Pakko avautua hiukan äitiyspoliklinikasta. On alkanut tulemaan pientä pelko siitä pääseekö sieltä hengissä itse pois, vauvasta puhumattakaan kun aika koittaa
Ultrat ovat siellä sujuneet moitteetta, mutta tämä raskausdiabeteksen seuranta onkin sitten ihan toinen juttu.
Sain ruokavalio-ohjauksen heti diagnoosin jälkeen neuvolassa ja sanottakoon, että erittäin laadukkaan sellaisen. Sain kuitenkin kutsun samaan ohjaukseen myös äippäpolille ja jo silloin mietittiin, että onko se välttämätöntä, mutta toki menimme ja ajattelimme että lisää infoa saamme. No ei, tietonsa olivat vanhentuneita (!), paperit oli häviksissä eivätkä osanneet antaa mitään neuvoja siihen miten saan yhden kohonneen arvoni normaaliksi ja muutenkin keskittyivät sähläämiseen ja coca-colaan jota en siis juo muuta kuin poikkeusoloissa. Mutta siis sain sanoa kymmenen kertaa (oikeasti) etten juo colaa kun käskivät vähentämään jolloin arvot palaisivat normaaliksi. Tähänkin yhden arvon ongelmaan sain vastauksen neuvolasta. Mitään uutta tietoa (vähemmän tietoa kylläkin) emme sieltä saaneet ja siinä meni sitten miehen työpäivä ja mukava laskukin turhasta postitse tipahti.
Sitten piti lähettää faxilla arvoja sinnepäin että saavat katsoa pitääkö kiireesti varata aikaa sisätautilääkärille, lupasivat soittaa heti perään. Mitään ei kuulunut, joten seuraavana päivänä soittelin itse. Se ei tietenkään passannut alkuunkaan, soittelu meinaan. Eivät osanneet sanoa juuta eikä jaata, koska paperini olivat kadonneet, taas. Lupasivat soittaa seuraavana päivänä. Noh, eivät soittaneet. Kolmen päivän päästä tuli kutsu vastaanotolle 2.1. Toki ei mainintaa onko kyseessä lekuri tjmv. Enkä sitten saanut sieltä ketään kiinnikkään kun pitävät näköjään puhelimensa kiinni soittoaikoina.... Tapahtunut viidestä kerrasta neljä...!
Tänään sitten mies otti vapaapäivän, että pääsee mukaan jos vaikka ultrataan jo nyt se kolmas kerta kasvun takia ja muutenkin haluaa olla mukana etten kaikkea joudu yksin kokemaan.
Tulos:
- Samalle ajalle buukattu kaksi ihmistä
- Meillä ei tietoa miksi olemme poliklinikalla, mutta EI OLLUT SIELLÄKÄÄN.
- Aloittivat kolmannen kerran ruokavalio-ohjauksen...
Ja hämmästelivät, että sen olinkin jo saanut.... ja vielä kahteen kertaan... kuulemma neuvolan olisi riittänyt
- Kysyi kolme kertaa edellisestä synnytyksestä ja kerran keskenmenosta. Ihan kiva, mutta en ole koskaan synnyttänyt enkä saanut keskenmenoa. Yksi abortti on takana. Sanoin kyllä monta kertaa etten noista ole kokenut yhtäkään, mutta ei mennyt perille....
- Seulontaakin pitäisi ajatella.... joo, no ihan kiva mutta olen siinä käynyt ööh silloin alkuraskaudessa, jolloin ne tehdään. Ja olen jo viikolla 28!!!
- Uutena vuotena join lasillisen colaa, söin hieman suklaata ja sipsejä kuten on todettu että joskus saa eli ns. karkkipäivä käytäntö on oltava. Sanoin tästä, että siksi tuossa uutena vuotena on hieman koholla muutama arvo kun söin normaalista poiketen. Insuliinille kuulemma pitäisi mennä koska en osaa noudattaa dieettiä vaan herkuttelen jatkuvasti (?). Ihan jees kun tajusi session lopuksi et aijuu toihan onkin vaan yksi päivä ja uus vuos että eihän tässä hätiä mitiä olekkaan.... Joo, sanoin tuosta sen kymmenen kertaa ja siitä että muuten arvot tasaisia ja hyviä, mutta että tuossa herkuttelin hiukan että siinä syy kohonneisiin.
- Syntymäaika ja samalla henkilötunnus tiedoissani väärin, olen -82, tiedoissani -87.
- Pyysin mittauspapereitani takaisin, en kuulemma niitä ollut antanut kuin yhden (kymmenen minuuttia aikaisemmin olin siis paperit hänelle luovuttanut). Sain inttää kolme kertaa ennen kuin katsoi paperipinoa, josta sitten toki antamani läpyskät löytyivätkin...
Jne. Jne. Loppuu happi pelkästä listan jatkon ajattelemisesta.
Pahoittelivat sitä, että olivat turhaan meidät sinne taas pyytäneet ja lupasivat ettei laskua lähetetä.... Ensi viikolla sisätautilääkäri ja gynekologi. Mies totesi autossa, että jompi kumpi ajoista ei toteudu ja laskukin tulee postissa. Mies on hiukan vihainen ja mä taas olen silleen et mitvit?! Haluan oikeasti tuntea olevani ammattilaisten käsissä, semmosta tunnetta ei nyt ole. Mies ihmetteli myös sitä miksi tällä kätilöllä on halu inttää vastaan kaikessa mitä sanon... et ole antanut papereita, varmasti olet synnyttänyt ym.
Kyllä mä suodatan jonkun verran sähläystä ym. mutta raja on ylitetty. Liian tärkeä asia kyseessä.
Mä nyt olen aina hiukan ylireagoinut kaikenlaisissa asioissa, mutta nyt ollaan molemmat suu auki ja nyt kun ei oikein voi yksityistenkään puoleen kääntyä
Ei kyllä nostata luottamusta mestaa kohtaan, ei sit ollenkaan! Jos henkilötunnuskin on väärin, pistää vähän ihmettelemään. Ei kai tämä tutkiva kätilö ole teidän synnytyskätilö? Se pitäis saada muuttaa pyynnöstä... ? Perhana, ihan karvat meni pystyyn kun luin "vikalistaa" 
