Kitinä

Ja jos jotakuta ei vielä aikaisemmin mainitut "mäkin tiedän erään parin joka sai lapsen semmosen ja tämmösen jälkeen, kyllä tekin vielä" -kertomukset lämmittäneet, niin mä olen kuullut yhdestä naisesta, joka tuli raskaaksi vaikka oli neitsyt! Siitä on kyllä aika kauan aikaa, mutta asiat on varmaan kehittyneet sen jälkeen ihan huimasti.

Hyväähän ihmiset tarkoittavat, mutta kyllä muiden kokemukset on ihan plus miinus nolla, ei niillä ole mitään vaikutusta tai apua. Kun lähes kaikki parit lopulta onnistuvat, niin jokaisella on oma ihmetarina kerrottavanaan, mutta se ei muita lapsettomia lämmitä tai auta. Realiteetit ovat kyllä tiedossa, onnistuminen on lähes varmaa, aikataulu vaan ei.

No, mä olen vanha ja kyyninen, ajoittain kitkerä ja katkera, itseni jalustalle nostanut zen-tietäjä asiassa, ja huvittelen pelottelemalla tuoreempia tapauksia lähes 15 (pientä liioittelua) vuoden epäonnistumisilla.

exsu kirjoitti: Haha! Lastenvaatteita häälahjaksi- pariskunta menee tänä kesänä naimisiin. Tässä onkin ideaa häälahjaksi.

Anna niille takaisin ne samat lastenvaatteet.

Keittiöpsykologina väittäisin, että mun pohjimmainen ongelma on juuri tuo mitä Lolita sanoi realiteeteista ja aikatauluista. Mä oon elämän kaikilla osa-alueilla ollut aina typeryyteen ja lapsellisuuteen (sic) saakka huono tuottamaan pettymyksiä läheisilleni. Tässäkin tilanteessa suren enemmän muiden reaktioita ja sanomisia, kuin lopullista lapsettomaksi jäämistä.

Lolitalle lämmin halaus. Hävettää kitistä tälläisillä asioilla kun joku on kulkenut tuollaisen tien.

Mirkku kirjoitti:En kyllä hyvällä tahdollakaan pysty tajuamaan, mitä toisten lasten hankinta kellekään kuuluu. Oksettaa sellainen kysely.

Nää on mun mielestä sellasia asioita, että niitä henkilökohtaisempia saa todella keksiä . Ei vaadn kuulu hyviin tapoihin kysellä...

Tuskin ihmiset ilkeyttään. Kunhan ovat uteliaita mitä toisen arkeen kuuluu. Tuskin edes tajuavat, että joku voi mokomaan arkiseen ja viattomaan kysymykseen reagoida noin voimakkaasti.

Suvinen kirjoitti:Pikkuhiljaa tässä alkaa kamelin selkä taittua. Oikein tuntee kuinka väsymys valtaa mielen ja uhkaava masennus hiipii norkoilemaan mielen laitamille. Tunnistan sen juuri tuosta väsymisen tunteesta, sellaisen väsymisen että ei jaksa enää yrittää, tekee vaan mieli luovuttaa, käskeä kaikkia olemaan hiljaa ja jättämään mut rauhaan, vaikka hyvin näkee kuinka nyt jos koskaan pitäisi kääriä hihat ja korjata se mitä korjattavissa on. Tuntuu vaan niin ylivoimaisen raskaalta edes aloittaa. Viime päivät ovat menneet automaattiohjauksella, pinna kireällä ja kuoren kasassa pitäen. Anoppilan saunassa sitten yksin ollessa tuli itku, ja lannistumisen tunne. Ei jaksa. Tuleva viikko pelottaa ja vitutttaa jo valmiiksi. En taas oikein tiedä mihin ja kenelle avautua.. vaan onneksi on Kitinä, tämä pohjaton sakkaämpäri. Kiitos ja kuittaus.

Vagabondo kirjoitti:

Mirkku kirjoitti:En kyllä hyvällä tahdollakaan pysty tajuamaan, mitä toisten lasten hankinta kellekään kuuluu. Oksettaa sellainen kysely.

Nää on mun mielestä sellasia asioita, että niitä henkilökohtaisempia saa todella keksiä . Ei vaadn kuulu hyviin tapoihin kysellä...

Tuskin ihmiset ilkeyttään. Kunhan ovat uteliaita mitä toisen arkeen kuuluu. Tuskin edes tajuavat, että joku voi mokomaan arkiseen ja viattomaan kysymykseen reagoida noin voimakkaasti.

