ihan mutuna mieleen, että lähempänä ihmisen kokoa oleva kotikoira ehkä huomioidaan paremmin, minkä lisäksi kokonsa takia ehkä tuntee itsekin olevansa paremmin osa ihmisten maailmaa. Eikä kuin jättiläisten maassa kaikkia pelkäävä lilliputti.
Minkähänlaista olis (meitin railakkaasti harrastama) leikkitappelu tai edes köydenveto kiahuakuakokomekikin kanssa? Hups, läts, pönttöön?
Manaaja kirjoitti:Gat kirjoitti:Meillä Varkaudessa oli porukka, joka iltaisin kokoontui leikittämään koiriaan. Irrallaan tietty ilman mitään vitun koirapuistokaan. Mielestäni varsinkin nuorelle koiralle on oleellista tottua olemaan ja leikkimään muiden koirien kanssa. No jossain vaiheessa koirallani ja naapurin kultaisella noutajalla meni sukset ristiin. Eka tositappelu saatiin keskeytettyä (huom meitin koira oli silloin päällimmäisenä!) , tokalla kertaa minä jalalla työnsin (melkein monotin) sen noutajan pois ennen ilmeistä hyökkäystään. Jos olisi käynyt vielä minun kimppuun, mun olis pitänyt kurmuuttaa sitä.
Toisen kerran ei liittynyt suoraan koiraamme, mutta yksi vain vuoden vanha saksanpaimenkoira ei päästänyt hanskakädestäni irti. Ei millään. Joten ensin löin sitä kurkkuun ja sitten kaadoin sen ja kävelin yli. Jälkeenpäin nolotti, saako toisen koiraa niin kurmuuttaa.
Sähän tosiaan olit se sekopää, jonka mielestä koirien pitää antaa kulkea vapaana? Että mitä siinä jos nyt vähän sitten repii kakaraltakin käden irti, kunhan saa toteuttaa lajityypillisiä vaistojaan. Sairasta.
Niin. Pikkulasten syöminen on tarkoituksena.
Nuo esimerkit kuitenkin oli sovituista koirallisten ja koirien iltaleikeistä, ja olivat aivan hyvin voineet tapahtua myös koirapuistossa. Jälkimmäisessä tapauksessa koiran isäntäkään ei saanut sitä murrosikäistä aukaisemaan leukojaan. Ei ollut vihainen koira, jotain leikkijäynää se. Silti vähän huono omatunto, sainko toisen miehen koiran jyrätä.
Pointtina siis että jos kerran ihmisen homma laumanjohtajana on puolustaa laumaa, miten se toteutuu jos toisen ihmisen koira hyökkäisi oman kimppuun? Erottaa ne toisistaan toki, mutta aina ei sen toisen omistaja mahda mitään. Ja sitten kun ei ole korrektia kurmuuttaa toisen koiraa sen enempää kuin toisen lasta. Mutta laumaetiikasta katsoen jos oma koira osaisi ajatella näitä (ja tuskin osaa) niin eiköhän se kelaisi että "tuon mun laumanjohtajan pitäis suojella mua ja tossa se katsoo tumput suorina kun minä saan vieraalta korstolta turpaan, ja vielä toruu MUA, mikähän laumanjohtaja tai edes kaveri tuo oikeastaan on?"
Vittuiluusi muuten, että juu.
Minusta isompaa aktiivista juoksijarotuista koiraa ei edes pitäisi ottaa täysasfaltoituun urbaaniympäristöön. Eikä pakottaa sitä hihnan päässä ihmisen kävelyvauhtiin. Eikä sellaisen irrallaan juoksuttamisessa kiltisti tyytyä niihin vitun koirapuistoihin. Mitä koirapuistoja Helsingissä 80-90-luvulla asuessani näin, kyllähän ne olivat täysi vitsi ainakin saksanseisojan ihan päivittäisen liikunnantarpeen ja intressien kannalta. Hädintuskin sopisi laukkaamaan. Ei mitään uutta tutkittavaa aktiiviselle koiralle. Paskaa ja kusta haisteltavaksi kyllä ja stressaavastikin vieraita koiria. Kyllähän sitä koira luonnostaan liikkuisi laajemmin ja mielellään tutkisi uuttakin asiaa vapaasti juosten.
