Kitinä

urpiainen kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Sä tulkitset nyt mua väärin ja vedät liian innokkaita johtopäätöksiä.

Mitäs sä nyt yhtäkkiä sekoilet?

Enkö mä sen tohon edellisen viestin alkuun kirjoittanut? On toki teoreettisesti mahdollista, että samaa vikaa on ollut myös täällä päässä, koska kantamme näyttää suhteellisen yhteneviltä, mutta se ei voi missään nimessä johtua minusta, vaan puhtaasti tavastasi esittää asioita

Kyllä hyvä tarina on aina vakuuttavampi kuin todellisuus. Tuo possutarina sisältää niin nättiä ironiaa, että se jää tarinana ihmisten mieliin ikuisiksi ajoiksi, faktoista riippumatta. Hommalaiset eivät tykkää tuosta tarinasta siksi, että se kertoisi mitään muslimeista, vaan siksi, että se on paraatiesimerkki "suvaitsevaiston rasismista". Jos "suvaitsevaisto" ihan tosissaan olisi poistanut possuja muslimien sielunrauhan turvatakseen, olisi "suvaitsevaisto" syyllistynyt muslimien käsittelyyn homogeenisenä ryhmänä, jonka niskoille kysymättä nakellaan mielipiteitä. Eli sama periaate pätisi, puhuttiinpa sitten "naisia arvostamattomista raiskaajista" tai "viattomista betonipossuista loukkaantujista", molemmat yhtä lailla rasismia. Tarinan piste iin päälle on tietenkin "suvaitsevaistoa" edustava rasistinen naispappi.

Vagabondo kirjoitti:se ei voi missään nimessä johtua minusta, vaan puhtaasti tavastasi esittää asioita

Tämä ei sitten ollut puhdas vitsi, vaan sinulla on vallankin hommafantasioita vastaan hyökätessäsi tapana asemoida itsesi arvoakselin toiseen äärilaitaan ja ne, jotka ei suoraan ilmoita samaa kantaa sinne akselin hommapäähän, jolloin annat itsestäsi aika mustavalkoisen kuvan, kuten tässäkin keskustelussa kävi ennen liennytysvaihdetta. Tai ainakin sellainen kuva teksteistäsi helposti välittyy.

prosessi kirjoitti:Kyllä hyvä tarina on aina vakuuttavampi kuin todellisuus. Tuo possutarina sisältää niin nättiä ironiaa, että se jää tarinana ihmisten mieliin ikuisiksi ajoiksi, faktoista riippumatta.

Tarina jää ihmisten mieliin koska media otsikkohuoraa faktosita välittämättä. Ensin levitti ankkaa isoin otsikoin ja sitten oikaisu, jos viitsi, pienin otsikoin. 2000-luvun keltaista uutisointia. Muslimien uskonnolliset eläinennakkoluulot eivät kyllä ole mikään ankka sinänsä. Mutta esimerkiksi tämä

http://yle.fi/uutiset/opaskoirat_joutui ... sa/1839807

tarina on tietysti kaupungilegendana siirtynyt jo Suomessa tapahtuneeksi.

Parempi puolisko ehdotti vuorotteluvapaata, esim puoli vuotta Australiassa.

Olin jo suoraan sanomassa, "nay", mutta ehkäpä aihetta kannattaa hieman tutkia. Kämppä oli joka tapauksessa suunnitteilla panna lihoiksi, joten...

Toisaalta - mikäpä mua täällä pidättelee paitsi pari kaveria, asuntolaina ja moottoripyörä. Luulis, että kengumaasta löytyy kakspyöräsiä. Ja ehkä jokunen tienpätkäkin.

^ Saako siellä lapset hoitoon?

^ Yksityiskohtaisestihan tätä ei ole mietitty. Jos tohon puolen vuoden plääniin mennään, niin hoidettais itte.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Veikkaisin, että uskonto ahdistaa ja häiritsee enemmän joitain aikuisia kuin lapsia. Ymmärrän kottiksen pointin, mut mielestäni loivasti demonisoit uskonnon opetusta ym. Kaikesta huolimatta uskonto ei ole mkn HIV.

Anaalisoin tässä itseäni vähän paremmin, ja tulin siihen tulokseen, että eniten minua nyppii tuossa uskontopuolessa ajatus siitä, että lapselle kerrotaan totuutena asioita, jotka eivät sitä objektiivisesti katsoen mitenkään ole. Lapselle ei saa valehdella.

Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin Tulee väkisinkin lipsautettua suusta spoilerisammakoita irtoparroista etc.

