Toimistorotta kirjoitti:Monellako autolla on omaisuutta tai tuloja? Ajoneuvoveron määrääminen haltijalle on ihan selvä juttu. Mutta olisiko varastetun auton haltijalla mielestäsi velvollisuus maksaa pysäköintivirhemaksu, jos varas pysäköi väärin?
Pitääkö varastetusta ajoneuvosta maksaa autovero?
Haltijuus ja verovelvollisuus lakkaa sillä hetkellä, kun teet ilmoituksen ajoneuvorekisteriin siitä, että auto ei ole enää hallinnassasi koska se on anastettu. Usein näin ei kuitenkaan tehdä, vaan autot löytyvät usein lähipäivinä. Jos varas on pysäköinyt 3 kaupungissa väärin, katsotko tosiaan, että auton (=haltijan tai omistajan) pitäisi maksaa maksut?
Joskus taloustiedeteorioihin pohjaava tehokkuusajattelu ei vain toimi.
Joissain maissa sitä osataan noita lakejakin säätää:
"Perheenyhdistämistapauksissa ehtona on, ettei Tanskassa asuva perheenjäsen ole saanut sosiaaliapua kolmeen vuoteen. Nykyään ehtona on, että henkilö on selvinnyt ilman sosiaaliapua vuoden ajan."
sivustahuutaja kirjoitti:Joissain maissa sitä osataan noita lakejakin säätää:
"Perheenyhdistämistapauksissa ehtona on, ettei Tanskassa asuva perheenjäsen ole saanut sosiaaliapua kolmeen vuoteen. Nykyään ehtona on, että henkilö on selvinnyt ilman sosiaaliapua vuoden ajan."
Jos tuota ehtoa sovellettaisiin suomessa, ei taitaisi montaa perheen yhdistämistä tapahtua.
Voi vittu mikä TUULIVIIRI! Joo noh kykypuolueen edustaja, samoin kuin Helsingin rakennusjohtaja joka kusipäänä haaveilee pilvenpiirtäjistä ja suunnilleen yksityisautoilun lisäämisestä Helsingin keskustassa? Ja haluaa sveitsiläisen lasilinkkuveitsen katajanokkaa koristamaan, ja on kaupungista kotoisin nimittäin Nurmijärven "kaupungista"..
NuoriD kirjoitti:Mikään oikeusaste ei ParkComin jutussa hyväksynyt MikaS:n selitystä siitä, että hän ei muistanut, kuka autoa oli ajanut.
Käräjäoikeuden tuomio 14.12.2007: "Todistelua arvioitaessa voitiin soveltaa vapaan todistusten harkinnan periaatetta ja ottaa huomioon kokemussääntö, jonka mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija kuljetti yleensä autoaan itse tai ainakin tiesi, kenen käytössä se oli. "
Eli oikeustieteen uimamaisterina näkisin, että vakioselitys siitä, että ei tiedä, kuka autoa ajoi, ei ole toimiva.
Ääh. Toimit kuin Petri ja poimit raamatusta sopivan osan. Juttu pitää aina lukea kokonaisuutena. Pelkkä kokemussääntö ei asiaa ratkaissut, se vain vaikutti siihen. Epäuskottavana pidettiin sitä, että ajoneuvon omistaja ei ensimmäisen maksuvaateenkaan jälkeen seuraavalla 3 kerralla muistanut kenellä ajoneuvo oli hallussaan ja se, että ensimmäisessä yhteydenotossaan kantajaan Mika S ei ollut kiistänyt olleensa kuljettaja. Edelleen hän oli myöntänyt osallistuneensa nettipalstalla keskusteluun aiheesta, miten välttää maksut. Em. keskusteluja ei ole tuomiossa referoitu, mutta epäilisin ko kirjallisen todistelun olevan melko valaiseva tässä asiassa.
Hovioikeuden perustelut näyttökysymyksessä olivat paljon tarkemmat, käräjäoikeus ei oikeastaan viitsinyt edes yrittää koska tyrmäsi maksuvaateen kuljettajakysymyksestä riippumatta.
Jos kyseessä olisi ollut yksittäinen maksu ja Mika S olisi heti kärkeen kiistänyt, että en ole kuljettanut ajoneuvoa, tuomioistuin tuskin olisi moista päätöstä tehnyt. Siviilioikeusasioissa todistustaakkakysymykset ovat kuitenkin niin selviä.
Lainataan vielä Davelle oleelliset osat käräjäoikeuden tuomiosta:
"Valvontamaksun kohdentuminen
Valvontamaksua vaadittiin Mika S:ltä sillä perusteella, että hän oli kuljettanut ajoneuvoa. Mika S puolestaan oli kiistänyt toimineensa kuljettajana.
Sopimukseen vetoavan oli näytettävä toteen sopimuksen syntyminen. ParkComin tuli siten näyttää, että Mika S oli kuljettanut autoa kysymyksessä olevina ajankohtina, kun sopimuksen syntyminen perustui nimenomaan tuohon kuljettamiseen.
