![Raksuus :h:](./images/smilies/049.gif)
Mustikselle tsemppiä unikouluun.. meillä on alkanut yöllinen keskustelusessio tutti suussa.. äy äy äy näy näy äy äy. Itsepintaisesti kännään nukkumaan ja tungen rättiä käteen, mutta heti rävähtää selälleen, kauhea virne naamalla ja pulina päällä
![Rolling Eyes :roll:](./images/smilies/icon_rolleyes.gif)
Ei noin pienenä viel viinaksii!Elppis kirjoitti:Itsepintaisesti kännään nukkumaan ja tungen rättiä käteen, mutta heti rävähtää selälleen, kauhea virne naamalla ja pulina päälläEkat pari kertaa oli söpöjä, nyt jo hölmöä.
Meillä on jo kuukauden päivät varpaat olleet parhaita kavereita.. Hankaloittaa hieman vaipan vaihtamistadaddykillkill kirjoitti: Meidän jäbä on hoksannut ensimmäistä kertaa omistavansa jalat.
Monetkos päiväunet teillä nukutaan ja kuinka pitkät?Alisuorittava G kirjoitti: Meil ei muuten töki mikään mut aamut on pirun aikaisia ja ihan sama mennäänkö nukkumaan kasilta vai kympiltä...
Kesästä lähtien on nukuttu nyt yhdet päikkärit, about aikaan 11-14 eli pitkät ovat. Aina pitää keskeyttää unet, että ehditään hakemaan likka tarhasta.mustaenkeli kirjoitti:Monetkos päiväunet teillä nukutaan ja kuinka pitkät?
Nimimerkillä: viideltä ylös... poika täynnä virtaa ja äiti on vähän väsynyt..
Mitä te ne aamun ekat tunnit teette??
Jäin miettimään tätäkin aihetta tarkemmin, ja muistellessani fiiliksiä raskauden ja synnytyksen jälkeisiltä ajoilta tein sen havainnon, että minun kohdallani raskaus oli se asia, joka tappoi loputkin masennuksen jäänteet päänupistani. Olin kyllä ehtinyt olla oireeton masennuksen suhteen jo pari vuotta ennen raskaaksi tuloani, mutta minulle ominainen ajatusten lento ei ollut palannut. Niinpä olinkin päätynyt arvelemaan, että moinen ominaisuus oli jotain nuoruuteen liittyvää, jonka katoaminen on ihan normaalia. Raskauden aikana se kuitenkin palasi kuin ei olisi poissa ollutkaan, ja mitä ilmeisimmin palasi jäädäkseen. Sen takia elämä on tuntunut niin helpolta, vaikka siinä hankalia käänteitä on ollutkin.vispilä kirjoitti:Miten sen masennuksen kanssa, alatie versus sektio? Käsittääkseni tästä on tutkimustuloksiakin, alatiesynnytyksen epäonnistuminen/mahdottomuus saa äidin tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai huonoksi, josta seuraa helpommin raskauden jälkeistä masennusta.
En ehkä ole seurannut ketjua tarpeeksi, mutta miksi sinut poimittiin tuohon seurantaan? Kuulutko johonkin ryhmään, jota seurataan? Ei kai tuo ihan rutiininomaista vielä ole?Rouva Pupu kirjoitti:Nyt on ensimmäinen sokeriseurantajakso takana, useammin syömällä arvot on hyvät.