Kitinä

Vähän samoilla Pupun kanssa. Vielä kun tukiverkosto ympäriltä puuttuu lähestulkoon kokonaan, niin annan itselleni luvan olla erittäin iloinen siitä omasta ajasta joka tarjolla on tuntematta huonoa omaatuntoa. Kyllä se pikku-ukko mun aikaa saa, vähän liikaakin, senkin pitäisi saada välillä isästään lomaa.

Nehemiah James kirjoitti:Vähän samoilla Pupun kanssa. Vielä kun tukiverkosto ympäriltä puuttuu lähestulkoon kokonaan, niin annan itselleni luvan olla erittäin iloinen siitä omasta ajasta joka tarjolla on tuntematta huonoa omaatuntoa. Kyllä se pikku-ukko mun aikaa saa, vähän liikaakin, senkin pitäisi saada välillä isästään lomaa.

Jotakuinkin näin. Tytsällä on kaksi rakastavaa vanhempaa saman katon alla, soisin asia pysyvän samalla tolalla. Siihen vaaditaan sitä kaksinaikaa, perheajan lisäksi :)

Tytsä sylissä lähettää terkkuja, se osaa jo hiffata kun kolli on linjoilla ;p Äitiinsa tullut!

Rouva Pupu kirjoitti:Tytsä sylissä lähettää terkkuja, se osaa jo hiffata kun kolli on linjoilla ;p Äitiinsa tullut!

Pikku-ukko on kyl just nyt päiväkodissa, ei linjoilla ;)

Tabuja tabuja... Tietyn rasitustason jälkeen päivän paras hetki voi ja saakin olla, kun lapsi nukkuu onnellisesti omaa pikku untaan. Hitto teitä moralisoijia. Eihän tämä millään logiikalla voi tarkoittaa huonoa vanhemmuutta, vaan on pelkästään inhimillistä. Ongelma tämän kanssa lienee pelkästään liikaa yrittävillä äideillä ja asiasta tietämättömillä.

^ Just noin, näppärä vika lause.

Joskus on ihan pakko tykätä Ylermistä.

Täst ei tule tapaa.

Eli mä olen asiasta mitään tietämätön ja irmeli yliyrittävä mutsi. Jippaijee. Tais teillä nyt mennä pointti vähän ohi.

Ettei olis taas vedetty se surullisenkuuluisa et voi tietää, koska sulla ei ole lapsia-kortti.

^Näh, mä en ainakaan ollu sitä mieltä kummankaan osalta.
Välillä vaan on niitä päiviä, jolloin todella päivän paras hetki on silloin kun pikku riidanhaastaja nukahtaa omaan sänkyynsä eikä siitä tule potea huonoa omaatuntoa. Tai en mä ainakaan.

Mä myönnän lisäksi vitutuskäyrän koholla olemisen, koska tytsä ei nuku millään ja itse olen jo viideltä ollut valmista sänkykamaa. Ja iskä ei nyt ole optio.

Myönnän, että ei ole sitten Boltin juoksun nähty nopeampaa moovsia ovesta ulos kun oma äitee rantautuu huomenna tänne.

Myönnän haaveilevani viikonlopusta ilman tytsää kotona, nukkuisin ja olisin liikkumatta vessaa ja jääkaappia lukuunottamatta.

Ja jotain muutakin kävi mielessä.

Mun mielestäni tämä on vähän sama juttu, kuin että joskus on mukava olla yksin kotona, vaikka olisikin onnellisesti naimisissa.

^ Aika rohkeasti sanottu ilman kokemusta

Vesper kirjoitti:Eli mä olen asiasta mitään tietämätön ja irmeli yliyrittävä mutsi. Jippaijee. Tais teillä nyt mennä pointti vähän ohi.

Ettei olis taas vedetty se surullisenkuuluisa et voi tietää, koska sulla ei ole lapsia-kortti.

Njoo, henkilöityyhän nämä välillä väkisinkin, vaikka se ei mikään tarkoitus ollutkaan. Sattui vain nyt sun kohdalla muottiin. Sori.

