Pappailu 2.0

[Ylermi Ylihankala]

Juniorin serkku tuntuu olevan jonkin sortin kiusaajatyyppi ja kiusauksen kohde tuntuu olevan meidän juniori. En tiedä mitä pitäisi tehdä kun serkku ei muuta tapojansa vaikka miten asiasta keskusteltaisiin. Nyt oli taas päiväkodissa tönässyt juniorin liukumäen laelta alas niin että oli lyönyt päänsä..

Noi on tosi vittumaisia. En helppo sanoa, että juttele vanhemmille zillee rakentavassa hengessä ja muuta.

[masa]

Kyllä serkun mutsi on tietoinen asiasta ja on jutellut poikansa kanssa monet kerrat.

Pidin serkun kanssa pienen palaverin äsken ja vedin ässän hihasta. Uhkasin näet soittaa sen isälle ja kertoa että poika on ollut tuhma. Naamasta päätellen se ei ollut mukava uhkaus.

Toki ymmärtää poikaa pitää. Isi on kaukana ja näkyy vain parin kuukauden välein jne, joten on asioissa silläkin käsiteltävää.

[KKK]

Ei voi muuta todeta kuin että on lutkalta ehkä halpamaisin temppu mitä voin kuvitella.

Komps tälle. Epäilen, että omalle kohdalle sattuessa sietäisin ämmää silmissäni sekuntiakaan. Tuskin se kuitenkaan isänrakkautta poistaisi, ellei vieras siemen osoittautuisi yhtä seoksi, kuin äitinsä. Elatusvelvollisuudesta kyllä hankkiutuisin eroon nanosekunnissa. Eri juttu, kannattaako tosta käräjöidä. Kallista puuhaa, muistelen jostain lukeneeni, että alle kymppitonnin juttuja ei kannata rosikseen kanniskella.

[Ylermi Ylihankala]

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art- ... 78021.html

Mitä mieltä muuten olette tästä asiasta? Tuntuu, että hameväki kilahtaa nanosekunnissa pelkästä asian selvittämisestä.

[masa]

Mitä mieltä muuten olette tästä asiasta?

Ihmettelen että mistä ne löytää päiväkoteihin henkilökuntaa kotiäitien verran, kun nytkin on huutava pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta.

[Dumiz]

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art- ... 78021.html
Mitä mieltä muuten olette tästä asiasta? Tuntuu, että hameväki kilahtaa nanosekunnissa pelkästä asian selvittämisestä.

No kyllähän sitä voi pohtia, että kannustaako se työntekoon vai justpäinvastaiseen ja mihinkä hintaan.
Muutenkin kelan tukiviidakkoa olisi ihan hyvä tsekata ja uudistaa 2010-luvulle.

Esim. tyttöystäväni lapsi aloitti "nollaluokan" eli esikoulun koulussa. Hän tarvitsee koulukyytiä kun on todettu ylivilkkautta eikä häntä uskalla vielä päästää liikenteen sekaan. Koulukyytiä hakiessa pitää anoa myös rahallista vammaistukea, joka tietty myönnettiin koska ylivilkkaus&keskittymishäirä. Mutta kun ei sitä vammaistukea aikuisten oikeasti olisi edes tässä keississä tarvinnut, mutta saadakseen koulukyydin pitää sitä vammaistukea anoa... Get the point?

[annepa]

Asialla on monta puolta. Paljonko maksaa tarhapaikka? Kuinka paljon siitä maksaa valtio/kunta? Kuinka paljon äiti, joka vie lapsensa tarhaan, jotta pääsisi itse töihin, tuottaa veroja? Kuinka paljon valtio/kunta maksaa kotihoidontukea jos sama äiti jäisi kotiin (eikä siis enää tuottaisi verotuloja)? Kumpi olisi kokonaisuudessaan kalliimpaa - kotihoito vai tarhapaikka ja työssäkäyvä äiti? Jos kaikki kotiäidit menisivät töihin, niin mistä ne tarvittavat työpaikat taiottaisiin?

