Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:^Naisella se vaan rajoittaa enemmän. Jos 19v tulee raskaaksi, niin loppuelämä on aika lailla taputeltu.

No tietty sitten 40 vuotiaana isoäitinä voi rellestää, mutta ammattilisesti lapsen saanti 19-vuotiaana on naiselle aika lailla itsemurha.

*facepalm*

Kaikki on järjesteltävissä ja hoidettavissa, kun/jos energiaa ja halua riittää. Olen työskennellyt vanhempien naiskonsulttien alaisuudessa, jotka ovat lapsista huolimatta hoitaneet opiskelut kunnialla loppuun ja tehneet vielä huomattavaa uraa omalla alallaan.

Se on jos jää siihen paskatykkiin kiinni ja alkaa elämään lapsiensa kautta - tai omaksuu vain pelkän äiti-identiteetin, niin sitten mahdollisesti se ammatillinen itsemurha -- mutta ei välttämättä. Ei kaikista nuorina lapsia synnyttävistä tule Ninnejä, vain niistä jotka haluavat olla kuin Ninni.

Samalla ajattelulla voisi sanoa, että lapsen saanti missä tahansa iässä olisi naiselle ammatillisesti itsemurha -- ja niinhän se onkin niin kauan, kun ihmiset ajattelevat tuolla tavalla. Jos lapsesta ja urasta tehdään toiset poissulkevia asioita, syntyy äitejä jotka sitten todellakin ajattelevat niin ja muuttuvat kustannukseksi työpaikoille, kun vakityösuhteen saatua pamahtelevat paksuksi ja sen jälkeen pomot kirkuvat, kun elämäntilanne sotkee hyvin laaditun budjetin.

Kun mun (ex)anoppi kuuli aikoinaan ainoan lapsensa saavan perheenlisäystä, ensimmäiset sanat olivat: "nooh. Keskenmenohan siitä tulee kuitenkin"

Itse en olisi kyllä ollut mitenkään valmis tekemään lapsia 19 vuotiaana. Hädin tuskin nytkään olen tarpeeksi aikuinen huolehtimaan lapsesta

Ihanaa, mä en oo ainoo joka on saanu suvultaan noottia raskaudestaan - yksin, ja yksinhuoltajana.

Jännintä on, että UK:n äiti, veljet ja veljen vaimot ovat ottaneet pikkupojan oikein hyvin vastaan. Onhan se Nitan pikkuveli.

Niin ja mun faija. Lopulta kuitenkin. Vaari on kiva
(toinen vaari tuskin tietää koko pojasta)

Vesper kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Eli suosittelisit aborttia?

No en tietenkään ketään tuntematta voi suositella aborttia. Sä tunnet.

Mä kysyinkin että suosittelisitko sitä omalle tyttärellesi vastaavassa tilanteessa.

Mä en tiedä, ja toivottavasti en joudu ottamaan selvää.

huima kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:^Naisella se vaan rajoittaa enemmän. Jos 19v tulee raskaaksi, niin loppuelämä on aika lailla taputeltu.

No tietty sitten 40 vuotiaana isoäitinä voi rellestää, mutta ammattilisesti lapsen saanti 19-vuotiaana on naiselle aika lailla itsemurha.

*facepalm*

Kaikki on järjesteltävissä ja hoidettavissa.

Tottakai. Onhan kuussakin käyty yli 40 vuotta sitten jo.

Irl kaikki ei vain aina järjesty ja hoidu, kun olet 19v kotona sinappikoneen kanssa ja isä on kakara myös.

Ei se mielestäni ole tuossa iässä enää ns. ikäkysymys vaan luonnekysymys. Kyllä mä tiedän paljonkin nuoria hyviä äitejä, jotka btw ovat paljon sopeutuneempia kuin esim. minä melkein kolkkytvee tuon äitiyden kanssa.

NuoriDaavid kirjoitti:Tottakai. Onhan kuussakin käyty yli 40 vuotta sitten jo.

Irl kaikki ei vain aina järjesty ja hoidu, kun olet 19v kotona sinappikoneen kanssa ja isä on kakara myös.

Jotenkin hienoa, että sinusta on tullut tuollainen "huolestunut moralisti jolla on liikaa vapaa-aikaa". Ehkä tyttölapsen isänä oleminen muuttaa ihmistä noin. Raportoin kitinään viidentoista vuoden päästä.

^Kiitos uudesta sigusta

NuoriDaavid kirjoitti:^Kiitos uudesta sigusta

Aina valmiina.