Komps. Hyvin harva uskoakseni esittää tuollaisia kysymyksiä mitenkään wattuilumielessä, vaan aivan hyväntahtoisella mielellä.

Dave kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:

Mirkku kirjoitti:En kyllä hyvällä tahdollakaan pysty tajuamaan, mitä toisten lasten hankinta kellekään kuuluu. Oksettaa sellainen kysely.

Nää on mun mielestä sellasia asioita, että niitä henkilökohtaisempia saa todella keksiä . Ei vaadn kuulu hyviin tapoihin kysellä...

Tuskin ihmiset ilkeyttään. Kunhan ovat uteliaita mitä toisen arkeen kuuluu. Tuskin edes tajuavat, että joku voi mokomaan arkiseen ja viattomaan kysymykseen reagoida noin voimakkaasti.

Komps. Hyvin harva uskoakseni esittää tuollaisia kysymyksiä mitenkään wattuilumielessä, vaan aivan hyväntahtoisella mielellä.

Niin että bona fide on riittävä tekosyy olla typerä? Eiköhän sen vähän tyhmempikin ymmärrä että ihmiset tekevät lapsia silloin kun haluavat jos vain pystyvät. Jos joku ei halua, niin sellainen vihjailu ärsyttää koska se on painostusta ja jos taas joku haluaa, niin se on veitsen kääntämistä haavassa. Kuitenkin aika lailla intiimi ja yksityinen asia.

Kuuluu aiheisiin joissa ei voi voittaa, jos joku ei itse ota puheeksi.

Minä en ole koskaan tiedustellut kenenkään lapsentekosuunnitelmia, enkä aio niin tehdäkään. Toin vain esiin sen, että kysyjällä tod. näk. ei ole mitään wattuiluajatuksia. Kyllähän se vilpitön motiivi kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Eli ei pidä ottaa vihamielisenä tekoa, joka ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

Dave kirjoitti:Minä en ole koskaan tiedustellut kenenkään lapsentekosuunnitelmia, enkä aio niin tehdäkään. Toin vain esiin sen, että kysyjällä tod. näk. ei ole mitään wattuiluajatuksia. Kyllähän se vilpitön motiivi kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Eli ei pidä ottaa vihamielisenä tekoa, joka ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

No ei se anoppi joka tulee miniän kämpille kertomaan miten kaikki tehdään paremmin varmaan myöskään tarkoita pahaa, ainakaan omasta mielestään. Ja kyllä mä tunnen tapauksia joissa lapsentekovihjailu on ollut ihan silkkaa oman lapsen tai lapsen puolison mielen muuttamiseksi, koska haluaa isovanhemmaksi.

Puuttuminen muiden yksityiselämään on pääsääntöisesti pohjattoman typerää vaikka olisi bona fide.

So Hard kirjoitti:Niin että bona fide on riittävä tekosyy olla typerä? Eiköhän sen vähän tyhmempikin ymmärrä että ihmiset tekevät lapsia silloin kun haluavat jos vain pystyvät. Jos joku ei halua, niin sellainen vihjailu ärsyttää koska se on painostusta ja jos taas joku haluaa, niin se on veitsen kääntämistä haavassa. Kuitenkin aika lailla intiimi ja yksityinen asia.

Miten niin typerä? Myönnän kyllä, että asioita pystyy kyllä töksäyttelemään aika törkeästikin, mutta luultavasti kyseisillä ihmisillä tyylitaju pettää muissakin asioissa. En kuitenkaan hahmota, miten tää nyt on niin kauhea tabu ettei siitä pysty keskustelemaan kaveripiirissä. Ja jos aihe on arka niin minkälaiset kaverit ei ymmärrä, jos sanoo ettei halua puhua asiasta.

Kai tänne johonki saa tulla purkaan pahaa oloaan ja pelkojaan.. Tänään oon itkenyt paljon. Äiti teholla, sai sydänkohtauksen aamulla. Nyt nukutettuna ja jäähdytyshoidossa. Ei mitään tietoa kuin täs käy. Mä toivon et selviää. Mut jos ei niin sekin on parmpi kun et jää vihannekseks. Mua pelottaa.
Käytiin kattomas äitiä. Nukkui ja näytti niin rauhalliselta ja kauniilta letkujen ja hengitysputkenkin takaa.Nyt mä itken taas vähän.
Sanomattakin kait selvää et fb:n puolelle ei mainintaa. Kiitos.