Olen ehkä sitten tosikko, mutta eihän tuossa uskonhöpötyksessä ole mitään järkeä. Meille saattaa lisäksi miehen kanssa tulla jonkinmoista kasvatuksellista erimielisyyttä tuosta uskonnonopetuksesta, koska mies kallistui kysyttäessä uskonnontunteihin (vs elämänkatsomustieto), koska hänellä oli kuulemma uskonnontunneilla kivaa. Niillä olikin hyvä opettaja ilmeisesti. Mulla ei ollut, ennen kuin lukiossa, jolloin ekaa kertaa opetettiin maailman uskontoja ja jonkinmoisia yleisiä eettisiä periaatteita liibalaaban sijaan. Ala-asteelta muistan, että näitä satuja viidestä leivästä ja kahdesta kalasta opetettiin totuutena ja jotain helvetti-juttujakin oli. Yläasteella uskonnonope oli hullu kuin pullosta tullut, oikeasti. Kaikki kiusasivat sitä kun se oli niin kahjo, paitsi minä. Silti se kävi mun kimppuun kerran tunnilla ja oli viemässä henkilökohtaista omaisuuttani ilman perusteita. En antanut. Tilanne johti jonkinmoiseen selvittelyyn jälkikäteen, ja tuolloin mun luokanvalvoja sanoi mulle luottamuksellisesti, että hänen mielestään tuon opettajan paikka ei ollut koulussa opettamassa ketään. Mä en halua lapselle opettajaksi mitään huruhihhulia, enkä sitä että kerrotaan totena satuja, vaan jotain mistä voi olla hyötyä myöhemmässä elämässä.

Kottarainen kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Kaikesta huolimatta uskonto ei ole mkn HIV.

Anaalisoin tässä itseäni vähän paremmin, ja tulin siihen tulokseen, että eniten minua nyppii tuossa uskontopuolessa ajatus siitä, että lapselle kerrotaan totuutena asioita, jotka eivät sitä objektiivisesti katsoen mitenkään ole. Lapselle ei saa valehdella.

Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin Tulee väkisinkin lipsautettua suusta spoilerisammakoita irtoparroista etc.

Olen ehkä sitten tosikko, mutta eihän tuossa uskonhöpötyksessä ole mitään järkeä. Meille saattaa lisäksi miehen kanssa tulla jonkinmoista kasvatuksellista erimielisyyttä tuosta uskonnonopetuksesta, koska mies kallistui kysyttäessä uskonnontunteihin (vs elämänkatsomustieto), koska hänellä oli kuulemma uskonnontunneilla kivaa. Niillä olikin hyvä opettaja ilmeisesti. Mulla ei ollut, ennen kuin lukiossa, jolloin ekaa kertaa opetettiin maailman uskontoja ja jonkinmoisia yleisiä eettisiä periaatteita liibalaaban sijaan. Ala-asteelta muistan, että näitä satuja viidestä leivästä ja kahdesta kalasta opetettiin totuutena ja jotain helvetti-juttujakin oli. Yläasteella uskonnonope oli hullu kuin pullosta tullut, oikeasti. Kaikki kiusasivat sitä kun se oli niin kahjo, paitsi minä. Silti se kävi mun kimppuun kerran tunnilla ja oli viemässä henkilökohtaista omaisuuttani ilman perusteita. En antanut. Tilanne johti jonkinmoiseen selvittelyyn jälkikäteen, ja tuolloin mun luokanvalvoja sanoi mulle luottamuksellisesti, että hänen mielestään tuon opettajan paikka ei ollut koulussa opettamassa ketään. Mä en halua lapselle opettajaksi mitään huruhihhulia, enkä sitä että kerrotaan totena satuja, vaan jotain mistä voi olla hyötyä myöhemmässä elämässä.

Kottarainen osoittaa mielestäni todella järkevän vanhemman eleitä. Olen käyttänyt tämän pohtimiseen paljona aikaan, ja olen aika varma siitä, että suomalaisen kirkon jäsenmäärä selittyy pääsääntöisesti tuolla että kristinuskoa aletaan syöttämään jo hyvin nuoresta. Vaikka siihen ei usko, niin sitä nyt vaan kuuluu porukkaan kun kaikki muutkin ja ja ja.. Uskaltaisin myös väittää että mitään hallaa lapselle ei tapahdu jos mitään uskontoa ei opeteta muuta kuin historia-mielessä. Kun taas hallaa tapahtuu rationaaliselle ja tieteelliselle ajattelulle jos pikkulapsesta asti kivat täti kertoilee satuja tosi tarinoina. Ei siinä iässä ole kykyä kyseenalaistaa noita asioita ja sitten vanhemalla iällä sitä on joko altis lisä-aivopesulle tai sitten joutuu jotain deaktivointia harrastamaan.

