Kitinä

Eilinen ruokapöytäkeskustelu:
poikani (3,5-vee): "Äiti, saanko minä leikkiä minun pippelilläni tässä ruokapöydässä?".
Minä: "Pippelillä ei leikitä ruokapöydässä!!".
Poika: "Missä minä sitten voin leikkiä pippelilläni?"
Minä: "Omassa huoneessasi".
Poika: "Jaa". *hetken hiljaisuus ja poika syö lautasensa tyhjäksi*
Poika: "Kiitos. Minä menen nyt huoneeseeni leikkimään pippelilläni!".

Voi ei. Luin ton yo. ääneen miehelle ja poika tempas siihen perään että: "Kiitos. Minä menen nyt huoneeseeni leikkimään pippelilläni!".

Elppis kirjoitti:Voi ei. Luin ton yo. ääneen miehelle ja poika tempas siihen perään että: "Kiitos. Minä menen nyt huoneeseeni leikkimään pippelilläni!".

Haa, luin tän eka nopeesti ja ymmärsin että miehesi sanoi ylläolevan replan. Päivän piristys.

Poikanen on neljä kuukautta vanha ja painaa kahdeksan kiloa. Kunnon pötkäle! Kasvaa kuiteski jollain käyrillä, ja mitä väliä vaikka ei kasvaiskaan.. Ollaan alotettu syömään kiinteitä ja joka paikka on ihan porkkanassa (suurta herkkua noin muuten).

Itseä vaivaa paha alakulo. Joka ei tosin liity mitenkään vauvaan, mutta lähes kaikkeen muuhun elämässä. Tuntuu että noi minipillerit oli typerin ratkasu miesmuistiin.

Suvinen kirjoitti:Joskus sitä vauvaa vaan ikävöi.

Tätä vaimokin joskus hokee. En tiedä onko tämä sukupuolikysymys, mutta itse en ole koskaan ikävöinyt vauva-aikaa, vaan päinvastoin, vauva-aikana haikailin vuorovaikutuksellista pientä lasta, josta on jo seuraa.

Meillä poika on alkanut vierastamaan oikeen kunnolla. Kaikkia muita paitsi mua ja "kikkoa". Nita kun tuli kotiin takas isältään ni kädet levällään juoksi kikkon syliin

2kk Herra Hurmuri (anopin nimeämä) kävi neuvolassa; 5,8 kg ja 59 cm!

Nita tuli naapurintytön (yhden niistä monista) kans sisälle leikkimään kun joku kolmas tyttö "taas seuraa eikä jätä heitä rauhaan". Jotenkin surullista. Nyt se tyttö potkiskelee kiviä ja yrittää leikkiä yksin pihalla. Kyllä lapset on julmia

Kun kysyin miksei tämän kolmannen kanssa voi leikkiä yhdessä, vastaus oli että se on niin tyhmä. Huoh. No kai me kaikki ollaan oltu samalaisina pienenä, aina joku jätetään ulkopuolelle.

^meillä on yritetty samaa. Kaikkien kanssa on leikittävä, vaikkei just sillä hetkellä nappais. Käsken keksiä leikin (tai keksin itse), jota kaikki voi leikkiä yhdessä. Tosin noi penskat on vasta 5, joten toi onnistaa vielä.

Mut mulla on ihana kakara . Ajeltiin eilen avolla pitkin poikin. Käytiin lintsillä ja ostettiin jättimäinen hattara. Kakara lauloi Gagan Bad Romance ja jammaili laitejonoissa. Nyt ne tossa tekee naapurin "Urpon" kans koiralle häkkiä tyynyistä pöydän alle, kunnes koira saa kilarit. Mulla on ihana poika

Aika kultaa muistot, vauva-aika on hirvittävää paskaa kaikille osapuolille. Naisten loputon kyky glorifioida hirvittävä natsityöleiri jälkikäteen ihanaksi ajaksi on se syy, miksi ihmissuku jatkuu.

Varis kirjoitti:Aika kultaa muistot, vauva-aika on hirvittävää paskaa kaikille osapuolille. Naisten loputon kyky glorifioida hirvittävä natsityöleiri jälkikäteen ihanaksi ajaksi on se syy, miksi ihmissuku jatkuu.

Riemis, oletko se, kulta, sinä?

Varis kirjoitti:Aika kultaa muistot, vauva-aika on hirvittävää paskaa...