Mikä on oikeasti hyväksi lapsille? En jotenkin usko että lapselle on hyvä olla kotona äiskän ja sisarusten kaa siihen asti kun se menee kouluun. Mikä sitten olisi hyvä ikä laittaa lapsi tarhaan? Tästä en uskalla muodostaa mielipidettä koska en ole pedagogi enkä psykologi.

Mites sitten kun sanotaan että ei se kotihoito ole työtä? Miksi sitten maksetaan siivoojille, kokeille ja lastenhoitajille ja heille se on työtä? Toisaalta työssäkäyvät hoitaa itse myös tämän kotihoidon (siis esim. siivoamisen ja kokkauksen) ilman ylimääräistä rahaa siitä.

See, ei kaikki naiset kilaha, jotkut pohtii. Se, että jotkut kilahtaa, kertoo jotain - ei kovin hyvää - niistä kilahtaneista.

[So Hard]

See, ei kaikki naiset kilaha, jotkut pohtii. Se, että jotkut kilahtaa, kertoo jotain - ei kovin hyvää - niistä kilahtaneista.

Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.

[Ylermi Ylihankala]

Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.

Mulla on erilainen kokemus. Moni äiti on kotona lapsen/lasten kanssa 1,5-2 vuoden jälkeen enemmän tai vähemmän ahdistuneena. Velvollisuudentunne kuitenkin pitää äidin pois töistä, vaikka se kokonaisuutena olisi paras ratkaisu - edes se osapäivätyö. Nykynainen on tässäkin asiassa yhä enemmän miehen kaltainen, pää ei kestä liian pientä elämänpiiriä. Ajat ovat pysyvästi muuttuneet.

[masa]

Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. .

Kyllä töissä pääsee keskimäärin helpommalla kuin kotona.

Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta

Kannattaa jos sillä tuotetaan täyspäisiä veronmaksajia koneistoon.

Niin kauan kuin yhteiskunta tukee somppuja, pulsuja, manneja ja muuta paskasakkia, enä näe mitään ongelmaa kotihoidontuen maksamisessa.

[saira]

Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.

No en mä tiedä onko se silleen mukavampaa. Nyt olen tyytyväinen et olin sen kolme vuotta, näki muksun kasvavan ja kehittyvän ja sai viettää kunnolla aikaa muksun kanssa, mut kyl siin aivot taantu kun keskustelut meni "otatko kulta nyt puuroa?", "jos vaihdettais vaipat", "anna äiti puhaltaa pipiin"-tyylillä. Mun ei vaan kannattanu mennä töihin, olis ollu +-0 saldo. Toisaalta taas se oli silleen hyvä, et oli aikaa miettiä mitä haluaa tehdä, ja suoritinkin appron yms sinä aikana ja lähdin koulun penkille takaisin. Koska takaisin baaritiskin taakse en todellakaan aikonut enää palata. Mut oli se ihanaa päästä aikuisten seuraan takaisin kun likka meni hoitoon!

[Ylermi Ylihankala]

Kyllä töissä pääsee keskimäärin helpommalla kuin kotona.

Ihan kevyesti. Kun tulet työpäivän jälkeen kotiin, ei siinä juuri tee mieli omiin menoihin lähteä. Toista sen on lapsia hoitaneella. Mä olen tämän vaimolle ääneen myöntänyt, jotta hän hän ymmärtäisi, että arvostan kotiäidin asemaa.

[NuoriDaavid]

Kannattaa jos sillä tuotetaan täyspäisiä veronmaksajia koneistoon.

Kenenkään palstalaisen vanhemmat eivät ole saanet kotihoidon tukea. Lopputuloksesta en osaa sanoa.

[masa]

Kenenkään palstalaisen vanhemmat eivät ole saanet kotihoidon tukea. Lopputuloksesta en osaa sanoa.

Kenenkään palstalaisen isoisoisoäidit eivät ole saaneet mielialalääkkeitä. Lopputuloksesta en osaa sanoa.