Näen helposti punaista vanhemmuusasioissa silloin, kun joku painottaa tietynlaista mallivanhemmuutta, jossa ei ole tilaa inhimillisyydelle tai virheille. Siinä ei oikein ole mitään rakentavaa, vaan se luo turhia standardeja ja paineita ihan kaikille vanhemmille.

Vesper kirjoitti:^ Aika rohkeasti sanottu ilman kokemusta

Olen lukenut, että näin on.

En ymmärrä, miksi on niin kamalaa arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta? Paitsi tietysti, jos sitä on, niin toivoo, että olisi muuta.

Uskokaa tai älkää, lapsenkasvatus on kovaa työtä, joten miksei päivän päättyessä voisi huoahtaa ja nostaa jalat pöydälle? Se ei liene sama kuin toivoa olevansa vailla vastuita samaan tapaan kuin työpäivän päättymisestä riemuitseminen osoittaisi työn vihaamista (mikä on tietenkin kaikkien suomalaisten velvollisuus).

Mut onhan se niin, että me ihmiset valitetaan ja valitetaan (varsinkin minä) ja voin hyvin uskoa, että lapsista valituskin särähtää lapsettoman (ja etenkin ei omasta halustaan lapsettoman) korvaan ikävästi. Just se reaktio "mitä vittua sit hommaat niitä!!!1" ihan ok.

Oon tietosesti koittanu vähentää julkista valitusta, mut ihan joka pirun toinen päivä mielessäni kiroan jomman kumman vintiöistä tosi syvälle peiton uumeniin... Useimmiten se, mitä en kirjoita ylös katoaa sisältä aika vinhasti.

Hö, no enhän mä ny moralisoi, ei oo varaa. Sitäpaitsi mä puhun tietenkin vasta vajaa 10kk:n kokemuksella Mä en mitenkään voi tietää millasta on olla esim 3-vuotiaan äiti. Kauhulla odotan..

Mut täytyy myöntää ett kyllä mä joskus ihan vaan odotan että koska se herää päikkäreiltä.. koska se vaan on yleensä niin ihana. Ja mukavaa seuraa.

irmelianneli kirjoitti:Mut täytyy myöntää ett kyllä mä joskus ihan vaan odotan että koska se herää päikkäreiltä.. koska se vaan on yleensä niin ihana. Ja mukavaa seuraa.

Niin mäkin! Ja näiden sun tyttöös vanhempien viikarien kanssa ehkä enemmän nyt kuin ennen (eli älä turhaan oottele kauhulla tulevia, suhtaudut todnäk uhmiin esim. mua paljon paremmin kun tunnut pikkuvauva-ikäisenkin kanssa pärjäävän henkisesti paremmin)! Se selittyy mulle sillä, että saan nykyään nukkua yöni ja energiaa on sopivasti. Miehen mielestä taas lapset on nyt vasta kumpikin siinä iässä, että niiden kanssa haluaa touhuta kaikkea kovasti. Iskän ja äiskän eroja, iskä enempi touhuu ja äiskälle on silleen aika sama vaikkei "vauvelit" muuta ku haliruttais ja pussais...

On ne ihania, nukkuvat just sopivasti.

^^Eikös se useimmiten niin ole? Kyllä me miehen kanssa käydään iltaisin käsi kädessä katselemassa tuhisevaa nyyttiä ja voivotellaan miten täydellinen pakkaus ollaan saatu aikaan (ja samalla toivon ettei vaan heräis ja nostais kolmatta maailmansotaa). Silti olen pääsääntöisesti tyytyväinen kun on mennyt illalla nukkumaan, se nimittäin tarkoittaa sitä että kaikki on mennyt ok, ja jos ei ole niin sekin vähemmän ok on ohi ja seuraava päivä on taas erilainen.