Keskustelin pitkät pätkät kummityttöni kanssa keskiviikkona, ja mielestäni oli melko kypsiä ajatuksia, vaikka tosiaan ihan kakara vielä onkin. Jotenkin luotan melko kovan elämän eläneeseen kummityttööni, ja ainakin vielä oli ajatuksissa jatkaa opintoja viimeiseen asti ja sitten taas äitiysloman jälkeen. Tukiverkkoahan on hemmetisti, joten en uskoisi tämänkään olevan iso ongelma. Ainoa huolenaihe on veltto kundikaveri, jolla tuntuu jääneen teini-ikä päälle. Mukava poika, mutta tuntuisi olevan melko vetelys ja turhan huoleton. Ehkäpä hänkin herää kantamaan vastuuta viimeistään siinä vaiheessa kun on käärö sylissä.
Mutta katsellaan, oon jo varautunut tekemään radikaalejakin tekoja jos tuntuu tilanne lipsuvan käsistä.

^ Tsemppiä. Ja onneakin.

Vesper kirjoitti:Keskustelin pitkät pätkät kummityttöni kanssa keskiviikkona, ja mielestäni oli melko kypsiä ajatuksia, vaikka tosiaan ihan kakara vielä onkin. Jotenkin luotan melko kovan elämän eläneeseen kummityttööni, ja ainakin vielä oli ajatuksissa jatkaa opintoja viimeiseen asti ja sitten taas äitiysloman jälkeen. Tukiverkkoahan on hemmetisti, joten en uskoisi tämänkään olevan iso ongelma. Ainoa huolenaihe on veltto kundikaveri, jolla tuntuu jääneen teini-ikä päälle. Mukava poika, mutta tuntuisi olevan melko vetelys ja turhan huoleton. Ehkäpä hänkin herää kantamaan vastuuta viimeistään siinä vaiheessa kun on käärö sylissä.
Mutta katsellaan, oon jo varautunut tekemään radikaalejakin tekoja jos tuntuu tilanne lipsuvan käsistä.

Uuh, täti hoitaa!

Onneks mun kummipoika on vasta 3.

Dumiz kirjoitti:Uuh, täti hoitaa!

No kukas muukaan!

Josta tulikin mieleen nää toisen sisaruksen mukulat. Älkaa lähteä lapasesta tän vanhimman (16v) pojan kanssa, eikä vanhemmilla ole minkäänlaista auktoriteettiä lapseensa. Eikä isällä edes kiinnostusta. Tapaus koulujen päättyminen: poika oli lähdössä mopollaan juoppokuskiksi kavereille, ja kun sitten äidillensä puhelimessa kerroin humalaisten kuskaamisen vaaroista, hän pyysi minua soittamaan pojalleen asiasta, koska "se kuitenkin uskoo sua paremmin kuin mua."
Eilen sitten mun mutsi ehdotti, että josko voisin ottaa pojan pieneen keskusteluun kouluun liittyvissä asioissa, kun "ei ne siellä kotona saa asioita tapahtumaan, mutta sulla on auktoriteettia". Niinku mitä vattua, milloin musta tuli joku koulukuraattori?!

ninnithequeen kirjoitti:Onneks mun kummipoika on vasta 3.

Tuskin raskaaksikaan tulee...

Vesper kirjoitti:

Dumiz kirjoitti:Uuh, täti hoitaa!

No kukas muukaan!

No supermama Manala tietty!

Vesper kirjoitti:Josta tulikin mieleen nää toisen sisaruksen mukulat. Älkaa lähteä lapasesta tän vanhimman (16v) pojan kanssa, eikä vanehmmilla ole minkäänlaista auktoriteettiä lapseensa. Eikä isällä edes kiinnostusta. Tapaus koulujen päättyminen: poika oli lähdössä mopollaan juoppokuskiksi kavereille, ja kun sitten äidillensä puhelimessa kerroin humalaisten kuskaamisen vaaroista, hän pyysi minua soittamaan pojalleen asiasta, koska "se kuitenkin uskoo sua paremmin kuin mua."
Eilen sitten mun mutsi ehdotti, etä josko voisin ottaa pojan pieneen keskusteluun kouluun liittyvissä asioissa, kun "ei ne siellä kotona saa asioita tapahtumaan, mutta sulla on auktoriteettia". Niinku mitä vattua, milloin musta tuli joku koulukuraattori?!

Koet vanhemmuuden haitat ilman omia lapsia. Useat tekevät tuon täysin päinvastoin.

Kiitos onnitteluista.

Riemumieli kirjoitti:Prosessi on käynyt toteuttamaan kristillisdemokraattista aatetta oikein toden teolla ja vielä helluntalais- ja lestadiolaismaustein.