^

^^ *hali*

Itse vähän purkauduin pikkusiskolle. Helpotti. Sillä sentään tuntuu olevan vielä järkeä päässä.

Solalle tsemppiä!

Kävin itekin moikkaamassa äitiä päivystyksessä ennen äitien päivää ja lopulta noudin hänet kotiinsa.

Solalle voimia!

Ja toivottavasti Maniksen juttu selviää!

Solalle voimia. Oma äiti letkuissa on kyllä pelottava näky.

Kiitos
Käytiin nyt uusiks teholla ja tulin hetki sit kotiin. Äitin siskot ja yks sukulainen tulivat tänne 400km päästä äitiä kattoon. Nyt saatiin jopa vähän toivoa ja tää lääkäri sano että useimmiten (ei se tietnkään mitään voi luvata) ko. oleva tilanne ratkee parhain päin. Yksityiskohtia en tänne sen tarkemmin erittele äitin kunnosta ja muusta, mutta jäin siihen käsitykseen et se on joko tai. Eli vähän helpotti tieto että (toki poikkeuksiakin on) että harvemmin ihminen jää välitilaan eli kuten mä sanon niin vihannekseks.
Ei auta kun toivoa parasta. Äiti on hyvässä hoidossa ja nyt annetaan vaan ajan näyttää..
(Musta)Huumori on ollut mein suvun pelastus näissä tilanteissa ja kyllä tulikin taas naurettua. Toiset ei sitä hyväksy mut ei se äitikään haluis et me vaan istuttais sohvalla vollottamassa.
Puuh, avautuminen helpottaa aina. Sekin helpottaa että mun ei tarvii nyt olla yksin kotona vaan tärkeä ihminen tuli mun seuraks. Tosin se nukkuu jo mutta se että se on täällä, auttaa.

ps. jos täällä on muitakin lääkäreitä kun Dave niin olkaa ihania ja antakaa mun jäädä tähän uskoon vaikka tietäsittekin toisin.. Kiitsa.

Sola, toivotaan parasta ja hyvä ennustehan siinä on

Kreitsu kirjoitti:Täti on seitsemättä viikkoa koomassa jäätyään auton alle. Ennusteet ovat aika huonoja, JOS hän edes enää herää. Sattuu.

On herännyt, mutta ei puhu, ei syö itse eikä ole tietoa, kuinka paljon muistaa tai ylipäätään tajuaa maaimanmenosta. Ilmeisesti kuitenkin kävelee jonkin verran, mutta taitaa jäädä ikuiseksi laitospotlaaksi.

Tietoni ovst epämääräisiä, koska saan ristiriitaisia tietoja. Pitää varmaan taas itse soittaa sinne, kun ei tuo tieto meidän suvussa kulke. Omin silmin näen tilanteen kesällä (viimeksi käydessä oli vielä koomassa).

Että sellainen "loppu" sillä tarinalla. Toivottavasti yliajaja EI IKINÄ PÄÄSE OMANTUNNONTUSKISTAAN EROON! En pysty toivomaan hänelle mitään hyvää.

Solalle voimia ja jaksamista. Toivotaan parasta :hali:

Jaksamista!

Jaksamista ja hyvää onnea paranemisen suhteen.

Kiitos
Odottavan aika on pitkä ja ihan perseestä. Mulla on ikävä ja mä kaipaan äitiä niin kovin. Mä toivon täydestä sydämestä et mä saan sanoo äitille kuin paljon mä sitä rakastan ja et se sanoo samoin. Mä haluun pitää äitiä kädestä kiinni ja tuntea kun se puristaa lempeesti takas. Mulla on ikävä äitin naurua.
Ei tähän tarvii mitään sanoa. Mun on vaan saatava vähän avautua.

"Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa, viikatemies matkaan jo käyyyyy..." *nuottipa nuotinnuotti*

Ei vainenkaan, toivottavasti kaikkien rakkaat kuosiutuvat ja tsemppiä jaksamiseen.

Mä en edelleenkään keksi mitä sanoa kuulostamatta kornille. En osaa kuvitella itseäni samaan tilanteeseen, kun isovanhemmat on vasta enimmäkseen lähtenyt. Sen sanon nyt vain, että ole optimisti loppuun asti ja sure suuresti vasta jos on pakko. Haisee siltä että olet jo niin tehnyt, pysy siinä.

Voimia kaikille läheisten sairauden kanssa eläville