ParkCom oli vedonnut sillä oleviin näyttövaikeuksiin, kun taas Mika S:n oli helppo selvittää, kuka autoa oli ajanut. Käräjäoikeus katsoi, että näytön hankkiminen siitä, kuka ajoneuvon tosiasiallisesti oli pysäköinyt, ei ollut mahdotonta esimerkiksi henkilötodistelun avulla. Sen sijaan näytön hankkiminen liiketoimintana harjoitetun pysäköinninvalvonnan puitteissa oli hankalaa ja varmaankin liiketaloudellisesti kannattamatonta. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävä peruste todistustaakan kääntämiselle Mika S:lle.
Todistustaakan kääntäminen merkitsisi tosiasiallisesti sellaista sopimuksen ehtoa, että ajoneuvon omistajan tai haltijan tulisi valvontamaksuilta välttyäkseen näyttää, että joku toinen oli autoa kuljettanut. Tällainen ehto olisi kuluttajansuojalain vastaisena kuluttajan kannalta kohtuuton ehto. Todistustaakan kääntäminen olisi muutoinkin kuluttajansuojalainsäädännön periaatteiden vastaista. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että kysymys ajoneuvon kuljettajasta oli ratkaistava normaalin todistustaakkasäännön perusteella. Sopimukseen vetoavan ParkComin oli siten näytettävä Mika S:n kuljettaneen autoa kanteessa väitettyinä aikoina.
Mika S oli kysymyksessä olevan ajoneuvon pysyvä haltija. Valokuvin ja henkilötodistelulla oli näytetty, että tuo ajoneuvo oli ollut pysäköitynä ParkComin väittämin tavoin.
Mika S oli häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, ettei hän muistanut, kuka autoa olisi kyseisinä ajankohtina ajanut. Mika S oli kertonut, että kuljettajan henkilöksi oli useita vaihtoehtoja, muttei ollut osannut nimetä näistä ketään.
Pysäköinnit olivat tapahtuneet noin kolmen kuukauden aikana. Mika S oli 23.10.2006 alkaen maksumuistutuksen saatuaan käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa ParkComin kanssa. Sen jälkeen auto oli ollut vielä neljä kertaa samalla alueella ehtojen vastaisesti pysäköitynä. Koska Mika S oli muutoinkin ollut hyvin aktiivinen asiassa, käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että hän ei miltään osin muistaisi, kuka hänen hallinnassaan olevaa autoa olisi ajanut. Todistelua arvioitaessa voitiin soveltaa vapaan todistusten harkinnan periaatetta ja ottaa huomioon kokemussääntö, jonka mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija kuljetti yleensä autoaan itse tai ainakin tiesi, kenen käytössä se oli. Käräjäoikeus katsoi ParkComin näyttäneen toteen, että Mika S oli toiminut hallinnassaan olleen ajoneuvon kuljettajana, kun se oli ollut pysäköitynä yhtiön esittämin tavoin."
En tiedä kuinka tyhmä ja sokea tuomarin pitäisi olla, etteikö tuossa tilanteessa ratkaisisi asiaa kantajan hyväksi.
Toimistorotta kirjoitti:
Jos kyseessä olisi ollut yksittäinen maksu ja Mika S olisi heti kärkeen kiistänyt, että en ole kuljettanut ajoneuvoa, tuomioistuin tuskin olisi moista päätöstä tehnyt. Siviilioikeusasioissa todistustaakkakysymykset ovat kuitenkin niin selviä.
Varmaan tämäkin vielä testataan oikeudessa. JOS selityksesi riittää, että ei tiedä/muista, niin yksityisten pysäköinninvalvontayritysten rahastus saattaa muodostua vaikeaksi.
Vaikka toisaalta kannattaa tietysti muistaa, että viidenkymmenen vuoden ajan on ollut tiedossa, että tv-lupatarkastajaa ei tarvitse päästää asuntoon ja silti ihmiset päästävät. Lisäksi luvattomasta tv:n katselusta epäiltäessä ei voida suorittaa kotietsintää. Em. asioista huolimatta ihmiset päästävät lupatarkastajan kotiinsa ja sitten maksavat seuraamusmaksut.
Toimistorotta kirjoitti:Lainataan vielä Davelle oleelliset osat käräjäoikeuden tuomiosta:
"Valvontamaksun kohdentuminen
Valvontamaksua vaadittiin Mika S:ltä sillä perusteella, että hän oli kuljettanut ajoneuvoa. Mika S puolestaan oli kiistänyt toimineensa kuljettajana.
Sopimukseen vetoavan oli näytettävä toteen sopimuksen syntyminen. ParkComin tuli siten näyttää, että Mika S oli kuljettanut autoa kysymyksessä olevina ajankohtina, kun sopimuksen syntyminen perustui nimenomaan tuohon kuljettamiseen.
