Kitinä

Olin just tulossa kirjoittelee ton saman viestin minkä kottis sit ehtikin jo. Damn. Kaikki kunnia valui taas muualle.

Nuppi ei ole aivan priimakunnossa. Esim. vappuaattona oli välillä tosi masis olo. Makasin vain sängyssä ja tuijotin kattoon, selvinpäin. Lopulta hellitti ja ryhdistäydyin klo 21 ja join 4 olutta, kunnes vaimo käski nukkumaan. Nyt fiilis on taas normaali. Vapaa ei sovi mulle. Parempi olla töissä.

NuoriDaavid kirjoitti:Nuppi ei ole aivan priimakunnossa.

Tämä. Apatia.

Bluntly kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Nuppi ei ole aivan priimakunnossa.

Tämä. Apatia.

Saako, B, kysyä, että miten sä hoidat sun pitkään jatkunutta masennustasi?

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Saako, B, kysyä, että miten sä hoidat sun pitkään jatkunutta masennustasi?

En nyt sanoisi muutaman päivän synkempää vaihetta pitkään jatkuneeksi vaikka moni olisikin heti hakemassa nappeja moiseen.

Ok. Olen ymmärtänyt sitten väärin.

Kreitsu kirjoitti:Mä just aloin ajaa alas mun lääkitystä eli 60mg. -> 40mg.

Jonkun aikaa oli oksetusta, ei ole enää. En uskalla laskea lääkitystä enempää, koska en jaksa enää mitään. Tekee mieli vain nukkua eli sitä samaa paskaa.

Tosin nyt voi olla taustalla sellainen "hektisen elämän jälkeinen" -masennus. Oli kauhea vauhti päällä reilun viikon ajan ja myös paljon sosiaalista toimintaa. Olen ihan loppu ja kun ystikset lähtivät, nukuin pari päivää. Alkoholilla voi olla osuutta olotilaan. Pidänkin nyt toistaiseksi täysin alkottoman kauden.

Kreitsu kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:Mä just aloin ajaa alas mun lääkitystä eli 60mg. -> 40mg.

Jonkun aikaa oli oksetusta, ei ole enää. En uskalla laskea lääkitystä enempää, koska en jaksa enää mitään. Tekee mieli vain nukkua eli sitä samaa paskaa.

Tosin nyt voi olla taustalla sellainen "hektisen elämän jälkeinen" -masennus. Oli kauhea vauhti päällä reilun viikon ajan ja myös paljon sosiaalista toimintaa. Olen ihan loppu ja kun ystikset lähtivät, nukuin pari päivää. Alkoholilla voi olla osuutta olotilaan. Pidänkin nyt toistaiseksi täysin alkottoman kauden.

Mulla tämä nuppivika (sanottakoon sitä vaikka masennukseksi) aiheuttaa kanssa tuota lisääntynyttä unen tarvetta. Kyseessä on kait sitten atyyppinen masennus. Tavismasennushan aiheuttaa unettomuutta, mutta eihän mulla nyt tavismasennusta, joku roti!1

Kreitsu kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:
Alkoholilla voi olla osuutta olotilaan. Pidänkin nyt toistaiseksi täysin alkottoman kauden.

Eikös se ole ihan yleinen käsitys, että alkoholi sotkee aivokemiaa, aiheuttaa masennusta ja poistaa mielialalääkkeiden vaikutuksen ?

Kumma kun palstalla on kait parikin lekuria mutta kukaan ei tämmöisiä mainitse.

Minulla on sellainen käsitys, että moni masennusdiagnoosi on ihan turha. Riittää kun ihminen lopettaa ryyppäämisen. Lääkärien ongelma on tietysti, että ihmiset valehtelavat armottomasti alkoholinkäytöstään.

BrianW kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:
Alkoholilla voi olla osuutta olotilaan. Pidänkin nyt toistaiseksi täysin alkottoman kauden.

