Kitinä

bliss kirjoitti:Mulla nousi raskauden aikana paino mukavat 30 kiloa, eikä siitä natkuttanut kukaan. Lähtöpaino oli huikeat 50 kiloa (=ihan liian vähän), 2 päivää ennen laskettua aikaa ja kättärille lähtöä punnittin 80,3 kiloa

No meillä tuli kans 22 kiloa ja lähtöpaino oli 53 kiloa. Kuulemma kaikki meni niinkuin pitikin ja painonnousu oli just kohillaan. Nyt tuosta kertyneestä painosta on poissa jo 12 kiloa..

Kopsaan sen tänne:

Keskimääräinen painonnousu raskauden aikana on 10-16kg. Alipainoisen äidin painonnousu voi olla enemmän, ylipainoisilla on rasvavarastoja käytössään jo ennestään, joten heidän painonsa ei tulisi nousta samassa määrin.

Painon jakaantuminen:

Lapsi: n. 3,6kg
Lapsivesi: n. 0,8kg
Rinnat: n. 0,4kg
Neste kudoksissa: n. 1,2kg
Istukka: n. 0,6kg
Kohtu: n. 1kg
Verimäärä: n. 1,2kg
Rasvaa: n. 3,5kg

Yhteensä: n. 12,3kg. Eli tuosta tulee se ns. suosituspaino. Veikkaisin että itselläni tulisi varmaankin tollaset 20kg, mut nyt kun pitää elää sillä 1800kalorin päiväsyömisillä niin siksi paino tulee olemaan pienempi. Ihan kuin laihiksella olis eli ei kovin nautittavaa kun ei saa edes viineriä ostoo tähän himoon

exPertti kirjoitti:

Rouva Pupu kirjoitti:^Helvetinmoinen sukurasite.

Ok. Meillä mitattiin kanssa ja se mallasmönjä on kuulemma aika hirveää.

Joo, ei se oikein herkkua ole jos vielä pahoinvointia on ilmassa. Mites teillä, oliko arvot ihan kohdillaan?

Geetzu kirjoitti:Viddu miten teki pahaa eilinen 45 min ohjelma päihdeäideistä. Sen perään toki vielä kannatti katsoa boksilta joku näistä Little Miracles -jaksoista syöpäsairaine lapsineen... Phuuh. Marraskuussa pitäis telkkari pitää kiinni. En vaan opi.

Vau, olen siis kerrankin osannut itse pitää telkan kiinni oikeaan aikaan, sillä mulla toi päihdeäiti-juttu jäi välistä. Sen sijaan erehdyin viime viikolla katsomaan dokkarin tyttöjen ympärileikkauksita Somaliassa. Viddu, siinä on kanssa äidinrakkaus ihan just kohdallaan.

Leila kirjoitti:Sen sijaan erehdyin viime viikolla katsomaan dokkarin tyttöjen ympärileikkauksita Somaliassa. Viddu, siinä on kanssa äidinrakkaus ihan just kohdallaan.

Sen pystyin jättämään välistä, huomasin vaan kun mieskin vaihto hetken katottuaan kanavaa ja paineli hiljasena pitkästä aikaa sikarille...

Painonnousu meni mulla ihan ku blissilläkin, samat lähtöpainot ja loppulukemat. Neuvolassa lähinnä kauhisteltiin turvotuksia loppuaikana ja synnytyssalissa kattelivat epäuskosina kun totesin, etten oo saanu nesteenpoistajia edes pyynnöstä missään välissä mut ihan hyvin kykenee tuen kanssa kävelee ja noin. Jalat oli yhtä klönttitukkia, uuh. Kävin sokerirasituksissakin ja loppuaikana turhankin usein pissanäytettä antamassa, ei mitään terveysriskejä hurjasta painonnoususta... Oli se kyllä jännä painaa 80+ kiloa ja huomata vielä kykenevänsä kantaa se kroppa niin ku.

Tokan kanssa ei sit tullukaan edes puolia siitä ja hetken imetys veti reippaasti alle vielä lähtöpainon... Päättelin, ettei mulla voi olla mahdollisuuksia kunnon imetykseen ilman tipparuokintaa. Ja lapsenvahtia vanhemmalle skidille (sen perässä juokseminen kai se uuvuttavin juttu oli).