ParkCom oli vedonnut sillä oleviin näyttövaikeuksiin, kun taas Mika S:n oli helppo selvittää, kuka autoa oli ajanut. Käräjäoikeus katsoi, että näytön hankkiminen siitä, kuka ajoneuvon tosiasiallisesti oli pysäköinyt, ei ollut mahdotonta esimerkiksi henkilötodistelun avulla. Sen sijaan näytön hankkiminen liiketoimintana harjoitetun pysäköinninvalvonnan puitteissa oli hankalaa ja varmaankin liiketaloudellisesti kannattamatonta. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävä peruste todistustaakan kääntämiselle Mika S:lle.
Todistustaakan kääntäminen merkitsisi tosiasiallisesti sellaista sopimuksen ehtoa, että ajoneuvon omistajan tai haltijan tulisi valvontamaksuilta välttyäkseen näyttää, että joku toinen oli autoa kuljettanut. Tällainen ehto olisi kuluttajansuojalain vastaisena kuluttajan kannalta kohtuuton ehto. Todistustaakan kääntäminen olisi muutoinkin kuluttajansuojalainsäädännön periaatteiden vastaista. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että kysymys ajoneuvon kuljettajasta oli ratkaistava normaalin todistustaakkasäännön perusteella. Sopimukseen vetoavan ParkComin oli siten näytettävä Mika S:n kuljettaneen autoa kanteessa väitettyinä aikoina.
Mika S oli kysymyksessä olevan ajoneuvon pysyvä haltija. Valokuvin ja henkilötodistelulla oli näytetty, että tuo ajoneuvo oli ollut pysäköitynä ParkComin väittämin tavoin.
Mika S oli häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, ettei hän muistanut, kuka autoa olisi kyseisinä ajankohtina ajanut. Mika S oli kertonut, että kuljettajan henkilöksi oli useita vaihtoehtoja, muttei ollut osannut nimetä näistä ketään.
Pysäköinnit olivat tapahtuneet noin kolmen kuukauden aikana. Mika S oli 23.10.2006 alkaen maksumuistutuksen saatuaan käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa ParkComin kanssa. Sen jälkeen auto oli ollut vielä neljä kertaa samalla alueella ehtojen vastaisesti pysäköitynä. Koska Mika S oli muutoinkin ollut hyvin aktiivinen asiassa, käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että hän ei miltään osin muistaisi, kuka hänen hallinnassaan olevaa autoa olisi ajanut. Todistelua arvioitaessa voitiin soveltaa vapaan todistusten harkinnan periaatetta ja ottaa huomioon kokemussääntö, jonka mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija kuljetti yleensä autoaan itse tai ainakin tiesi, kenen käytössä se oli. Käräjäoikeus katsoi ParkComin näyttäneen toteen, että Mika S oli toiminut hallinnassaan olleen ajoneuvon kuljettajana, kun se oli ollut pysäköitynä yhtiön esittämin tavoin."
En tiedä kuinka tyhmä ja sokea tuomarin pitäisi olla, etteikö tuossa tilanteessa ratkaisisi asiaa kantajan hyväksi.
MikaS:n olisi pitänyt vedota ufojen tekemään identtiseen kaksoisolentoon, joka kävi sähköpostikeskustelut hänen tietämättään. Katolisessa maassa kannattaisi vedota Saatanan aiheuttamaan riivaukseen, erityisesti jos asuu Vatikaanissa.
Mutta joo, tässä tapauksessa näyttö oli erityisen vahva. Mielenkiintoista tosiaan nähdä, mitä tapahtuu yksittäisen pysäköinnin olleessa kyseessä. Varmasti siitäkin vielä käydään oikeutta.
NuoriD kirjoitti:Mutta joo, tässä tapauksessa näyttö oli erityisen vahva. Mielenkiintoista tosiaan nähdä, mitä tapahtuu yksittäisen pysäköinnin olleessa kyseessä. Varmasti siitäkin vielä käydään oikeutta.
Minusta on selvää, että juuri siksi tämä vietiin KKO:hon, vaikka vaihtoehtoja olisi varmasti ollut huru mykky. Nyt tavalliset tallukat maksavat, paatuneet kiistävät ja käräjille ei mennä ennen kuin maksuja on riittävä pino jotta näyttöä löytyy. Täytyy muistaa, että ParkCom tekee bisnestä, siihen ei sovi malli jolla rahan hankkiminen maksaa enemmän kuin mitä siitä saa.
Tjaa.. taitaa saada nyt täydet eläkkeet eduskunnasta, ei kai sitä kauempaa kannata sillä pööpöillä..
Ei saa täysiä eläkkeitä 48% prossaa mutta ilmeisesti ministerinä tyrityt vuodet ei nosta eläkettä vaan summaksi jää 2800 jossain esitetyn 3500 sijasta, jostain 16 vuodesta sai sitten täydet elämöitymiset?
