Kitinä

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Lähes aina taitaa mennä niin, että missä on hyvä, siitä pitää.

Mäki tulkitsin ketjun alun perusteella, että 'tykkäsin' = 'sain kympin'.

Itse tykkäsin mm. pesäpallosta, vaikka olin siinä ihan paska. Samoin melkein kaikessa muussakin liikunnassa. Toisaalta sain kuitenkin peruskoulun päästötodistukseen liikunnasta kympin, joten kai tuo sitten sikäli pitää paikkansa.

NuoriD kirjoitti:

Uskoakseni esim. ranskan, saksan tai venäjän opiskelu olisi ruotsin opiskelua hyödyllisempää.

Tjaa. Ruotsi on kuitenkin Suomelle kauppakumppanina melkoisen tärkeä. Kyllä sitä ruotsinkielentaitoa on enemmän tähän asti kyselty, kuin vaikkapa ranskan osaamista.

ninnithequeen kirjoitti:Mä tykkäsin tavallaan uskonnosta. Meil oli aika erikoinen opettaja, joka hyppäsi kesken oppitunnin pulpetin päälle ja soitti kitaraa ja lauloi.

Jeesus?

Elppis kirjoitti:Tässä lastenneurologiaa kirjoitellessani tuli mieleen, että jo ala-asteella on nykyään kaikenlaisia ns. ylimääräisiä aineita, mitä ei meillä koskaan koulussa ollut. Normaalien matikan, köksän, englannin, äidinkielen ja hissan sijaan nykyään on sellaisia aineita kuten "sosiaalivalmennus" jne. :o

Tuo on kammottava kehityssuunta. Ala-asteen aineiden määrän pitäisi olla hyvin rajallinen. Jos jotain erityisiä teemoja halutaan viljellä, niin ne voitaisiin toteuttaa isompien aineiden ohessa.

Itse näen ala-asteella 4 aineryhmää, joiden sisällä voisi toteuttaa aivan kaiken. Liikunnan voisi liittää ilmaisutaitoon, koska tyylillisesti ala-asteelle sopisi enemmän liikkumisen iloa painottava lähestymistapa kuin koutsin vetämät treenit.

1. Ilmaisutaito
- Äidinkieli
- Vieras kieli
- Taide: musiikki + kuvaamataito (näiden erottelu on typerää ja kahlitsevaa)

2. Matematiikka

3. Lukuaine
- Historia
- Biologia
- Maantieto
- ynnä muut...

4. Liikunta

Eiköhän se ruotsi-inho tule mielikuvasta "pakkoruotsista", pakkobilsasta harvemmin puhutaan vaikka tiukasti opetussuunnitelmaan kuuluvat molemmat. Itse olen aina suhtautunut kieleen kuin kieleen positiivisesti, siitä on itselle hyötyä jos laittaa olemaan ts. hakeutuu tilanteisiin jossa ko. kieltä joutuu käyttämään. Ruotsinmaikat ovat järjestään olleet varsin mukavia tätskyjä

Ymmärrän kyllä sen, että englanti koetaan hyödyllisemmäksi, ja sitä se toki mielestäni onkin. Ruotsi voisi hyvin olla vaihtoehtoinen jonkun muun kielen kanssa. Näin jokainen opiskelisi vähintään kahta kieltä, mutta kielet saisi itse valita.

Swahilia on tarkoitus opiskella siten, että auttavasti pärjäisin Afrikan turneellani kesällä 2012 Mutta olenkin aina ollut kieli-ihmisiä. Ettei nyt vallan kehumiseksi menisi, totesin eilen etten ole tanssi-ihmisiä, siis pää ja kroppa vaan eivät kovin nopeassa tahdissa pelaa yhteen käsketyllä tavalla. Freestylessä vähän paremmin Parempi pysytellä siis kirjojen parissa vast'edeskin..

^IB-kouluissa onkin isompia kokonaisuuksia, joita kutsutaan nimellä unit/jakso. Nämä sisältävät äikkää, hissaa, bilsaa, maantietoa ja muita tieteitä. Jaksotuntien lisäksi on matikkaa, uskontoa/et, liikkaa ja musiikkia.

