Älä puhu paskaa asian ohi.huima kirjoitti:Voi elämä, kun kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa.Gat kirjoitti:Edellisen viestini mukaisesti. Oletetaanpa, että jossain näette teille vielä tutustumattoman MIEHEN, josta kuitenkin jostain syystä pidätte. Jätetään nyt homoaspektit pois, vaikka nekin nykyään suvaitaan. Kyse olisi siis vain halustanne ystävystyä sen vieraan miehen kanssa. Tuo mies on baarissa tms. todennäköisesti oman tutun porukkansa seurassa. Tai vaikka olisi yksinkin. Todellako pystytte kävelemään sen miehen luo ja sanomaan: "Minä haluan olla sinun ystäväsi"? Luultavasti teillä useimmilla olisi jonkinlaisia estoja tehdä niin. Kokeilkaa vaikka.
Jos näkee jonkun tyypin, voi mennä esittäytymään ja alkaa puhumaan jostain aiheesta, jonka kautta muodostuu jonkinlainen side ja tulee selväksi että tässä ei ole mikään homostelu nyt kyseessä, perkele. Ellei siis kyseessä ole Chappis, jota taas kannattaisi houkutella sen mahdollisuudella.
Jos kyse olisi vaikka keikkapaikalla törmäilystä tyyppiin, jonka näkee usein samoilla keikoilla - voisi alkaa vääntämään juttua siitä, kuinka kaverit ovat feidanneet mukaan lähtemisen keikalle. Varma jutun juuri olisi myös alkaa puhumaan paikalla olevista naisista tai paikan alkoholitarjonnan huonoudesta / hitaudesta.
Ihmiset ovat aina varuillaan vieraita ihmisiä suhtaan, mutta aika nopeasti kun huomataan että toinen ei ole idari, friikki tai muu keskustalainen, niin itse kukin saattaa päästää toisen ihmisen lähemmäksi. Sitä vaan pitää olla ja käyttäytyä kuin ihminen.
Miksi olet kuin et ymmärtäisi mitä väännän rautalangasta? Ketkuilet vaan.
Kuvaamasi tutustuminen mieheen on paljon matalampaa tasoa, kuin jos selostukseni mukaisesti sanoisit sille kenties arvostamallesi miehelle paljon intiimimmin vaikkei homoillen heti alkuun, kylmiltään: "Minä haluan olla sinun ystäväsi". Ei niin tehdä, sinäkään.
Ja valehtelet, etteikö kun sinä tai oikea pelimies lähestyy naista panotarkoituksella, ole tuota edellistäkin vielä helvetin paljon intiimimpi ja tunkeilevampi tavoite. Nakuksi ja sisäkkäin. Eli kysymys miten ilkeävät niin toimia?
Kuvaamasi tutustuminen on jotain, mitä miestenkään kanssa ei minulle juuri tapahdu. Tai on kyllä tapahtunut, mutta sehän on vaan moikkailua ja läpänheittoa puolituttujen kanssa ja sitten kukin koteihinsa. Tiedät ihan hyvin, että vaikka esimerkissäsi olisi nainen, tuollaisesta kaveeraamisesta on vielä helvetin iso kynnys romanttisessa mielessä sovittuihin treffeihin kaksin, saati panemiseen.
Jotain sinä minua nyt kusetat, joku salaisuus jota te Jumalat ette kerro. Minulla varmaan kelpoisuusvaje ja kehoituksia siinä kehittyä. Mutta vaikka näyttäisin vittu SikaMikalta tai sinulta ja käyttäytyisin muissa asioissa kuin te, ihan sama Raja siinä olisi. Ja on teillekin, jotain salaatte.
Itse olen onnistunut huijaamaan psyykeäni jujuttamalla naisia nettitreffeille. Kirjoittaminen heille ei niin kauhistuta. Mutta jos livenä olen tavannut, se on ollut vain kaveerausta mun puolelta jopa päiväkausia. Mieltäni jäytäen kauhu, että onko nämä oikeat treffit, pitäisikö mun uskaltaa ilmentää sitä... ja en vaan pysty menemään sen rajan yli. Sen ainoan keran kun meinasin nettreffeillä skorata, nainen antoi heti alkuun luvan: "anna suukko" ja silloinhan minut vietiin rajan yli. (no, karhulerpahti
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Joten kun puhut miksen olisi "onnellinen". Käännetäänpä se näinpäin: Seurustelu- ja irtosuhdealoitteita tekevillä ihmisillä saattaa silti olla huonoa itsetuntoa ja sosiaalista epävarmuutta muuten? Miten helvetissä? Jos kerran luontevasti pystyvät tuohon kaikkein intiimimpään ja tunkeilevampaan, mitä he enää pienempiä asioita pelkäävät? Taitavat teeskennellä. Menisivät hoitoon. Hehän ovat Jo kaiken uskaltavia Jumalia!