Tai sitten tekee niinku valtaosa tässä maassa ja maksaa kiltisti sitä kirkollisveroa, tajuamatta että miksi se ahdistus eroamisesta häiritsee.

Kottarainen kirjoitti: Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin Tulee väkisinkin lipsautettua suusta spoilerisammakoita irtoparroista etc.

Mä taas ajattelen, että tuo kuuluu lapsuuteen ja lapsella on ilo uskoa joulupukkiin.

Mä taas aattelen että lapsille pitää vähän valehdella, oppivatpahan sitten minkälainen maailma oikeasti on.

Mä olisin mielelläni kanssa jättänyt koko joulupukkihuijauksen väliin, mutta en ole viitsinyt paljastaa, kun vaimo ja suku on tykänny sitä leikkiä. Innoissaanhan toi lapsi siitä on ollut, mutta kyllä ihan puhtaasti lahjojen takia, joten luultavasti olisi yhtä innoissaan joulusta, vaikka tietäisi lahjojen tulevan läheisiltään. Niin kuin on tohkeissaan syntymäpäivistäänkin. Ei mene lähellekään joulupukkia ja joulun alla ilmoitti, että pukki vois vaan jättää lahjat ovelle. Pitää etäisyyttä kyllä myös kaikkiin muihin satuhahmoihin.

EDIT: Sen verran ihmetteli jo tänä jouluna asioita, että eiköhän toi ensijouluun mennessä tajua totuuden.

Eiköhän ole parasta, että lapselta kielletään mielikuvitus kokonaan, ettei sitten kuvittele turhia tai luule liikoja. Joulupukit sun muut kuvitteelliset hahmot romukoppaan vain. Satuina luetaan yleistä suhteellisuusteoriaa, siitä kun voi olla myöhemmin jotain hyötyä. Voi elämän kevät taas kerran. Ai niin, jos haluaa kuvitella jutskia, vetää sitten huumeita.

Elämässähän ei ole mitään ihmeellistä ja hämmästyttävää, pelkkää objektiivisesti todennettavissa olevaa tietoa vain.

NuoriDaavid kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti: Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin Tulee väkisinkin lipsautettua suusta spoilerisammakoita irtoparroista etc.

Mä taas ajattelen, että tuo kuuluu lapsuuteen ja lapsella on ilo uskoa joulupukkiin.

Sama vika. Jouluaattona kun pukki istui takan edessä ja näin lapseni pukin kanssa, oli pakko poistua toiseen huoneeseen nyyhkyttämään kun tuli tippa silmään. Muistin juuri siinä samalla oman lapsuuteni ja ne mahtavat joulut serkkujeni kanssa landella. Ne olivat ehdottomasti vuoden kohokohtia ne.

En ymmärrä miksi tuollaiset kokemukset pitäisi viedä lapselta. Ihan kuin tässä maassa ei muuten luonnostaa jo oltaisi tarpeeksi tosikoita ja juroja.

masa kirjoitti:En ymmärrä miksi tuollaiset kokemukset pitäisi viedä lapselta. Ihan kuin tässä maassa ei muuten luonnostaa jo oltaisi tarpeeksi tosikoita ja juroja.

Sen ymmärtää vain, jos on itse kokenut epäonnistuneita jouluja, uskonnonopettajia tai muita, ja haluaa oksentaa saman paskan seuraavallekin sukupolvelle. Ketjun katkaisu ei käy, koska töttöröö.

Riemumieli kirjoitti:
Elämässähän ei ole mitään ihmeellistä ja hämmästyttävää, pelkkää objektiivisesti todennettavissa olevaa tietoa vain.

Jos ei tiede ole ihmeellistä ja kummallista, niin ei sitten mikään. Ei mulla sulle muuta.

Riemumieli kirjoitti:Sen ymmärtää vain, jos on itse kokenut epäonnistuneita jouluja, uskonnonopettajia tai muita, ja haluaa oksentaa saman paskan seuraavallekin sukupolvelle. Ketjun katkaisu ei käy, koska töttöröö.

Eikö kyse ole nimenomaan ketjun katkaisemisesta. Kun on itse saanut kärsiä riittävästi uskonnonopettajista ja tapauskovaisuuden kiroista, niin en halua sälyttää sitä taakkaa lapselleni. Toisaalta kun olen kirkosta sanoutunut irti, niin miksi ihmeessä minun pitäisi tuupata lapseni sen pauloihin?

Haemaeraemies kirjoitti:Jos ei tiede ole ihmeellistä ja kummallista, niin ei sitten mikään. Ei mulla sulle muuta.