Kouluissa, joissa on paljon käytösongelmia, väkivaltaa tms., on todettu olevan hyötyä lasten sosiaalisiin taitoihin panostamisesta, vaikuttaa ilmeisen suorasti itsetuntoa kohentavasti ja siten häiriökäyttäytymistä vähentävästi. Kuulostaa ehkä hieman amerikkalaiselta, mutta sekä lapset että aikuiset kokivat ilmapiirin parantuneen selkeästi. Aiheesta on useita tutkimuksia, joista nyt en linkitä tähän yhtäkään

nowaysis kirjoitti:Kouluissa, joissa on paljon käytösongelmia, väkivaltaa tms., on todettu olevan hyötyä lasten sosiaalisiin taitoihin panostamisesta, vaikuttaa ilmeisen suorasti itsetuntoa kohentavasti ja siten häiriökäyttäytymistä vähentävästi.

Tuo on varmasti totta, mutta ratkeaako homma parhaiten "sosiaalivalmennuksella"? Epäilen. Jos sosiaalisiin taitoihin haluaa pnaostaa, niin teeman pitää toimia joka aineessa: matikassa ryhmätöitä jne.

Aha, tuo Elpan tarkoittama sosiaalivalmennus onkin ihan eri asia

http://suuntaelamaan.fi/index.php?optio ... &Itemid=28

Silmäilin, ja vaikutti ihan fiksulta ennaltaehkäisevältä hommelilta. Kommentoin luettuani.

Ei siis käsittääkseni ole todellakaan korvaamassa normaaleja kouluaineita
, vaan erityisryhmille suunnattu syrjäytymisen ehkäisemin ohjelma. Miten Elppa itse määrittelisit?

Sivustahuutaja: Toisiaan inhoavia oppilaita on hieman paha laittaa tekemään yhdessä ryhmätöitä, jos tilanne on päässyt kovin pahaksi, sama koskee kiusaajaa ja kiusattua. Sen sijaan oppituntien ulkopuolella asioiden selvittäminen (miksi vihaavat toisiaan, pakotetaan keskustelemaan ja löytämään ratkaisu ongelmaan tai todella ruotimaan kiusaamista ja sen taustoja) on todettu hedelmällisemmäksi. Saat toki olla eri mieltä

Mielestäni kiusaajan asettaminen seinää vasten on hyvä taktiikka, aika moni käy noloksi myöntäessään että on kiva katsoa kun toisesta tuntuu pahalta. Yleensä tämän takaa alkaa selvitä myös se, miksi kiusaajasta itsestään tuntuu niin pahalta että haluaa siirtää tunteen eteenpäin. Kenpä ties avaan aiheesta oman topikin, kouluhommia vältellessäni

nowaysis kirjoitti:^IB-kouluissa onkin isompia kokonaisuuksia, joita kutsutaan nimellä unit/jakso. Nämä sisältävät äikkää, hissaa, bilsaa, maantietoa ja muita tieteitä. Jaksotuntien lisäksi on matikkaa, uskontoa/et, liikkaa ja musiikkia.

Mä en tiedä IB-kouluista mitään, mutta jotain ne varmasti tekee oikein. Joskus viime vuosikymmenen alkuvuosina opetin ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita englantilaisessa yliopistossa. Porukasta n. 50 % oli kuitenkin Englannin ulkopuolelta. Ehdottomasti parhaat yliopistovalmiudet oli järjestään niillä saksalaisilla ja ranskalaisilla opiskelijoilla, jotka olivat suorittaneet kansainvälisen IB-tutkinnon lukiovaiheessa.

Laittaa enemmän vastuuta oppilaalle itselleen, ekaluokalta asti. Opettaa ryhmässä toimimista. Opettaa myös siihen, ettei ole aina vain yhtä oikeaa vastausta/näkökulmaa, vaan useita. Nämä tuli näkyvimpinä eroina mieleen suomalaiseen koulujärjestelmään verrattuna.