Eikös se ole ihan yleinen käsitys, että alkoholi sotkee aivokemiaa, aiheuttaa masennusta ja poistaa mielialalääkkeiden vaikutuksen ?

Kumma kun palstalla on kait parikin lekuria mutta kukaan ei tämmöisiä mainitse.

On kyllä mainittu monta kertaa. Tässäkin ketjussa.

No tuskin tuo haittaa jos taas kerran kun se ei oikein missään eikä kellään näytä menevän kaaliin.

Palstan trendin mukaan minäkin ajoin lääkitystäni alaspäin. Kun kävin uusimassa reseptiä, alkoi lääkäri vihjailla annoksen pienentämisestä, koska tätä jättiannosta on mennyt jo vuosia ja olo on ollut jo pitkään ihan tavallinen. Koska lääkärin suosittelema tabletin puolittaminen ja vielä kerran puolittaminen ja näiden palasten kokoelma ei innostanut, otan joka toinen päivä kokonaisen ja joka toinen päivä puolikkaan tabun. Kolme-neljä viikkoa oli ihan kamalaa, itketti ja olin ihan fleggis. Nyt on olo normalisoitunut (pari kk jälkeen) sillä erolla, että olen nykyään todella kiukkuinen ja vihaan kaikkia ja kaikkea. Ei sitä eroa muut varmaan huomaa, mutta itse huomaan enkä aio kyllä pitkään aikaan annosta pudottaa uudelleen. Muistan tämän vihan vuosien takaa, kun lopetin vähitellen lääkkeen kokonaan, eikä mun luonteelle sovi mikään raivottaruus, mä olen herkkis!

BrianW kirjoitti:No tuskin tuo haittaa jos taas kerran kun se ei oikein missään eikä kellään näytä menevän kaaliin.

Lue tarkemmin. Tuli kevyt putki päälle, koska vieraat. Noin muuten korkki pysyy pääasiassa kiinni ja tää vitun masiskin on jo vanha juttu - about vuodelta kivi ja sakset ja ajalta, jolloin en edes ollut koskaan maistanut alkomahoolia ja väliin mahtuu monet täysin raittiit vuodet ja plaa plaa. Että vedä vaan henkeä - joskus lipsahtaa.

Lohduksi voin vielä sanoa, että multa on ainakin lekurissa aina otettu verikokeet ennen lääkityksen määräämistä ja alkoholistakin keskusteltu.

Lolita kirjoitti:Palstan trendin mukaan minäkin ajoin lääkitystäni alaspäin. Kun kävin uusimassa reseptiä, alkoi lääkäri vihjailla annoksen pienentämisestä, koska tätä jättiannosta on mennyt jo vuosia ja olo on ollut jo pitkään ihan tavallinen. Koska lääkärin suosittelema tabletin puolittaminen ja vielä kerran puolittaminen ja näiden palasten kokoelma ei innostanut, otan joka toinen päivä kokonaisen ja joka toinen päivä puolikkaan tabun. Kolme-neljä viikkoa oli ihan kamalaa, itketti ja olin ihan fleggis. Nyt on olo normalisoitunut (pari kk jälkeen) sillä erolla, että olen nykyään todella kiukkuinen ja vihaan kaikkia ja kaikkea. Ei sitä eroa muut varmaan huomaa, mutta itse huomaan enkä aio kyllä pitkään aikaan annosta pudottaa uudelleen. Muistan tämän vihan vuosien takaa, kun lopetin vähitellen lääkkeen kokonaan, eikä mun luonteelle sovi mikään raivottaruus, mä olen herkkis!

Kuulostaa liiankin tutulta! Siis tuo vihaosuus etenkin - minulla on myös tullut aggressioita eikä ne ole mitään pikkujuttuja. Olen oikeasti ollut aggressiivinen (lue väkivaltainen) ja nyt alkaa sitä samaa taas olla ilmassa. Tällä hetkellä tosin vain ajatuksen tasolla, mutta itsetuhoiset ajatukset ovat tulleet takaisin ja muita tekisi muuten vain mieli pistää pataan. Kuinkahan pysyn hallitsemaan itseni, sitä tässä mietin. Tarttis varmaan mennä sinne lekurille, kunhan tässä jaksan joskus.