Paskat aika kultaa mitään. Mä ainakin suunnittelin itsaria monesti, kun kakara oli vauva. Mietin useasti, kuinka kauas ehtisin tilit tyhjennettyäni, ennenkuin kukaan kaipaisi/huomaisi. Tästä oppineena, mulle riittää tasan tuo yksi kakara. EI enää sitä helvettiä.

Suvinen kirjoitti:

Mirkku kirjoitti:

Varis kirjoitti:Aika kultaa muistot, vauva-aika on hirvittävää paskaa...

Paskat aika kultaa mitään. Mä ainakin suunnittelin itsaria monesti, kun kakara oli vauva. Mietin useasti, kuinka kauas ehtisin tilit tyhjennettyäni, ennenkuin kukaan kaipaisi/huomaisi. Tästä oppineena, mulle riittää tasan tuo yksi kakara. EI enää sitä helvettiä.

Mä elän siinä vaaleanpunaisessa uskossa, että toisella kerralla Kaikki On Toisin. Olenhan saanut jo harjoitella yhdellä; seuraavasta tulisi varmasti Muksu 2.0

*räkäistä naurua*

Ai nii, mut ethän sä olekaan yh.

Mulla oli kyllä järkyttävän toimiva metodi vauva-aikana. Jo raskausaikana kuvittelin sen olevan jotain niin järkyttävää ettei siitä hengissä selviä. No selvisi, kun se oli niin paljon helpompaa kuin olin kuvitellut = onnen aihetta.

Voi toki olla, että osa syy on se ettei mulla ole mitään käsitystä "rauhoitella - kanniskella itkevää vauvaa" tilanteista. Kiitos terveen ja rauhaluonteisen tytsän.

Kaipaan toki vauva-aikaa, se oli helppoa kuin heinänteko verrattuna tähän ihanan valoisaan ja vilkkaaseen, kilttiin mutta omapäiseen leikki-ikäiseen. Mä olen sataprosenttisen varma että silloin sai ihanasti vielä nukkuakin milloin lystäsi.

Toista ei mistään hinnasta.

RP kirjoitti:varma että silloin sai ihanasti vielä nukkuakin milloin lystäsi.

Ole onnellinen, että sait nukkua. Mulla herätys tuli 2h:n välein, arkena ja viikonloppuna reilut kaksi ensimmäistä vuotta. Eikä sillä ollut mitään merkitystä, että olin päivät töissä

Nyt olen inhottava ja kerron tositarinan siitä, kuinka kolmannen vauvan pikkuvauva-aika oli ihanin kaikista, vaikka elämäntilanne oli suorastaan perseestä. Ihana euforinen, vaikkakin haastava luomusynnytys, huimat endorfiinihumalat, kun hormonicocktail oli luomuna just nappi ja käsittämättömän vahva kiintymyssuhde pienen kanssa. Niin iso rakkaus, että se kantoi ja anteeksi antoi paljon raskasta sen ensimmäisen puolen vuoden aikana. Vaikka mielialalääkkeille vei jaksamisen loppuminen, niin suhde vauvaan oli ehdottomasti yksi niistä positiivisista asioista. Siitäkin huolimatta, että raskausaikana kovasti pelkäsin, että vieroksuisin raskaaseen elämäntilanteeseen syntyvää työllistävää uutta ihmistä.

Nyt tuo kymmenkuukautinen konttaa, huitoo, tahtoo ja häärää ja kiintymyssuhde on laimentunut samalle tasolle kuin mitä se on muidenkin lasten suhteen. Sellaista perusäidinrakkautta. Joskus vielä, kun on vähän helpompaa, haluaisin vielä yhden raskauden, synnytyksen ja pienen vauvan.

Miten saadaan 2,5-vuotias temperamenttinen pieni naisenalku olemaan purematta muita lapsia? Kotona kykenen vielä vahtimaan ja kontrolloimaan ja puuttumaan, kun isoveljeään puree, mutta kuluneella viikolla tuo on purrut ilmeisesti joka päivä muita lapsia. Tarhan hoitajien kommentti, kun yritin kysellä tarkennusta, millaisissa tilanteissa puree: "Voi, meillä on niin paljon muitakin lapsia eikä mitenkään kerkiä joka paikkaan, kun tuo tyttäresi on vielä niin nopea liikkeissään, ettei hänen perässään pysy..."
Niin, tarha tosiaan alkoi ja kuukauden kesäloma lapsilla päättyi ja pienempi on vielä ainakin toistaiseksi siirretty pienten ryhmästä isojen ryhmään, jossa ei vanhoja, tuttuja hoitajiakaan...