[NuoriDaavid]

Kenenkään palstalaisen vanhemmat eivät ole saanet kotihoidon tukea. Lopputuloksesta en osaa sanoa.

Kenenkään palstalaisen isoisoisoäidit eivät ole saaneet mielialalääkkeitä. Lopputuloksesta en osaa sanoa.

Aika huono analogia. Me ollaan tässä ja nyt ja meidän vanhempamme eivät ole ko. etuutta saaneet.

Mielialalääkkeistä tiedetään kyllä, että itsemurhakuolleisuus on alentunut samaa tahtia kun niiden käyttö on lisääntynyt,.

[masa]

Aika huono analogia. Me ollaan tässä ja nyt ja meidän vanhempamme eivät ole ko. etuutta saaneet.

Ihan yhtä huono kuin sinunkin. Pitäisi sinun kokoomuslaisena tietää että peruuttamalla ei pääse eteenpäin.

[saira]

^^Toisaalta aiemmin ei ole ollut esim samoja ahdistuksen aiheuttajia kuin nyt, eli tarvitsijoitakin lääkkeille on enemmän...

[NuoriDaavid]

^^Toisaalta aiemmin ei ole ollut esim samoja ahdistuksen aiheuttajia kuin nyt, eli tarvitsijoitakin lääkkeille on enemmän...

Öö? Minähän yritän esittää, että lääkityksestä on ollut hyötyä, koska itsemurhien määrä on alentunut. Tietenkään ei voida tietää varmuudella, onko itsemurhien määrän aleneminen lisääntyneen lääkkeiden käytön ansiota.

[saira]

Toi oli vain välihuomautus. Eli masennuslääkkeet ovat alentaneet kyllä niitä itsemurhia, mitä aiemmin on tehty, mutta myöskin erilaiset syyt tehdä niitä ovat lisääntyneet. Esim eräs tuttavani joutuu syömään rauhoittavia, koska ei kestä tietotulvaa. Kun kaikki autojen rekisteritunnuksista jää päähän, tämä nykyinen yhteiskunta on liian raskas. Aiemmin tällaisia syitä ei varmaan niinkään ole ollut.

Edit: Eli ajat ovat muuttuneet, monellakin tavalla.

[NuoriDaavid]

Toi oli vain välihuomautus. Eli masennuslääkkeet ovat alentaneet kyllä niitä itsemurhia, mitä aiemmin on tehty, mutta myöskin erilaiset syyt tehdä niitä ovat lisääntyneet. Esim eräs tuttavani joutuu syömään rauhoittavia, koska ei kestä tietotulvaa. Kun kaikki autojen rekisteritunnuksista jää päähän, tämä nykyinen yhteiskunta on liian raskas. Aiemmin tällaisia syitä ei varmaan niinkään ole ollut.

Mä en tajua miten tämä liittyy asiaan, mutta ei se mitään.

[masa]

Tää on aika kuvaava: http://apina.biz/89163

[McJanne]

Kenenkään palstalaisen vanhemmat eivät ole saanet kotihoidon tukea. Lopputuloksesta en osaa sanoa.

Väärin, molemmat jäljemmistä äitipuolistani ovat saaneet kodinhoidon tukea. Lopputulos on melko selviö.

[So Hard]

Kyllähän mä sen ymmärrän, että on mukavampi olla kotona hoitamassa lapsia kuin käydä töissä. Töissä käynti pääsääntöisesti aika perseestä. Moni sanoo suoraan, että hoitaa lapsia kotona saadakseen breikin työelämästä. Mutta eri asia on, että kannattaako yhteiskunnan siitä mitään maksaa 3 vuotta.

Mulla on erilainen kokemus. Moni äiti on kotona lapsen/lasten kanssa 1,5-2 vuoden jälkeen enemmän tai vähemmän ahdistuneena. Velvollisuudentunne kuitenkin pitää äidin pois töistä, vaikka se kokonaisuutena olisi paras ratkaisu - edes se osapäivätyö. Nykynainen on tässäkin asiassa yhä enemmän miehen kaltainen, pää ei kestä liian pientä elämänpiiriä. Ajat ovat pysyvästi muuttuneet.