Tähän olin ajatellut itsekin vedota, jos vanhempani olisivat alkaneet ihmetellä pientä ikäeroa. Periaatteella, että soluttautuminen täytyy tehdä huolella... Eivät kuitenkaan ihmetelleet ainakaan ääneen. Toinen vaihtoehto olisi ollut vedota siihen, että tässä asunnossa on kaksi käytännössä täysin käyttämätöntä huonetta, joten paremman täytteen puutteessa niihin voi pukata edes muksuja. Sekä minulta että mieheltä puuttuu taito levittää elämänsä isolle pinta-alalle, on mukavampaa olla jatkuvasti puhe-etäisyydellä toisesta kuin jossain toisessa päässä asuntoa.

Vesper kirjoitti:Keskustelin pitkät pätkät kummityttöni kanssa keskiviikkona, ja mielestäni oli melko kypsiä ajatuksia, vaikka tosiaan ihan kakara vielä onkin. Jotenkin luotan melko kovan elämän eläneeseen kummityttööni, ja ainakin vielä oli ajatuksissa jatkaa opintoja viimeiseen asti ja sitten taas äitiysloman jälkeen. Tukiverkkoahan on hemmetisti, joten en uskoisi tämänkään olevan iso ongelma. Ainoa huolenaihe on veltto kundikaveri, jolla tuntuu jääneen teini-ikä päälle. Mukava poika, mutta tuntuisi olevan melko vetelys ja turhan huoleton. Ehkäpä hänkin herää kantamaan vastuuta viimeistään siinä vaiheessa kun on käärö sylissä.

Tukiverkot, mukiverkot. Itse ne hommat on tehtävä, eikä tukiverkko ole aina hoitamassa. Isovanhemmat hoitavat mielellään lasta aina silloin tällöin, mutta nollaunista eivät kärsi kuin vanhemmat.

Ja mitä tulee tulevaan isään, niin lapsen syntymä koettelee niin paljon itse kunkin hermoja, että ryhdistäytymistä se tuskin aiheuttaa koskaan kenessäkään. Äidin kypsyydestä kertoo puolestaan varsin paljon se, että on valinnut itselleen paskan vätyksen, hankkiutunut raskaaksi, eikä edes harkitse aborttia.

Mikä vitun tukiverkko?????

Riemumieli kirjoitti:...eikä edes harkitse aborttia.

Mistä sä näin päättelit?

Muuten toki taattua Riemistä.

Vesper kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:...eikä edes harkitse aborttia.

Mistä sä näin päättelit?
Muuten toki taattua Riemistä.

En mistään. Ja kiitos, on ilo olla minä, raadollisen elämän ilmentäjä ja ilmituoja. Kohta kuitenkin stadionille kulttuuritapahtumaa kyttäämään.

Suvinen kirjoitti:Jos minä tuntisin olevani kotonani kotiäidin roolissa ja rakastaisin pieniä vauvoja, tekisin niitä varmaan itsekin sumeilematta liukuhihnalta. Tässä iässä ne pitää tehdä jos aikoo, ja kai kolme menee siinä kuin kaksikin. Ja voi kun kiva kun tuli vielä pikkusisko isoveikoille Onnea rutkasti prossulle!

Täytyy kyllä myöntää, että liukuhihnan nopeus taas kerran vähän yllätti. Sekä rääpäle että tämä typy tärppäsivät välittömästi, kun taas mukeloa yritettiin pari vuotta. Kun aikaa kuitenkin on rajallisesti enkä ole valmis edes yrittämään lapsia sen jälkeen kun olen täyttänyt 37, ja mies halusi säilyttää option neljänteen, niin oli vähän pakko aloittaa yrittäminen heti sen sektionjälkeisen puolen vuoden turva-ajan jälkeen, ja lopputuloksena siis vuoden ja kolmen kuukauden ikäero... Mutta on se kiva, että pikkusisko tuli, ja vieläpä puolihaltija, sillä sen toinen korva on ylhäältä suippo. Sormet ja varpaat taas todella pitkät ja sirot, silmät aavistuksen verran vinot, hymykuopat, hiukset todella tummat, vähän kihartuvat ja paksut. Ihan kummallista kahden blondin pojan jälkeen, silmä ei tahdo millään tottua.

Vauva ei herää vaikka lentokone ajaisi metrin yläpuolelta, mutta kun äiti saapuu huoneeseen tai sanon yhdenkin sanan, silmät pärähtää auki.

Joudun koputtamaan puuta, mutta on pakko sanoa että on tuo otus vaan 1,5 kk ikää ja pullosta syö, kasvaa hyvin ja nukkuu kiltisti 3-5h pätkiä yöllä (joskin maailman äänekkäin nukkuja; vinkuu ja haukkuu ), päivällä yksi pidempi unipätkä, muuten torkkuu 15 min - 2h. Miten mä saisin tosta 3-vuotiaasta yhtä helpon, vaikkei sekään vaikea tapaus ole (ennemminkin vaativa)?

^ Meillä pikkunen nukkuu läpi yön jo. Ja alkaa hihkua kun herää aamulla.