Kai Nalo kirjoitti:Manaaja kirjoitti: vain lääkitään uusilla ja paremmilla lääkkeillä, niin saadaan ihmiset sentään kitumaan pidempään.
Velipoika veti ittensä piippun duunin kanssa ja meni sitten "masentuneena ja väsyneenä" lekuriin. Sai sieltä masennusdiagnoosin ja tropit millä taas jaksoi pari kuukautta. Siinä vaiheessa kun napeista muodostui hälle sitä luokkaa ratkaisu, että joka ilta piti ottaa nukahtamislääke ja joku muu nappi että sai yönsä nukuttua, päätti mies toisin.
Se veti koko lääkesatsin vessanpöntöstä alas ja meni aamulla pomon juttusille. Sanoi pomolle että jos ei hommat muutu, hän sanoo ittensä irti. Hommat muuttui, normaali vuorokausirytmi palasi ja ukko voi taas hyvin ilman napin nappia.
Lekuri ei vaan tuota ratkaisua voinut suositella, koska siitähän työnantaja ja lekurin palkanmaksaja ei olisi pitänyt..
Minähän painiskelen tämän kaltaisten ongelmien kanssa lähes päivittäin. Itse kyllä aina kehoitan keskustelemaan esimiehen kanssa asiasta. Tuon myös esiin sen, että jos ongelmana on liiallinen työmäärä, niin ensi sijaisesti pitäisi tietysti puuttua siihen.
Loparikehoitus ensimmäisenä hoitovaihtoehtona on kyllä mielestäni vähän huono. Sama kuin jalkakipuiselle suosittaisi ensimmäisenä hoitona jalan amputaatiota.
Olen kyllä joskus suosittanut irtisanoutumista, mutta en tosiaankaan heti ensimmäisessässä istunnossa.
Työterveyshuolto monesti järjestää kolmikantapalavereja (TTH, potilas, esimies), jos siihen vaikuttaa olevan tarvetta.
Työuupuneet monesti ovat myös masentuneita, ja silloin hyötyvät masennuslääkityksestä. Eivät kuitenkaan aina.
Jos minun pitäisi kaivaa päivässä sata metriä ojaa, en suoriutuisi siitä ja en silti sen takia välttämättä olisi masentunut. Ongelma on tietysti sekin, että jos kaveriin pitää kaivaa päivässä sata metriä ojaa, mutta hän ei siihen pysty, niin hänen pitäisi kertoa asiasta ensi sijaisesti pomolleen. Monesti kaveri kuitenkin tulee lääkäriin. Pikku sivuhuomautuksena, että "työuupumus" diagnoosi ei oikeuta sairasloma-ajan palkkaan. Masennus sen sijaan oikeuttaa.