NuoriDaavid kirjoitti: Mulla tämä nuppivika (sanottakoon sitä vaikka masennukseksi) aiheuttaa kanssa tuota lisääntynyttä unen tarvetta. Kyseessä on kait sitten atyyppinen masennus. Tavismasennushan aiheuttaa unettomuutta, mutta eihän mulla nyt tavismasennusta, joku roti!1

Mulla vaihtelee nämä nukkumisetkin kausittain. Tuntuu että nekin veivaavat ääripäästä toiseen eli on kausia (yleensä paskempia), kun en jaksaisi muuta kuin nukkua ja sitten yhtäkkiä heilahtaakin sellainen kausi päälle, ettei saa nukuttua. Yleensä silloin on parempi kausi eli en ikään kuin malta nukkua, kun on niin tosi jännää olla elossa, heh. En loppujen lopuksi tiedä, kumpi rasittaa enemmän enkä enää jaksa edes ajatella.

Voisinkin tästä kohta mennä nukkumaan. Kävin sentään monen tunnin lenkillä ja voin sanoa, että liikunta ei vaikuttanut taaskaan mitenkään mielialaani eli ei alkanut endorfiinit tai adrenaliinit jyllätä eikä mitkään muutkaan.

^Kyllä toi vaan kuulostaa edelleen siltä että sulla on joku bipolaarimuoto, ehkä tyyppi 2, näin eDiagnoosina, vaikkei sellaisia saakaan tehdä. Googleta vaikka bipolar spectrum ja koeta katsoa sieltä ne tieteelliset artikkelit. Ja sitten voi koettaa tehdä selftestinginä esim Hypomania Check list 32 (tjsp) ja MDQ-kyselyt, eivät toki suoraan diagnoosia anna, mutta viitteitä kyllä. Bipolaaridepressio on tyypillisesti just tota atyyppista jossa on liikaunisuutta unettomuuden sijaan, ärtyneisyyttä lamaantuneisuuden seassa jne. Ja kyllähän toi hypomanialta kuulostaa jos ei nukkuakaan malta, olkoonkin sitten lievää. Muuttaa kuitenkin lääkityksen periaatteet unipolaaridepressioon verrattuna. SSRI ei toimi bipolaarissa ainakaan yksinään.

Eikun lekurin kanssa keskustelemaan ja joku tasaaja päälle SSRI:n sijaan (tai sen kanssa). Lamotrigiinilla on sellainen maine, että sillä on tosi vähän haittoja, muilla on noin tilastollisesti selvästi enemmän. Ei se ota jos ei annakaan?

Kottarainen kirjoitti:näin eDiagnoosina, vaikkei sellaisia saakaan tehdä

Ei saa eikä kannata. Manala on jo diagnosoinut meidät kaikki hulluiksi. Ole nyt siinä sitten eri mieltä.

Raittiusprojekti puolivälissä eli vko 6.

Alun uutuudenviehätys ja "jee, tuntuu hyvältä" -fiilikset ovat kuluneet pois. Vieläkin toki tuntuu nastalta, että muisti tuntuu toimivan paremmin ja on jotenkin epämääräisesti skarpimpi olo. Pinna palaa ja ääni nousee tarvittaessa ihan niinkuin ennenkin.

Vapunpäivän iltana teki ensimmäisen kerran oikein isosti mieli vitutusviinaa. Alla huonot unet ja huono päivä muutenkin. Maltoin kuitenkin mieleni. Kai se on myönnettävä on oikeaksi nämä viisaampien väitteet, että etyylialkoholi tarpeeksi kauan ja runsaahkosti käytettynä liuottaa elämästä värit. Ei tätä olotilan kohenemista oikein mikään muu selitä. Tai sitten yhdistelmävaikutus voxra + raittius + jutustelut.