Varkaudessa onneksi oli ihan kerrostaloalueemme vieressä satojen hehtaarien lähes luonnontilainen alue metsineen ja järvineen joissa koira ui. Lenkkipolkuja siellä, mutta iltapäivisin ei juuri koskaan ihmisiäkään. Tai pikkulapsia raadeltaviksi. Myönnän toki, että yleensä ulkoilutusmaastot kaupungeissa eivät ole noin hyvät.. mutta kovin huonoihin ei pitäisi koiraa ottaakaan. Koira heti irralleen sinne päästyä. Ei tietenkään yksin vaan valvonnassa me itsekin kilometrejä kulkien. Järjestyssääntö silloin salli tuon. Jos kerran vuoteen vastaan tuli ihminen, joka pelkää koiria, se ei mielestäni ole syy pitää koiraa koko ikänsä kiinni. Oma fobiansa. Minuakin on paksu ruma mies kerran lyönyt turpaan. Minua pelottaa. Yleisen turvallisuuden nimissä vaadin että sinut Manaaja pidetään hihnassa. Eihän sitä sinustakaan koskaan tiedä
Sitten "edistys" "edistyi". Onneksi vasta koiramme kuoltua.
Ensin tuli vieressä olevan koirien leikkikokoontumispaikan laitaan omakotitalon pohjan kokoinen koirapuisto. Lehdessa hehkutettiin miten hienoa on kun Varkauteenkin saatiin koirapuisto. Kai siellä joku kävikin, mutta eikö ne koskaan katsoneet aidan yli sitä monen hehtaarin kenttää, jossa koiria ennen leikitettiin? Miksei käyttäneet sitä ennen tai silloin? Idiootteja. Nyt saatiin koirapuisto, ihanaa!
Sitten tuli yleisvaltakunnallinen järjestyslaki. Joka kieltää koiran hihnatta ulkoiluttamisen taajama-alueella. Jota olivat ne koiramme kanssa käyttämämme satojen hehtaarien ihmisistä tyhjät alueet myös.
Mitään ei ollut muuttunut koirien tarpeissa.
Mitään ei ollut muuttunut "yleisessä turvallisuudessa". Ei siellä ihmisiä purtu.
Mitä muuttuu on, että tällä, kuten monella muullakin alalla, kukkahattutäti-kerrostalokyttääjille annetaan nykyään valta ja voima. Aina vaan lisääntyviä sääntöjä ja rajoituksia monessa muussakin asiassa. Minulta ei mitään muuta kuin halveksuntaa niille, jotka sen "kehityksen" lammasmaisesti hyväksyvät tai komentaen kannattavat.
Tietysti tottuuhan sitä pohjoiskorealainenkin kun ei paremmasta tiedä. Miksei sitten koira. Koirapuistoidiotiaakin huonompana oli jo silloin ennen naapurissa dalmatiankoira, juoksijarotua sekin, jota ulkoilutettiin vain asfaltilla lyhyessä hihnassa. Ja naapurin collie, joka ei eläessään ollut saanut juosta. Elivät korkeaan ikään. Tottuneet. Jotenkin vain tuntuu, ettei se ole oikein ja että tuollaisillla ihmisillä ei pitäisi olla koiraa. Kun tietää miten ne koirat voisivat liikkua ja arvaa että niillä olisi mielenkiintoa muuhunkin JOS niiden elämää ei olisi noin kuihdutettu.
Nuo lait ja järjestys varmaan sopivat koiranpitäjille, joille koira on vain käyttöesine tai seurakoira ihmisen viihteenä. Silloin ihmisen kulttuuri on pääasia. Minulle kuitenkin koira on eksoottinen vieras ihan toisesta lajista, ja sellaisen kanssa eläessä, sen tarpeita kunnioittaessa rikotaan ihmisten kulttuurin sovinnaisuuksia. Ja hyvä niin.