Kaikki kuvat tuosta aiheesta tekevät surulliseksi.
Musta tuo keskitysleirikuva ei tee surulliseksi, koska siinä on aika rauhallinen tunnelma.
Rauhallinen tunnelma, tavallaan joo. Siinä on ihmisiä, jotka ovat antaneet periksi jo ajat sitten. Ihmisiä ilman tulevaisuutta.
Holokausti oli jotain niin käsittämättömän julmaa ja kamalaa, että mä en ainakaan voi sivuuttaa asiaa tuntematta jonkunlaista surua.
Itkin kuin vesiputous koko kierroksen ajan Auschwitzin museossa.
Mut mä nyt oon vähän kumma.
Gaia kirjoitti:
Kaikki kuvat tuosta aiheesta tekevät surulliseksi.
Musta tuo keskitysleirikuva ei tee surulliseksi, koska siinä on aika rauhallinen tunnelma.
Rauhallinen tunnelma, tavallaan joo. Siinä on ihmisiä, jotka ovat antaneet periksi jo ajat sitten. Ihmisiä ilman tulevaisuutta.
Holokausti oli jotain niin käsittämättömän julmaa ja kamalaa, että mä en ainakaan voi sivuuttaa asiaa tuntematta jonkunlaista surua.
Itkin kuin vesiputous koko kierroksen ajan Auschwitzin museossa.
Mut mä nyt oon vähän kumma.
Kyllä muakin meinasi ruveta itkettämään kun katsoin tuota pikkupoikaa tuossa jälkimmäisessä kuvassa.
Taidan olla vähän sosiopaatti, kun keskitysleiridokumenteissa kiinnostaa lähinnä saksalaisten insinööritaito ja kyky organisoida asioita. Kieltämättä tuossa pojassa kiteytyy liikuttavasti avuttomuus.
Taidan olla vähän sosiopaatti, kun keskitysleiridokumenteissa kiinnostaa lähinnä saksalaisten insinööritaito ja kyky organisoida asioita. Kieltämättä tuossa pojassa kiteytyy liikuttavasti avuttomuus.
ND, mikä oli Sahara-kuvan ajatus?
Ei mikään muu, kuin että siinä Sahara näkyy kauniisti, samoin esim Niilin delta ja että se Sahara on helvetin iso.