No, keskimäärin kuitenkin on niin, että ne jotka eivät halua olla kotona, eivät ole. Ne jotka haluavat, kilahtavat kun kansantaloudellisista syistä heidän etuutensä on kestämätön.

[masa]

http://yle.fi/uutiset/professori_alle_2 ... in/5078468

Samaisen suusta:

Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n järjestämä seminaari ”Päivähoidon laatu ja tila” 11.10.2006 Helsingissä, Stadian tiloissa. Seminaarin pääpuhujana oli psykologian professori, temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen. Hän puhui aiheesta ”Yksilöllisyys ryhmässä”.

Keltikangas-Järvinen aloitti luentonsa pohtimalla nykypäivän vanhemmuutta. Vanhemmuus on täynnä tunteita. Mukana on aina myös syyllisyydentunteita. Ne ovat hyviä tunteita, sillä niiden kautta tapahtuu muutos kun vanhempi pohtii ja tiedostaa tunteensa. Oikeiden ratkaisuiden etsiminen mietityttää vanhem-pia. Miten äiti sovittaa perheen ja uran yhteen?

Lapsi tarvitsee ympärilleen turvaa ja tukiverkkoja. Laadukkaan päivähoidon ensisijaisina edellytyksinä Keltikangas-Järvinen näkeekin rakenteet ja olosuhteet! Kolmevuotiaan lapsen kohdalla voidaan ruveta puhumaan päivähoidon laadusta. Keltikangas-Järvinen näkee, että pienempien lasten hoitopaikka on kotona tai muussa tutussa ja pysyvässä ympäristössä. Lapsen omat tarpeet päivähoidon laadulle ovat keskittymis- ja kehittymisrauha. Virikkeitä lapsella on omasta takaa, niitä ei tarvitse järjestämällä järjestää - oikeassa rauhallisessa ympäristössä lapsi kyllä keksii itse virikkeensä. Meteli on myrkkyä alle 3- vuotiaan lapsen aivojen kehitykselle, haittaa sillä on sen jälkeenkin. Seurauksena esiintyy levotto-muutta sekä keskittymiskyvyn puutetta. Siksi päivälepo on välttämätön rauhoittumishetki päivähoidossa.

Keltikangas-Järvinen puhui lapsen psykologisesta kehityksestä. Tärkeintä on lapsen yksilöllisyys ja sen huomioiminen. Tätä määrittelevät lapsen ikä ja erilaiset tarpeet. Lapsen temperamentti on synnynnäinen piirre, joka määrää monia arkeen vaikuttavia asioita. Erilaisten temperamenttipiirteiden ymmärtäminen on hoitajalle erittäin tärkeää. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana lapsen aivot kehittyvät merkittävästi. Lapsi oppii koko ajan uutta. Murrosiässä on uusi ”aivomyrskyn” kausi, jolloin on uusi mahdollisuus oppia uudella tavalla. Alle 3 -vuotiaille lapsille tärkeintä on pysyvyys! Pysyvyys ei kuitenkaan sovellu tällä hetkellä nyky- yhteiskuntaan. Kulttuurin muutokset ovat olleet valtavia, esimerkiksi nuorten maailma on vanhemmille vieras. Päivähoidossa hoitajien ja hoitopaikkojen pysyvyyden merkitystä ei ole ymmärretty, sillä se ei tänä päivänä toteudu.