Itse katsoin ympärileikkauksen, eilisestä päihdejutusta vaan lopun, harmitti. Sen jälkeen kuitenkin tuli vielä sota-aikana Ranskassa piilotetuista juutalaislapsista ja oliko sen jälkeenkin vielä jotain vastaavaa.. CSI:ssä 12-vuotias tyttö etsi vanhempaa miestä seksiseuraksi ja lopulta tappoi vanhempansa ja pikkusiskonsa. Nice and healthy..

Sit vaan on semmosta tuskaa, kun ei voi auttaa kaikkia maailman hyljättyjä, hyväksikäytettyjä ja nälkäisiä lapsia.

Ma luulla, et mun taytyy jossain vaiheessa perustaa orpokoti Afrikkaan. Mitä muutakaan sitä elämällään tekis? Sisustais ja shoppailis? Riiight.

nowaysis kirjoitti:Ma luulla, et mun taytyy jossain vaiheessa perustaa orpokoti Afrikkaan. Mitä muutakaan sitä elämällään tekis? Sisustais ja shoppailis? Riiight.

Mietin viime yönä unettomana et mitä vittua mäkin oikeesti teen... Surkuttelen jatkuvasti asioita, joille en tee mitään, vaikka varmasti voisin. Tää on niin tätä. Haluisin jollekin alalle, jossa auttaminen ois ihan konkreettista mut samalla tiedän, ettei pääkoppa kestäis. Tuntuu, ettei kannata oman perheen kustannuksella venyä liiaksi mutta kun ei edes yritä niin sitten vaan vatvoo näitä asioita päässään ja ajoittain mieli menee oikeasti todella mustaks. Ei se vielä tähän mennessä ole liian mustaks menny, ei siitä kukaan muu ole kärsinyt, kyllä äitinä handlaa jo...

Kattelenkin kohta eilisen CSI:n. Ja sit taas mietin millä ostaisin hyvää oloa. Mihin esimerksiks tänä vuonna lahjottais veronpalautukset.

Hyi kauhee +30 kg , mulle tuli se 12 kg ja olin ihan uuvuksissa jo sen massan kantamisesta. Hyvin se jotain 3kk:n aikana sitten lähti, vaikka ei siinä muutama lisäkilo ois haittaakaan tehny. Tulin vaan siihen tulokseen etten voi olla ylipainoinen senkään takia, ettei mun luut vaan kestä sitä. Tuntu että se massa vetää alaspäin maata kohti ja makuuasentoon. Sai ymmärtään sen, miksi ylipainoisille voi ihan normi kuntoliikuntakin(reipas kävely, epätasaisessa maastossa kiipeily tms) olla vastenmieleistä =/

Kaverini, joka on mua vielä vähän pienempi, kokosi +22kg ja kaikki lähti varmaan puolessa vuodessa, mutta silti kammottaa tommonen urakka.

Geetzu kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Ma luulla, et mun taytyy jossain vaiheessa perustaa orpokoti Afrikkaan. Mitä muutakaan sitä elämällään tekis? Sisustais ja shoppailis? Riiight.

Mietin viime yönä unettomana et mitä vittua mäkin oikeesti teen... Surkuttelen jatkuvasti asioita, joille en tee mitään, vaikka varmasti voisin. Tää on niin tätä. Haluisin jollekin alalle, jossa auttaminen ois ihan konkreettista mut samalla tiedän, ettei pääkoppa kestäis. Tuntuu, ettei kannata oman perheen kustannuksella venyä liiaksi mutta kun ei edes yritä niin sitten vaan vatvoo näitä asioita päässään ja ajoittain mieli menee oikeasti todella mustaks. Ei se vielä tähän mennessä ole liian mustaks menny, ei siitä kukaan muu ole kärsinyt, kyllä äitinä handlaa jo...

Kattelenkin kohta eilisen CSI:n. Ja sit taas mietin millä ostaisin hyvää oloa. Mihin esimerksiks tänä vuonna lahjottais veronpalautukset.