Se on ihmeellistä ja kummallista niin kauan, kun joku pohdiskelee, voisivatko voimassa olevat perustotuudet olla vääriä. Ja siihen tarvitaan kykyä kuvitella, joka ei onnistu ilman mielikuvitusta. Miten esimerkiksi teoreettiset tutkimukset olisivat mahdollisia, jos vain tyydyttäisiin siihen, mitä joku dorka on jo aiemmin todennut?

NuoriDaavid kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti: Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin Tulee väkisinkin lipsautettua suusta spoilerisammakoita irtoparroista etc.

Mä taas ajattelen, että tuo kuuluu lapsuuteen ja lapsella on ilo uskoa joulupukkiin.

Eikö lapsen maailman kiehtovuus ole osin just sitä, että ne pystyvät samaan aikaan ikään kuin teoriassa tietämään, ettei joulupukkia ihan oikeasti ole olemassa, mutta silti jotenkin samaan aikaan käytännössä uskomaan aivan vilpittömästi ja vaikutuksellisesti joulupukkiin?

Vagabondo kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Eikö kyse ole nimenomaan ketjun katkaisemisesta. Kun on itse saanut kärsiä riittävästi uskonnonopettajista ja tapauskovaisuuden kiroista, niin en halua sälyttää sitä taakkaa lapselleni. Toisaalta kun olen kirkosta sanoutunut irti, niin miksi ihmeessä minun pitäisi tuupata lapseni sen pauloihin?

En ymmärrä näitä kuvailemasi kiroja, joita ei todellakaan ilmene ns. perinteisessä suomalaisissa perheissä. Jos sinulla on ollut vaikeaa, niin se on voi voi. Se ei kuitenkaan ole syy kieltää seuraavalta sukupolvelta edes mahdollisuutta tutustua asioihin ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä.

Riemumieli kirjoitti:En ymmärrä näitä kuvailemasi kiroja, joita ei todellakaan ilmene ns. perinteisessä suomalaisissa perheissä.

Määritteletkö millä tavalla kasvuympäristöni ei vastaa ns. perinteistä suomalaista perhettä?

vagabondo kirjoitti:Tioisaalta kun olen kirkosta sanoutunut irti, niin miksi ihmeessä minun pitäisi tuupata lapseni sen pauloihin?

Koska rippileirillä pääsee panemaan?

Vagabondo kirjoitti:Määritteletkö millä tavalla kasvuympäristöni ei vastaa ns. perinteistä suomalaista perhettä?

Jos kasvuympäristösi on aiheuttanut sinulle noin suuret traumat kaikkeen mielikuvitukseen liittyvään, se ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta.

Riemumieli kirjoitti:. Se ei kuitenkaan ole syy kieltää seuraavalta sukupolvelta edes mahdollisuutta tutustua asioihin ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä.

Niin, antaa mahdollisuus tutustua vrt. aivopestä, kun puhutaan siis uskonnoista. Olen täysin samaa mieltä, että eri uskonnoista pitää opettaa historia ja moraalipuolta kyllä, mutta sitä perinteistä doktrinointia ei tarvitisis lapsiin kohdistaa. Sitten 15veenä voi vaikka antaa jonku Hyvän Kirjan käteen, tai sitten sen raamatun jos on ihan pakko ja nuorella kiinnostaa.

Ennenkuin aletaan ohjelmoimaan tuollasiai asioita kuuppaan, pitää olla joku kyky erotella asioita. Joulupukki nyt on harmiton koska se ei vääristä ihmisen moraalia (paisti kulutuksen markkinamieheksi lanseerattuna), saata toisia eriarvoiseen asemaan tai pahassa tapauksessa vammauta ihmistä psyykkisesti.

Riemumieli kirjoitti:Jos kasvuympäristösi on aiheuttanut sinulle noin suuret traumat kaikkeen mielikuvitukseen liittyvään, se ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta.

No, kiitoksia näistä epäonnistuneista määritelmistä. Mulla ei ole kylläkään mitään ongelmia mielikuvituksen kanssa. Mulla on vaan vaikeuksia pitää satuja totena, rakentaa elämääni niiden satujen varaan ja tuhlata aikaani niihin satuihin kuuluvia rituaaleja leikkien. Toisaalta en tykkää larppaamisestakaan, vaan pelaan mieluummin perinteisiä roolipelejä.

Osoitat juurikin sellaisia piirteitä, jonka takia en pidä uskovaisista ihmisistä tai uskonnoista, kun oletat, että kaikkien pitäisi leikkiä sinun leikkiäsi ja olet hyvin närkästynyt, kun joku ei kanssasi suostu leikkimään ja tuohduksissa tuomitset sitten ne epänormaaleiksi. Juuri tuo on se asenne, josta haluan pysyä kaukana ja jonka vaikutuksen alaiseksi en omaa lastani halua asettaa.