Kiintymyssuhteen rakentuminen

Kiintymyssuhteen rakentaminen on lapsen kognitiiviselle kehitykselle erittäin tärkeää. Lapsen kehitys rakentuu aikuisen vuorovaikutuksen varaan, lapsi kasvaa aikuisen avulla. Lapsella pitää olla mini-missään yksi aikuinen, jonka kanssa luoda kiintymyssuhde. Maksimissaan lapsi pystyy rakentamaan vuorovaikutussuhteen neljän aikuisen kanssa. Kiintymyssuhteen rakentumisen edellytyksenä on, että lapsi tuntee aikuisen ja aikuinen tuntee lapsen. Psykologinen minuus, kokemus itsestä, muodostuu kokemusten ja palautteen perusteella. Lapsen minäkuva, kaiken kivijalka, kehittyy seuraavien vaiheiden kautta:

 Ruumiinkuvan rajojen hahmottaminen noin 3 kk iässä (jalkojen ja käsien löytäminen)
 Vierastamisvaihe noin 9 kk iässä.
Lapsi on ymmärtänyt, että äiti on erillinen yksilö, joka ei ole lapsessa kiinni. Lapsen temperamentti vaikuttaa siihen, kauanko tämä vaihe kestää ja miten lapsi reagoi. Huutaako hän esimerkiksi aina kun äiti menee toiseen huoneeseen viikon vaiko kuukauden. Tällöin on erityisen tärkeää, ettei lasta jätetä yksin!
 1 ½ -vuotiaana lapselle kehittyy objektikonstanssi.
Lapsi on oppinut jo muistamaan. Hänen muistikuvansa äidistä muuttuu tässä iässä mielikuvaksi äidistä. Mielikuvalla lapsi voi leikitellä mielessään pitkin päivää. Psyykkinen työ on mielenterveyden perusta. Päiväunelmointi, ajatuksilla leikkiminen, aggressioiden purkaminen mielikuvin on tärkeä taito, jotta aggressiot eivät purkaudu teoilla myöhemmin. Mielikuva äidistä on psyykkisen työn pohja. Objektikonstanssin kehittymisen lopputulos on, että lapsi kokee olevansa hyvä sekä huono, ja hänet hyväksytään kaikkine puolineen.

Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana on tärkeää, että lapsella on yksi pysyvä kiintymyssuhde. Jo viikon poissaolo katkaisee tämän suhteen, lapsella ei pysy muistikuva hoitajasta mielessä. Puolentoista vuoden iässä, kun mielikuva on syntynyt, ympäristön merkitys korostuu. Hoitaja voi poistua tutusta ympäristöstä ja lapsi selviää hyvin muutaman tunnin toisen tutun hoitajan kanssa tutussa ympäristössä.

Jokaisella kuukaudella, jonka alle 2 -vuotias saa viettää tutussa ympäristössä, on merkitystä lapsen kehitykselle. Myös jokaisella tunnilla vähemmän päiväkodissa, on merkitystä. Tutun aikuisen seura on ylivertaista lapsen kielelliselle kehitykselle. Lapset eivät voi kasvattaa tai opettaa toisiaan. Päivähoidossa sosiaalisten taitojen opettaminen on tänä päivänä suuri haaste. Keltikangas-Järvinen määrittelee päivähoidon laadun kriteereiksi ryhmän koon (jota ei voi korvata lisäämällä aikuisia), hoitopäivän pituuden sekä melutason. Keltikangas-Järvinen kiteytti lopussa, että olisi hyvä, jos äiti olisi lapsen kanssa kotona ensimmäiset puolitoista vuotta. Sen jälkeen olisi mahdollisesti isä kotona jonkin aikaa tai joku muu tuttu hoitaja. Luksusta olisi, jos lapsi ja äiti saisivat olla kotona kolme ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen on laadukkaan päivähoidon vuoro!

Mari Mehtonen

Lähde: Keltikangas-Järvinen Liisa (2006) Yksilöllisyys ryhmässä. Luento Helsingissä 11.10.2006

[masa]

Nuori neiti väänsi juuri kakat vaippaan, yritti ottaa vaippaa itse pois ja onnistui pudottamaan lattialle kakkapapanansa. Ylläri pylläri kaks koiraa oli nopeimpia ja onnistuivat syömään kakkendaalit miltei kokonaan.

Noutajat on kyllä todellisia älyn jättiläisiä.