Leikkasin aamulla ekaa kertaa vauvan kynsiä. Tyttö oli kovin touhukas ja ohi meni sormeen. Verta tuli ihan kiitettävästi

^^ No kiva kuulla

Ymmärrän tietty jos on ongelmia tms niin onhan se ihanaa ett se baby nukkuu, sanomattakin selvää Ei moisesta tarvi saivarrella. Mut jos pääsääntöisesti kaikista ihaninta aikaa elämässä on se kun lapset nukkuu niin voi surku hei Emmä voi itekään sanoo ett tää varsinaisesti mitään jatkuvaa huviajelua olis, vauvalla ½v alakroppa kipsattuna + lastoitettuna, ynnä muuta kivaa.. mut pärjäillään, ja lapsi on tärkein ja tulee ekana ♥

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Leikkasin aamulla ekaa kertaa vauvan kynsiä. Tyttö oli kovin touhukas ja ohi meni sormeen. Verta tuli ihan kiitettävästi

Voi ei, no ei se haittaa Mä en uskaltanut alkuun edes lähestyä saksien kanssa, mies oli ronskimpi ja jotenkin sit jäi sen hommaksi. En oo tainnut vieläkään leikata kunnolla sen kaikkia kynsiä ikinä.

irmelianneli kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Leikkasin aamulla ekaa kertaa vauvan kynsiä. Tyttö oli kovin touhukas ja ohi meni sormeen. Verta tuli ihan kiitettävästi

Voi ei, no ei se haittaa Mä en uskaltanut alkuun edes lähestyä saksien kanssa, mies oli ronskimpi ja jotenkin sit jäi sen hommaksi. En oo tainnut vieläkään leikata kunnolla sen kaikkia kynsiä ikinä.

Meilläkin mies hoitaa kynsienleikkuun; on sellasta apinarallia että! Poika kutisee jaloistaan niin vietävästi, että toisen on pidettävä jätkä käsin ja jaloin paikalla, että kynnet saadaan leikattua. Yleensä odotetaankin sen verran pitkään, että on pakko leikata, kun jäbä huutaa kun palosireeni. Mitkään leikit, lorut, tai harhautukset ei toimi: heti kun koskeekin käteen tai jalkaan että "nyt leikataan, nopsaa vaan", niin armoton taistelu. Tosin heti leikkauksen jälkeen on oma itsensä ja itku loppuu heti. Pitää vaan taistella näköjään, periaatteen vuoksi

Kuri, järjestys, rauhallinen puhe ja varmat otteet. Voila, ei ongelmia kynsien leikkuun suhteen. Myös lahjonta, uhkaus ja kiristys ovat hyviä vaikutuskeinoja.

Suvinen kirjoitti:Meillä ei ole ollut ongelmia kynsienleikkuun kanssa. Jo pariviikkoisena saksin ekan kerran vauvan kynsisaksilla. Hoidan homman aina tissisyötön päälle, kun tyttö on nukahtanut imetystyynylle niin on kaksi kättä käytössä. En edes tiennyt, että niillä saksilla saa minkäänmoista haavaa aikaan, hyvä kun pehmeisiin pikku kynsiin pystyvät

Pienenä se olikin helppoa...

Elppis kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Meillä ei ole ollut ongelmia kynsienleikkuun kanssa. Jo pariviikkoisena saksin ekan kerran vauvan kynsisaksilla. Hoidan homman aina tissisyötön päälle, kun tyttö on nukahtanut imetystyynylle niin on kaksi kättä käytössä. En edes tiennyt, että niillä saksilla saa minkäänmoista haavaa aikaan, hyvä kun pehmeisiin pikku kynsiin pystyvät

Pienenä se olikin helppoa...

Melkein 4-vuotiaan kanssa se on taas helppoa - riittää kun sanoo, että liian pitkät kynnet ovat ruman näköiset

Toki on lapsikohtaista - meidän hienostelijan pitää saada vaihtaa paita tai housut heti jos vaatteille sattuu roiskahtamaan vaikkapa vesipisara.
No, itseäni saan kai tästäkin syyttää...