En osaa sanoa vieläkään, teenkö dr. Brenkenströmin kanssa lopullisen pesäeron vai yritänkö vielä N:nen kerran opetella ottamaan siististi, "normaalisti". Joka kerran kun tätä pohtii, omatunto sanoo "haluatko oikeasti ottaa riskiä että sievän tissuttelun kautta palataan entiseen malliin? Ei nää sun tapojen parantamiselupaukset ole koskaan tähänkään asti pitäneet."

KKK kirjoitti:Pinna palaa ja ääni nousee tarvittaessa ihan niinkuin ennenkin.

Tää on perusluonne josta ei valittettavasti pääse eroon kuin lapiomalla multaa naaman päälle pari metriä.

KKK kirjoitti:En osaa sanoa vieläkään, teenkö dr. Brenkenströmin kanssa lopullisen pesäeron vai yritänkö vielä N:nen kerran opetella ottamaan siististi, "normaalisti". Joka kerran kun tätä pohtii, omatunto sanoo "haluatko oikeasti ottaa riskiä että sievän tissuttelun kautta palataan entiseen malliin? Ei nää sun tapojen parantamiselupaukset ole koskaan tähänkään asti pitäneet."

Lopullinen pesäero olisi tietty se varmin ratkaisu, näin sinua tuntematta. Ainakin jokunen kuukausi kannattaisi vielä kokeilla, mistä sitä muuten tietää miten loistavaksi se elo absolutistina vielä muotoutuukaan.

Itse tosin laittaisin mieluummin tarkat rajat itselleni miten paljon saa juoda ja koska, ja pitäisin niistä kiinni, mikäli siis kokisin tarvetta juomistani vahtia. Helppo tietty ajatella näin kun ongelmaa alkon kanssa ei ole koskaan ollut. Ehkä ongelma on juuri siinä, ettei pysty pitämään noista rajoista kiinni, vaikka niitä itselleen asettaisikin.

masa kirjoitti:Tää on perusluonne josta ei valittettavasti pääse eroon kuin lapiomalla multaa naaman päälle pari metriä.

Ei riitä pari metriä

Pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen diagnosoin itseni arskalaiseksi.

Alkaa pikkuhiljaa vituttaa tää hedari. Lauantaina puoli päivää mutta siitä eteenpäin kokopäiväistä. Rouskin sirdaludia, kuussatasta buranaa ja klotriptyliä. Siitä huolimatta ei kestä olla jaloillaan kuin vajaan tunnin kerrallaan jonka jälkeen kipu on niin kova että pakko mennä pitkälleen. Levossa olo helpottuu muutamassa minuutissa.

Kasvaimesta tms ei ole kyse koska se olis näkynyt MRI:ssä. Migreenistäkään tuskin kyse kun tää on jatkuvaa eikä kohtauksittaista. Tensiohedari on siis todennäköisin syy.

Terveyskeskuslekurista oli vaan reseptin kirjoittajaksi. Kai se on seuraavaks mentävä neurologille ja hammaslääkäriin tilaamaan uus purentakisko. Leukalihakset nääs jumissa ja arat.

Kovasti oli suunnitelmia tällekin helluntaille mutta taitaa kulua sängyssä makaillessa. Stna! Eukkoa käy sääliksi kun se joutuu pyörittämään arkea käytännössä yksin.

Sullehan tehtiin selkäydinnestepunktio? Jos särky nyt helpottaa makuulla, se voi olla postpunktiopäänsärkyä, eli selkäydinnestettä punktiokohdasta valuu ulos. Ei vaarallista kuitenkaan. Se voidaan hoitaa laittamalla ns veripaikka punktiokohtaan.

Jos särky oli samanlaatuista jo ennen punktiota, niin sitten ei tietenkään eo. asiasta ole kyse.

KKK kirjoitti:Alkaa pikkuhiljaa vituttaa tää hedari..

Säteileekö kipu kasvoissa?