Mä ilmoon sulle sit kun mun orpokotiproggis on hyvässä myötätuulessa
Ensin haluan ostaa pienen pläntin maata ja sitten tarviin kauheesti rahotusta ja hypetystä ja ammattilaisia ja kaikkia hyviä tyyppejä jotka haluaa tehdä hyvää. Jos Erja Häkkinen can do it, miksei mekin?

Formulavaimoja ei pidä aliarvioida!

(Oon osittain ihan tosissani tän homman kans. Mutta vaatii vielä aika paljon kaikkee. Mutta babysteps..)

nowaysis kirjoitti:(Oon osittain ihan tosissani tän homman kans. Mutta vaatii vielä aika paljon kaikkee. Mutta babysteps..)

Mulle on tullu hinku auttaa täällä lähempänä kun noita hemmetin huostaanottoja kattelee ja tilojen vähyyttä, henkilökunnan puutetta... Ääh. Kaikkialla liikaa hätää.

Ai nii, pitää vormulavaimokin katella boksilta!

No toki lähelläkin on hyvä auttaa, mutku ahrikassa on lämpösempää ni siellä ois kivempi asua! Ja ruokaki halvempaa! Motiivini ovat jalot.

rv 40 + 2, tyttö 50 cm, 3840 g. Jäin sitte viime perj sille kontrollikäynnille ja suunnitellulla (päivystys)sektiolla tyttö tuli maailmaan klo 12.52. Vauvan koko arvioitiin niin isoksi sekä vettä oli niin olemattomasti. Ei se sit kuitenkaan siihen vielä loppunut vaan tarvittiin seuraavana päivänä toinen leikkaus, verensiirto ym mukavaa mutta vielä en jaksa niitä kertailla enkä muistella, itku tulee kovin herkästi silmään. Mut vauva terve ja ihana ja tarkkaavaisesti tapittaa silmillään pitkiä aikoja. Hurmasi hoitsut (tai sit ne sanoo kaikille niin ) ja kuulemma imuteho niin vahva että vois laittaa seinälle roikkumaan. Noh, huomattu on.. Perjantaina kotiuduttiin.

Lonkkaluksaatio tosin havaittiin sairaalassa, perätilavauvoilla suht yleinen, joten ns. Pavlikin valjaat on käytössä seuraavat 6 vkoa, jalat pitää pysyä ihan auki sammakkoasennossa. Hieman toki hankaloittaa elämää kun ei saa jalkoja liikuttaa eikä esim turvakaukaloa käytää jne. mutta pääasia että on korjattavissa oleva juttu.

Ihmeellistä on kyllä kaikki ja itkettää välillä kaikki, esim että ei oo enää mahaa (!!!!) ja että pääsee omaan suihkuun, ja tietenkin tuo ihmeellinen vauvatyttö, ja sen ihana isä ja ja ja... Sairaalastakin oli jotenkin hullulla tavalla haikee lähtee, vaikka suht traumaattinen reissu olikin. Ihana henkilökunta. Oon vissiin niin hidassyttynen ihminen että en oo vielä oikein sisäistäny tätä juttua, raskaudenkin vasta ehdin sisäistää niin se jo loppuikin yhtäkkiä.

^ Onneksi olkoon

Onnea.

Onneksi olkoon!

Oih, tuhannesti onnea pikkuisesta tytöstä

irmelianneli kirjoitti:rv 40 + 2, tyttö 50 cm, 3840 g.

Onnea kovasti!
Kitinäakat arvasivat sitten pieleen

On muuten tasan samat syntymämitat kuin mun pojalla.

irmelianneli kirjoitti: tyttö 50 cm, 3840 g.

No mähän sanoin että tyttö siellä on!

Onnittelut

Onnea!

No ihan hillitöntä!
Onneksi olkoon! <3

Komee räjäytys. Onskuponskut!

masa kirjoitti: No meillä tuli kans 22 kiloa ja lähtöpaino oli 53 kiloa. Kuulemma kaikki meni niinkuin pitikin ja painonnousu oli just kohillaan. Nyt tuosta kertyneestä painosta on poissa jo 12 kiloa..

Meillä on tällä hetkellä miinus 5 kiloa ...oisku joku rv 12.