^Muumit pois, pikku-myystä saa huonoja vaikutteita. Siinä kun annetaan ymmärtää että voi purra toista jos kiukuttaa /haluaa huomiota jne.
Ainakaan mä en oo nähny jaksoa missä muihin sattuu kun myy puree ja sitten myy on ihan yksin kun kukaan ei halua enää olla sen kanssa.

Tuore eskarilaiseni kysyi tuossa äsken, että tarviiko ihan OIKEE-EEEESTI sinne eskariin mennä huomenna takaisin...

AngryBird kirjoitti:Tuore eskarilaiseni kysyi tuossa äsken, että tarviiko ihan OIKEE-EEEESTI sinne eskariin mennä huomenna takaisin...

Meillä oli eilen ensimmäinen pitempi päivä päiväkodissa ilman vanhempaa. Jäsen M ei olis malttanut pk:sta kotiin lähteä, vaippaan ei pissan pissaa, reippaaksi kehuivat. Unikoulukin alkaa olla kohta ohi, kun vieroitettiin nukahtamisvaiheen vanhemman läsnäolosta tulevaa vauvaa silmällä pitäen. Ei kai siinä muuta kuin takapakkia odotellessa...

Tytsästä on tullut rasittava kielitieteilijä, kiitos isänsä. Tänään puhuin taas päin persettä, kuten yleensä: "olis varmaan hyvempi sillatti että..." ja eikö neiti näsäviisas korjannut että se on "parempi ei hyvempi". Daah.

^Hih, meilläkin tuo oma kieli ollu aina, faija sukuineen sanoo kans aina hyvempi ja kaikkia muita hassuja sanoja - varsinkin lapsille.

Tyttö tuli kotia ja juoksi pojan luo että "kuki se sieeeeeellää!"

UK totes että "mistähän se on tonkin oppinu, hah."

^Mä ainakin yllätyn melkein päivittäin siitä mitä nämä pienet lapset osaa, tajuaa, tietää ja muistaa. Tulee niitä "häh"-momentteja kun jotenkin aina mieltää ettei ne tajua ja ymmärrä yhtään mitään.

Weekendinä oli aika katastrofaalinen tilanne, koska olen aina kuvitellut ettei tytsä huomaa tai tiedä kaikkea mitä puuhastelen, eikä varsinkaan ime itseensä mun pahoja vaikutteita "kun enhän minä koskaan sen edessä....".

Jotkut pikkunassikat rinkutti ovikelloa useampaan otteeseen aina juosten pois näkyviltä, ja mähän naps naps välittömästi. Seuraavana päivänä paistattelin yläterassilla päivää ja huomasin että tulivat alaterassille kurkkimaan sisään, istumaan portaille yms. niin tietysti ärähtelin ja toivotin ne sillä sekunnilla huitsin nevadaan. Yksi poitsuista huusi että ei saa kiroilla, ja mä vaan menen siitä enemmän naps naps.

Samalla kuulen miten tytsä juoksee terassille, kiipesi nojatuoliin, kurkisti kaiteen yli ja alkoi huutamaan semmosella hmm asenteellisella äänellä pojille "mitä, mitä, mitääää, mitä sanot, mitä, mitää, mitä sanot". Mies huusi sen sitten pois möykkäämästä, mutta tosiaan pitää aikuisena seurata se oma käyttäytyminen vaikka niin kuvittelinkin ettei hätiä mitiä sen huomaamisista.

^Tytsä on ruvennu käyttää sanoja "vammanen" ja "voihan kikkeli". Juu, ei oo oppinnu multa.


Mun pikku kolmasluokkalainen soitti juuri: "Koulus oli ihan kivaa mut ei yhtään kivaa poikaa meijän luokalla ja sit siel oli lihapullia ja sit sielt palo sulake ni me ei saatu ees väritystehtäviä. Mut nyt mä äiti pelaan HabboHotellia!"

Niin ja mähän tai isänsä emme tykkää pelata tietokonepelejä

RP kirjoitti:koska olen aina kuvitellut ettei tytsä huomaa tai tiedä kaikkea mitä puuhastelen

Odotin tämän jo jatkuvan jollakin likaisella tarinalla kiinnijäämisestä vibraattorin kanssa vähintään...

Pertti...kaveri juuri kertoi 2 veen poikansa löytäneen äitin "lelulaatikon" ja olleen suht koominen näky suriseva lerssi kädessä pitkin asuntoa